Agricolan kirja-arvostelut

ISSN 1796-704X

"Ele polghe Kiria quin Sica waicka henes on wehe wica"
Agricola » Julkaisut » Kirja-arvostelut

Merisairaan liikemiehen luetuin kirja: Robinson Crusoe

16.6.2001 Matti Kykyri <matti.kykyri@mbnet.fi>
Defoe, Daniel: Robinson Crusoe. WSOY, 1988. 333 sivua.


Merisairaan liikemiehen luetuin kirja
Robinson Crusoe


Tiilitehtailija ja sanomalehtimies Daniel Foen onnistuttua liiketoimissaan hän laittoi sulan hattuunsa ja koristeli nimensä etuliitteellä. Merisairaus haittasi työmatkoja Thames-virran yli ja klaustrofobia politikoinnin tuomaa vankilatuomiota. Vasta yli kuusikymppisenä velkojiaan piilossa kaunokirjallisuutta kirjoittamaan alkanut Defoe tiesi mistä kirjoitti kun aiheena olivat yksinäisyys ja käytännön elämän pienet haasteet.

Jos Defoen (1660-1731) omassa elämässä oli aineksia vuosikymmeniksi autiolle saarelle haaksirikkoutuneen merimiehen vaiheiden kuvaamiseksi niin tarjosi virikkeitä todellisuuskin. Skottimatruusi Alexander Selkirk kun oikeasti vietti elämästään Etelä-Amerikan rannikon asumattomalla saarella useita vuosia.

Juan Fernandez-nimisen saariryppään nimistössä komeilee Robinson Crusoen saari. Todellisuuden autiosaari on viitteellinen. Crusoen saari löytyy kokonaan toisesta paikasta, Atlantin valtamerestä. Saarien kasvit ja eläimet ovat erilaiset. Crusoen saarivankeus kestää kaksikymmentäkahdeksan vuotta, Selkirk selviää seitsemällä.

Defoe suodattaa persoonansa läpi sen ajan lehdistössä paljon huomiota saaneen Selkirkin
tapauksen ja kirjoittaa omista lähtökohdistaan, elämänkokemuksesta ja kirjallisista vaikutuksista käsin. Crusoe ei ole ensimmäinen haaksirikkoinen kirjallisuudessa. Antiikin kirjallisuudella oli robinsonadinsa, sellaisia löytyi itämaisesta kirjallisuudesta. Mutta Crusoen tarina on oma lukunsa. Defoe on luonut siinä ylittämättömän seikkailukirjan ihmisestä, jolla on kyky alistaa luonto ja päästä olosuhteiden herraksi.

Rikas elämä

Daniel Foe (myöh. Defoe) syntyi Lontoossa 1660 varakkaaseen perheeseen. Hänen isänsä oli kynttilänvalaja ja myöhemmin teurastaja. Defoen perhe kuului puritaaneihin ja nuorukainen otettiinkin jo nuorena pappisseminaariin. Mutta papiksi Defoe ei halunnut. Hän halusi saada jotain suurta aikaiseksi ja hän valitsi liike-elämän.

Defoe oli bisnesmies ytimiään myöten. Rooman rauniot ärsyttivät häntä. Ne olisi voinut purkaa ja tilalle rakentaa myymälöitä. Alpit olivat tiellä ja haittasivat kaupankäyntiä. Esteitä kiivas nuori mies näki myös ihmisten toimissa. Jatkuvasti hän törmäsi katolisen valtionkirkon eriuskoisiin kohdistamiin vainoihin. Tämä ristiriita toi hänet myöhemmin politiikkaan. Mutta sitä ennen hän perusti kauppahuoneen Cityyn ja meni naimisiin. Ensimmäisen vararikon hän teki vuonna 1692. Vanhana miehenä hän laski konkursseja kaikkiaan kolmetoista.

Sen ajan tavan mukaan Defoe käytti hyväkseen maksukyvyttömien turvapaikkaoikeutta, jonka hän vietti Bristolissa rikolliskorttelissa. Tuo aika samoin kuin lapsuuden kokemukset Lontoossa riehuneesta rutosta ja tulipalosta näyttäytyvät hänen tuotannossaan ( Moll Flanders ja Ruttovuosi ). Hänestä on sanottukin, että hän tunsi parhaiten alemman keskiluokan, käsityöläiset ja alamaailman; merimies, suutari, rikollinen, sotilas ja seikkailija ovat hänelle tyypillisiä päähenkilöitä.

Pakollisen eristyksensä aikana hän tuli miettineeksi vaikeuksiensa syitä. Niitä hän niputtikin ison kasan. Syntyi 350-sivuinen nidos An Essay on Projects. Tässä ensimmäisessä teoksessaan hän esitti kokoelman ehdotuksia muutokseksi konkurssilainsäädäntöön, puolueettomien tuomioistuinten asettamista vararikkoasioissa, sairas- ja eläkekassoja. Ja kun hän oli vauhtiin päässyt esitys sisälsi myös muita huomattavia yhteiskunnallisia uudistuksia kuten hoitolaitoksia mielenvikaisille, uusien teiden rakentamista, naissivistyksen kohottamista. Defoen suunnitelmat todistivat hänen laajakatseisuudesta ja monipuolisuudesta.

