Agricolan kirja-arvostelut

ISSN 1796-704X

"Ele polghe Kiria quin Sica waicka henes on wehe wica"
Agricola » Julkaisut » Kirja-arvostelut

Venäläistä arkea Tanjan kadulla

10.10.2017 Pentti Stranius <pentti.stranius@telemail.fi> Kirjailija. Tutkija-toimittaja. Freelancer, Joensuu
Kniivilä, Kalle: Tanjan katu. Elämää Pietarissa 1917-2017. Into, 2017. 227 sivua. ISBN 978-952-264-824-2.


Kalle Kniivilä on virkistävä poikkeus Venäjästä kirjoittavien tietokirjailijoiden ja tutkijoiden joukossa. Kniivilä pääsee lähelle venäläistä ihmistä ja "sielua" myös uudessa tietokirjassa Tanjan katu. Se perustuu paljolti asukkaiden haastatteluihin Pietarin Vasilinsaarella - ja on samalla hieno läpileikkaus kaupungin historiasta sadan vuoden ajalta 1917-2017.

Koulutyttö Tanja Savitseva (1930-1944) on tunnetuimpia Leningradin piirityksestä päiväkirjaa pitäneistä henkilöistä. Koko hänen perheensä kuoli nälkään Vasilinsaaren Toisen linjan talossa nro 13. Tanja teki jokaisen kuolemasta lyhyen merkinnän – kunnes vain hän itse oli jäljellä. Piirityksestä evakuoitu Tanja menehtyi kuitenkin pian nälästä aiheutuneisiin komlikaatioihin, mutta päiväkirja säilyi eräänä piiritysajan järkyttävimpänä dokumenttina.

Sen arvon ymmärtää vierailemalla vaikkapa Pietarin Piskarevskin hautausmaalla, jonne on haudattu reilut puoli miljoonaaa piirityksen uhria.

Kalle Kniivilä on Ruotsissa asuva toimittaja ja Venäjään erikoistunut tietokirjailija. Idea Tanjan katu-kirjaan lähti Tanja Savitsevan kotitalon asukashistoriasta, mutta laajeni sitten Toisen linjan muihinkin osoitteisiin. Hyvä niin, sillä samalla syntyi upeaa arkihistoriaa Pietarin Vasilinsaaren asukkaiden elämästä sadan vuoden ajalta. Kysymyksessä on dokumentaarinen teos, joka perustuu paljolti eri ikäisten asukkaiden haastatteluihin. Muina lähteinä Kniivilä on käyttänyt useampaa tunnettua venäjänkielistä Pietarin ja Vasilinsaaren historiaa käsittelevää teosta.

image

Kuva: Sotilaita marssimassa Petrogradissa lokakuussa 1917.

Tanjan katu etenee kronologisesti kymmenvuosittain. Kniivilä aloittaa tarinansa Lokakuun vallankumouksen (1917) vähemmän tunnetuista puolista, esimerkiksi kapinallisten matruusien hillittömästä juopottelusta ja ryöstelyistä. Talvipalatsin valtaus ei oikeasti ollut mikään massojen rynnäkkö, jona se esiintyy Sergei Eisensteinin elokuvassa. Montakaan laukausta ei ammuttu eikä Nevan toisella puolella Vasilinsaarella juuri ollut joukkokokouksiakaan.

Vuosi 1927 on Tanjan kadulla toiveiden aikaa: uusi talouspolitiikka (NEP) sallii pienyritykset ja kaupustelun ja elämä palaa raiteilleen sisällissodan kauheuksien jälkeen. Moni Toisen linjan asukas ajatteli tuolloin, että pahin aika, nälkä ja vihanpito olivat takanapäin. Mutta toisin kävi. Vuosi 1937 muuttaa lopullisesti kaiken. Suuri Terrori alkaa ja mustat autot kulkevat yössä vieden ison osan Tanjan kadun asukkeja leireille tai teloitettavaksi. Väärä sukunimi tai syntyperä riittää tuomioon. Terroria seuraa pian toinen maailmansota, saksalaisten Operaatio Barbarossa, Leningradin piiritys, nälkä, kylmä ja uudet vainajat.

