Agricolan kirja-arvostelut

ISSN 1796-704X

"Ele polghe Kiria quin Sica waicka henes on wehe wica"
Agricola » Julkaisut » Kirja-arvostelut

Lipinlahti - kyläkirjojen aatelia

1.3.2017 Pentti Stranius <pentti.stranius@telemail.fi> Kirjailija. Tutkija-toimittaja. Freelancer, Joensuu
Ikonen Anja & co (toim.): Lipinlahti. Kylä Pielisen rannalla. Lipinlahden kyläyhdistys ry, 2016. 640 sivua. ISBN 978-952-93-8074-9. Lisätietoja: Tämän kirja-arvion lyhempi versio julkaistu: Karjalainen 28.1.2017


Lipinlahti. Kylä Pielisen rannalla on jykevä yli 600-sivuinen kylähistoria. Se kuuluu ilman muuta moninaisten kyläkirjojen aateliin ja osoittaa kyläläisten aktiivisuutta omaa menneisyyttään kohtaan tänäkin päivänä. Samalla se on eräänlainen selviytymistarina nyky-Suomessa, pienten kylien autioituessa globaalin markkinatalouden muuttaessa yhteiskuntarakenteita.

Lipinlahti on pieni virkeä 300 asukkaan kylä Nurmeksen kupeessa. Kyläläisten innokas kansalaistoiminta todentuu lukemalla jykevää kylähistoriaa, jonka alkusanat lausuttiin jo 1990-luvun alussa. Silloin Pentti Ikonen kutsui koolle kyläaktivistit ja esitti ajatuksen kirjan kokoamisesta. Materiaalia kerättiin ja haastattelujakin tehtiin, mutta aloite hiipui. Vuonna 2011 se nousi uudelleen ajankohtaiseksi. 

Mukaan kirjahankkeen toimituskuntaan lupautuivat Anja Ikonen, Ensio Kulju, Eila Lukkarinen, Harri Markkula, Kalevi Mustonen, Lahja Mustonen, Sinikka Mustonen, Hannu Okkonen, Terho Okkonen, Lahja Sarkkinen, Kyllikki Tiensuu ja Kaisa Tolonen. Monen muunkin panos on tärkeä ja jotkut teemat on kirjoitettu yhteistyössä. Teoksen kuvitus on upeaa ja harvinaisen runsasta: valokuvat havainnollistavat hienosti Lipinlahden historiallisia vaiheita, asutusta, asukkaita ja unholaan vaipuneita työprosesseja. Myös kirjan ulkoasu ja tekstien laadukas toimitustyö kannattaa mainita. En ihmettele, että kyläkirjan julkaisemiseen on saatu todella runsaasti sponsoreita, vaikka sitkeä vapaaehtoistyö on sen sisällön silti mahdollistanut.

image

Kuva: Opisto Kohtavaaralta. Kyläyhdistyksen sivut.

Kyläkirja jakautuu 15 päälukuun. Sata ensimmäistä sivua käsittelee Lipinlahden historiaa viiden talon kalastajayhteisöstä toisen maailmansodan päättymiseen. Stolbovan rauhassahan 1617 Nurmeksen alue liitettiin Ruotsiin, joten Lipinlahti on enemmänkin kuin100-vuotiaan Suomen elävän syrjäkylän juhlakirja. Alkuluvuista mieleen jäävät niin vuosien 1917-18 tapahtumat punaisten ja valkoisten näkökulmasta kuin kylää koskettavat evakkoretket ja inkeriläisten majoituskin sodan tuoksinassa ja sen jälkeen. Asekätkentäänkin nurmeslaiset ja Lipinlahden miehet ehtivät sotkeutua sodan jälkimainingeissa. Eri paikkojen, talojen ja kartanoiden sekä asukkaiden ja sukujen vaiheet on esitelty kiitettävällä tarkkuudella.

