Tapahtumakalenteri

Agricola » Ajankohtaista » Tapahtumakalenteri » Tapahtuma » 2323

Väitös: Augusti filii et filiae : The Role of Antonine Offspring in Negotiations of Roman Imperial and Local Power

Tapahtuman tiedot
Ajankohta:13.1.2018 klo 12:00
Paikka:Kalevantie 4, Tampere, Suomi

FM Sanna Joskan väitöstilaisuus

Augusti filii et filiae : The Role of Antonine Offspring in Negotiations of Roman Imperial and Local Power (Keisarin pojat ja tyttäret: Antoninusten keisariperheen jälkeläisten rooli neuvottelussa Rooman keisarillisesta ja paikallisesta vallasta)

Väitöskirja kuuluu historian alaan.

Vastaväittäjänä on professori Tim Parkin (Melbournen yliopisto, Australia). Kustoksena toimii dosentti Katariina Mustakallio.

Väitöstilaisuuden kieli on englanti.

Keisariperheen jälkeläiset osana vallan kuvastoa Rooman valtakunnassa

Yhteiskuntien valtarakenteet näyttäytyvät perinteisessä historiankirjoituksessa usein miesten hallitsemina ja yksinkertaistettuina hallitsijan ja alamaisen suhteeksi. Valtarakenteet ovat kuitenkin paljon monisyisempiä yhteiskunnallisia ilmiöitä, kun niitä katsotaan eri näkökulmista ja otetaan huomioon vallan sivujuonteet. Yhteiskunnallisen vallan käyttöön, määrittelyyn ja esittämiseen osallistuvat vallanpitäjien lisäksi myös alamaiset. Tässä tutkimuksessa näkökulmana valtaan ja sen määrittelyyn ovat lapset ja jälkeläisten merkitys.

    

Väitöskirja käsittelee valtasuhteiden ja sosiaalisen aseman määrittelyä ja rakentamista Rooman valtakunnassa. Tutkin, kuinka valtaa ja asemaa määriteltiin keisariperheen jälkeläisistä tehtyjen kuvausten kautta. Tutkimuskysymystä tarkastellaan kahdelta tasolta: kuinka Rooman keisari rakensi ja oikeutti valtaansa, ja kuinka keisarin alamaiset kaikkialla valtakunnassa määrittelivät omaa valtaansa sekä asemaansa suhteessa keisarikunnan valtarakenteisin. Tutkimukseni keskittyy 100-lukuun ja käsittelee vuosina 138-192 jKr. Roomaa hallinneen Antoninusten keisariperheen lapsia. Lähdeaineisto koostuu numismaattisista, kirjallisista ja monumentaalisista lähteistä. Väitöstutkimukseni osoittaa, että lasten kuvauksia käyttämällä voitiin tehokkaasti ilmaista ja määritellä valtaa niin keisarin kuin paikallisyhteisön tasolla.

Väitöstutkimukseni lasten roolista yhteiskunnallisen vallan välineinä osallistuu keskusteluun lapsuuden, lasten ja jälkeläisten merkityksestä yhteiskunnassa. Lasten käyttö osana vallan määrittelyä tuo myös perhesuhteet, eri ikäkaudet ja sukupuolen osaksi vallan kuvastoa, jossa niillä ei perinteisesti nähdä olevan roolia. Tutkimukseni on myös ensimmäinen, jossa analysoidaan kattavasti keisariperheen jälkeläisten roolia osana paitsi keisarin, myös tämän alamaisten vallan ja aseman rakentamista. Tutkimus avaa näkökulmia keskusvallan ja paikallisyhteisön välisiin ja sisäisiin valtarakenteisiin ja tekee näkyväksi niiden monenlaisen kuvaston.  

                                          ******

Joskan väitöskirja ilmestyy omakustanteena, Tampere 2017. Väitöskirjan tilausosoite: sanna.joska@uta.fi, 0405323874

Alkaa: 13.1.2018
Alkaa kello: 12.00
Paikka: Päätalo, luentosali A1, Kalevantie 4
Järjestäjä(t): Yhteiskuntatieteiden tiedekunta

 

***

Väitöskirja käsittelee valtasuhteiden ja sosiaalisen aseman määrittelyä ja rakentamista Rooman valtakunnassa. Tarkastelu tapahtuu keisariperheen jälkeläisistä tehtyjen kuvausten kautta, mikä tarjoaa uuden näkökulman Rooman keisariajan sosiaalihistoriaan. Väitöskirjan tutkimuskysymyksenä on, kuinka valtaa ja asemaa määriteltiin julkisissa representaatioissa. Tutkimuskysymystä tarkastellaan kahdelta tasolta: kuinka Rooman keisari rakensi ja oikeutti valtaansa ja asemaansa valtakunnan huipulla kuvaamalla lapsiaan, ja kuinka keisarin alamaiset kaikkialla valtakunnassa määrittelivät omaa asemaansa suhteessa keisarikunnan valtarakenteisin keisarin lapsista tehtyjen kuvausten kautta. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti viestinnän suuntia keisarilta alamaisille ja alamaisilta keisarille sekä toisille alamaisille. Tutkimus lähtee siitä oletuksesta, että käyttämällä keisarin lapsia vallan ja aseman osoittamiseen voidaan viestiä niistä jotakin sellaista, mitä pelkkää keisaria kuvaamalla ei voida tuoda ilmi. Lasten käyttö osana vallan ja aseman kuvauksia oli tietoista toimintaa, jonka syitä tutkimus selvittää.

