Nokia on julkaissut Internet-sivuillaan laajan kuvauksen yrityksen ja sen edeltäjien historiasta: Nokian historia 1865-2002 Parasta kuvauksessa on visuaalinen ulkoasu ja tekninen toteutus, ja näillä mittareilla mitaten Nokia pärjää tässäkin asiassa hyvin kansainvälisessä kilpailussa. Visuaaliselta ilmeeltään esitys muistuttaa yrityshistoriikin ja suuryrityksen vuosikertomuksen hybridiä. Jälkimmäiselle kirjallisuudenlajille ominaisesti tekijät yrittävät luoda kuvan dynaamisesta yrityksestä, jossa työskentelee jämäköitä johtajia ja hymyileviä työntekijöitä.

Useimmat suuret ja monet pienemmätkin yritykset haluavat kertoa Internet-sivuillaan perustietoja yhtiönsä historiasta. Nämä historiikit ovat yleensä lyhyitä ja yrittävät luoda lukijalle positiivisen kuvan yhtiön historiasta. Nokian kuvaus historiastaan ei ole vertailukelpoisiin tuotteisiin verrattuna lyhyt eikä voimakkaasti kaunisteltukaan, vaikka kyseessä ei tietenkään ole tieteellinen historiankirjoitus. Informaatiota tarjotaan joskus yllättävän paljon. Lukijalle mm. esitellään pitkiä yksityiskohtaisia luetteloita Nokian viime vuosikymmenien yrityskaupoista.

Nokian historian esittäminen lyhyesti on haasteellinen tehtävä, koska yrityksellä on pitkä ja monivivahteinen historia. Nykyinen Nokia syntyi kolmen eri aloilla toimineen yrityksen (Nokia, Suomen Gummitehdas ja Suomen Kaapelitehdas) fuusioissa 1967, ja näistä kolmesta pienimmän nimi valittiin koko yrityksen nimeksi. Uusi Nokia oli siis monialayritys ja sen johto laajensi toimintaa yhä uusille aloille kunnes 1990-luvulla omaksuttiin päinvastainen strategia eli keskittyminen yhteen päätoimialaan. Nokian historia kertoo siis itse asiassa useiden suomalaisten teollisuudenalojen historiasta, ja nämä alat toimivat usein erilaisissa ympäristöissä ja reagoivat eri tavoin ulkoisiin muutoksiin.

Pyrkiessään kuvaamaan yhtiön vaiherikasta menneisyyttä kirjoittajat ovat laatineet kymmeniä sivuja tekstiä eli paljon enemmän kuin vastaavissa yritysten nettihistoriikeissa yleensä. Pitkien tekstien lukeminen ruudulta on useimmiten puuduttavaa, mutta tässä tapauksessa tämä ongelma on ratkaistu tehokkaasti jakamalla teksti erilaisten aihepiirien alle: lukija voi lähteä perehtymään Nokian historiaan aikajanan, johtajien, eri toimialojen historian, "virstanpylväiden" tai tunnuslukujen kautta. Näiden väillä voi siirtyä helposti linkkien kautta. Kiireiselle tai malttamattomalle lukijalle on tarjolla lyhyt parin sadan sanan lyhennelmä tai lähinnä vanhoista mainoskuvista koostuva kuvakronikka "Kalosseista kännyköihin".

Tekijän nimeä ei mainita, muutamia yrityshistorioita sisältävä lähdeluettelo kyllä on, mutta yllättävästi siitä puuttuu Lars G. von Bonsdorffin jykevä perusteos Nokian varhaisemmasta historiasta "Nokia Osakeyhtiö 1865-1965" vuodelta 1965. Oletettavaa on että internet-sivut ovat syntyneet Martti Häikiön hiljattain kirjoittaman Nokian historian sivutuotteena, tosin ei välttämättä hänen itsensä kirjoittamana. Teksti edustaa pääosin perinteistä narratiivista historiankirjoitusta, mutta nykypäivää lähestyttäessä yrityskuvaa kiillottava konsulttikieli valtaa alaa ja lukijaa piinataan lyhyesti sanahelinällä Nokian "edelläkävijän vastuusta", arvoista, etiikasta ja yrityskulttuurista, joista kaikkien yritysten on nykyään sanottava jotain riippumatta siitä, kuvaavatko ne oikeasti yrityksen toimintaa ja sen sisäistä kulttuuria vai eivät.

