Pohjolan keskiaikaiset asiakirjat verkossa – tarvetta yhteistyöhön?

Kaikissa Pohjoismaissa on käynnissä keskiaikaan liittyvien asiakirjojen verkkojulkaisuprojekteja, jotka pohjautuvat aikaisempiin paperille painettuihin lähdejulkaisuihin. Lähdejulkaisuprojektit saavat valmista aikaan melko hitaasti. Ruotsissa julkaiseminen aloitettiin jo 1820-luvulla. Modernin teknologian avulla asiakirjat on mahdollista saada monipuolisessa asussa kaikkien selailtaviksi. Käyttäjien kannalta ihanteellisinta olisi jos Pohjolassa ja Baltiassa yhdistettäisiin voimia ja julkaistaisiin alueen lähteitä yhdessä, näin vältyttäisiin lähdejulkaisuissa esiintyvät päällekkäisyydestä.

Pohjoismaiden kansallisten lähdejulkaisujen toimitusprojekteissa on turvauduttu kahteen hyvin päinvastaiseen lähestymistapaan. Ruotsissa on julkaistu Svenskt Diplomatarium (Diplomatarium Suecanum) -sarjaa 1820-luvulta lähtien, tällä hetkellä julkaistaan 1300-luvun jälkipuoliskon lähteitä. Tanskan Diplomatarium Danicum on sekin iäisyyshanke, joka pinnistelee parhaillaan 1400-luvun alkuvuosissa. Suomen keskiajan lähteet, Finlands medeltidsurkunder, sen sijaan ilmestyivät suhteellisen ripeästi vuosina 1910-1935.

Hiljaa hyvä tulee - jos jaksaa odottaa?

Erilaiseen julkaisutahtiin vaikuttaa sekin, että suomalainen aineisto on suhteessa niukempaa ja siten helpompi julkaista, mutta ratkaisuihin vaikuttavat myös erilaiset asenteet ja resurssit. Jos saatavilla olevat aineistot julkaistaan nopeasti, ne ovat nopeasti tutkijoiden ulottuvilla. Aikaa kuluu enemmän, jos lähdetekstiin liitetään myös kattavat kommentit asiakirjan erityispiirteistä, sisällöstä ja suhteesta muihin asiakirjoihin. Jos tällainen hanke jää kesken, tuloksena on mammuttimaisen katedraalityömaan kuiva ranka, mutta onnistuessaan ja edetessään hidas työ tuottaa hyvää tulosta.

Sama koskee lähteiden nettijulkaisuprojekteja. Suomalaisen lähdejulkaisun Internetversio Diplomatarium Fennicum toteutettiin vuosituhannen vaihteessa nopeassa tahdissa. Sen sijaan, että hanke olisi vähitellen laajentunut, se on toistaiseksi supistunut: aluksi tietokanta oli käytettävissä sekä suomen-, ruotsin- että englanninkielisenä, mutta tällä hetkellä siitä on ollut käytettävissä vain ruotsinkielinen versio. Kuten Diplomatarium Fennicumin esittelytekstissä todetaan, kyseessä on lähdejulkaisuja täydentävä työkalu. Vaikka Suomen keskiajan lähteisiin olisi tiedossa lukuisia lisäyksiä ja korjauksia, ne eivät ole päässeet hankkeen osaksi.

Svenskt Diplomatarium sen sijaan jatkaa vähin erin laajentumistaan. Paperilla julkaistavan Svenskt Diplomatariumin lisäksi Ruotsin valtionarkistolla on jo pitkään ollut tarjolla hakemistotietokanta Svenskt diplomatariums huvudkartotek, joka sisältää tietoja paitsi jo painetuista, julkaisemistaan odottavista keskiajan asiakirjalähteistä. Yli 40 000 asiakirjan tietokannasta voi etsiä asiakirjoja nimien, päivämäärien, paikannimien ja kirjeen sisältötekstin perusteella. Vertailun vuoksi todettakoon, että Diplomatarium Fennicumin asiakirjamäärä jää alle seitsemäntuhannen.

Huvudkartotek on jo jonkin aikaa ollut vapaasti käytettävissä internetissä. Lähdejulkaisuista on uutuutena liitetty mukaan pdf-versiot, ja toimitus on nyt alkanut julkaista myös valokuvia alkuperäisasiakirjoista - tärkeä lisä asiakirjaan perehtyjälle, sillä kuvan avulla selittyvät monet lähteen tulkintaongelmat. Katso esimerkiksi Sigrid Magnusdotter testamente,

Pohjoismaisessa vertailussa Svenskt Diplomatarium on monin tavoin ylivoimainen. Diplomatarium Norvegicum, josta on käytettävissä myös englanninkielinen versio, on toisaalta erinomainen ajallisessa laajuudessaan - se sisältää 18 000 asiakirjaa vuosilta 1050-1590. Diplomatarium Danicumin internetversio taas on vielä alkutaipaleellaan.

Pohjoismaisissa lähdejulkaisuissa esiintyy tiettyä päällekkäisyyttä. Kuhunkin kokoelmaan on kerätty asiakirjoja, joissa esiintyy oman maan menneisyyteen liittyviä asiakirjoja. Suomen, Ruotsin ja Tanskan Internetversioita vertaillessa huomaa erityisen helposti, että monet näistä "kansallisista" asiakirjoista on julkaistu kaikissa teoksissa. Tekstien julkaisuasut, nimitulkinnat ja kommentit vain eroavat toisistaan.

Koska aineistot linkittyvät toisiinsa, yhteinen pohjoismainen tai paremminkin pohjoismais-baltialainen tietokanta ei olisi yhtään hullumpi tulevaisuuden näkymä. Erityisesti Suomen ja Ruotsin aineisto nivoutuvat toisiinsa siinä määrin, että tutkimuksen kannalta mielekkäintä olisi luoda yhteinen ja yhtenäinen tietokantakokonaisuus. Epäilyttää tosin, onko tämä hallinnon ja projektinhallinnan realiteettien kannalta toteuttamiskelpoinen toive.

Anu Lahtinen

Tämän numeron pääsivulle
Agricolan Tietosanomien pääsivulle
Agricolan Tietosanomien arkisto

Lehden toimituskunta