Vastaperustetun ulkoasiainministeriön villin lännen tunnelmaa, jossa lähettiläät, ohjeistuksen puuttuessa, turvautuivat omaan harkintaansa ja omantakeisiin ratkaisuihinsa, kuvataan Jussi Pekkarisen tietokirjassa ulkoasiainhallinnon poliittisesta raportoinnista 1918–1933. Vahvimmillaan kirja on kuvatessaan raporttien laatijoiden kirjavaa elämää ja edesottamuksia maailmalla. Lukija jää ajoittain kuitenkin kaipaamaan syvällisempää analyysia teoksen varsinaisesta tutkimuskohteesta, itse raporteista.