Tapahtumakalenteri

Agricola » Ajankohtaista » Tapahtumakalenteri » Tapahtuma » 2055

Väitös: Antisemitismi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1917-1933

Tapahtuman tiedot
Ajankohta:11.3.2017 klo 10:00
Paikka:Fabianinkatu 33, Helsinki, Suomi

TM Paavo Ahonen väittelee 11.3.2017 kello 10 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta "Antisemitismi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1917-1933". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, auditorio XIV.

Vastaväittäjänä on dosentti Eero Kuparinen, Turun yliopisto, ja kustoksena on professori Aila Lauha.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia. Väitöskirjaa myy Tiedekirja.

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis -palvelussa.

***
Tässä tutkimuksessa on käsitelty Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskeisten toimijoiden näkemyksiä juutalaisista, erityisesti juutalaisvastaisia ajatuksia. Tutkimus kuuluu yleisen kirkkohistorian alaan ja se on tehty aatehistorian näkökulmasta.

Tutkimuksen lähteitä ovat kirkolliset lehdet, teologinen ja uskonnollinen kirjallisuus ja pienpainatteet, kirkolliset pöytäkirjat sekä piispojen ja keskeisten kirkollisten järjestöjen arkistot. Niiden avulla se osoittaa, että kirkon piirissä esitettiin jyrkkiäkin juutalaisvastaisia näkemyksiä, ja että lähes kaikki keskeiset kirkonmiehet hyväksyivät aikakauden maltilliseen antisemitismiin sisältyvät käsitykset juutalaisten kasvavasta vaikutusvallasta.

Aiheeseen on aiemmin viitattu lähinnä osana muuta historiantutkimusta ja erityisesti 1920-luvun taitteen juutalaisvastainen ilmapiiri kirkossa on ollut tähän saakka täysin kartoittamatta. Antisemitismiä esiintyi kaikissa kirkon keskeisissä viiteryhmissä, ja tämän tutkimuksen piiriin kuuluneista kuudesta suomenkielisestä piispasta viisi, eli Gustaf Johansson, O. I. Colliander, J. R. Koskimies, Erkki Kaila ja Lauri Ingman esittivät juutalaisvastaisia ajatuksia, tosin Ingman ennen siirtymistään arkkipiispaksi. Jaakko Gummerus oli poikkeus, vaikka hänkään ei asettunut selkeästi puolustamaan juutalaisia, kun hänen hiippakunnassaan 1930-luvun taitteessa käynnistyi voimakas antisemiittinen kampanja, vaan käsitteli asiaa kommunismin vastaisen toiminnan lieveilmiönä. Suomen kirkossa esiintynyt antisemitismi oli taustaltaan uskonnollista ja sitä perusteltiin osana kristillistä historiantulkintaa, jossa juutalaiset olivat kirouksen alainen kansa. Juutalaisvastaisuus oli siis osa kokonaisnäkemystä, uskonnollista maailmantulkintaa. Vain muutamissa tapauksissa kyse oli puhtaasti poliittiseen tai kansalliseen ajatteluun liittyvästä antisemitismistä. Suomesta puuttui ilmiön kaksi kansainvälisesti merkittävää piirrettä: vaikka juutalaisia pidettiin rotuna, ei rotu ollut käsitteenä kovinkaan selkeä, eikä kirkon piirissä esitetty rotujen välistä hierarkiaa, jossa juutalaiset olisivat olleet alempi rotu. Toiseksi, juutalaisvastaisia toimia ei Suomen kirkon piirissä suunniteltu, niihin ei yllytetty, eikä niitä hyväksytty. Vaikka monet kirkolliset toimijat halusivat rajata juutalaisille myönnettäviä uusia oikeuksia jo käsittelyvaiheessa, ja vaikka monet pitivät tehtyjä päätöksiä virheinä, ei yksikään keskeinen kirkollinen vaikuttaja ehdottanut uusien oikeuksien perumista tai muita konkreettisesti juutalaisten elämään vaikuttavia rajoituksia. Kirkossa ilmennyt antisemitismi ei ollut muusta kirkollisesta, poliittisesta tai kansainvälisestä elämästä irrallinen ilmiö. Se oli sidoksissa maailman tapahtumiin, juutalaisvastaisen aatteen liikkeisiin sekä kirkon sisäiseen keskusteluun ja dynamiikkaan. Uusia keskustelun avauksia tietysti esiintyi, mutta yksikään antisemiittinen purkaus ei ollut huolellisesti tarkasteltuna irrallinen kirkollisesta keskustelusta tai ilmiön muusta kehityksestä. Toisaalta yksikään kirkon keskeisistä toimijoista ei pitänyt itseään antisemiittinä, sillä antisemitismi käsitteenä ymmärrettiin nykyistä rajatummin juutalaisvihana ja poliittisena liikkeenä, joka pyrki rajaamaan juutalaisten oikeuksia. Toisaalta vaikka vihanpidosta sanouduttiin selkeästi irti, ei kukaan keskeinen kirkollinen vaikuttaja kyseenalaistanut julkisesti vallitsevaa käsitystä juutalaisten kielteisistä piirteistä ja toimintatavoista. Tämä tutkimus osoittaa, miten joustavasti oikeassa ilmapiirissä modernin antisemitismin keskeiset ajatukset liittyivät kristilliseen historiakäsitykseen ja kuvaan juutalaisista. Se myös osoittaa, että antisemitismi oli Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa huomattavasti yleisempi ja laajemmin hyväksytty ilmiö, kun aiemmin on tiedetty, ja se ulottui aina kirkon korkeimpaan johtoon saakka.

 

Lisätty 7.3.2017

Lisätietojahttps://helda.helsinki.fi/handle/10138/176214
Suosittele muille:


Uutiset ja keskustelu | Ajankohtaista | Historian äärelle | Julkaisut
Agricolan kartta | Haku Agricolasta | Hakemisto | Uutta!
Tekijät | Palaute ja yhteystiedot | Etusivulle

Etusivulle

Päivitetty 21.5.2015 09:29