haku kartta
hakemisto

The Digital Medievalist 1.1


Kuva The Digital Medievalist -sivustolta

Keskiaikaan erikoistuneiden verkkojulkaisujen määrä on taas kasvanut yhdellä The Digital Medievalist-julkaisun (DM) myötä. Aikakausjulkaisun ensimmäinen numero (1.1 Spring 2005) ilmestyi huhtikuun lopulla. Jatkossa sen on tarkoitus ilmestyä puolivuosittain. Sisällöksi on kaavailtu tutkimusartikkeleita, teoreettisia digitaalista medievistiikkaa käsitteleviä artikkeleita, teknologiaa käsitteleviä artikkeleita, bibliografisia artikkeleita ja katsauksia, oppimateriaalia sekä raportteja meneillään olevista tutkimushankkeista. Julkaisun taustavoimana on University of Lethbridge.

DM lupaa ensi numerossaan noudattaa modernia open access-julkaisemisen periaatetta. Tämän lisäksi DM jatkaa perinteisten tieteellisten aikakauskirjojen vertaisarviointiin perustuvia käytäntöjä, minkä tarkoitus epäilemättä on luoda julkaisusta akateemisesti uskottava meritoitumiskanava. Vertaisarvioinnin perusteella julkaistujen artikkeleiden lisäksi DM julkaisee myös tilattuja artikkeleita.

Kiintoisaa on, että julkaisun on päätoimittajan sanoin tarkoitus olla "wide ranging and inter-generational"; sen on tarkoitus yhdistää pidemmälle edenneitä opiskelijoita ja tietokoneita apuna käyttävän keskiajantutkimuksen pioneereita toisiinsa. Julkaisu on osa laajempaa digitalmedievalist.org -sivustoa, joka sisältää myös ajan hengen mukaisesti (tosin vielä varsin alkuvaiheissaan olevan) wiki-osaston. DM:n on tarkoitus olla hankkeen traditionaalisin ja muodollisin osa.

Humanistisen keskiajantutkimuksen käytäntöjän kannalta on kuitenkin uutta esimerkiksi julkaistujen artikkeleiden julkaisuprosessin avoin dokumentointi: vertaisarvioinnin perusteella hyväksyttäväksi julkaistujen artikkeleiden yhteydessä mainitaan myös julkaisupäätöksen tehnyt toimituskunnan jäsen sekä ulkopuolisena arvioitsijana toimineen tutkijan nimi. Puhdasverisestä anonyymistä vertaisarvioinnista ei siis ole kyse. Toisaalta myös dokumentoitujen hankkeiden ja tutkimusten luonne on (varsinkin tietokoneavusteisessa) keskiajantutkimuksessa usein niin spesifiä, että molempiin suuntiin toimiva anonymiteetti arviointiprosessissa lienee mahdotonta toteuttaa -- suhteellisen vähälukuiset alalle erikoistuneet tutkijat tunnistavat toisensa anonymiteetista huolimattakin. Arvioitsijan ohella dokumentoidaan myös artikkeleiden vastaanottopäivä, muokatun version päivämäärä sekä lopullinen julkaisupäivämäärä.

Digitaaliajan sovellukset keskiajantutkimuksen apuna

Ensimmäiseen numeroon on onnistuttu kokoamaan kansainväliseltä kirjoittajakunnalta joukko mielenkiintoisia artikkeleita, jotka edustavat erilaisia digitaalisen keskiajantutkimuksen muotoja digitaalisesta julkaisemisesta aina digitaaliseen paleografiaan ja käsikirjoitusanalyysiin saakka. Tämänkaltaiset artikkelit osoittavat selvästi, kuinka monin tavoin automaattinen tietojenkäsittely voi olla hyödyksi keskiajantutkimukselle - humanistin ja tietojenkäsittelyn suhde ei välttämättä ole pelkkää tekstinkäsittelyä, taulukkolaskentaa ja sisällöntuotantoa. Seuraavassa esittelen muutamia artikkeleista.

