Mikään ei estä eikä saa estää kriitikkoa paljon ymmärtämästä ja vähän hyväksymästä. - Tuomas Anhava

[Kirjatuotannon volyymi ja arvostelujen määrä] [Tietokirjakritiikin lajeja] [Hyvä kritiikki]

Tietokirjakritiikistä on moneksi. Se on kirjan kritiikkiä. Se voi olla keskustelua. Se on parhaimmillaan myös tieteen tuloksista tiedottamista ja tiedon yleistajuistamista. Kritiikki voi toisinaan olla myös tieteestä tuttua vertaisarviointia.

Kun kosmologi kirjoittaa tietokirjan, on se mitä todennäköisimmin laajemmalle yleisölle tarkoitettu yleistajuinen tietokirja tai maailmankuvallista pohdintaa sisältävä teos. Historioitsija puolestaan julkaistessaan uusia tulkintojaan kirjoittaa yhtä hyvin kollegoille kuin laajemmalle yleisölle. Tietokirja voi olla samalla tiedekirja.

Suurin piirtein joka kuudes tietokirja arvioidaan jossakin tiedotusvälineessä. Kirjantuotannon volyymit ovat suuret, siksi on itsestään selvää, ettei kaikista kirjoista ole mahdollista julkaista asianmukaisia kritiikkejä. Silti: aika moni kirja sentään noteerataan jollakin foorumilla.

Kirjatuotannon volyymi ja arvostelujen määrä

On hyvä muistaa, että Suomessa julkaistiin Suomen Kustannusyhdistyksen tilastojen mukaan vuonna 2004 kaikkiaan noin 1 850 uutuustietokirjaa. Seuraavassa muutamia lukuja arvioiden määristä:

• Helsingin Sanomissa ilmestyi vuonna 2004 kirja-arvioita 575, joista tietokirjoja oli lähes 250.
• Turun Sanomissa ilmestyi vuonna 2004 kirja-arvioita noin 450, joista tietokirjoja oli ehkä 150-180.
• Tieteessä tapahtuu -lehdessä arvioitiin vuonna 2004 65 tieto-/tiedekirjaa, yhteensä 175 sivua ja vuonna 2005 noin 68 kirjaa, sivuja noin 190).
• Kanavassa ilmestyi 62 tietokirja-arviota vuonna 2004, yhteensä 136 sivua.

On hyvä tiedostaa, että julkaistavista tietokirjoista vain osa saa huomiota osakseen, palkintoja tai kritiikkejä. Tämä korostaa kritiikin merkitystä ja tietyllä tapaa kriitikon ja julkaisijan valtaa ja vastuuta.

Sen enempää Tieteessä tapahtuu -lehdellä kuin Helsingin Sanomilla ei ole pienimpiäkään mahdollisuuksia noteerata kaikkia kiinnostavia kirjoja. Eivät riittäisi lehtien sivut vaikka kuinka yritystä ja hyvää tahtoa olisi.

Mielenkiintoinen havainto: kun esseistisistä lehdistä Kanava julkaisi vuonna 2004 62:n ja Tieteessä tapahtuu 65:n kirjan arviot, vain yksi kirja oli yhteinen molemmille. Eli: vaikka moni vuoden aikana ilmestyvä kirja jää vaille arviota jo yksinkertaisesti rajallisten palstamillimetrien vuoksi, aika moni kirja sentään noteerataan jotenkin, jossakin.

Tietokirjakritiikin lajeja

On tietysti itsestään selvää, että eri foorumeille kuuluu erilainen kirjakritiikki. Kaikki kirjojen esittelyt eivät kuitenkaan ole kirjakritiikkejä. Tietokirjakritiikin tyypit voidaan hyvin pelkistää vaikkapa seuraavalla tavalla. Esitetyt esimerkit ovat tosielämästä:

1. Vertaisarviointi

• Tietokirjakritiikki osana tiedekeskustelua, rakentava kritiikki ideaalina.
• Onnistuessaan kunnon kritiikkiä.

2. Review-tyyppiset arviot

• Laajempaa aluetta haarukoivia laajaa joukkoa palvelevia katsauksia aihepiiriin. Vaativa laji, kunnon kritiikkiä onnistuessaan.

• Valitettavan yleinen kritiikin laji.
• Arvottaminen, tulkinta jne puuttuvat, arvio sisällysluettelona tai kirjan tiivistelmänä.
• Laiskan asiantuntijan tai asiaa vain pinnallisesti tuntevan kriitikon valinta.

• Omien näkemysten esittäminen arvioitava kirja keppihevosena.
• Parhaimmillaan kiinnostavia keskustelupuheenvuoroja, vaikka itse kirja jääkin sivurooliin.
• Pahimmillaan tämän tyypin kirjoitukset ovat latteita mutu-kirjoitelmia.

• Pahimmillaan: kirjan esittely lähinnä kustantajan mainostekstin, lehdistötiedotteen tai kirjan takakannen pohjalta. Kyseessä laiska asiantuntijakriitikko tai erityisesti teeman kannalta vähemmän asiantunteva kirjoittaja
• Kriitikko hyvää tarkoittavana propagandistina ja mainostajana.
• Tässä lajityypissä kyse ei ole lainkaan kritiikistä.

