Punaisten muistomerkit – vieläkin arka asia?

Punaisten muistomerkki, Humppilan hautausmaa, kuva:Tuuli Kataja

Työväen keskusmuseo julkisti Internet-sivuillaan vuoden 1918 punaisten muistomerkkejä sekä hauta- ja teloituspaikkoja esittelevän sivuston. Sen avulla pyritään dokumentoimaan punaisten muistomerkit ja hautapaikat sekä keräämään lisää tietoa mahdollisista tuntemattomista hautamerkeistä ja -paikoista. Tämä on tärkeää koska tieto epävirallisista hautamuistomerkeistä ja teloituspaikoista on katoamassa. Tietosuojavaltuutetun pyynnöstä muistomerkkien kuvista on häivytetty surmansa saaneiden nimet.

Punaisten muistomerkit sivusto esittelee nykyisin tiedossa olevia hautapaikkoja tekstien ja kuvien avulla. Muistomerkkeihin liittyvät tekstit ja tiedot ovat hieman vaihtelevia, mutta useassa tapauksessa mielenkiintoista luettavaa. Esimerkiksi kotiseutunsa historiasta kiinnostuneille kuvaukset kertovat usein sellaista tietoa, jota ei kaikkiin paikallishistorioihin ole kirjattu.

Karttahaku

Muistomerkkien hakuvaihtoehtoja ovat interaktiivisiin karttoihin perustuva alueellinen haku sekä aakkosellisen luettelon avulla tehtävä haku. Aakkosellinen hakemisto toimii nopeammin, jos tietää mitä on hakemassa. Esimerkiksi oman kotipaikkakuntansa löytää näin nopeammin. Karttahaku antaa kuitenkin hakuvaihtoehtojen lisäksi näkökulman siihen mihin punaisten muistomerkkejä ja hautoja ylipäätään on Suomessa pystytetty. Karttojen jako epäoleellisin perustein (läntiseen Etelä-Suomeen ja itäiseen Etelä-Suomeen) vaikeuttaa kartan tulkitsemista. Esimerkiksi sodan loppuaikojen taistelujen rintamalinjoja seuraavan muisto- ja hautamerkkien linjaa on vaikea hahmottaa. Karttaesitys sinänsä auttaa kuitenkin hahmottamaan muistomerkkien sijoittumista ja määrää.

Uuden tiedon kerääminen

Sivuston tehtävä on toisaalta jakaa tietoa, mutta toisaalta myös kerätä uutta tietoa. Monista vuoden 1918 epävirallisista muistomerkeistä ei ole enää paljoakaan jäljellä. Monista hautapaikoista on jäljellä vain kertomukset paikkakunnalla ja tämä tieto on vaarassa kadota. Tämä on osoitettu esimerkiksi Ulla-Maija Peltosen tutkimuksessa Muistin paikat (SKS 2003, kts. Merja Leppälahden kirjoittama arvostelu Agricolan arvostelupalvelussa: Mennyt, mutta muistoissa.).

Uuden tiedon keräämistä varten sivustolle on rakennettu erityinen palautelomake. Itse palautelomake on varsin epäinformatiivinen. Pelkkä tyhjä lomake ei kerro minkälaista tietoa halutaan. vaikka esimerkiksi muistitiedon luulisi olevan projektille arvokasta tietoa. Palautteen laajemman ohjeistuksen lisäksi yksittäisten hautamuistomerkkien yhteydessä olleesta ”palaute” -kohdasta olisi voinut päästä palautelomakkeen tilaan, jossa olisi ollut jo valmiiksi esitäytettynä tiedot siitä muistomerkistä josta haluaa antaa lisätietoa.

Sivuston teknisessä toteutuksessa on myös muita hieman kömpelöjä muotoja. Selauksen kannalta ongelmallisin on se, ettei Punaisten muistomerkit -sivuston etusivulle pääse mistään selvästä linkistä uudestaan. Selausta hämää myös se, että yläreunan kuvassa lukee ”Punaiset muistomerkit”, mutta tekstin ja itse sivuston välissä on Työväen keskusmuseon navigointi-palkki. Satunnaisen selaajan halutessa liikkua Punaisten muistomerkit -sivuston eri osissa, saattaa hän eksyä Työväen keskusmuseon muille sivustoille.

Muistomerkeihin kirjoitettujen nimien häivytys

Sivuston yllättävin ja ehkä yleistä mielenkiintoa herättävin piirre tulee esiin tarkastellessa tarkemmin hautamuistomerkkien kuvia. Kuvien alla lukee: Muistokiven nimet häivytetty yksityisyyden suojaamiseksi Tietosuojavaltuutetun ohjeen mukaisesti kuvien hautamuistomerkeistä on häivytetty nimet. Perusteena tässä tietosuojavaltuutetun suullisessa ohjeessa on ollut hautojen yksityisyyden suoja ja se etteivät punaisten muistomerkit ole luonteeltaan neutraaleja vaan poliittisia.

Onko tietosuojavaltuutetun ohjeessa kyse siis siitä, että hautakivien nimiä ei ylipäätään saa näkyä Internetissä? Jos haluaa kunnioittaa vaikka edesmenneen suurmiehen tai edesmenneen kylänmiehen muistoa tekemällä hänestä kertovat kotisivut, johon lisää kuvan hänen haudastaan, toimitaanko silloin yksityisyydensuojaa vastaan? Ovathan hautamuistomerkit nimenomaan tehty julkisiksi, jotta muistaisimme edesmenneitä ihmisiä. (Ks. esim. Jouko Vahtolan Rovasti Berndt Leonard Frosteruksesta tekemä verkkoartikkeli tai Pirkko Liikasen Otto Liikasesta kertovat sivut )

Vai onko Tietosuojavaltuutetun ohjeessa kuitenkin kyse siitä, että punaisten puolella taistelleiden listaaminen julkisesti koetaan edelleen jotenkin arkaluontoiseksi asiaksi? Tässä mielessä tietosuojavaltuutetun ohje on ristiriidassa ainakin Valtioneuvoston Internet-käytännön suhteen. Valtioneuvoston kanslian ylläpitämä Suomen sotasurmat 1914-1922 -projektin sivuilla kummankin puolen kaatuneista voi saada tietoonsa hieman tapauksesta riippuen koko nimen, iän, syntymäpaikan ja mahdollisia muita tietoja. Samoin useamman seurakunnan sivuilla on julkaistu kuvia vuoden 1918 sankarihaudoista sekä listoja paikkakunnan sankarivainajista. (Ks. esim. Alajärven seurakunnan Vapaussotasivusto tai Vähänkyrön seurakunnan sankarivainajasivusto)

Tietosuojavaltuutetun ohje herättää kummastusta. Olisiko tässäkin tapauksessa kyse hätävarjelun liioittelusta, joka usein liittyy nimenomaan Internetin ”pelottavaan” luonteeseen olla kaikkien saatavilla? Ymmärrän tarpeen valvoa ihmisten yksityisyyden suojaa, mutta kannatan sitä, että Internetissä noudatetaan samoja yksityisyyden suojan pelisääntöjä kuin esimerkiksi painetussa materiaalissa. Käsittääkseni on kuitenkin edelleen näiden pelisääntöjen mukaista julkaista kirja esimerkiksi vuoden 1918 tapahtumista ja liittää siihen kuva muistomerkistä - jossa näkyy myös nimet.

Akseli Salmi

Tämän numeron pääsivulle
Agricolan Tietosanomien pääsivulle
Agricolan Tietosanomien arkisto

Lehden toimituskunta