Agricolan kirja-arvostelut

ISSN 1796-704X

"Ele polghe Kiria quin Sica waicka henes on wehe wica"
Agricola » Julkaisut » Kirja-arvostelut

Pappiloiden viehätystä

23.8.2017 Sari Tuuva-Hongisto <sari.tuuvahongisto@gmail.com> FT, projektitutkija, Itä-Suomen yliopisto
Knapas, Marja Terttu; Heikkilä, Markku; Åvist, Timo: Suomalaiset pappilat. Kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa. SKS, 2016. 231 sivua. ISBN 978-952-222-851-2. Lisätietoja: 2. painos


Suomalaiset pappilat teos käsittelee pappiloiden sosiaalihistoriaa, kulttuurihistoriallista merkitystä, arkkitehtuuria sekä puutarhoja. Lisäksi teoksessa esitellään kiinnostava kokoelma pappiloita ja niiden asukkaita eri puolilla Suomea 1700-luvulta 1900-luvulle. Kirjassa on näyttävä ja runsas kuvitus ja arvokas ulkoasu.
 

Suomalaiset pappilat muodostaa kiinnostavan kokonaisuuden esittelemällä alussa asiantuntija-artikkelein pappiloiden historiaa ja arkkitehtuuria ja loppuosa kirjasta koostuu eri paikkakuntien pappiloiden kuvauksista. Timo Åvistin pappiloiden sosiaalihistoriaa käsittelevässä luvussa esitellään pappissäädyn historiaa, asemaa ja merkitystä. Markku Heikkilä valottaa pappilakulttuuria, Marja Terttu Knapas pappiloiden arkkitehtuuria sekä puutarhoja. 

Säädeltyä asumista

Pappilat pappien virkataloina olivat monella tavoin säädeltyjä ja määriteltyjä. Pappilakulttuurin taustalla on keskiajalla kehittynyt virkataloperinne, johon kuului seurakuntalaisten velvoite rakentaa ja ylläpitää papin asunto, pappila. Jo vuonna 1570 oli annettu määräys pappiloiden seitsemästä laillisesta huoneesta tai huoneryhmästä, ja esimerkiksi vuonna 1892 määriteltiin huonekorkeudeksi 3,5 metriä.  

Kirjonkirjoja sekä rippikirjoja säilytettiin pappiloissa, tavallisesti kirkkoherran virkahuoneessa. Tästä syystä pappilat olivat seurakuntalaisille tuttuja ja niissä asioitiin usein. Kihlautuessa, avioituessa, julkiseen virkaan hakiessa tarvittiin kastetodistus ja vierailu pappilan virkahuoneessa tai kansliassa. Maaseutupappiloiden kanslian ja kirkonkirjojen suojaamiseksi pappiloissa tulikin olla tulenkestävä holvi. Kirkkoherranvirastot eriytyivät pappiloista vasta 1900-luvun puolella. 

image

Kuva: Hollolan pappila 1930-luvulla. Teoksen kuvitusta.

Tavallisesti pappilat sijaisivat kauniilla paikoilla järven rannoilla. Pappilat pyrittiin rakentamaan vesiväylien tuntumaan ja siksi useimpien pappiloiden näköalana järvimaisema. Pappiloihin kuuluivat puutarhat, hedelmä-, keittiö-, ja kukkatarhat, hedelmäpuut ja marjapensaat. Pihoilla kukkivat syreenien muodostamat lehtimajat, jasmiinipensaat, punaiset pionit ja keltaiset liljat. Järvien rantaan tehtiin  usein uimahuone, pihaväylillä olivat puukujanteet, samoin erilaiset lehtipuut, koivut, tammet, poppelit, vaahterat, huonekasvit, lintuhäkit kuuluvat pappiloiden kuvastoon. Pappilat olivat myös uutuuksien esittelijöitä ja pappiloiden kautta monet hyöty- ja koristekasvit tulivat tutuiksi. Pappilat myös usein järjestivät esimerkiksi opastusta kasvitarhojen hoitoon. 

Vielä vuoden 1949 palkkauslaissa  pappila säilyi kirkkoherran virka-asuntona, huoneiden lukumäärälle ei asetettu ylärajaa, mutta huoneita tuli olla vähintään viisi. Vuonna 1970 luontaisetuasumisen verotuskäytäntö kiristyi ja 1990 papit siirtyivät kokonaispalkkaukseen ja pappilat muuttuivat tavanomaisiksi vuokra-asunnoiksi. Samalla seurakunnilta poistui velvoite huolehtia kirkkoherran asunnosta ja siten myös pappiloiden säilyttämisestä.  

Perinteen säilyttäjiä ja uudistusten keskuksia 

"Maaseudulla pappi on sivistyksen tärkein edistäjä, talonpojan tuki ja turva, pappila on pitäjän päämaja. Talonpoikaistalojen joukosta pappilat erottuvat ulkoasullaan, aistikkuudellaan ja siisteydellään",

kirjoitti Zachrias Topelius 1845-1852 ilmestyneessä teoksessaan Finland framstäld teckningar. Tästä samasta keskeisyydestä ja aistikkuudesta saa hyvän kuvan Suomalaiset pappilat teoksen kautta. Kirjassa käsitellään pappiloita ennen toista maailmansotaa, ennen pappilakulttuurin hiipumista ja katoamista.

image

Kuva: Iitin pappila Topeliuksen teoksessa Finland framstäldt i teckningar, 1845.

Suomalaiset pappilat on komea kirja, kovakantinen, hyvin taitettu, laadukas  ja kalliisti tehty. Teosta on markkinoitu kevään uutuusteoksena. Tässä mielessä esipuheen lähes kymmenen vuoden takainen päiväys ihmetyttää. Samannimistä kirjaa löytyykin pienellä nettihaulla vuodelta 2010, tosin erilaisella kannella. Käsillä oleva kirja on siis teoksen toinen painos. 

 

Lisätietoja:
Suosittele muille:
Kommentit:

Ei kommentteja

Kaikki kentät ovat pakollisia. Ainoastaan omalla nimellä lähetetyt kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitetta ei julkaista.







Uutiset ja keskustelu | Ajankohtaista | Historian äärelle | Julkaisut
Agricolan kartta | Haku Agricolasta | Hakemisto | Uutta!
Tekijät | Palaute ja yhteystiedot | Etusivulle

Etusivulle

Päivitetty 21.5.2015 09:46