Tapahtumakalenteri

Agricola » Ajankohtaista » Tapahtumakalenteri » Tapahtuma » 2057

Väitös: Sakeinta sumua käskettiin sanoa Jumalaksi - Uskonnollinen kieli Pentti Saarikosken tuotannossa

Tapahtuman tiedot
Ajankohta:18.3.2017 klo 10:00
Paikka:Fabianinkatu 33, Helsinki, Suomi

TM Arto Köykkä väittelee 18.3.2017 kello 10 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta "Sakeinta sumua käskettiin sanoa Jumalaksi - Uskonnollinen kieli Pentti Saarikosken tuotannossa". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, sali 13, Fabianinkatu 33.

Vastaväittäjänä on dosentti Petri Järveläinen, Jyväskylän yliopisto, ja kustoksena on professori Sami Pihlsröm.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.

***

Väitöskirjassani tutkin miten Pentti Saarikoski on valikoinut ja käyttänyt uskonnollista kieltä ja mitä tämä kieli kertoo hänen uskontoon ja maailmankatsomukseen liittyvistä ajatuksistaan. Näkökulmani ei rajoitu kristinuskoon, vaikka Saarikoski korosti oman työnsä kannalta vuoden 1938 Kirkkoraamatun merkitystä. Analyysini kohteina ovat ne Saarikosken kirjat, jotka oli tarkoitettu hänen elinaikanaan julkaistaviksi. Päiväkirjat eivät kuulu varsinaiseen lähdeaineistooni, mutta hyödynnän niitä silloin, kun ne auttavat ymmärtämään varsinaista tutkimusaineistoani. Niistä merkittävimpiä ovat nuoruusajan päiväkirjat, jotka kertovat murrosiän uskonnollisesta elämänvaiheesta ja kirjallisista suosikeista. Heterogeeniseen, monista kirjallisuudenlajeista koostuvaan lähdeaineistooni on sovellettava useita tulkintamenetelmiä sen mukaan, millaisesta tekstistä kulloinkin on kyse. Erotan teksteistä uskonnolliset alluusiot hyödyntämällä kirjallisuustieteellistä keskustelua, joka liittyy intertekstuaalisuuden käsitteeseen. Näin keräämääni materiaalia lähestyn systemaattisen analyysin keinoin. Etsin pysyviä ajattelustruktuureja ja tutkin, miten ne liittyvät uskonnollisiin ja filosofisiinkin ajattelumalleihin. Tarvittaessa otan avuksi kielitieteen ja eksegetiikan. Samalla otan huomioon sen, että kaikkea Saarikosken sanomaa ei pidä käsittää hänen omaksi ajatuksekseen. Hahmotan hänen tuotannostaan kahdenlaista uskonnollista kieltä: Toisaalta on uskontoperäinen kieli, joka ei ota kantaa tämän kielen sisältöön ja jossa uskonto näkyy usein vain etymologisesti. Toisaalta on varsinainen uskonnollinen kieli, jossa on eksistentiaalinen ja subjektiivinen ulottuvuus. Tutkimuksessani kartoitin uskonnollisten alluusioiden esiintymistä Saarikosken tuotannon eri vaiheissa. Kolmessa ensimmäisessä kokoelmassa Runoja, Toisia runoja ja Runot ja Hipponaksin runot uskonnollisia alluusiota on vain vähän. Saarikoski pyrki tietoisesti rakentamaan niissä omaa julkisuuskuvaansa ja luomaan etäisyyttä nuoruutensa uskonnollisuuteen. Kokoelmassa Mitä tapahtuu todella? Kirkkoraamatun ilmaukset tulevat näkyvästi hänen teksteihinsä, ja sen jälkeen ne ovat vahvasti läsnä koko hänen tuotantonsa ajan. Ruotsin kaudella runojen abstraktisuus lisääntyy, mutta toisaalta uskonnollisten kokemusten kuvaaminen saa uutta konkreettisuutta 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun sijoittuvissa Köyhyyden filosofia -niteen kuunnelmissa. Niukoissa oloissa elävät ihmiset eivät tyydy käyttämään vain uskontoperäistä kieltä, vaan ilmaisevat elämänkokemustaan varsinaisen uskonnollisen kielen avulla. Tutkimuksessani ryhmittelin