Kuuluisa lehtimies

Vuosina 1680-1700 Defoe toimi kangas- ja lyhyttavara-alalla valmistajana ja tukkukauppiaana, hänellä oli tiilitehdas ja hän osallistui tuontikauppaan, vakuutustoimintaan ja keksintöjen rahoitukseen. Kirjailijan toimensa hän aloitti yhteiskunnan tilaa tutkivilla pamfleteilla. Hän oli aikansa huomattava vaikuttaja hääräten kabineteissa. Kiistakirjoitukset veivät hänet myös vankilaan viideksi kuukaudeksi. Pahemminkin olisi voinut käydä. Alkuperäinen tuomio oli seitsemän vuotta -- sama kuin Selkirkin vankeus autiolla saarella. Mutta viidessä kuukaudessakin oli kestämistä. Defoe kun kärsi suljetun tilan kammosta.

Hänen sanotaan olleen lehtimiestyypiltään dokumentoija ja valistaja. Hänen tuotantonsa oli laaja sisältäen historiateoksia, rikolliselämänkertoja, matkakuvauksia, raportteja yliluonnollisista ilmiöistä, tutkielman sukupuolielämästä avioliitossa.

Romaaninrakentajana Defoe oli vaistonvarainen ja oiva kirjailija levittämään valistusajan lempiajatuksia uskosta järkeen, ahkeruuteen ja moraaliin, luonnonlapsen sisäiseen hyvyyteen ja sivistykseen unohtamatta siirtomaavallan siunauksia.

Hän toi kirjallisuuteen realismin; tiukan pidättäytymisen konkreettisessa arkitodellisuudessa. Tarinoillaan hän vetosi koko lukutaitoiseen väestöön. Hän pystyi hyödyntämään monialaisuutensa kirjallisesti. Esimerkiksi juuri Robinson Crusoe on täynnä mielikuvituksellisella tavalla arkipäivän eri toimia, jotka oikeasti autiolle saarelle haaksirikkoutuneelle Selkirkille olivat tuntemattomia. Hän ei viitsinyt tehdä murto-osaa niistä askareista, jotka työllistivät Crusoeta hänen vankeudessaan.


Nainen Crusoen sängyssä

Defoen tarina haaksirikkoon joutuneesta merimiehestä on kirvoittanut lukuisan joukon muita autiosaarikertomuksia. Eräs mielenkiintoisimmista on eteläafrikkalaisen kirjailija J.M Coetzeen tarina Foe.

Se on enemmän kertomus Defoesta kuin hänen kuuluisasta kirjastaan. Kyllähän Crusoekin kirjassa esiintyy - huomattavasti apaattisempana kuin esikuvansa. Crusoe on vanha ukkeli, joka vanhuuttaan ja jääräpäisyyttään ei ole viitsinyt lainkaan rakentaa saarelleen mitään niistä rakennelmista, joita Defoe antaumuksella kuvaa. Ainoa tarvekalu, minkä Crusoe pelastaa laivasta on veitsi. Ja sillähän ei isoja tehdä.

Kirjan päähenkilö on Susan Barton, joka viettää yönsä Crusoen sängyssä, mutta myös Defoen. Perjantain Coetzee on kuvannut mykäksi. " Sillä niin kauan kuin hän on mykkä, me voimme sanoa itsellemme, että hänen halunsa meiltä ovat salatut, ja käyttää häntä jatkuvasti mielin määrin hyväksemme."

Robinson Crusoeta on sanottu siirtomaaseikkailujen kantaisäksi. Kuuluisa kirjailija James Joyce on sanonut kirjaa brittiläisen valloituksen symboliksi. Siitä löytyy anglosaksinen henki eli miehekäs itsenäisyys ja tiedostamaton julmuus, peräänantamattomuus, hidas mutta tehokas älykkyys, seksuaalinen apatia, käytännöllinen ja tasapainoinen uskonnollisuus, laskelmoiva vaiteliaisuus.




Lähteet

Daniel Defoe
Robinson Crusoe
WSOY1988

J.M Coetzee
Foe
Otava 1987

Olli Löytty
Valkoinen pimeys
Gummerus
1997

Yrjö Hirn
Valtameren saari
Gummerus 1990

Suosittele muille:
Kommentit:

Ei kommentteja

Kaikki kentät ovat pakollisia. Ainoastaan omalla nimellä lähetetyt kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitetta ei julkaista.







Uutiset ja keskustelu | Ajankohtaista | Historian äärelle | Julkaisut
Agricolan kartta | Haku Agricolasta | Hakemisto | Uutta!
Tekijät | Palaute ja yhteystiedot | Etusivulle

Etusivulle

Päivitetty 30.10.2013 10:01