Agricolan kirja-arvostelut

ISSN 1796-704X

"Ele polghe Kiria quin Sica waicka henes on wehe wica"
Agricola » Julkaisut » Kirja-arvostelut

Koivuselkä: karjalaiskylän murrosvaiheet

21.2.2017 Pentti Stranius <pentti.stranius@telemail.fi> Kirjailija. Tutkija-toimittaja. Freelancer, Joensuu
Eira Varis (toim.): Karjalaiskylä Venäjän muutoksessa. Mediapinta, 2016. 98 sivua. ISBN 978-952-236-044-1.


Karjalaiskylä Venäjän muutoksessa on tuore raportti Venäjän Karjalassa sijaitsevasta syrjäkylästä nimeltä Koivuselkä. Se perustuu paljolti kylän asukkaiden haastatteluihin. Perspektiiviä tutkimukselle antaa se, että Koivuselässä on kenttätöitä tehty myös 1990-luvulla, Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen tutkijoiden voimin.

Koivuselkä on Venäjän Karjalassa sijaitseva syrjäkylä, jota on Suomen puolelta tutkittu harvinaisen tarkkaan. Karjalan tutkimuslaitoksella työskentelevä ryhmä teki kenttätöitä Koivuselässä 1995 ja 1997. Vuonna 1998 ilmestyi Jukka Oksan toimittama kirja Koivuselkä – metsätyökylä Venäjän Karjalassa. Osin samat tutkijat lähtivät matkaan uudestaan kesällä 2014. Tuloksena uusi raportti Koivuselästä: Karjalaiskylä Venäjän muutoksessa, 2016.

Pohjois-Karjalan maakuntaliiton nykyinen kehittämisjohtaja, dosentti Eira Varis oli mukana jo 1990-luvun tutkimushankkeessa. Variksen toimittama Karjalaiskylä Venäjän muutoksessa (2016) on pieni, mutta laadukas raportti siitä, mitä Koivuselässä on tapahtunut viimeisten 20 vuoden aikana.

Metsätyökyläksi 1949

Koivuselkä perustettiin metsätyökyläksi vuonna 1949 keskelle korpea, Sortavalan ja Aunuksen välimaastoon. Vastaavia ”tilapäisiä” metsätyökeskuksia syntyi Neuvostoliitossa sodan jälkeen satoja, tarkoituksena hyödyntää puutavaraa niin kauan kuin metsää ympärillä riittää. Kylän asukasluku nousi lähes tuhanteen 1950-luvun lopulla. Kun hakkuutyöt koneellistuivat ja tukinuitto vaihtui maantie- ja rautatiekuljetuksiin 1960-luvulla, työväestö väheni kiihtyvään tahtiin. Neuvostoliiton hajoaminen 1991 toi mukanaan uudet ongelmat.

Kesällä 2014 Koivuselkä oli miltei tyhjä kylä. Minna Piipposen laskelmien mukaan vakituisia asukkaita oli silloin enää alle sata. Tosin virallisesti kirjoilla olevia ja ”liikkuvaa väestöä” oli puolet enemmän. Metsätyöt ovat jääneet historiaan ja harvat asukkaat ovat useimmiten eläkeläisiä tai työttömiä. Kesäturistit tuovat eloa kylänraitille – onpa joku ”uusrikas” rakentanut datsansakin Koivuselkään. Omat pienpalstat ovat puskittuneet, niin sanottu fermeritalous ei ole väkeä Karjalassa innostanut, mutta toki marjastus, sienestys, kalastus ja polttopuiden pilkkominen tuo lisäansioita muutamille.

image

Kuva: Koivuselän uusia rakennuksia, Antero Lehikoinen.

Datsatalous

Piipposen ja petroskoilaistutkija Jevgeni Klementjevin mukaan valkovenäläis- ja venäläisväestö on lähtenyt. Vanhat karjalaiset ovat jääneet. Monet talot ovat romahtamaisillaan ja vain kesäasukkaiden käytössä. Hallintokin on siirtynyt Vieljärven keskukseen. Katri Karkinen käsittelee maatalouden merkitystä metsätyökylässä neuvostoaikana ja siirtymävaiheessa markkinatalouteen. Datsataloutta harrastetaan pienessä mitassa edelleen, mutta perunanviljely ja varsinkin kotieläinten pito on supistunut olemattomiin. Maanomistuksen byrokratia ja kehnot yhteydet markkinoille eivät innosta uusiakaan asukkaita.

Näkymätön väestö

Suomalaistutkijoiden havaintojen rinnalle olisi ehkä kaivannut venäläistä näkökulmaa,

sillä mukana kenttätöissä oli myös petroskoilaisia tutkijoita kuten Klementjev, Nadezhda Polevshikova ja Inna Kopoteva. Tosin Pertti Rannikko kyllä katselee Koivuselkää venäläisen raa´an modernisaation näkökulmasta. Kun metsätalous loppui, kylä alkoi kuihtua eikä löytänyt uutta kasvuväylää. Vähäiset hakkuut yksityistettiin ja Koivuselästä tuli osin ”näkymättömän väestön” vapaa-ajan ympäristö. Rannikon lanseeraama termi liittyy myös moniin hänen kirjoituksiinsa Suomen maaseudusta. Koivuselässäkin liikkuvat työt yleistyivät, mutta kuten Venäjällä yleensä ja rajaseudulla erityisesti tieverkosto ja muu infrastruktuuri kaipaisi perusteellista remonttia. Turismi, järvi- ja metsämaisemien hyödyntäminen ovat aivan lapsenkengissä.

Eira Varis ja Esko Lehto vetävät tutkimustuloksia yhteen – ja miettivät tulevaisuuden näkymiäkin – loppuluvuissa Arkipäivän selviytymisen muutokset ja Paikallisen kehittämisen potentiaali. Elämä on niukkaa, ostovoima vähissä. Käy selville, että Koivuselässä asuu silti toiveikas pieni karjalaisväestö, joka tulee toimeen hämmästyttävän ohuella ruplanipulla ja uskoo tulevaisuuteen. Paljon näyttää riippuvan myös kylän yksittäisistä sitkeistä asukkaista, joita raportin valokuvaaja Antero Lehikoinen on ikuistanut maisemien ohella upein värikuvin.

 

Lisätietoja:
Suosittele muille:
Kommentit:

Ei kommentteja

Kaikki kentät ovat pakollisia. Ainoastaan omalla nimellä lähetetyt kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitetta ei julkaista.







Uutiset ja keskustelu | Ajankohtaista | Historian äärelle | Julkaisut
Agricolan kartta | Haku Agricolasta | Hakemisto | Uutta!
Tekijät | Palaute ja yhteystiedot | Etusivulle

Etusivulle

Päivitetty 21.5.2015 09:46