Arianna Ciula esittelee artikkelissaan "Digital palaeography: using the digital representation of medieval script to support palaeographic analysis" Pisan yliopistossa kehiteltyä, sittemmin keskenjääneessä hankkeessa laaditun SPI (System for Palaeographic Inspections) -ohjelmiston tarjoamia mahdollisuuksia tietokoneavusteiseen käsikirjoitusten paleografiseen analyysiin. Mikäli ohjelmisto viimeisteltäisiin ja se tulisi yleisesti saataville, sen avulla olisi ilmeisesti mahdollista laatia keskiaikaisten tekstien lokalisoinnin ja ajoittamisen kannalta hyödyllinen perinteistä kvalitatiivis-intuitiivista paleografiaa tukeva kvantitatiiviseen analyysiin kykenevä apuväline. Erityisen hyödyllinen järjestelmä olisi, mikäli siihen saataisiin sisällytettyä sekä maantieteellisesti että kronologisesti kattava valikoima käsikirjoitusten sisältämiä kirjaimia ja välimerkkejä. Kevin Kiernan puolestaan ("The source of the Napier fragment of Alfred's Boethius") kykenee tietokoneavusteisen käsikirjoitusanalyysin mahdollisuuksia esitellessään osoittamaan, että A. S. Napierin 1887 transkriptiona julkaisema, sittemmin kadonnut kuningas Alfredin Boethius-käännösfragmentti on todennäköisesti väärennös. Kiernanin käyttämä Edition Production Technology -työkaluvalikoima vaikuttaakin käyttökelpoiselta eri editiohankkeita ajatellen.

Peter Robinsonin artikkeli "Current issues in making digital editions of medieval texts or, do electronic scholarly editions have a future?" keskiaikaisten tekstien digitaalisista editioista on kiinnostava katsaus sähköisen julkaisemisen historiaan ja tulevaisuudennäkymiin. Suurista mahdollisuuksista huolimatta sähköinen julkaiseminen ei ole saavuttanut niin merkittävää asemaa kuin kymmenen vuotta sitten alan pioneerit ounastelivat. Robinson näkee keskeisinä syinä helppokäyttöisten ohjelmistojen puutteen sekä tärkeimpien kustantamojen suhtautumisen sähköiseen julkaisumuotoon. Robinson suhtautuu skeptisesti open access-julkaisumuotoon, tai ainakin Budapestin OAI-hankkeeseen perustelematta kuitenkaan näkemystä(OAI on Georg Sorosin rahoittaman Open Society instituutin tukema vapaata julkaisemista tukeva hanke).Ilmeisesti hän haluaa julkaisuilleen nimekkäitä kustantajia, jotka tarjoavat "palvelunsa" maksullisina institutionaalisille tilaajille. Mahdollisesti Robinsonin skeptisyyden taustalla ovat kuitenkin pikemmin akateemiset kuin kustannuspoliittiset käytännöt:

Further, we now know anecdotally that many scholars remain sceptical of electronic publication. Combined with the movement by leading academic publishers away from this field, this scepticism leads rather easily to the opinion that electronic publication is not "real" publication at all. (§11)

It is not quite true that one needs to be tenured at the University of Virginia to make a scholarly electronic edition. Once again, however, it is too close to the truth for the health of us all.(§19)

DM on tarpeellinen lisä vielä pieneen keskiaikaa tai humanistista tietojenkäsittelyä käsittelevien aikakausjulkaisujen joukkoon. Aikaisemmat medievistiset verkkojulkaisut eivät juurikaan ole käsitelleet tietoteknologian mahdollisuuksia tutkimuksen apuvälineenä, toisaalta humanities computing -orientoituneet julkaisut ovat olleet kovin keskittyneitä moderniin historiaan. Akateemisella alalla perinteisten meritoitumiskanavien käyttöpakko on johtanut siihen, että medievististä tietojenkäsittelyä dokumentoivat julkaisutkin on julkaistu tähän asti pikemmin painettuina kuin verkkomuodossa. Antiikin ja keskiajantutkimuksen kaltaisilla perinteikkäillä aloilla vakiintuneiden julkaisukäytäntöjän muuttaminen vaikuttaa erityisen hankalalta.

 

Mikko Piippo - Renvall-instituutti - Helsingin yliopisto

Tämän numeron pääsivulle
Agricolan Tietosanomien pääsivulle
Agricolan Tietosanomien arkisto

Lehden toimituskunta


Historian äärelle | Tutkimus, opetus, seurat | Arkistot, kirjastot, museot | Ajankohtaista
Agricolan kartta | Haku Agricolasta | Hakemisto | Uutta!
Tekijät | Palaute | Etusivulle

Etusivulle

>