Bethlehem Digital History Project (BDHP)alkoi lokakuussa 1999. Sen syntyhistoria on varsin tyypillinen verkkomaailmassa. Bethlehemin kaupunginkirjaston ja Moravian Collegen kirjaston neljä työntekijää olivat tutustumassa University of Virginian historian digitalisointiprojekteihin ja paluumatkalla päättivät, että Bethlehem ei voi olla pekkaa pahempi. Ja he olivat oikeassa.

Bethlehem, Pennsylvania

Bethlehem on monessa suhteessa historiallisesti merkittävä paikka. Kaupungin perustivat Saksasta tulleet herrnhutilaissiirtolaiset vuonna 1741. Herrnhutilaiset olivat jo Saksassa innostuneet manufaktuuriteollisuudesta ja pian Lehigh-joen törmälle perustettiin useita pajoja ja pieniä manufaktuureja. Teollisuuden lisäksi herrnhutilaiset toivat oman erikoislaatuisen, kollektiivisväritteisen tapakulttuurin, saksalaisuuden ja vahvan uskon musiikkiin. Lehigh-joen laaksosta tuli Amerikan siirtokuntien ensimmäinen merkittävä teollisuusalue ja pian myös koulutuksen keskus (Moravian College perustettiin vuonna 1742). Ja vielä tärkeämmäksi se tuli vuonna 1857, kun joukko Bethlehemin asukkaita perusti Saucona Iron Company -nimisen yhtiön ja vuonna 1869 Lehigh Universityn. Myöhemmin Sauconasta tuli Bethlehem Steel, yhtiö, joka aina 1970-luvulle asti oli maailman suurimpia teollisuusyrityksiä ja lähes monopoliasemassa teräksen tuotannossa Yhdysvalloissa. Bethlehem Steel jos mikä on amerikkalaisen teollisen modernismin symboli ja tämän symboliarvon ovat tunnustaneet myös Yhdysvaltain kansallismuseon, Smithsonian tutkijat. Bethlehemin Steelin jättimäisistä tuotantolaitoksista Etelä-Bethlehemissä tulee aikanaan amerikkalaisen teollisuuden museo (lopulliset päätökset tästä suurhankkeesta tehtäneen lähiaikoina).

Bethlehemin asema amerikkalaisen modernisaation ulkoilmamuseona, sen eri vaiheiden ja virtausten, uskonnollisten, teollisten ja intellektuaalisten vaikutteiden ja instituutioiden kasautumana tarjosi oivan lähtökohdan Bethlehem Digital History Projectille (BDHP:lle). Vuonna 1998 Bethlehemin kaupunginkirjasto, Moravian Collegen kirjasto ja joukko muita Bethlehemin kulttuuri-instituutioita tekivät apurahahakemuksen Pennsylvanian yleisten kirjastojen tukirahastolle. Tarkoituksena oli rakentaa verkkosivu Bethlehemin kaupungin historiasta, erityisesti sen ensimmäisestä, herrnhutilaisesta vuosisadasta, 1741 - 1844. Hakemus hyväksyttiin ja vuoden 1999 syksyllä Julia Maynard aloitti projektijohtajana. Haastattelin häntä huhtikuun lopulla Bethlehemissä. Julia Maynard on aiemmin toiminut Floridan valtionyliopiston kulttuurijohtajana keskittyen mm. Florida Heritage -projektiin, jossa Florida-aiheista merkittävää kirjallisuutta on saatettu digitaaliseen muotoon.

BDHP:n liikkeellepano oli varsinainen haaste. Maynardin työnkuvaan kuului paitsi teknisen kaluston ja ohjelmiston valinta myös digitalisointistandardien määrittely, materiaalien valinta ja BDHP:n raamien luominen. Laaja IT-kokemus Floridasta auttoi teknisten ongelmien ratkaisussa. Projekti pääsi nopeasti yhteisymmärrykseen standardeista. Ladattavien tekstitiedostojen rajaksi asetettin 360 kilotavua, jotta mahdollisimman monella vielä modeemiyhteydestä riippuvaisella olisi pääsy historiallisiin teksteihin. Merkittävin oli kuitenkin päätös saattaa huomattava osa vanhoista teksteistä sellaisenaan, graafisessa asussa verkkosivulle. Niin suuri yleisö kuin tutkijatkin voivat nyt tarkastella alkuperäisiä, käsinkirjoitettuja kirjeitä, pöytäkirjoja ja päiväkirjoja BDHP:n sivuilla.

