Uudenkaupungin rauha 1721

Agricola » Julkaisut » Julkaisusarja » Uudenkaupungin-rauha

Heidi Pitkänen (toim.)

Kuningas Fredrik I:n kirje tsaari Pietari I:lle

Uudenkaupungin rauha solmittiin Ruotsin ja Venäjän välillä 30. elokuuta vuonna 1721. Se päätti sekä Suuren Pohjan sodan (1700-1721) että Suomessa isoksi vihaksi kutsutun miehitysajan (1713-1721). Uudenkaupungin kaupunki sai kesällä 2013 rauhan solmimiseen liittyvien asiakirjojen digitaalisia kopioita Venäjän ulkoministeriön historialliselta osastolta. Asiakirjat julkaistaan Agricolan julkaisusarjassa, jotta ne olisivat nyt helpommin kaikkien kiinnostuneiden käytettävissä. Niitä ei ole aikaisemmin julkaistu Suomessa. Samassa yhteydessä julkaistaan myös vuonna 1996 ilmestynyt Tomi Kankaan teos Uudenkaupungin ”siunattu” rauha 1721 - Suuren Pohjan sodan ja isonvihan päätös.

Uudenkaupungin kaupungin saamaan lahjoitukseen kuuluvat asiakirjat ovat otteita laajemmasta asiakirjakokonaisuudesta. Asiakirjat digitoitiin Uudenkaupungin rauhankaupunkiyhdistyksen toiveesta Venäjän ulkoministeriön historiallisessa arkistossa ja luovutettiin digitaalisina kopioina rauhankaupunkiyhdistykselle ja Uudenkaupungin kaupungille kesällä 2013. Asiakirjoihin kuuluu muun muassa kuningas Fredrik I:n ja tsaari Pietari I:n kirjeenvaihtoa, sotavankiluetteloita, rauhanneuvotteluihin liittyvää aineistoa sekä varsinainen rauhansopimus ja sen ratifioimiskirja.

Venäjän ulkoministeriön historiallisen- ja asiakirjaosaston johtaja Alexander Kuznetsov on valinnut asiakirjat siten, että mukaan otettiin mahdollisimman paljon rauhansopimuksen valmisteluun ja itse sopimuksen solmimiseen liittyviä asiakirjoja. Asiakirjoissa esiintyvät kielet ovat ruotsi, venäjä ja saksa.

Asiakirjat olivat esillä ensimmäisen kerran syksyllä 2013 Uudenkaupungin museon johtajan Mari Jalavan kokoamassa näyttelyssä, joka järjestettiin rauhan vuosipäivän seminaarin ja rauhansoutujen merkeissä. Lisää Uudenkaupungin rauhan asiakirjojen lahjoittamisesta sekä vuosipäivän seminaarista Agricolassa

Tomi Kankaan teos Uudenkaupungin ”siunattu” rauha 1721 - Suuren Pohjan sodan ja isonvihan päätös

Tomi Kankaan Uudenkaupungin ”siunattu” rauha 1721 - Suuren Pohjan sodan ja isonvihan päätös on Uudenkaupungin Merihistoriallisen yhdistyksen ja Uudenkaupungin kulttuurihistoriallisen museon julkaisema teos vuodelta 1996. Teos kuvaa kiinnostavasti Suurta Pohjan sotaa, isonvihan aikaa, rauhan solmimista ja sen seurauksia niin, että mukana on sekä Euroopan, Ruotsi-Suomen että Uudenkaupungin näkökulmat. Erityisesti teoksessa on keskitytty kuvaamaan isonvihanaikaista elämää Uudessakaupungissa sekä rauhanneuvottelujen kulkua vuonna 1721. Kirjan julkaisu oli aikanaan osa Uudenkaupungin rauhan 275-vuotismuiston juhlintaa ja painos myytiin pian loppuun. Tämän digitaalisen julkaisun tarkoituksena on tuoda teos jälleen esille ja luettavaksi alkuperäisasiakirjojen yhteydessä.

