Aineistojen käyttörajoitukset

Agricola > Historian äärelle > Sähköiset aineistot > Aineistojen käyttörajoitukset

Sisällysluettelo

Käyttörajoitukset

Käyttörajoitukset jakaantuvat tietosuoja- ja tekijänoikeuslaeista johtuvaan lakisääteiseen salassapitoon, taloudellisista kysymyksistä johtuviin maksullisiin käyttöihin ja yksityisaineistojen käyttöoikeusrajoituksiin. Julkista ja yksityistä aineistoa koskevat erilaiset määräykset. Lakeihin on kirjattu pykälä, jonka mukaan tutkimuksen vapaus on turvattava ja tutkijoille annettava pääsy myös salassa pidettäviin aineistoihin vaadittujen reunaehtojen täyttyessä.

Keskeinen ongelma käyttörajoituksissa on käytäntöjen kirjavuus. Eri organisaatiot tulkitsevat määräyksiä eri tavoin, eikä yhteisiä pelisääntöjä toistaiseksi ole.

Käyttörajoitukset koskevat tiukimmin verkossa olevaa aineistoa. Monet organisaatiot rajoittavat käyttöä niin, että osa aineistoa (vanhemmat) on avoimesti verkossa, osa (uudemmat) on käytettävissä organisaation tiloissa asiakastietokoneilla tai salasanalla kirjautumalla verkossa. Jokaisella organisaatiolla on omat käytänteensä asiassa.

Julkisten eli viranomaisaineistojen käyttörajoitukset

Julkiset aineistot ovat valtion ja kuntien omistamia aineistoja.

Valtioneuvosto linjasi keväällä 2011 periaatepäätöksessään, että julkisin varoin tuotettu sähköinen aineisto on käytettävissä ilmaiseksi, ellei sen tuottaminen ole aiheuttanut erityisiä kustannuksia, eikä sen salassapidosta ole säädetty erikseen lailla.[1] Merkittävä osa julkisin varoin tuotetusta sähköisestä kulttuuriperintöaineistosta on jo nyt käytettävissä maksutta vapaasti verkossa, mutta on myös rajoitettua aineistoa, josta osa tulee tulevaisuudessa muuttumaan rajoituksettomaksi. Tällä hetkellä eletään siirtymäkautta, joka Valtioneuvoston päätöksessäkin huomioitiin. Lakisääteisistä salassapidoista ei periaatepäätöksen myötä kuitenkaan olla luopumassa.

Julkisuus- ja henkilötietolakien mukainen tietosuoja

Julkisuuslaki (621/1999) ja henkilötietolaki (523/1999) on säädetty suojaamaan yksityisiä ihmisiä koskevia tietoja. Julkisuuslaki koskee ainoastaan viranomaisia (valtio ja kunnat), mutta henkilötietolaki koskee kaikkea henkilötietojen käsittelyä myös yksityisellä puolella, lukuun ottamatta yksityisten ihmisten yksityisiin tarpeisiinsa keräämiä tietoja (esimerkiksi osoitemuistio).

Julkisuus- ja tietosuojalaeissa tarkoitettuja henkilö- ja muita yksityisiä tietoja sisältäviä aineistoja löytyy muun muassa kirkonkirjoista, sotilasasiakirjoista ja muista vastaavista viranomaispäätöksistä ja –asiakirjoista. On huomattava, että asiakirjoista tai niiden sisältämästä tekstistä vain osa voi salassa pidettäviä.

Julkisuus- ja henkilötietolakien tavoitteena on taata yksityisten tietojen suoja jokaiselle ihmiselle elinajan sekä jonkin verran sen jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että uudet aineistot ovat suojattuja, mutta ajan kuluessa niiden suojaus poistuu. Henkilötietolaki ei anna suojalle tarkkaa aikarajaa, mutta julkisuuslaissa todetaan, että yksityisten tietojen suoja kestää 50 vuotta sen henkilön kuolemasta, jota asia koskee, tai jos tätä ei tiedetä, 100 vuotta. Käytännössä tämä useimmiten tarkoittaa sitä, että yksityisyyden suoja kestää 100 vuotta, mutta poikkeuksia on. Joidenkin aineistojen osalta suojaraja on korkeampi, esimerkiksi 125 vuotta. Tällöin päätöksellä suojataan kohdehenkilöiden tietoja myös heidän lastensa elinajan.

Tekijänoikeuslain mukainen salassapito

Tekijänoikeuslain (404/1961) mukaan kirjallisen tai taiteellisen teoksen tekijä saa teokseensa tekijänoikeuden, joka on voimassa 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Tekijänoikeuslain alaisia teoksia ovat muun muassa taideteokset ja sanomalehtikirjoitukset.

Tekijänoikeuden alaiset aineistot voi digitoituina laittaa vapaasti verkkoon ainoastaan, jos oikeuksien haltija antaa luvan. Jos aineistolla on useita oikeuksienhaltijoita, on lupa saatava jokaiselta. Tekijänoikeuden rauettua lupaa ei tarvita.

Lain tulkinta on ongelmallista. Merkittävä osa aineistosta on niin sanottuja orpoteoksia, joiden oikeuksien haltijaa ei tiedetä tai löydetä, jolloin 70 vuoden aikaa on mahdoton laskea. Tämän takia suojarajana saatetaan käyttää esimerkiksi 100 vuotta.

Taloudellisista syistä johtuva maksullinen käyttö

Osa aineistosta on käytettävissä maksullisesti, koska niiden tuottaminen sähköiseen muotoon on aiheuttanut kustannuksia tai ne omistaa yksityinen toimija. Maksuja voidaan periä suoraan käyttäjiltä tai esimerkiksi yliopisto voi tarjota maksullisia aineistoja ilmaiseksi opiskelijoilleen ja henkilökunnalleen. Tällöin aineiston käyttö vaatii kirjautumista palveluun salasanalla tai työskentelyä tätä varten varatulla tutkijasali- tai asiakastietokoneella.

Yksityisaineistojen käyttörajoitukset

Yksityisaineistoilla (esimerkiksi merkkihenkilöiden yksityisarkistoilla) on erilaisia, tapauskohtaisia käyttörajoituksia. Näitä aineistoja koskee myös tekijänoikeuslaki sekä henkilötietolain mukainen yksityisten tietojen tietosuoja.

  1. Valtioneuvoston periaatepäätös julkisen sektorin digitaalisten tietoaineistojen saatavuuden parantamisesta ja uudelleenkäytön edistämisestä 3.3.2011.