Agricolan kirja-arvostelut

ISSN 1796-704X

"Ele polghe Kiria quin Sica waicka henes on wehe wica"
Agricola » Julkaisut » Kirja-arvostelut

Kristillisten symbolien abc-kirja

19.10.2011 Merja Leppälahti <meleppa(at)utu.fi> FL, Turun yliopisto
Väisänen, Liisa: Kristilliset symbolit. Ikkuna pyhään.. Kirjapaja, 2011. 207 sivua. ISBN 978-952-247-156-7.


Liisa Väisäsen Kristilliset symbolit ei ole varsinaisesti hakuteos eikä taidekirja, mutta on kuitenkin hiukan molempia. Teos esittelee kymmeniä kristillisiä symboleja sekä eri aikakausien taideteoksia, joissa näitä symboleja esiintyy. Mukaan on valikoitu kuvailtavaksi sekä yksittäisiä symboleita että esimerkiksi pyhimyksiin liittyviä attribuutteja. Parisataasivuinen kirja ei tietenkään voi olla kattava, mutta paljon tietoa se sisältää. Runsas taidekuvitus selityksineen tekee kirjasta sekä kauniin että kiinnostavan.

Teos alkaa symbolin määrittelyllä, joka on yksinkertainen, mutta riittävä tämän kirjan symbolikuvausten ymmärtämiseen. Kirjoittajan mukaan symbolit ovat ”kuin oma kielensä, joka toimii tietyn kulttuurillisen kehyksen sisällä”. Tässä tapauksessa kristinusko tarjoaa tuon kulttuurisen kontekstin. Kirjoittaja korostaa useaan otteeseen, ettei symboliikka suinkaan merkitse salaisten ryhmien vielä salaisempia viestejä. Symbolit syventävät kuvan kristilliseksi sanomaksi sille, joka osaa kuvan symboleita lukea. Esimerkiksi kärpänen 1600-luvun flaamilaisessa asetelmassa voi muistuttaa, että sielunvihollinen, kärpästen herra Belsebub, vaanii kaikkialla. Näin kukka- tai hedelmäasetelma voikin itse asiassa kuvata myös hyvän ja pahan taistelua.

Symboleina voi esiintyä esineitä, kasveja ja eläimiä, mutta myös ihmishahmojen asentoja, eleitä ja ilmeitä, muotoja, värejä, numeroita ja kirjaimia. Kulttuurinen kehys näkyy siinä, että sama esine voi symboloida useita eri asioita. Ellei katsoja tunne kulttuurista kontekstia, kotka on vain suuri lintu, mutta kontekstista riippuen kotka on voi viitata myös Juppiteriin, keisariin tai evankelista Johannekseen.

Symbolit eivät ole muuttumattomia ja yksiselitteisiä. Samalla esineellä voi olla sekä positiivinen että negatiivinen merkityksensä muusta yhteydestä riippuen. Esimerkiksi ahneuden symboli, raha, voi muuttua menestyksen symboliksi, kun rahan lähellä on rukouskirja tai Raamattu. Symbolit myös siirtyvät kulttuurista toiseen ja saavat uusia merkityksiä. Monet antiikin symboleista ovat lainautuneet kristinuskoon: esimerkiksi Venus/Afrodite-jumalattaren simpukka ja ruusu ovat siirtyneet Neitsyt Marialle, jumalattaren kyyhkysestä taas on tullut Pyhän Hengen symboli. Marian yhteydessä simpukkakuvio viittaa erityisesti neitseellisyyteen. Kristillisessä symboliikassa punainen ruusu symboloi kärsimystä, valkoinen puolestaan viattomuutta.

Teos on jaettu kronologisesti eteneviin lukuihin, joista kahdessa ensimmäisessä, varhaiskristillistä aikaa ja keskiaikaa käsittelevissä on alaotsikoina erityisesti symboliesineitä, eläimiä ja kasveja. Kaikkein ensimmäisenä erikseen käsiteltävänä symbolina on kala, varhaiskristittyjen tunnusmerkki. Symbolina veteen liittyvä kala voi viitata puhtauteen, viisauteen, hedelmällisyyteen ja ylösnousemukseen. Se on myös kasteen symboli. Kala liitetään myös useisiin henkilöihin: apostoli Andreas oli kalastaja, Tobia ja Gregorius Toursilainen paransivat kumpikin sokean isänsä kalanmaksalla. Kalat nousivat kuulemaan pyhän Antonius Padovalaisen saarnaamista ja Juudas Iskariot voi piilotella selkänsä takana ehtoollispöydästä varastettua kalaa. Myös arkkienkeli Rafaelin tunnus on kala.