* Tomi Kangas: Uudenkaupungin ”siunattu” rauha 1721 - Suuren Pohjan sodan ja isonvihan päätös (PDF, 17Mt)

Uudenkaupungin rauhan asiakirjat

Asiakirjat on kansioissa numeroitu siten, että ensimmäisenä on julkaisuvaiheessa (Agricola – Suomen historiaverkko) annettu numerointi, esim. 1.1, jonka jälkeen on jätetty näkyviin alkuperäinen Venäjällä digitointivaiheessa annettu numerointi, esim. (л. 1).

Julkaisuvaiheessa annettu uusi numerointi perustuu ajatukseen, että esim. numeroilla 1.1–1.3 olevat tiedostot muodostuvat yhdestä asiakirjasta, jossa on kolme sivua. Alkuperäinen Venäjällä tehty numerointi näyttäisi perustuvan siihen, että samalla numerolla on yhden lehden kaksi eri puolta. Lehden vaihtuessa vaihtuu myös numero, vaikka sama asiakirja jatkuisi. Alkuperäinen numerointi perustunee myös fyysisten asiakirjojen kulmiin merkittyihin numeroihin.

Asiakirjojen kuvailu on laadittu Venäjän ulkoministeriön historialliselta osastolta saadun luettelon pohjalta. Ensin on ilmoitettu uuden numeroinnin mukaiset tiedot ja sen jälkeen sulkeissa alkuperäisessä luettelossa olleet tiedot. Lisätietojen koonnissa on käytetty Tomi Kankaan teosta Uudenkaupungin ”siunattu” rauha 1721 – Suuren Pohjan sodan ja isonvihan päätös.

Julkaisun on toimittanut Turun yliopiston Suomen historian oppiaineen harjoittelija Heidi Pitkänen tammi-helmikuun 2014 aikana. Asiakirjojen julkaisun teknisen toteutuksen ja käyttöliittymän on tehnyt FM Antti-Jussi Nygård.

Kansio 01

Kuningas Fredrik I:n kirje Pietari I:lle, jossa hän ilmoittaa nousustaan Ruotsin kuninkaaksi ja ehdottaa sodan lopettamista. 24. maaliskuuta 1720. 1.1 – 1.3 ruotsinkielinen kirje, 2.1 – 2.3 venäjänkielinen käännös, 3.1 ja 4.1 ruotsi ja venäjä. (Venäjän keisarikunnan ulkopolitiikan arkisto, f. Venäjän ja Ruotsin väliset suhteet, op. 96/2, a. 7, s.1-2,8 ruotsinkielinen.)

Kaarle XII:n kaaduttua 1718 Ruotsin hallitsijaksi tuli valtataistelujen jälkeen tämän nuorempi sisar Ulrika Eleonora. Tämä luovutti kuitenkin kruunun jo 1720 puolisolleen Hessenin prinssi Fredrikille, josta tuli kuningas Fredrik I. Ahvenanmaalla oli käyty keskusteluja rauhasta jo keväästä 1718, mutta ne olivat päättyneet tuloksettomina syksyllä 1719. Fredrik I noustua valtaan toive rauhantilan saavuttamisesta oli jo suuri ja Ruotsi solmikin rauhan Englanti-Hannoverin, Preussin ja Tanskan kanssa 1720. Fredrik I:n maaliskuinen kirje Pietari I:lle johti Venäjän edustajan, kenraaliadjutantti Aleksander Rumjantsevin lähettämiseen Ruotsiin.  

Kansion asiakirjat »

Kansio 02

Pietari I:n ohje kenraaliadjutantti Rumjantseville, joka lähetettiin Ruotsiin Venäjän edustajana. 9. elokuuta 1720.

1.1 – 1.17 venäjänkielinen kirje, jäljennös. (Venäjän keisarikunnan ulkopolitiikan arkisto, f. Venäjän ja Ruotsin väliset suhteet, op. 96/1, a. 9, s.1-9 jäljennös.)