• Pienessä maassa ”kaikki” tuntevat toisensa. Tunteminen ei tee jääviksi sinänsä. On luontevaa ja asianmukaista, että fyysikko arvioi fysiikan kirjan - elleivät toisiaan mitenkään tunne, olisi tilanne aika harvinainen ellei peräti epäilyttävä.
• Jääviyskellojen pitäisi alkaa soida, mikäli kirjan alkusanoissa kiitetään tai peräti kerrotaan että henkilö x on lukenut käsikirjoituksen ja antanut siitä arvokkaita kommentteja. Tällöin kiitetyn ei ole kovin sopivaa arvioida kirjaa. Arvioita julkaisevan välineen ei ole sopivaa tällaiselta henkilöltä arviota pyytää.

• Kirjakritiikin skuuppi-julkisuutta.
• Parhaimmillaan nautittavaa luettavaa - varsinkin jos on kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Pahimmillaan kyse on pahantahtoisesta yksittäisiin detaljeihin keskittyvästä kritiikistä, josta lukijalle ei oikein jää itse kirjaan liittyen juuri mitään käteen.
• Kriitikon motiivien kyseenalaistaminen on kovin yleistä, tietokirjallisuuden tapauksissa erityisesti. Lähtökohtaisesti en usko suuremmin salaliittoteorioihin
.
• Ei ole sopivaa poleemisessa suhteessa arvioitavaan olevan kirjoittaa kritiikkiä ”vihamiehestään”
• Joskus julkaisijat ”tilaavat” arvioitavan kirjan fileroinnin eli antavat tunnetusti eri koulukunnan ihmisen arvioida kirjan. Tällaisen julkaisijan moraalin voi perustellusti asettaa kyseenalaiseksi. Useimmiten kustantajat eivät toimi näin.

Kritiikkiä pitää oppia sietämään, nähdä kritiikki osana keskustelua ja hyväksyä se sellaisena. Hyvä on myös muistaa: kenenkään ankarilla tuomioilla ei liene yleistä pätevyyttä. Samoista subjektiivisista arvioista on kyse kuin kaikilla palkintoraadeilla omissa valinnoissaan. Ei sen enemmästä eikä vähemmästä.

Hyvä kritiikki

Tietokirjallisuuden kritiikissä arvioitsijan on kovin eduksi olla arvioitavan alan tuntija.

Kenelle kriitikko sanansa sitten asettaa, kirjoittajalle, kustantajalle vai lukijalle?

Hyvä kritiikki palvelee kaikkia. Hyvä kritiikki ei tarkoita samaa kuin kirjoittajan ja kustantajan toivoma positiivinen arvio.

Hyvä kritiikki saattaa päätyä perustellen sangen negatiivisiin johtopäätöksiin. Hyvä kritiikki arvioi tavoitteita, onnistumisia, asettaa kirjan paikalleen vertaistensa joukossa, tulkitsee ja arvottaa.

Hyvän tietokirjan arviointikriteeristönä voi pitää myös Georg Henrik von Wrightin Tieto-Finlandia-palkintotilaisuudessa vuonna 2000 esittämiä huomioita:

1. Kirjan asian tai sanoman tähdellisyys eli sen aiheen tärkeys ja ajankohtaisuus.
2. Arvio siitä, auttaako kirja meitä paremmin ymmärtämään aihepiirinsä faktojen keskinäisiä yhteyksiä ja arvioimaan niiden suhteellista tärkeyttä.
3. Kirjan lähestymistavan uutuus ja omaperäisyys; avaako kirja uusia näkökulmia aiheeseen?
4. Teoksen kirjallinen etevyys; miten hyvin se kielensä ja tyylinsä puolesta vastaa sille asetettuja vaatimuksia?

Tämä kriteeristö sopii mainiosti paitsi palkintokirjojen arviointiin, myös tietokirjojen arvioinnin ohjeistona yleisemminkin. Vaikka Suomessa ilmestyykin vuosittain laskentatavasta riippuen useampi tuhatta tietokirjaa, vain hyvin pieni osa täyttää nämä von Wright -kriteerit. Siksi esimerkiksi Tieto-Finlandia-raatien lienee helppo ehdolle asetetuista noin 160-170:stä kirjasta poimia parikymmentä kirjaa tarkempaan syyniin.

Tunnollisesti tehty arvio perustuu aina tulkintaan. Arvostelijan on perusteltava käsityksensä kirjan onnistumisesta mahdollisimman tarkoin, myös ilmaistava mielipiteensä kirjantekijän tarkoitusperien merkityksestä ja sanottavan painavuudesta eli suoritettava teoksen varsinainen arvotus. Kritiikin takana on aina kriitikko omine arvostuksineen ja tulkintoineen. Ei sen enempää eikä vähempää. Asiantuntijan asiantunteva kritiikki toki kertoo arvioitavasta kirjasta paljon. Ja murskaarvio tietysti koskee.

Jan Rydman

Artikkeli perustuu Suomen tiedetoimittajain liiton, Suomen tietokirjailijoiden ja Suomen Arvostelijoiden liiton yhdessä järjestämän seminaarin alustukseen Turun kirjamessuilla lokakuussa 2005.
Artikkeli ilmestyi Suomen tiedetoimittaja -lehdessä 5/2005
Kirjoittaja käsittelee aihetta laajemmassa artikkelissa keväällä 2006 ilmestyvässä Suomen Tietokirjailijat ry:n vuosikirjassa.

• Kirja-arvostelut Agricolassa
• Agricolan kirja-arvostelujen kommentointi