Arvostelut
Agricolan kirja-arvostelut
ISSN 1796-704X
”Ele polghe kiria quin Sica waicka henes on wehe wica”
Arvostelujulkaisussa julkaistaan pääasiassa humanistisen- ja yhteiskuntatieteellisen alan tutkimuksiin liittyvien teosten arvioita, mutta myös esimerkiksi muistelmien, elämäkertojen tai historiallisten romaanien. Agricolan kirja-arvostelujulkaisu: tietoja ja ohjeita
Markku Tasalan teos Mies joka pelkäsi lunta kertoo joulukuussa 1905 Kittilän Raattamassa tehdystä kolmoismurhasta. Sen tekijä, kattilanpaikkaaja Juho Heikkinen (s. 1872) päätyi oikeuslaitoksen ja psykiatrien suuren mielenkiinnon kohteeksi aikana, jolloin kysymys alentuneesta syyntakeisuudesta oli pohdinnan aiheena. Kuuluiko hän kuritushuoneeseen vai mielisairaalaan? Karattuaan mielisairaalasta hän poistui näyttämöltä yhtä huomaamattomasti kuin oli ilmestynytkin.
Arvofilosofi C. Thi Nguyenin Pelien filosofia -teos toimii uudenlaisena avauksena ihmismielen tutkimiseen. Kirjan uuttera kahlaaminen palkitsee vähitellen oivalluksen tunteilla. Peliharrastajille on toki yksityiskohtaista kuvausta ja vertailua nimeltä mainittujen pelien ominaisuuksista ja perusideoista. Silti kirjoittajan keskeinen aihe on tutustuttaa lukija ponnistelupelaamisen avaamiin mahdollisuuksiin, jotka muistuttavat esteettistä elämystä. Ymmärrys taitavasta pelien suunnittelusta auttaa myös erottamaan, mistä pelillistämisen negatiivissa seurauksissa on kysymys.
Kansainväliselle yleisölle kirjoitettu tietoteos on selkeä ja runsain kuvin havainnollistettu esitys Tove Janssonin kuvittajanurasta. Janssonia tuntevalle kirja ei kuitenkaan tarjoa kovinkaan paljon uutta.
5.4.2024 | Elina Keränen
Heini Junkkaalan kirjoittama Saision elämäkerta Sopimaton tarjoaa lähes työkalupakkia kirjailijaksi aikoville: Mistä aineksista kirjailija syntyy, entä mistä hyvä tarina? Kuinka nopeasti kirjan voi kirjoittaa? Millaisilla keinoilla, kuten pukeutumalla rooliin, itsestä voi löytää uskomattomia uusia tarinoita? Kirjassa todetaan, että taideteoksen kohdalla lopputulos ratkaisee, ei metodi. Vailla häpeää tarjotut Saision nuoruuden tekstit tuovat arvokasta uutta arkistoaineistoa lukijakunnalle.
Historiska recept i urval -kokoelma sisältää yli sata reseptiä suomalaisista kartanoista 1700-1800-luvuilta. Se on hyvin toimitettu, mielenkiintoinen ja napakka teos, joka houkuttaa kokeilemaan aikakauden reseptejä kotikeittiössä. Kokoelma ja sen pohjana oleva tietokanta nostavat esille myös Suomea käsittelevän ruokahistoriallisen tutkimuksen lähdeaineistoja. Teos sopii jokaisen ruotsintaitoisen kulinaristin tai ruokahistoriasta kiinnostuneen kokkailijan hyllyyn.
FT Maijastina Kahlos kuvaa Taikakirjassa laajasti yliluonnollisia uskomuksia ja toimintaa antiikin Kreikassa ja Roomassa sekä vähän lähialueillakin. Kahlos kertoo näkevänsä magian diskurssina eli tapana puhua tietyistä asioista ja ilmiöistä. Teoksessa magia on käsitetty laajasti: siihen sisältyvät niin loitsut ja numerologia kuin lohikäärmeet ja ihmissudetkin. Runsassisältöinen kirja osoittaa, että monet nykyajan populaarikulttuurista tutut ilmiöt ovat lähtöisin antiikin maailmasta tai vielä kauempaa.