Kenraaliadjutantti Aleksander Rumjantsev oli saanut tsaari Pietari I:ltä laajat valtuudet. Hän oleskeli Ruotsissa useita kuukausia ja neuvotteluissa tunnusteltiin välirauhan mahdollisuutta. Venäjä oli valmis rauhaan Ruotsin kanssa, mutta vain tietyin ehdoin niin, että se pääsisi Itämerelle. Vaikka Venäjän sotatoimet Ruotsia vastaan jatkuivat, oli molemminpuolinen rauhantahto ilmaistu ja Rumjantsevin oleskelu Tukholmassa loi pohjaa myöhemmälle varsinaiselle rauhankokoukselle.

Kansion asiakirjat »

Kansio 03

Kuningas Fredrik I:n kirje tsaari Pietari I:lle, jossa hän kiittää tsaaria onnitteluista ja ehdotuksesta vaihtaa vankeja. 7. lokakuuta 1720.

1.1- 1.3 ruotsinkielinen kirje, 2.1–2.4 venäjänkielinen käännös, 3.1 ruotsi ja venäjä. (Venäjän keisarikunnan ulkopolitiikan arkisto, f. Venäjän ja Ruotsin väliset suhteet, op. 96/2, a. 8, s.1-2, 5 - ruotsinkielinen, s.3-4 venäjänkielinen käännös.)

Suuren Pohjan sodan alusta lähtien venäläisillä oli tapana ottaa sotavankeja sekä taisteluiden yhteydessä että valloittamiltaan alueilta. Vangeiksi jäi Ruotsin armeijan korkeinta johtoa, upseereita, aliupseereita ja sotamiehiä sekä näiden perheenjäseniä ja siviilejä, yhteensä kymmeniä tuhansia henkilöitä.  Vankien vaihto oli Uudessakaupungissa 31.8.2013 pidetyssä juhlaseminaarissa puhuneen Venäjän ulkoministeriön historiallisen- ja asiakirjaosaston johtaja Alexander Kuznetsovin mukaan aikanaan luottamusta herättänyt toimi, joka loi pohjaa rauhanneuvotteluille.

Lisää seminaarista.

Kansion asiakirjat »

Kansio 04

Kuningas Fredrik I:n kirje tsaari Pietari I:lle pikaisesta rauhan solmimisesta. 16. joulukuuta 1720.

1.1–1.4 ja 2.1–2.3 ruotsinkielinen asiakirja, 3.1–3.3 venäjänkielinen ja 4.1 ruotsinkielinen. (Venäjän keisarikunnan ulkopolitiikan arkisto, f. Venäjän ja Ruotsin väliset suhteet, op. 96/2, a. 9, s.1-4, 7 – ruotsinkielinen, s.5-6 venäjänkielinen käännös.)  

Kansion asiakirjat »

Kansio 05

Luettelo ruotsalaisvangeista, joita vaihdettiin venäläisiin ja lähetettiin Ruotsiin. Ote vaihtoa koskevasta ulkoasiainkollegion päätöksestä. 24. heinäkuuta 1721.

1.1–1.6 venäjänkielinen asiakirja. (Venäjän keisarikunnan ulkopolitiikan arkisto, f. Venäjän ja Ruotsin väliset suhteet, op. 96/1, a. 12, s.12–13 venäjänkielinen.)

Kansion asiakirjat »

Kansio 06

Luettelo eri varuskuntiin sijoitetuista ruotsalaisvangeista. 26. syyskuuta 1721.

1.1–1.4 venäjänkielinen asiakirja. (Venäjän keisarikunnan ulkopolitiikan arkisto, f. Venäjän ja Ruotsin väliset suhteet, op. 96/1, a. 12, s.42–43, venäjänkielinen.)  

Kansion asiakirjat »

Kansio 07

Kuningas Fredrik I:n kirje tsaari Pietari I:lle, jossa hän kiittää tsaaria vankien vapauttamisesta. 7. marraskuuta 1721.

