Tapahtumakalenteri

Agricola » Ajankohtaista » Tapahtumakalenteri » Tapahtuma » 2121

Väitös: A Grievance Most Just? Collective Violence in Yorkshire, North of England

Tapahtuman tiedot
Ajankohta:23.5.2017 klo 12:00
Paikka:Fabianinkatu 26, Helsinki, Suomi

Graham Wood väittelee 23.5.2017 kello 12 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "A Grievance Most Just? Collective Violence in Yorkshire, North of England". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa LS 115, Language Centre, Fabianinkatu 26.

Vastaväittäjänä on Academy of Finland Senior Research Fellow Andrew Newby, University of Helsinki, ja kustoksena on professori Pauli Kettunen.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Publications of the Faculty of Social Science.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.

***

Tutkimuskohteena on tapaustutkimusanalyysi joukkoväkivallasta Pohjois-Englannissa, erityisesti Länsi- ja Etelä-Yorkshiressa. Tapauksia on kolme: Bradfordin mellakat 9. 11.6.1995, Orgreaven taistelu 18.6.1984 ja jalkapalloseurojen Leeds United ja Manchester United fanien keskinäinen väkivaltainen yhteenotto edellisen kotistadionilla Elland Roadilla 11.10.1975. Tapaukset asetetaan väkivallan muutoksen dynamiikkaan siten, kuin ne esittäytyvät sekä erityisissä väkivallan lajityypeissä että tarkasteltaessa niitä väkivaltakokonaisuuksina, joihin vedetään yhteen sekä nämä tapaukset että väkivallan ilmentymät kyseisellä seudulla koko tarkastelun alaisena aikana.

Työssä käsitellään väkivallantutkimuksen ainutlaatuisia haasteita. Metodisesti triangulatiivinen tutkimus hyödyntää laaja-alaisia sanomalehtilähteitä, virallisia raportteja, toissijaisia lähteitä ja rajallista otosta käsittelyä tukevia haastatteluja, joista kootaan käsitystä tapahtuneesta.

Puheeksi otetaan perustavanlaatuiset määrittelyongelmat ja korostetaan monitieteisen väkivaltatutkimuksen tekemisen vaikeuksia. Haasteellisuutta lisää se, että eri tieteenaloilla ilmiötä tarkastellaan tieteenalan omasta, rajoittuneesta katsantokannasta, mistä tuloksena on eriävyyttä ja ristiriitaisuutta väkivallan käsitteellistämistavoissa. Tämän vuoksi on muotoiltu käsitteellinen viitekehys, väkivaltainen konfliktinen kiista, jotta on voitu karsia pois heikkouksia väkivallan määrittelystä. Viitekehyksen puitteissa täsmennetään temaattiset epäkohta- ja identiteetinmuodostustekijät asetettuina tapauksiin johtaneeseen ja tapauksista itsestään alkunsa saaneeseen keinovalikoimaan, joka ei-institutionaalisilla toimijoilla oli kiistatilanteissa käytössä.

Päähuomio kohdennetaan ei-institutionaalisiin toimijoihin, vaikkakin poliisin rooli tunnustetaan kussakin tapauksessa. Poliisin käyttämästä sosiaalisen kontrollin tasosta ja kussakin kolmessa tapauksessa käytetyistä erilaisista joukkojenhallintastrategioista huolimatta ei väkivallan purkautumista kuitenkaan pystytty ehkäisemään, vaan näillä menetelmillä saatettiin itse asiassa tahattomasti lisätä väkivaltaan turvautumista.

Työssä esitetään epäkohtien viitekehys, jossa yhtäkkisesti aiheutetut epäkohdat identifioidaan tapahtumien kehityksessä, ja viitataan epälegitiimin eriarvoisuuden ja loukattujen periaatteiden epäkohtiin, jotka ovat saattaneet olla keskeisiä kausaalisia tekijöitä tai väkivallan jatkumista ylläpitäneitä tekijöitä.

Epäkohtatekijät rinnastetaan identiteettinäkökohtiin, jotka korostavat identiteetin muodostumisen haurautta ja jatkuvaa muutostilaa. Tutkimuksen edetessä kävi selväksi, että tapauksissa ei-institutionaalisten toimijoiden kanssa vastakkain asettuneet eivät olleet mitään ulkopuolisia muita vaan osittain lähtöisin näiden toimijoiden omista, hajanaisista yhteisöistä.

Epäkohtien ja identiteetin muodostamisen ailahtelevuutta pahensi väkivallan todellistuminen, joka muuttui niin ajassa kuin paikassa ja käytännöllisesti katsoen teki tyhjäksi essentialistisen lähestymistavan väkivallan tutkimukseen ja siten asetti kyseenalaiseksi väkivaltaisen konfliktisen kiistan käsitteen. Mukana olleilla toimijoilla oli ollut kiistatilanteissa käytettävissään vain rajallinen ja ajoittain välillinen keinovalikoima, joten heidän turvautumisensa väkivaltaan heijasti instrumentaalisuutta ja heidän omaa uskoaan väkivallan käytön hyveellisyyteen tiettyinä ajankohtina.

Historiallisille poluilleen sijoitettuina tapaukset etenivät 1970-luvulta 1980- ja 1990-lukujen kautta viimein 2000-luvulle. Omiin, selvästi määriteltyihin ajallisiin asiayhteyksiinsä rajattuina tapaukset ilmentävät merkittävän tasoista ei-fataalia väkivaltaa. Kun tapaukset sulautetaan väkivallan kokonaisuuteen, ilmeni tutkimuksen piiriin kuuluvalla seudulla tuona aikana merkittävää ja jatkuvaa eritasoista väkivaltaa. Tuloksena tästä on ollut nimenomaan Yorkshirelle leimallinen asiantila, joka on täynnä ristiriitaa, sekä eri yhteisöissä sijansa saanutta turvautumista väkivaltaan.

Lisätty 3.5.2017

Suosittele muille:


Uutiset ja keskustelu | Ajankohtaista | Historian äärelle | Julkaisut
Agricolan kartta | Haku Agricolasta | Hakemisto | Uutta!
Tekijät | Palaute ja yhteystiedot | Etusivulle

Etusivulle

Päivitetty 21.5.2015 09:29