Mutta tekniikan mutkattomuus ei kertautunut materiaalin rajauksen helppoutena. Bethlehemin ensimmäinen vuosisata oli erityisesti herrnhutilaisten vuosisata ja herrnhutilaiset - projektin onneksi ja onnettomuudeksi - pitivät tunnollisesti ja saksalaisen perinpohjaisesti kirjaa lähes kaikesta, mitä heidän yhteisössään tapahtui. Kirjeitä, omaelämänkertoja (herrnhutilaisen velvollisuuksiin kuuluu omaelämänkerta), ryhmien ja kerhojen kokouspöytäkirjoja ja yksityisiä päiväkirjoja on herrnhutilaisten arkistoon (Moravian Archives) kerääntynyt kymmeniä ellei satoja hyllymetrejä. Maynardin suurin ongelma oli siis materiaalin valinta. Vaikka hän on koulutukseltaan taide- ja sosiaalihistorioitsija, suurimmaksi kompastuskiveksi tulivat nyt historialliset lähteet, joista suurin osa oli vanhalla saksalaisella käsialalla kirjoitettuja. Koska Maynard ei lue saksaa saatika vanhoja käsialoja, projekti joutui palkkaamaan historian tohtoriopiskelijoita ja muita käsialojen taitajia valikoimaan sopivia tekstejä. Myös Bethlehemin yliopistojen, Moravian Collegen ja Lehigh Universityn tutkijoita sekä vierailevien tutkijoiden neuvoja käytettiin hyväksi. Tällä hetkellä materiaalin valinta on edelleen suuri ongelma. Maynard on kallistumassa ratkaisuun, jossa projekti edelleen kääntää ennalta valittuja tekstejä, mutta samalla kääntyy tutkijoiden puoleen vastaamalla mahdollisimman joustavasti heidän toiveisiinsa. Herrnhutilaisten arkiston materiaalia käyttävä tutkija voi lähettää materiaalipyynnön Maynardille ja hän lupaa lyhyen ajan sisällä skannata tekstit ja saattaa ne verkkosivulle luettavaksi.

Materiaalin valinnasta näyttää tulevan eräs projektin mielenkiintoisimpia oivalluksia. Jos Maynard todella pystyy pitämään lupauksensa ja skannaamaan tutkijoiden tilaamat tekstit verkkosivulle, arkistojen käyttö on muuttumassa dramaattisesti. Jos vielä provenienssiongelmat pystytään ratkaisemaan tyydyttävästi, BDHP:stä voi vuosien saatossa tulla graafinen digitaaliarkisto, joka avaa vähävaraisille tutkijoille kaikkialla maailmassa mutkattoman - ja todennäköisesti ilmaisen - pääsyn alkuperäisten lähteiden äärelle. Omalla tutkimusalallani en ole kohdannut vastaavanlaista projektia tai edes sen hahmotelmaa.

Raamit

Tekniikan ja materiaalin valinnan lisäksi Maynard on painiskellut projektin raamien kanssa. Kennelle BDHP on tarkoitettu? Pitääkö sen palvella ensisijaisesti tutkimusta vai onko myös yleisöhistorialla (public history) oma sijansa? Minkä tyyppistä materiaalia on mielekästä asettaa tarjolle? Toisin sanoen mikä oikeastaan on BDHP:n esikuva: kirjasto, arkisto, museo vai luentosali tai luokkahuone? Nämä kysymykset ovat tulleet sitä polttavammaksi mitä lähemmäksi päätöstään projektin ensimmäinen vaihe on tullut, eikä vähiten merkittävä ole kysymys projektin rahoituksen turvaamisesta. Bethlehemin kaupunki on viimeisen neljän vuoden aikana voimakkaasti ylösrakentanut kaupungin historiakuvaa, joka on nähty tärkeänä osana kaupungin keskustan elävöittämisessä. Maynard onkin luomassa suhteita kaupungin historiakommissioon jatkorahoituksen turvaamiseksi. Mutta projektin lähtökohtaa, sen akateemista syntytaustaa on vaikea hylätä. BDHP:n raameja on tarkasteltava näiden jännitteiden valossa. Näen verkkohistoriassa neljä pääulottuvuutta: a. interaktiivinen historia, joka on historian kuviteltua tekemistä. Tätä toteuttavat pelit ja historialliset kuvitteluleikit. b. historian elävöittäminen ja historia (esteettisenä) elämyksenä. Tähän pyrkivät historian multimediaperustaiset visualisaatiot. c. historiallisten tietolähteiden toisintaminen toteutuu digitaaliarkistoissa ja -kirjastoissa. d. historiallisia tietopankkeja ovat kirjasto- ja arkistotietokannat.