1.1–1.3 venäjänkielinen käännös, 2.1–2.5 ruotsinkielinen kirje, 3.1–3.2 ruotsi ja venäjä, 4.1 venäjä. (Venäjän keisarikunnan ulkopolitiikan arkisto, f. Venäjän ja Ruotsin väliset suhteet, op. 96/2, a. 12, s.1-2,6-7 – ruotsinkielinen, s.6-7 venäjänkielinen käännös.)

Kansion asiakirjat »

Kansio 08

Passi, joka myönnettiin Ruotsin pääneuvottelijoille kreivi Lillienstedtille ja vapaaherra Strömfeltille. Heidät nimitettiin edustajiksi sotatoimien lopettamiseksi järjestettyyn Uudenkaupungin kongressiin. 12. tammikuuta 1721.

1.1 – 1.3 venäjänkielinen asiakirja. (Venäjän keisarikunnan ulkopolitiikan arkisto, f. Venäjän ja Ruotsin väliset suhteet, op. 96/1, a. 4, s.1-2, venäjänkielinen.)

Kreivi Johan Paulinus Lillienstedt (1655–1732) ja vapaaherra Otto Reinhold Strömfelt (1679–1744) nimitettiin Ruotsin pääneuvottelijoiksi hoitamaan vaativaa tehtävää Uudenkaupungin kongressiin. He saivat vastaansa Venäjän pääneuvottelijat kenraalimajuri Jakob Brucen (1669–1735) ja kanslianeuvos Henrich Ostermanin (1686–1747), jotka olivat olleet mukana jo Ahvenanmaan neuvotteluissa. Ruotsi halusi tukalasta asemastaan huolimatta antaa neuvottelijoilleen tiukat ohjeet ja alun perin Ruotsi oli valmis luopumaan vain Käkisalmesta, Inkerinmaasta, Narvasta ja Liivinmaan itäosasta.   

Lisää Ruotsin ja Venäjän pääneuvottelijoista Tomi Kankaan teoksessa sivuilla 116–123. Huom. Kangas käyttää Ostermanista etunimeä Heinrich, asiakirjoissa hän esiintyy useimmiten etunimellä Henrich. Samoin kenraalimajuri Brucen etunimi esiintyy sekä muodossa Jakob että Jacob.  

Kansion asiakirjat »

Kansio 09

Kuningas Fredrik I:n kirje tsaari Pietari I:lle, jossa hän kiittää tsaaria vankien vapauttamisesta. 11. helmikuuta 1721.

1.1–1.3 ja 2.1 ruotsinkielinen asiakirja, 3.1–3.3 venäjänkielinen käännös. (Venäjän keisarikunnan ulkopolitiikan arkisto, f. Venäjän ja Ruotsin väliset suhteet, op. 96/2, a. 13, s.1-2,3 ruotsinkielinen, s.4-5 venäjänkielinen käännös.)

Kansion asiakirjat »

Kansio 10

Sopimus ikuisesta rauhasta Venäjän ja Ruotsin välillä (Uudenkaupungin rauhansopimus). Allekirjoitukset: Venäjän puolesta kanslianeuvos Osterman ja kenraalimajuri Bruce, Ruotsin puolesta kreivi Lillienstedt ja vapaaherra Strömfelt. 30. elokuuta 1721.

1.1 venäjänkielinen, 2.1–2.34 saksankielinen asiakirja, 3.1 allekirjoitukset, 4.1-4.3 saksankielinen asiakirja, 5.1 venäjänkielinen. (Venäjän keisarikunnan ulkopolitiikan arkisto, f. Valtiosopimukset, op. 163/2, a. 465, s. 2,38 –kannet, s.18–37 saksankielinen.)

Uudenkaupungin rauhanneuvottelut alkoivat 11. toukokuuta 1721 ensimmäisen virallisen istunnon myötä. Neuvotteluja käytiin todennäköisesti saksaksi. Ruotsin pääneuvottelijoiden Lillienstedtin ja Strömfeltin sekä Venäjän pääneuvottelijoiden kenraalimajuri Brucen ja vasta toukokuun lopussa paikalle saapuneen kanslianeuvos Ostermanin lisäksi mukana oli neuvonantajia ja muita henkilöitä.