Maantiede – maailmantiede: Ympäristö ja ihminen vuorovaikutuksessa on neljän maantieteen opetuksen asiantuntijan kirjoittama vertaisarvioitu teos. Tekijät avaavat siinä maantieteen olemusta monipuolisena ympäristön ja ihmisen vuorovaikutussuhteita tutkivana tieteenalana ja koulun oppiaineena. He paneutuvat erityisesti tapoihin, joilla maantieteellistä ajattelua voidaan välittää opetuksen avulla varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa ja lukiossa.
Suomi ei kuulu edistyksellisen päihdepolitiikan uranuurtajiin. Alkoholin ja huumeiden väärinkäyttäjiin on täällä suhtauduttu pikemminkin nuivasti kuin myötätuntoisesti – varsinkin kun on havaittu päihteiden käytön ja rikollisuuden usein liittyvän yhteen. Mutta viime aikoina asenteet ovat alkaneet Suomessakin muuttua. Parempaa päihdepolitiikkaa: Rangaistuksista hoidon poluille kertoo tästä muutoksesta ihmisoikeuksia kunnioittavaan suuntaan ja tarjoaa uutta tutkimustietoa päihteiden käytön sääntelystä ja kriminaalipolitiikasta.
Syyrian sota on yksi tuhoisimmista Lähi-itää ja koko maailmaa viimeisen vuosikymmenen aikana kohdanneista humanitaarisista katastrofeista. Valitettavasti sotia, sisällissotia ja vallankumouksia on viime aikoina Lähi-idässä ja sen liepeillä riittänyt: Irakin sodan pölyjen tuskin laskeuduttua ajauduttiin kahdessa muussakin arabimaassa, Jemenissä ja Syyriassa tuhoisiin sisällissotiin, joiden kummankaan loppua ei näy. Ukrainassa, ja viime kuukausina myös Palestiinassa käynnissä oleva sotatila on kuitenkin vienyt lähes kaiken mediahuomion, ja varsin harva edes muistaa Syyrian tilannetta, joka on edelleen katastrofaalinen. “Ääniä sodasta” tuo esille Syyrian sodan koko kaameudessaan.
Kuhanen, Harju ja Hokkanen antavat tutkimuksessaan äänen ulkomailla kehitysyhteistyössä työskennelleille suomalaisille, joiden kautta lukija pääsee syventymään heidän kokemuksiinsa. Kirja onkin eräänlainen suomalaisen kehitysyhteistyön kokemuksista koottu epookki, joka kattaa poikkeuksellisen pitkän ajanjakson kehitysyhteistyötä ideatasolta aina käytäntöön saakka. Kirjassa on kuitenkin joitain puutteita, jotka heikentävät kirjan kokonaisuutta.
Talvisodan jälkeen jäi Neuvostoliiton Suomelta anastamalle alueelle nykyisen tiedon mukaan vapaaehtoisesti 155 henkilöä, ehkä enemmänkin. Näiden joukossa oli muuan lahdenpohjalainen Antti Järvi. Hänen lapsenlapsenlapsensa, Antti Järvi hänkin, toimittaja ja tietokirjailija, lähtee etsimään tuota kesän 1941 maailmanpalossa sukulaisiltaan kadonnutta miestä. Suurena kysymyksenä esiin nousee kysymys MIKSI?
Toimittaja Mihail Zygar on Venäjältä länteen paettuaan kirjoittanut huikean teoksen: Sota ja rangaistus: Putin, Zelenskyi ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Kirja kertoo venäläisten pitkästä tiestä Ukrainan sotaan sekä rangaistukseen johtavasta tiestä, joka heidän on vielä kuljettava. Kirjailija paneutuu kansallismielisiin myytteihin, joita uudelleen tulkiten Venäjä on pyrkinyt oikeuttamaan hyökkäyksensä Ukrainaan, kuvaa Putinin historiantulkintoja ja nousua Venäjän johtoon sekä Zelenskyin koomikkouraa ja presidenttiyttä. Hän osoittaa myös kummankin maan hallintokulttuurin nurjia puolia: lahjontaa, takinkääntämisiä, murhia ja petoksia.
Kapitalismin suuri illuusio on purevaa lääkettä apatiaan. Teos auttaa meitä ymmärtämään, kuinka kaikki me, jotka emme kuulu maailman rikkaimpien joukkoon, olemme samassa kiikkerässä veneessä, jota omia etujaan ajava miljonäärien ja miljardöörien eliitti juuri nyt uhkaavasti horjuttaa.