Varhaiskristillisessä osiossa käsitellään myös ristiä, joka nykyään on kristinuskon keskeinen symboli. Varhaiskristityt eivät kuitenkaan halunneet korostaa vapahtajansa häpeällistä ristinkuolemaa, kun perinteisesti ympäröivien kansojen taruissa jumalat ja sankarit olivat voittamattomia. Ristiä käsittelevän aukeaman kuvissa on monenlaisia ristejä, mutta niistä ei tekstissä kerrota kovinkaan paljon; näin keskeisen symbolin olisi suonut saavan perusteellisemman käsittelyn. 

Keskiajan kristillisessä taiteessa kuvattiin myös tarueläimiä, kuten yksisarvisia, basiliskeja ja lohikäärmeitä. Tällaiset eläimet voidaan nähdä suoraan Jumalan kaikkivoipaisuuden osoituksena: halutessaan Jumala voisi luoda mitä tahansa uusia eläimiä. Suosituimmilla tarueläimillä on myös symbolimerkityksiä. Yksisarvinen voi olla viattomuuden symboli; se on myös viitannut sekä Jeesukseen että Neitsyt Mariaan. Aikanaan se oli myös fallinen symboli, mutta keskiajalla eläimen päässä oleva sarvi alettiin liittää enemmänkin henkisiin ominaisuuksiin. Toinen erittäin suosittu tarueläin on lohikäärme, joka kristillisessä symboliikassa kuvaa paholaista.

Renessanssiajan taidetta käsittelevässä osassa keskitytään toisaalta Jeesuksen elämään liittyvien miesten attribuutteihin, toisaalta hyveiden ja syntien symboleihin. Evankelistojen symbolit, enkeli, leijona, härkä ja kotka, kuvataan jo keskiaika-osiossa, mutta renessanssiin kuuluvat myös ne miehet, joita kuvattiin Kristus-lapsen kanssa. Johannes Kastaja esiintyy näissä kuvissa itsekin lapsena, mutta aikuisena miehenä Jeesus-lapsen kanssa on kuvattu Joosefia, pyhää Kristofferia ja pyhää Antonius Padovalaista, joilla kullakin on omat tuntomerkkinsä. Myös kardinaalihyveitä sekä kuolemansyntejä on kuvattu runsaasti ja niillä on myös symbolisia ilmauksia. Esimerkiksi hedelmien syöminen ja kukkien poimiminen viittaavat sukupuoliaktiin; tyhjä, avoin lintuhäkki taas viittaa jo tapahtuneeseen neitsyyden menetykseen.

Seuraavat luvut ovat lyhyempiä käsitellen reformaatiota, vastareformaatiota, valistusaikaa, 1800-luvun Maria-mystiikkaa ja nykyaikaa. Jokaiseen lukuun kuuluu yleisemmin kertovaa tekstiä sekä kuvia aikakauden taideteoksista. Kuviin liittyvissä kuvateksteissä esitellään kuhunkin kuvaan sisältyvää symboliikkaa sekä annetaan myös jonkun verran taustatietoja. Kirjoittaja varoittaa myös ylitulkinnoista; joskus taideteosten kuvioissa voi myös todella olla kysymys vain esteettisestä ja visuaalisesta vaikutelmasta. Kuitenkin esimerkiksi maalausten henkilöhahmojen käsien ja sormien asennoista voi lukea monenlaisia asioita – jos osaa.

Kirja lopun hakemistoissa on eroteltu toisistaan eri hakemistoiksi kirjassa käsitellyt kasvit, eläimet, myyttiset oliot, eleet ja ilmeet, kristilliset merkit, värit, asiat ja esineet sekä pyhimykset. Myös kirjan kuvista on oma luettelonsa asianmukaisine tietoineen. Kaikista taideteoksista ei tietenkään ole tiedossakaan täsmällistä valmistumisvuosilukua, mutta jonkinlainen ajanmääre olisi ollut hyödyksi. Kaiken kaikkiaan teos runsaine yksityiskohtineen on mainio lisä kenen tahansa yleissivistykseen. 

 

 

Lisätietoja:
Suosittele muille:
Kommentit:

Ei kommentteja

Kaikki kentät ovat pakollisia. Ainoastaan omalla nimellä lähetetyt kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitetta ei julkaista.







Uutiset ja keskustelu | Ajankohtaista | Historian äärelle | Julkaisut
Agricolan kartta | Haku Agricolasta | Hakemisto | Uutta!
Tekijät | Palaute ja yhteystiedot | Etusivulle

Etusivulle

Päivitetty 21.5.2015 09:46