Agricolan kirja-arvostelut

ISSN 1796-704X

"Ele polghe Kiria quin Sica waicka henes on wehe wica"
Agricola » Julkaisut » Kirja-arvostelut

Jakautuneen kansakunnan analyysiä

4.8.2017 Pekka Wahlstedt <pekka_wahlstedt@hotmail.com> Kirjallisuuskriitikko, Helsinki
Markus Kantola: Jakautunut kansakunta. Gaudeamus, 2017. 400 sivua. ISBN 978-952-495-419-8.


Yhdysvalloissa kansakunnan syvä jakautuminen kahtia on yhä kasvava ongelma. Jako toisilleen vihamielisiin leireihin näyttää vain syvenevän ja kärjistyvän entisestään. Niinpä on avartavaa ja hyödyllistä lukea teos, joka uppoutuu Yhdysvaltojen jakautumisen historiaan ja alkusyihin. Teoksessa tarkastellaan Yhdysvaltojen lähihistoriaa sen presidenttien kautta. Ehdokkaiden persoonalla ja imagolla on yhä  tärkeämpi merkitys uudessa mediaympäristössä.

Jakautuneisuus on nykyään Yhdysvaltojen suurin ongelma, joka näyttää vain syvenevän ja kärjistyvän entisestäänkin. Niinpä on avartavaa ja hyödyllistä julkaista teos, joka uppoutuu Yhdysvaltojen jakautumisen historiaan ja alkusyihin. Markus Kantolan teos tarkastelee aihetta presidenttien kautta ja kannalta - karismaattisilla ja retorisesti taitavilla presidenteillä on kautta Yhdysvaltain historian ollut suuri vaikutus demokratian mallimaan historiaan. Esimerkkinä vaikka 1930-luvun suuren laman pelastajahahmo ja hyvinvointivaltion rakentaja Franklin D. Roosevelt

image

Kuva: Franklin D. Roosevelt aloitti suositut ”takanvierus jutteluiksi”( Fireside chat) nimitetyt puheensa radiossa vuonna 1933. Näillä epävirallisen tuntuisilla puheillaan radiossa suoraan yleisölle hän onnistui selittämään politiikkaansa ohi muun median. Kuva vuodelta 1935. Kuvaaja Harris & Ewing, United States Library of Congress's Prints and Photographs division. Wikipedia.

Lapsuus politiikkaa selittämässä

Kirja pureutuu ulkoisen ympäristön lisäksi ja jopa enemmän presidenttien persoonaan ja lapsuuden oloihin, joissa persoona on muodostunut. Monien suurten päätösten motiivit voidaan jäljittää presidenttien lapsuuden kokemuksiin, usein ongelmallisiin sellaisiin.

Tämä psykologian huomioiminen on avartavaa, koska politiikkaa on analysoitu tavallisesti sosiologisesta, useimmiten vasemmistolaisesta, rakenteisiin pureutuvasta näkökulmasta. 

Jakautunut kansakunta kirjan kirjoittaja Markus Kantolan mukaan jakautuneisuus  ja siihen liittyvä hyvän ja pahan vastakkainasettelu alkoi  varsinaisesti vuonna 1968, jolloin Richard Nixon valittiin valkoiseen taloon. Nixon aloitti vastustajiensa demonisoimisen. Hän leimasi hipit, Vietnamin sodan vastustajat ja muut vaihtoehtoliikkeet uhaksi yhdysvaltalaisten turvallisuudelle. Tällainen tunteisiin ja pelkoihin vetoaminen kuuluukin tänään presidentti Donald Trumpin retorisen kaluston perusarsenaaliin. 