Erik Allardt (1925–2020) oli sotien jälkeisen Suomen tunnetuin yhteiskuntatieteilijä, joka tarkasteli nopeasti muuttuvaa yhteiskuntaa modernin sosiologian keinoin. Hänen vaikutuksensa tuntui sodan jälkeisissä sosiologisukupolvissa ja laajalti myös ulkomailla, erityisesti Pohjoismaissa. Vuonna 2023 ilmestynyt teos Erik Allardtista esittelee hänen työtään ja vaikutustaan modernin Suomen sosiologina.
Miksi filosofit välittävät matkustamisesta? Emily Thomasin Matkanteon mieli lähestyy kysymystä filosofian ja matkustamisen yhteyksistä tarjoamalla helppolukuisia oppitunteja filosofian historiasta, matkustamisen motiiveista ja uusista ajattelumalleista. Thomasin teos ei varsinaisesti keskity matkustaviin filosofeihin vaan filosofisiin oivalluksiin, jotka tavalla tai toisella liittyvät matkustamiseen tai tietoisuuteen erilaisista vieraista paikoista ja elämänmuodoista.
Kielitieteilijä Janne Saarikivi on kirjoittanut taas uuden ”sana-kirjan”, Hankalat sanat. Siinä hän kertoo sanoista ja asioista, jotka häntä ja hänen elämäänsä hankaavat ja ehkä hankaloittavatkin. Muutamissa esseissä hän paneutuu pohtimaan pelkästään tiettyjen suomen sanojen alkuperää ja yhteyksiä muihin kieliin, toisissa hän hyppää riemukkaasti politiikan, naamakirjan tai muiden ajankohtaisten ilmiöiden syövereihin ja lisää aiheiden kiinnostavuutta selvittämällä keskeisten sanojen taustoja. Tietojen lisäksi Saarikivi kirjaa mielipiteitään ja ajatuksiaan.
Ukrainan ja Venäjän sodasta on kirjoitettu kosolti kirjoja. Yksi melko uusi teos on kiovalaisen toimittajan, Serhi Rudenkon Sankareiden Kiova: Kilpailu kaupungista ja sen herruudesta. Se kertoo, mitä venäläiset tekivät Kiovassa 24.2.2022 aloittamansa sotilaallisen erityisoperaationsa ensi kuukausina, ja se kuvaa varsinkin siitä, mitä tusina kiovalaista teki ja sanoi, kun kukin omalla tahollaan ja tavallaan nousi puolustamaan kaupunkiaan. Venäläiset luulivat valtaavansa Ukrainan pääkaupungin 24 tunnissa. Valtaus ei onnistunut. He luulivat saartavansa kaupungin 3–4 kuukaudessa. Sekään ei onnistunut.
Sisällissodan loppuvaiheessa vuonna 1918 valkoinen armeija "puhdisti" Karjalan Kannaksen puinaisista tavalla, jossa on etnonationalistinen juonne. Venäläiset, venäjänkieliset ja ortodoksit joutuivat suojeluskuntien tutkijalautakuntien ja usein edelleen teloitusryhmien eteen. Terijoen huvilayhdyskunnanvenäläinen säätyläistö menetti tilansa ja joutui karkoitetuksi tai pakeni Venäjälle. Vain osa palasi vallankumouksen jaloista takaisin Kannakselle köyhtyneenä. Suomi menetti kulttuurisesti rikkaan ja elävän yhteisön. Rikottu rajamaa on tarpeellinen lisä runsaaseen sisällissotakirjallisuuteen.
Hannu Salovaaran toimittama teos Hattujen sodan päiväkirjat (2023) on tervetullut osin lähdejulkaisumainen lisä varhaismodernin ajan Suomessa käytyjen sotien historiaan. Itse sota on suhteellisen heikosti tunnettu ja niukasti tutkittu, vaikka se 2000-luvun kuluessa onkin saanut Suomessa jonkin verran uutta huomiota.
Molemmat arvosteltavat kirjat eli Tiedon sosiaalihistoria ja Tiedonhistoria pyrkivät rakentamaan tiedonhistorialle omaa reviiriä historian tutkimuksen sosiaalisella kentällä (vrt. Pierre Bourdieu). Yrityksessä päästään liikkeelle mutta pitkälle ei edetä. Minua kyseiset esitykset eivät innostaneet aihealueen syventäviin opintoihin vaikka jonkinmoisina johdatuksina ne toki toimivat.