Kirjalliset lähteet sijaitsevat useimmiten lukujen lopussa. Muita lähdemerkintöjä ei ole, mutta kirjan viimeisiltä lehdiltä löytyy kattava luettelo Lipinlahden koulujen oppilaista ja opettajista vuodesta 1889 lähtien. Siitä moni kyläläinen varmasti löytää läheisensä tai itsensä. Mukana alkupuolen historia-teksteissä on paljon lainauksia ja yleisesti tunnettua faktaa Suomen historiallisista vaiheista. Herkullisimpia tarinoita tarjoavat itse kyläläiset, jotka astuvat jäljempänä esiin kukin vuorollaan.

image

Kuva: Kohtavaaran laiturivaihde, Suomen Rautatiemuseon kuvakokoelma, CC BY-NC-ND 4.0, Finna.

image

Kuva: Kohtavaaran asemalla. Kyläyhdistyksen sivut.

Rautatien tulo Joensuu-Nurmes-radan myötä 1911 oli suuri tapaus. Lipinlahti sekoitettiin – ja sekoitetaan yhä – Lapinlahteen, joten seisakkeen nimeksi tulikin Kohtavaara. Lipinlahti oli sodan jälkeen maatalouskylä, jossa siirryttiin pikku hiljaa hevostaloudesta koneellisempaan viljelyyn. Toki kalastusperinne jatkui ja kauppa sekä pienyrityksetkin kukoistivat. Asukasluku nousi 1950-luvulla hetkeksi tuhanteen ja lapsiperheet pitivät koulutoimen virkeänä. Kyläläisten muisteloja lukiessa hämmästelee1900-luvun vilkasta kansalaistoimintaa aina 1960-luvulle saakka. Kyläyhdistyksen ohella maamiesseuraan, nuorisoseuraan, työväenyhdistykseen, harrastajateatteriin, marttoihin, kuorolauluun, pelimanneihin ja urheiluseuraan riitti jäseniä. Metsästys oli monen harrastus kalastuksen ohella ja metsästyssseuran toiminta näkyvää. Elettiin luonnossa, luonnosta, ehkä niukasti mutta luonnonmukaisestikin. Olisikohan tässä sanomaa nykyajan ”kiireisille” istumatyöläisille?

image

Kuva: Lipinlahden kansakoulukoulu 1928. Kyläyhdistyksen sivut.

Kansalais- ja koulutoimintaa käsittelevät luvut ovat kyläkirjan helmi – kuten loppupuolen veikeät merkkihenkilöesittelytkin. Vuorineuvos Sulo A. Tervo oli Lipinlahden oma poika, mutta myös maaherra Esa Timosen lipinlahtelaiset näyttävät omineen. Olihan hänellä, innokkaalla metsästäjällä, kesäasunto kylällä!

Erityismaininnan ansaitsee myös eräs Lipinlahden kantatila, jonka ympärille kasvoi sitten vilkasta opistotoimintaa moniksi vuosikymmeniksi. Oma kosketukseni Lipinlahteen liittyy nimenomaan Haikolan kartanoon, evankelisen opiston upeisiin rantamaisemiin. Kartanohan sijaitsee aivan Lipinlahden keskeisellä paikalla, ja on näytellyt melkoista roolia kylän riennoissa muutenkin. Haikolassa pidettiin keväällä 2016 nurmeslaisen kirjailijan Matti Pulkkisen tuotantoon liittyvä seminaari. Hänenkin nuoruutensa sivuaa Lipinlahtea.

 

 

Suosittele muille:
Kommentit:

Ei kommentteja

Kaikki kentät ovat pakollisia. Ainoastaan omalla nimellä lähetetyt kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitetta ei julkaista.







Uutiset ja keskustelu | Ajankohtaista | Historian äärelle | Julkaisut
Agricolan kartta | Haku Agricolasta | Hakemisto | Uutta!
Tekijät | Palaute ja yhteystiedot | Etusivulle

Etusivulle

Päivitetty 21.5.2015 09:46