Nixon myös herätti yhdysvaltalaisten pelon ja epäluottamuksen omia maanisiään kohtaan,  kun Watergaten salakuuntelu paljastui ja Nixon menetti virkansa. Nixonia on pidetty omaa etuaan ajavan ja laskelmoivan presidentin perikuvana. Kantola kuitenkin löytää Nixonista myös aidosti positiivista. Tämä muun muassa  paransi köyhien perusturvaa ja halusi turvata ihmisten terveydenhuollon kaikille kuuluvilla sairausvakuutuksilla. 

Kirjan mukaan presidentin empatia vähäosaisia ja sairaita kohtaan kumpusi Nixonin omasta köyhästä lapsuudesta ja siitä, kun hänen veljensä vakavat sairaudet ajoivat vanhemmat vararikkoon. 

Ennakkoasenteiden purkua

Teoksen parhaita puolia onkin, että Kantola purkaa myös niitä vastakkainasetteluja, joita presidenteistä itsestään on ulkoapäin luotu. Oikeistolaisia republikaaneja ja näiden johtajia Nixonista Ronald Reaganiin ja Georg W. Bushiin on pidetty ahneina ja itsekkäinä  rikkaiden etujen ajajina ja vasemmistolaisia demokraatteja tasa-arvon ja yhteisöllisyyden vaalijoina. 

Todellisuus ei ole kuitenkaan näin selvästi mustavalkoinen, vaan oikeistolaisilla on piiloon jääneitä vasemmistolaisia puolia –  ja toisinpäin. Presidenttien persoonan merkityksen huomioiminen auttaa tässä. Esimerkiksi Reaganin halu panostaa vanhusten terveydenhoitoon oli aitoa, koska 69-vuotiaana  virkaansa valittu presidentti tunsi jo omassa kehossaan vanhuuden tuomat vaivat ja sairaudet. 

Pahuuden voimia vastaan

Yksi Reaganin tuoma huono puoli oli, että karismaattinen entinen näyttelijä toi politiikkaan viihteellisyyden ja pinnallisuuden, joka on tekniikan kehityksen ja median muutoksen saattelemana vain vahvistanut asemiaan politiikassa.

Vastakkainasetteluja Reagan jatkoi ja vahvisti  julistamalla Neuvostoliiton ”pahuuden valtakunnaksi”. Pahuuden valtakunnan romahdettua pahuuden voimat siirtyivät Irakiin,  ja nyt Donald Trumpin valtakaudella  se on muuttunut siirtolaisiin kohdistuneeksi vainoksi. 

image

Kuva: Ronald Reagan pitää Evil Empire puhettaan National Association of Evangelicalsin tilaisuudessa 1983.

Kirjassa ei ole Trumpille omistettu omaa lukua, mutta epilogissa viitataan, että  toisin kuin Nixonilla, Reaganilla ja Bushilla,  Trumpin koko kampanja imi käyttövoimansa syyllisten etsimisestä, nimeämisestä sekä ihmisten leimaamisesta - Trump demonisoi jopa aiemmin pyhänä pidetyn vaalijärjestelmän ja sälytti syyn demokraattien salaliitolle. 

Onko Trump uusi  Hitler ja onko hän rakentamassa demokratian mallimaasta diktatuuria ihailemansa Putinin tavoin?? Kirja ei tarjoa selvää vastausta, mutta vihjaa että manipulaatioon, pelotteluun perustuva johtajuus ei kanna pitkällekään. Ovathan näihin paheisiin perustuneet diktatuurit kautta aikojen lopulta kaatuneet ja jättäneet pelkät rauniot jälkeensä. 

 

Lisätietoja:
Suosittele muille:
Kommentit:

Ei kommentteja

Kaikki kentät ovat pakollisia. Ainoastaan omalla nimellä lähetetyt kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitetta ei julkaista.







Uutiset ja keskustelu | Ajankohtaista | Historian äärelle | Julkaisut
Agricolan kartta | Haku Agricolasta | Hakemisto | Uutta!
Tekijät | Palaute ja yhteystiedot | Etusivulle

Etusivulle

Päivitetty 21.5.2015 09:46