BDHP on luonnollisesti tuonut oman kortensa historiallisten tietopankkien kekoon. Sivulta löytyy otsikon "Additional Resources" alta kirjallisuusluettelo, herrnhutilaissanasto ja linkkejä muihin aiheeseen liittyviin historian tietopankkeihin. Kuten edellä mainitsin, päähuomio on tähän asti ollut digitaaliarkiston ja -kirjaston luomisessa. Sellaiset otsikot kuin "Community Records", "Education", "Personal Papers" ja "Visitors Accounts" avaavat yhteyden herrnhutilaisten arkiston ja kaupungin eri kirjastojen historiallisiin lähteisiin. Osa alkuperäislähteistä on suurella vaivalla joko saatettu luettavaan asuun tai jopa käännetty, kun taas lisääntyvä joukko alkuperäislähteitä tulee jäämään graafiseen, alkuperäiseen asuunsa. Myös historian elävöittämiseen on kiinnitetty huomiota, joskin vielä varsin vähäisessä määrin. Otsikon "Art" alta löytyy kokelma kuuluisan herrnhutilaistaiteilija Johann Haidtin maalauksia 1700-luvulta mutta jatkossa tästä osastosta tulee löytymään materiaalia myös kaupungin hienosta arkkitehtuurista ja käsityötaiteista. Tätä mielenkiintoisempi on osasto "Music", joka tällä hetkellä on alkutekijöissään, mutta valmistuessaan tulee sisältämään kuvauksia 1700- ja 1800-luvun musiikkikulttuurista - Bethlehemissä toimi Yhdysvaltojen ensimmäinen sinfoniaorkesteri - ja myös soitin ja musiikkinäytteitä. Kun kysyin Julia Maynardilta interaktiivisesta historiasta, hän mainitsi otsikon "Teaching Materials". Tällä hetkellä siellä on pelkkä otsikko "Lesson Plans" eikä sanaakaan historiallisista peleistä tai mielikuvitusmatkoista.

Ongelmia, suunnitelmia

Mihin suuntaan BDHP tulee kehittymään, ei ole vielä kovin selvää? Kun tutkijat löytävät BDHP:n verkkosivun ja kun heille selviää, että lähdemateriaalia voi tilata verkkosivulle, tutkimuskäyttö tulee lisääntymään. Maaliskuun käyttötilastojen mukaan sivulle tuli yhteensä noin 7000 pyyntöä, joista 1000 oli varsinaista käyntiä (käynti muodostuu useammasta pyynnöstä). Näistä käynneistä puolestaan suurin osa tuli yliopistoista, joskin huomattava määrä oli myös yksityisiä sukututkijoita. Varsinaisia historian yleisökäyttäjiä oli vain murto-osa (Maynardilla ei ollut tarkkaa lukua). Mutta projektin jatkorahoituksen kannalta tilanne pitäisi olla päin vastoin. Bethlehemin kaupunki on ensisijaisesti kiinnostunut siitä, miten historia auttaa elävöittämään kaupungin keskustaa, joka näivettyi varsin pahasti keskiluokan paettua suburbeihin 1960- ja 1970-luvuilla. Toisaalta jännite tutkijoiden historian ja yleisöhistorian välillä ei ole mitään uutta, ei ehkä edes mitään dramaattista. Historia on aina julkista historiaa. Historiasta tulee historiaa sanan varsinaisessa mielessä vasta kun historia on historian peili, johon jokainen voi kurkistaa. Tekijän varsinainen taito, sydän ja äly punnitaan siinä, näkeekö kurkistaja vain kiiltokuvan ja historioivan mainoksen vai myös Kauko-sedän verestävät silmät.

Agricolan Tietosanomien pääsivulle
Lehden arkisto
Lehden toimituskunta
Kaikkien numeroidensisällysluettelot yhtenä tiedostona