Neuvottelujen lähtökohtana oli Venäjän vaatimus saada pitää kaikki sodan aikana miehittämänsä alueet, kun taas Ruotsi oli valmis luopumaan vain osasta. Etenkin Viipurista kiisteltiin, sillä se oli tärkeä molemmille osapuolille. Kautta neuvottelujen Ruotsi piti erityisen tärkeänä että tsaari takaisi, ettei Venäjä tulisi sekaantumaan Ruotsin sisäisiin asioihin. Paljon keskustelua käytiin myös kaupankäynnistä ja tulleista, ruotsalaisten sotavankien kohtelusta, Ruotsin menettämien alueiden uskonnonvapaudesta, privilegioista ja asukkaiden kohtalosta.

Rauha saatiin kuukausia kestäneiden neuvottelujen päätteeksi solmittua elokuun 30. päivänä 1721. Sen ehdot vastasivat lopulta pääasiallisesti Venäjän toiveita. Ruotsi luovutti rauhassa Venäjälle Kaakkois-Suomen, Inkerin, Viron ja Liivinmaan. Ruotsi menetti taloudellisesti merkittävän Baltian alueen ja samalla poliittisen asemansa suurvaltana.

Rauhansopimuksen 24 artiklassa sovitaan mm. vihollisuuksien lopettamisesta, sotilaiden sekä sotavankien armahtamisesta, alueluovutuksista, valtakuntien rajoista sekä kaupankäyntioikeuksista. Erityisen kuuluisa on 7. artikla, jossa tsaari lupaa olla puuttumatta Ruotsin sisäisiin asioihin ja toimia Ruotsin hallitusmuodon eduksi. Artiklan muoto johti kuitenkin myöhemmin päinvastaisiin tuloksiin, kun Venäjä pyrki sen varjolla vaikuttamaan Ruotsin sisäpolitiikkaan. Lisää esim. 7. artiklasta Tomi Kankaan teoksessa s. 142 alkaen.  

Kansion asiakirjat »

Kansio 11

Uudenkaupungin rauhansopimuksen ratifioimiskirja.(30. elokuuta 1721.)

1.1–1.23 ruotsin- ja saksankielinen asiakirja. (Venäjän keisarikunnan ulkopolitiikan arkisto, f. Valtiosopimukset, op. 163/2, a. 465, s. 1-12 ruotsinkielinen.)

Uudenkaupungin rauhansopimus ratifioitiin sekä Pietarissa että Tukholmassa syyskuun 9. päivänä 1721. Fredrik I:n allekirjoituksen varmensi valtiosihteeri Daniel Niklas von Höpken ja Pietari I:n allekirjoituksen kansleri kreivi Golovkin. Ratifioinnin jälkeen alkoi sopimuksen ehtojen toimeenpano ja paluu rauhantilaan.    

Kansion asiakirjat »

Kansio 12

Uudenkaupungin rauhansopimuksen ratifioimiskirja, painettu kappale. (30. elokuuta 1721.)

1.1–1.21 venäjänkielinen asiakirja, painettu. (Venäjän keisarikunnan ulkopolitiikan arkisto, f. Valtiosopimukset, op. 163/2, a. 465, s. 14–24 ruotsinkielinen alkuperäispaperi.)

Kansion asiakirjat »

Kansio 13

Raportti siitä, mitä tapahtui ”ennen Ruotsin rauhan solmimista ja tämän johdosta järjestetyn juhlan aikana”. 22. lokakuuta 1721.

1.1–1.7 venäjänkielinen asiakirja.(Venäjän keisarikunnan ulkopolitiikan arkisto, f. Venäjän ja Ruotsin väliset suhteet, op. 96/1, a. 9a, s.1-4 venäjänkielinen.)   

