haku Agricola - Suomen historiaverkko kartta
uutta hakemisto


Kirjallisuustieteen virtuaaliyliopisto - purettua palautetta
AGRICOLA


Kirjallisuustieteen valtakunnallinen virtuaaliyliopisto on seitsemän yliopiston, yhdentoista kirjallisuustieteellisen oppiaineen yhteishanke, jonka verkkovälitteinen opetus käynnistyi syksyllä 2001. Ensimmäisten pilottikurssien ollessa jo takanapäin on aika hieman pohtia, miten asetetut tavoitteet ovat täyttyneet. Miten oletettu kurssien vuorovaikutteisuus on toteutunut? Mitä mieltä opiskelijat ylipäätään ovat kursseista olleet?

Turun yliopiston yleisen kirjallisuustieteen koordinoiman projektin opetustarjonnassa keskityttiin alusta alkaen erityiskursseihin, opettajien vahvuusalueiden korostamiseen. Valtakunnallisen hankkeen kurssien ei ajateltu korvaavan muuta opetusta vaan ne nähtiin ennemminkin lisäresurssina paikalliselle perusopetukselle. Hanke lähti tarjoamaan jäsenyliopistoilleen kursseja, jotka muuten tavoittaisivat vain yksittäisten oppiaineiden opiskelijoita.

WebCT-oppimisympäristöön tehtyjen ensimmäisten kurssien aiheita olivat 1960- ja 1970-luvun kotimainen kirjallisuus ja kulttuuri, feministisen kirjallisuudentutkimuksen teoriat sekä eurooppalaisen kirjallisuuden historia. Seuraavaksi tuotantoon otettiin kursseja, jotka käsittelivät nuortenkirjallisuutta, digitaalista kulttuuria ja kirjallisuutta, draaman teorioita ja traditioita sekä fiktion ja ei-fiktion välisiä rajankäyntejä.

Kurssien toteutuksissa pyrittiin korostamaan vuorovaikutusta, sitä ettei verkko-opiskelu ole pelkästään - tai edes ensisijaisesti - valmiiseen verkkomateriaaliin perehtymistä, vaan että aktiivinen osallistuminen kurssien keskustelualueilla sekä muu verkkokommunikointi opettajien ja muiden opiskelijoiden kanssa on keskeinen, ellei jopa keskeisin, osa virtuaaliopiskelua.

(Itse)kriittiset verkko-opiskelijat

Hanketta käynnistettäessä projektin sisällä käytiin paljon keskustelua siitä, onko verkkovälitteisessä opetuksessa vaarana akateemisen opetuksen tason madaltuminen. Huvitammeko opiskelijat uudella opetusteknologialla hampaattomiksi?

Ensimmäisiltä kursseilta kerätystä opiskelijapalautteesta päätellen näin tuskin on käynyt. Palautteessa korostuu pikemminkin kurssien vaativuus ja työläys. Useat vastaajat kuitenkin huomauttavat, että työläys on ollut myös antoisuutta: opiskelijat ovat oppineet kursseilta paljon.

Mielenkiintoista on myös palautteessa näkyvä opiskelijoiden itsekriittisyys. Riippumatta saamastaan arvosanasta opiskelijat ovat omiensa sanojensa mukaan osin alisuorittaneet kurssejaan. Jotkut mainitsevat kirjoittaneensa kurssien keskustelualueille tekstiä, jonka tasoista eivät olisi kelpuuttaneet perinteiseen harjoitustyöhön. Itsekriittisyyden syynä lienee osittain liiankin korkeaksi ymmärretty vaatimustaso, osittain aito kunnianhimo.

Joka tapauksessa näyttäisi olevan niin, että opiskelijat asettavat kirjallisesti käytävälle keskustelulle melkoisia tasovaatimuksia. Myös opettajat saattavat vaatia hyvinkin sofistikoitua argumentointia. Verkkokeskustelun pelisäännöt ovat selvästikin vasta muotoutumassa. Keskeneräisyyttä heijastelevat myös palautteen kommentit, joissa toisaalta valitetaan oikeanlaisen keskustelurekisterin löytämisen vaikeutta ja toisaalta todetaan verkkoympäristössä olevan huomattavasti helpompaa kommunikoida kuin kasvokkaisessa opetustilanteessa.