uskonnollisen kielen alluusioita sen mukaan, mistä niiden taustatekstit ovat löydettävissä ja miten näitä alluusioita käytetään. Raamatun kirjoista Saarikoski kiinnittää huomionsa ennen muuta alkukertomuksiin ja evankeliumeihin, kun taas Paavalin teologiaa ja opillisia kysymyksiä kohtaan hän tuntee vierautta. Allusoidessaan evankeliumeihin hän välttää kertomuksia, jotka ovat luonnontieteellisesti epäilyttäviä. Osoitin Saarikosken tuotannosta myös tekstejä, joissa hän on viitannut virsikirjaan, hänelle nuoruudesta tuttuun seurakuntakieleen tai ei-kristilliseen uskonnolliseen materiaaliin. Suurelta osin hän vain rikastuttaa ilmaisuaan uskontoperäisen kielen avulla, mutta pitkin tuotantoa on runsaasti tekstiä, joissa hän ajatuksiaan muunnellen ottaa kantaa uskonnolliseen maailmaan ja sen ilmiöihin. Ekskursiona on alaluku Saarikosken kääntämästä Matteuksen evankeliumista. Kirkkoraamattuun tehty vertailu näytti tyhjentävästi, että suomennoksen jälkeenkin Saarikoski allusoi tuotannossaan aina Kirkkoraamatun tekstiin, ei koskaan omaan käännökseensä. Saarikosken poliittisten tekstien analyysi osoitti että kommunismista tuli hänelle ajattelun apukonstruktio, joka suurelta osin korvasi hänen uskonnolliset ajattelutapansa. Saarikoski nostaa Jeesuksen historiallisen persoonan ihmiskunnan suuruuksien joukkoon, mutta hän ei ole tuotannossaan juuri kiinnostunut Kristuksen opillisesta merkityksestä vaan lähinnä Jeesuksen kapinallisuudesta ja ihmisyydestä. Saarikoski kuvaa myös oman kommunistisen henkilögalleriansa jäseniä uskonnollisen kielen keinoin. Hän ihailee erityisesti Leniniä. Asioiden ja ilmiöiden nimeäminen on Saarikoskelle tärkeää. Se koskee myös sitä tapaa, jolla Jumalasta puhutaan. Ison alkukirjaimen Jumala viittaa aina kristilliseen Jumalaan. Pieni alkukirjain taas osoittaa, että kyseessä on niin sanottu epäjumala tai kristillisperäinen degeneroitunut jumala, joka ei ansaitse Jumalan nimeä. Saarikoski luo itsekin Jumalan nimiä, kuten Näin on ja Ynnä Muuta . Osoitin myös, että Saarikoski käyttää joskus uskonnollisia ilmauksia performatiivista kieltä muistuttavalla tavalla. Tästä on esimerkkinä se, kuinka hänen minäkertojansa siunaa kaikkea merenrannalla näkemäänsä. Analyysini näytti, että Saarikosken kirkkoa ja papistoa kohtaan tuntema antipatia perustuu ennen muuta siihen ajatukseen, ettei pidä lainkaan puhua asioista, jotka eivät ylipäänsä ole puhuttavissa. Saarikoski tuntee Wittgensteinin Tractatus Logico-Philosophicus -teoksen loppulauseen: Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava. Se heijastaa Saarikosken omia ajatuksia kielen rajoista. Hän verhoaa Jumalaan liittyvät ajatuksensa apofaattisen teologian käyttämiin käsitteisiin, kuten pimeä , pilvi ja sumu . Ei ole todistettavissa, että hän olisi varsinaisesti perehtynyt apofaattiseen teologiaan, mutta Saarikosken oleskelu Valamon luostarissa ja hänen kääntämänsä ja Jeesuksen rukoukseen liittyvä J. D. Salingerin romaani Franny ja Zooey ovat välttämättä tuottaneet vaikutteita myös tästä teologian suuntauksesta.

***

Lisätty 7.3.2017

Lisätietojahttps://helda.helsinki.fi/handle/10138/175815
Suosittele muille:


Uutiset ja keskustelu | Ajankohtaista | Historian äärelle | Julkaisut
Agricolan kartta | Haku Agricolasta | Hakemisto | Uutta!
Tekijät | Palaute ja yhteystiedot | Etusivulle

Etusivulle

Päivitetty 21.5.2015 09:29