Tutkimuksessa tarkastellaan numismaattisia lähteitä (kolikoita ja mitaleita), julkisia monumentteja (piirtokirjoituksia ja veistoksia) sekä kirjallisia lähteitä. Monipuolisen aineiston kautta voidaan tavoittaa kokonaisvaltainen käsitys siitä, kuinka keisariperheen lapsia käytettiin vallan ja aseman osoittamisen välineenä. Väitöskirja on laadullinen tapaustutkimus, jonka kohteeksi on valittu yksi keisarillisen Rooman dynastioista, Antoninusten dynastia (138-192 jKr.). Dynastian valtakausi on erityinen tutkimuskohde useiden perheeseen syntyneiden tai adoptoitujen lasten ja näistä säilyneiden monipuolisten lähteiden takia, mutta myös, koska aikakausi edustaa siirtymää adoptiokeisareiden ajasta biologiseen vallan periytymiseen. Vallanperimystä leimaa kuitenkin epävarmuus, mikä tekee dynastian rakennusprosessista ja keisarin alamaisten reaktioista siihen valaisevan tarkastelukohteen.

Keisarin lasten käyttöä vallan ja aseman osoittamisen välineenä tarkastellaan tutkimuksessa useasta näkökulmasta. Näitä ovat pienten lasten ja lapsiryhmien käyttö representaation välineenä, vallanperijöiden ja keisarinnaksi nostettujen lasten kuvaukset, sekä lapsuuden rajautuminen kuolemaan tai aikuisuuteen. Tutkimuksessa lapsuus käsitetään ikäkautena ennen aikuisuutta, mutta myös vanhempien ja lasten välisenä suhteena. Tutkimus osoittaa, että tärkeimmät yhteiskunnalliset ryhmät, joille keisarin valtaa osoitettiin jälkeläisten kuvia käyttämällä olivat senaattorisäätyjen jäsenet, sotilaat ja Rooman kaupungin plebeiji-väestö, joka edusti symbolisesti koko valtakunnan väestöä. Alamaisten joukosta nousevat esille tietyt ryhmät, jotka valitsivat keisareiden lapset välineiksi valtansa ja asemansa rakentamiseen. Näitä olivat etenkin provinssien paikallinen eliitti eli julkista valtaa käyttävät neuvostojen jäsenet, senaattorisäätyyn kuuluvat valtakunnan kreikankieliseltä alueelta kotoisin olleet yksityishenkilöt ja paikalliset virkamiehet. Tutkimus myös osoittaa, että keisareiden lasten kuvaukset olivat osa Rooman imperialistisia pyrkimyksiä.

Tutkimus todistaa jälkeläisten merkityksen vallan ja aseman osoittamisessa Antoninusten ajalla. Tutkimus osoittaa, että lasten käyttö osana keisari Antoninus Piuksen ja Marcus Aureliuksen politiikkaa oli laajempaa ja monipuolisempaa, kuin aikaisemmassa tutkimuksessa on tunnistettu. Lasten käyttö osana dynastisen vallan oikeuttamista tarkoitti vanhemmuuden, perheen ja eri ikäkausiin liittyvän kaikkien roomalaisen kulttuurin piirissä olleiden jakaman yhteiskunnallisen kuvaston hyödyntämistä ja näiden käyttö teki viestistä tehokkaamman. Tutkimus on ensimmäinen, jossa analysoidaan kattavasti keisariperheen jälkeläisten käyttöä osana keisarin alamaisten vallan ja aseman rakentamista. Lasten kuvausten käyttö oli harvinaista verrattuna keisarin kuvaamiseen, mikä teki siitä alamaisille erinomaisen keinon erottautua paikallisyhteisössään ja viestiä läheisestä suhteesta keisariperheeseen. Lasten kuvaaminen oli tehokas väline sekä keisareille että näiden alamaisille.

Lisätty 3.1.2018

Suosittele muille:


Uutiset ja keskustelu | Ajankohtaista | Historian äärelle | Julkaisut
Agricolan kartta | Haku Agricolasta | Hakemisto | Uutta!
Tekijät | Palaute ja yhteystiedot | Etusivulle

Etusivulle

Päivitetty 21.5.2015 09:29