Kokoelmatietojen ja valokuvien tallettamista digitaaliseen muotoon on Myytti-varoilla tehty jo mittava määrä. Museoliitto on tarkasti seurannut projektin kvantitatiivista etenemistä. Eri museoiden tehokkuutta on valvottu tarkkailemalla saadun rahamäärän ja talletettujen objektien välistä suhdetta. Tietokantojen sisältö ja yhdenmukaisuus tai tietojen tallettamisen perusedellytyksenä oleva esinetutkimus ovat kuitenkin jääneet vähälle huomiolle. Monien ohjelmien ja erilaisten tietorakenteiden ongelma Myytti-projektin syntysanoissa esitettiin tavoite viedä kansallinen kulttuuriperintö esinetietojen osalta verkkoon. Nykytekniikka tarjoaa mahdollisuuden erilaisten tietokantojen konvertoimiseen tai rajapintojen luomiseen Internet-käyttöön. Ohjelmistojen ja ennenkaikkea tietorakenteiden kirjavuus saattaa kuitenkin tuoda eteen ongelmia tai ainakin merkittävästi hidastaa haaveen toteuttamista. Mopsi ja siitä kehitetty Oval Image sekä Antikvaria ovat tällä hetkellä kulttuurihistoriallisissa museoissa käytetyimmät kokoelmahallintaohjelmat. Niiden lisäksi on käytössä muutamia muita sovelluksia. Antikvaria on alunperin vax-koneille laadittu sovellus ja Oval Image on niinikään tarkoitettu monen käyttäjän palvelimella pyöriväksi ohjelmaksi. Kummatkin ohjelmat ovat verrattain hinnakkaita ja siten pienten museoiden ulottumattomissa. Järjestelmien ja tietorakenteiden erot ovat osoittautuneet ongelmallisiksi museoiden valitessa uusia kokoelmanhallintaohjelmia. Ohjelmien käyttöönotossa saattaa kulua pitkä tovi pelkästään tietokantojen suunnittelussa ja konvertoimisessa tai käyttöliittymän hahmottamisessa. Minkäänlaista standardia tietorakenteille tai käyttöliittymälle ei ole yleisesti olemassa, vaikka suosituksia toki löytyy manuaalista kortistointia varten. Museovirastossa on käynnistetty vuonna 1996 projekti museoiden tietojärjestelmien kehittämiseksi. Hankkeen tähänastiset tulokset ovat mielenkiintoista luettavaa. Museoiden yhtenäisten atk-luettelointirakenteiden ja -käytäntöjen kehittäminen -raportissa määritellään hyvin kansainvälisten mallien mukaan suositukset tietojärjestelmille. Museoviraston ohjelma tähtää erityisesti oman Musketti-sovelluksen käyttöönottoon. Musketti on tällä hetkellä koekäytössä Pohjanmaan maakuntamuseossa ja siitä on tulossa myös kaupallinen versio kulttuurihistoriallisten museoiden käyttöön. Hanke on herännyt kysymyksiä museoalan ammattilaisten piirissä. Tämä johtuu osin siitä, että projektin tiedotus on ollut varsin niukkaa. Onko tarkoituksena koko museomaailman järjestelmien yhteinen koordinointi? Entä ollaanko tietorakenteiden määrittelyssä jo tosiasiassa pahasti myöhässä? Yksinkertaisten suositusten laatiminen tietorakenteista myös mikrotietokoneilla pyöriviä sovelluksia varten olisi tärkeää etenkin laajan ja vapaaehtoisesti ylläpidetyn paikallismuseokentän tarpeisiin. Maakuntamuseoiden ylläpitämät keskusrekisterit laahaavat monesti jäljessä ja ne ovat lähes poikkeuksetta ainoastaan manuaalisissa kortistoissa. Rakennetun kulttuuriympäristön rekisterit Tilanne rakennetun kulttuuriympäristön ja muinaismuistojen rekisterien suhteen on osin vielä ongelmallisempi. Kunnollisia digitaalisia, paikkatietokantaan sidottuja rekistereitä ei ole vielä juuri käytössä, vaikka niiden tarve maankäytön ja kaavoituksen seurannassa olisi erittäin suuri. Museovirastossa jatketaan rekisterien kehittämistoimintaa rakennushistorian ja arkeologian osastoilla, mutta työtä tehdään lähinnä viraston omiin tarpeisiin. Maakuntamuseoista järjestelmien kehittämisen eturintamassa kulkee Turun maakuntamuseo, jossa on laadittu Acces-tietokantaan ja Map-info karttaohjelmaan perustuva järjestelmä. Myös muutamissa muissa museoissa on vastaavanlaisia hankkeita meneillään. Tilanne saattaa johtaa muutaman vuoden tähtäimellä siihen, että maakuntamuseot laativat kukin järjestelmänsä omiin tarpeisiinsa -jokainen käytettävissä olevien resurssiensa mukaisesti. Rakennetun kulttuuriympäristön parissa työskentelevät muut viranomaiset (maakuntaliitot ja ympäristökeskukset) laativat niinikään omia rekistereitään. Suomen ympäristökeskus on käynnistänyt projektin Gisalu-järjestelmän luomiseksi. Painotukset ja tarpeet kaavoitus- ja ympäristöviranomaisilla ovat luonnollisesti hieman erilaiset kuin museopuolella. Rekisterien käyttö Internetissä, esimerkiksi kulttuurimatkailun käytössä, on tulevaisuudessa tärkeä osa niiden hyödyntämistä. Ruotsissa tästä on jo olemassa hyviä esimerkkejä. Mm. Stockholms läns museum on laatinut hienon kulttuurihistoriallisten kohteiden tietokannan. Maamme tärkeimmistä kultturihistoriallisista kohteista on Museovirastossa tekeillä Internet-rekisteri. Tietojärjestelmien kehittämisessä ja koordinoimisessa olisi syytä saada aikaan keskustelua ja tiiviimpään yhteistyötä eri instanssien välillä. Museovirasto ja Suomen museoliitto ovat tärkeässä asemassa erilaisten standardien, suositusten ja järjestelmien kehittämisessä ja ennen kaikkea tiedon välittämisessä museokentälle. Kimmo Antila |