Tanja Savitševan muistivihkoonsa tekemät lyhyet merkinnät kertovat hänen perheenjäsentensä kohtalosta:

Ženja kuoli 28. joulukuuta klo 12.30 aamulla 1941
Mummo kuoli 25. tammikuuta klo 3 päivällä 1942
Lera kuoli 17. maaliskuuta klo 5 aamulla 1942
Vasja-setä kuoli 13. huhtikuuta klo 2 yöllä 1942
Ljoša-setä kuoli 10. toukokuuta klo 4 päivällä 1942
Äiti 13. toukokuuta klo 7.30 aamulla 1942
Savitševit ovat kuolleet
Kaikki ovat kuolleet
Vain Tanja on jäljellä»

Sodan raunioita raivataan pitkään Vasilinsaarella, mutta lopulta päästään rakentamaan uuttakin. Leningradin esikaupunkeihin nousee pikavauhtia kerrostaloja, jonne muuttoliike Toisen linjan kommunalkoistakin alkaa ja kiihtyy 1960-luvulla.

Mutta jo vuosi 1957 aloittaa aivan uuden aikakauden. Sputnik kiertää maapalloa ja 1961 Vasilinsaarella riemuitaan Juri Gagarinin avaruuslennosta. Leonid Brezhnevin johtama Neuvostoliitto on hetken voimissaan, mutta 1977 eletään jo selvää pysähtyneisyyden kautta.

image

Kuva: Kansa hurraa Gagarinille.

 

Vuonna 1987 uutta suuntaa näyttää Mihail Gorbatshov. Kaikki eivät ole silti tyytyväisiä perestroika-ajan kieltolakiin eivätkä sittemmin Boris Jeltsinin johtamiseenkaan. ”Privatizatsija” ja kaikenlainen keinottelu käynnistyvät, asuntokauppa ja rakentaminen alkavat ja ulkomaalaiset autot täyttävät Vasilinsaaren. Ulkomaiset elokuvat ja tavararöykkiöt vyöryvät myymälöihin, mutta rahaa Tanjan kadunkin asukkailla on niukasti. Joku sentään rikastuu kiinteistöjä välittämällä. Vuotta 1997 seuraa sitten inflaatio ja lyhyt lamakausi.

Vuonna 2007 eletään jo Vladimir Putinin aikaa ja usko tulevaisuuteen palaa, kun öljystä ja kaasusta saadaan kelpo maailmanmarkkinahinta. Tšetšenian sodat on käyty ja Georgian sodasta, Ukrainasta tai Krimin tapahtumista ei vielä tiedetä. Elintaso nousee ja vaurastuminen näkyy vähitellen Vasilinsaarellakin. Osa Toisen linjan asukkaista muuttaa muualle, osa ei halua jättää rakkaita maisemia – koteja, katuja, kapakoita ja kauppoja.

Mielenkiintoista olisi ehkä ollut lukea myös Putinin vaiheista Toisella linjalla. Siellähän tuleva presidenttikin vietti monta vuotta 1990-luvulla. Kniivilä ei Putiniin puutu, mikä voi olla hyväkin ratkaisu. Kysymyksessä kun ovat tavalliset ihmiset ja tavallinen arki, läpileikkaus Pietarin ja Vasilinsaaren elämästä sadan vuoden ajalta. Tanjan katu huipentuu vappukulkueeseen 2017.

Hieman lyhyempi versio arvostelusta julkaistiin Karjalainen -lehdessä 4.10.2017.

 
 

 

Lisätietoja:
Suosittele muille:
Kommentit:

Ei kommentteja

Kaikki kentät ovat pakollisia. Ainoastaan omalla nimellä lähetetyt kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitetta ei julkaista.







Uutiset ja keskustelu | Ajankohtaista | Historian äärelle | Julkaisut
Agricolan kartta | Haku Agricolasta | Hakemisto | Uutta!
Tekijät | Palaute ja yhteystiedot | Etusivulle

Etusivulle

Päivitetty 21.5.2015 09:46