Vuorovaikutteisuus - monologisuus

Luento-opetusta jossakin määrin vapaamman ajankäytön lisäksi opiskelijat kokevat virtuaalikurssien lisäarvon tulevan etenkin siitä, että verkkokursseilla on monessa suhteessa paljon enemmän vuorovaikutusta kuin perinteisessä kontaktiopetuksessa. Monet tosin kaipaavat kursseille myös kokoontuvia lähipäiviä. Kaikkiaan hankkeen asettama vuorovaikutteisuuden tavoite näyttäisi kuitenkin toteutuneen melko hyvin.

Opiskelijat kiittävät kurssien keskusteluja antoisiksi, vilkkaiksi ja aidosti vuorovaikutteisiksi. Mukana on myös kriittisiä kommentteja, joissa arvostellaan keskusteluja vaihtelevanlaatuisiksi. Miten muuten voisi ollakaan, kun yhden opiskelijan mukaan kurssikeskustelun taso on ollut matala ja toisen mukaan liiankin vaativa? Kritiikin voi kuitenkin nähdä alisteiseksi sille palautteelle, jonka mukaan verkkokursseilla on mahdollista ilmaista itseään miellyttävän vapaasti. Tyytyväisenä tervehditään myös mahdollisuutta käydä keskustelua niin muiden opiskelijoiden kuin opettajien ja tutorien kanssa ainakin periaatteessa rajattomasti, mikä ei kontaktiopetuksessa ole koskaan mahdollista.

Vuorovaikutteisuuden luonteesta on kuitenkin syytä huomauttaa, että kurssien keskustelupuheenvuoroille on tyypillistä tietynlainen monologisuus. Kuten Janne Matikainen on omissa verkkopohjaisten oppimisympäristöjen tutkimuksissaan huomannut, keskustelualueiden puheenvuoroja ei useinkaan sidota edelliseen tai rakenneta siltaa seuraavaan puheenvuoroon.

Monologisuus ei kuitenkaan koske kaikkia keskusteluja. Etenkin kirjallisuushistorian kurssin keskustelut eroavat tässä muista. Kurssilla kokeiltiinkin eräänlaista roolipelimallia, jossa opiskelijoiden piti keskustella taiteesta ja kirjallisuudesta itse valitsemansa historiallisen henkilöhahmon näkökulmasta.

Kurssin keskusteluja määrittää poikkeuksellinen dialogisuus, jonka kääntöpuolena on kuitenkin heikohko opintomateriaalin reflektointi. Yhtä kaikki, palautteessa roolin ottoa pidetään oivallisena tapana oppia sen kokonaisvaltaisuuden takia. Jotkut ovat myös vierastaneet roolinottoideaa, mikä tietenkin vain vahvistaa sitä muustakin palautteesta luettavaa selviötä, että virtuaalinen opiskelu ja kanssakäyminen sopii toisille, toisille taas ei.

Intensiteetin ylläpito

Vuorovaikutuksen näkökulmasta suuren haasteen tulevalle opetukselle asettaa joissakin palautteissa todettu motivaatiotason laskun ongelma. Kurssiin alkujaan motivoituneesti suhtautuneet opiskelijat huomasivat kurssin edetessä opiskeluintensiteettinsä laskevan välillä huomattavastikin. Kurssilaiset kokivat muuttuvansa välinpitämättömiksi syistä, joita he eivät osanneet selvästi paikantaa.

Tämä on eittämättä suuri haaste niin kirjallisuustieteen kuin muidenkin alojen verkkokurssien kehittämiselle. Hyvä osaratkaisu ongelmaan on varmastikin kurssien asiasisällön korkean profiilin ylläpito. Siinä vaiheessa, kun verkko-opiskelun uutuudenviehätys katoaa lopullisesti, opiskelijoille jää yhä jäljelle kurssien asiantuntijatieto - se paras, mitä yliopisto-opettajilla on tarjottavanaan.

  • Kirjallisuustieteen valtakunnallinen virtuaaliyliopisto

    Kai Miikkulainen

    Agricolan Tietosanomien pääsivulle
    Lehden arkisto
    Lehden toimituskunta
    Kaikkien numeroiden sisällysluettelot yhtenä tiedostona


  • Agricolaverkon vintti