Kansion asiakirjat »

Kansio 14

Raportti juhlasta Pietarissa ”Venäjän hovin ja Ruotsin kruunun välisen ikuisen rauhan solmimisen johdosta”, painettu kappale. 22. lokakuuta 1721.

1.1–1.9 saksankielinen asiakirja, painettu. (Venäjän keisarikunnan ulkopolitiikan arkisto, f. Venäjän ja Ruotsin väliset suhteet, op. 96/1, a. 9, s.16–20 saksankielinen käännös.)

Sodan voitosta iloittiin Pietarissa juhlallisin menoin. Monet upseerit saivat ylennyksiä, ja Pietari I päätti voitosta kiitollisena armahtaa vankeja ja velallisia. Pietari I:lle itselleen annettiin arvonimi Pietari Suuri. Voiton kunniaksi järjestetty erityinen juhlapäivä alkoi toimituksella Pyhän Kolminaisuuden kirkossa, jossa rauhansopimus luettiin virallisesti. Juhlissa jaettiin mitaleja, seurattiin voiton kunniaksi järjestettyä loisteliasta ilotulitusta sekä tanssittiin myöhään yöhön.

Kansion asiakirjat »

Kansio 15

Tykistökenraali kreivi J. Brucen anomus keisari Pietari I:lle, jossa hän pyytää myöntämään hänelle rahaa, jota hän on käyttänyt Ahvenanmaan ja Uudenkaupungin kongresseissa. Lokakuu 1721.

1.1 venäjänkielinen asiakirja. (Venäjän keisarikunnan ulkopolitiikan arkisto, f. Uusien vuosien tapaukset, op. 15/3, a. 119, s.1 venäjänkielinen.)

Kansion asiakirjat »

Kansio 16

Ruotsin pääneuvottelijoiden kreivi Lillienstedtin ja vapaaherra Strömfeltin kirje Venäjän pääneuvottelijoille kreivi Brucelle ja kreivi Östermanille, jossa he ilmoittavat Ruotsin kuninkaan tahdosta koskien Uudenkaupungin rauhansopimuksen tiettyjen artiklojen toteuttamista. 8.marraskuuta 1721.

1.1–1.4 venäjänkielinen käännös. (Venäjän keisarikunnan ulkopolitiikan arkisto, f. Venäjän ja Ruotsin väliset suhteet, op. 96/1, a. 10, s.6-7 kannet, venäjänkielinen.)   

Kansion asiakirjat »

Kansio 17

Venäjän ulkoasiainkollegion myöntämät valtuutukset Viipurin vanhempi komendantti I. Shuvaloville, joka nimitettiin Venäjän täysivaltaiseksi komissaariksi ja lähetettiin Ruotsin rajalle Suomeen alueen rajoittamista varten Uudenkaupungin rauhansopimuksen 8. kohdan mukaisesti. 4. joulukuuta 1721.

1.1–1.4 venäjänkielinen asiakirja.(Venäjän keisarikunnan ulkopolitiikan arkisto, f. Venäjän ja Ruotsin väliset suhteet, op. 96/1, a. 8, s.25–26 kannet, venäjänkielinen.)  

Kansion asiakirjat »

Kansio 18

Ulkoasiainkollegion ohje Venäjän täysivaltaiselle komissaarille, vanhempi komendantti I. Shuvaloville, joka lähetettiin Ruotsin rajalle. 4. joulukuuta 1721.

1.1–1.16 venäjänkielinen asiakirja. (Venäjän keisarikunnan ulkopolitiikan arkisto, f. Venäjän ja Ruotsin väliset suhteet, op. 96/1, a. 8, s.31–38 kannet, venäjänkielinen.)    

Kansion asiakirjat »



Uutiset ja keskustelu | Ajankohtaista | Historian äärelle | Julkaisut
Agricolan kartta | Haku Agricolasta | Hakemisto | Uutta!
Tekijät | Palaute ja yhteystiedot | Etusivulle

Etusivulle

Päivitetty 13.4.2014 23:40