Vanhoista johtajistaan Nokia kertoo kohteliaaseen sävyyn. Henkilökuvaukset keskittyvät lähinnä alleviivaamaan henkilöiden tärkeimpiä positiivisia saavutuksia, tosin negatiivisia asioitakaan ei ole täydellisesti ohitettu kuten tämänkaltaisissa virallisissa teksteissä on usein tapana tehdä. Kalle Isokallion ja Simo Vuorilehdon keskinäiset riidat ja valtataistelu 1990-luvun alussa mainitaan, samoin kerrotaan Nokian holtittomasta laajenemisesta yritysostoin 1980-luvulla, mikä vaaransi koko yhtiön olemassaolon.

Historiikkia laadittaessa on lähdetty siitä (todennäköisesti oikeasta) olettamuksesta, että useimpia lukijoita kiinnostaa ennen kaikkea se, miten Nokiasta on kehittynyt se matkapuhelin- ja telekommunikaatiojätti, mikä se on nykyään. Vaiheet 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella ohitetaan varsin nopeasti. Rakenne on siis samanlainen kuin Martti Häikiön kolmiosaisessa teoksessa, jossa ensimmäiselle sadalle vuodelle on uhrattu vain kolmannes ensimmäisestä osasta kun taas vuodet 1967-1982 vievät loput kaksi kolmannesta, vuosille 1983-1991 on varattu kokonaan toinen osa ja vuosille 1992-2000 kolmas osa. Painopiste heijasteli tilaajan toiveita.

1900-luvun loppupuolen tekstiä laadittaessa on pyritty kertomaan useista asioista vähän, sen sijaan, että olisi keskitytty muutamiin keskeisiin asioihin. Kun monia asioita on pyritty esittämään tiiviisti, yksittäisistä lauseista on tullut ajoittain suorastaan harhaanjohtavia. Lukijalle esimerkiksi kerrotaan että vuosien 1966-1967 fuusion jälkeen metsäteollisuus "koettiin uudessa Nokia-konsernissa ongelmallisena toimialana, koska sillä oli paljon vientiä länteen, mutta verrattain vähäinen osuus kotimaan markkinoista". Tuskinpa kuitenkaan Nokian johtoa metsäteollisuudessa harmitti sen suuntautuneisuus länsimarkkinoille sinänsä, varsinkin kun yhtiö pyrki toisaalta välttämään liian suurta riippuvuutta idänkaupasta, ja yhtä vaikea on uskoa, että keskittymistä toimintaan pienillä kotimarkkinoilla olisi pidetty erityisen toivottavana asiana. Nokian ylimmän johdon asenteen taustalla oli laajempi uskon ja kiinnostuksen puute metsäteollisuuden kehittämistä kohtaan.

Lisäksi kerrotaan, että "länteen suuntautuva ulkomaankauppa oli aluksi lähes olematonta, sillä toisen maailmansodan jälkeen rautaesirippu oli laskeutunut Eurooppaan ja jakanut alueet tiukasti säännellyiksi kartelleiksi". Tätä mystistä lausetta laadittaessa on unohdettu koko Nokian metsäteollisuuden olemassaolo, ja ilmeisesti kirjoittaja on ajatellut lähinnä kaapeliteollisuutta. Kilpailun rajoittamiseen pyrkineet yritysten väliset järjestelyt ja monien maiden harjoittama protektionistinen politiikka epäilemättä vaikeuttivat Nokian viennin kasvua läntiseen Eurooppaan, mutta on epäselvää miten toisen maailmansodan jälkeinen rautaesirippu kartelleihin liittyy.

Euroopan jakaantuminen kahteen leiriin kylmän sodan myötä oli itse asiassa monella tavalla Nokialle edullista, koska se heikensi muiden Länsi-Euroopan yritysten mahdollisuuksia kilpailla suomalaisten kanssa Neuvostoliiton tilauksista. Idänkauppa olikin Nokialle erittäin kannattavaa toimintaa. Toisaalta kartellien asema kansainvälisessä kaupassa oli yleisesti vahvempi ennen toista maailmansotaa kuin sen jälkeen, joten on vaikeaa uskoa, että toinen maailmansota olisi merkinnyt kartellien merkityksen voimakasta kasvua.

Nokian nettihistoriikki ei tarjoa syvällistä analyysiä yrityksen historiasta, mutta se tarjoaa helposti lähestyttävän tiiviin annoksen Nokian ja Suomen talouselämän historiaa. Tämänkaltaista tietoa tarvitsevalle sitä voi lämpimästi suositella.