Historian verkko-opetuksen suoritusmuodoista ja aktivointimenetelmistä

Historian valtakunnallisen verkko-opetushanke on tuottanut yli 30 verkkokurssia. Kurssit ovat pääosin tutorjohtoisia, vaikkakin muutama kursseista on ns. itseopiskelukursseja. Historiatieteen kirjallinen luonne näkyy kursseilla esseemäisinä tehtävinä. Mitä opiskelijoiden tulee tehdä saadakseen opintoviikkoja? Vaaditaanko opiskelijalta monen pienen tehtävän tekemistä vai riittääkö suoritukseksi yksi iso lopputyö? Onko työmäärä oikeassa suhteessa kurssin laajuuteen? Entä miten opiskelijaa innostetaan opiskelemaan kurssilla?

[Kirjalliset tehtävät] [Keskustelutehtävät suoritusmuotona] [Tieteellinen keskustelu] [Vapaamuotoinen keskustelu] [Yhteenveto]

Tarkastelen tässä katsauksessa Historian valtakunnallisen verkko-opetushankkeen tuottamien kurssien suoritusmuotoja ja aktivointimenetelmiä. Historian valtakunnallisessa verkko-opetushankkeessa on kehitetty yliopistotasoista historian verkko-opetusta vuodesta 2001. Hankkeen aikana on tehty yli 30 verkkokurssia, joista osa on englanninkielisiä ja osa ruotsinkielisiä. Kursseille voivat osallistua hankkeessa mukana olevien yliopistojen sekä avointen yliopistojen opiskelijat. Kurssit ovat pääosin tutorjohtoisia ja kurssin etenemisessä on käytössä ainakin kolme eri mallia:

1) Opiskelijat suorittavat joka viikko keskustelu- ja kirjallisen tehtävän.
2) Opiskelijat tekevät vuoroviikoin joko kirjallisen- tai keskustelutehtävän.
3) Keskustelutehtäviä ei juuri ole, vaan suuri osa tehtävistä on kirjallisia.

Kaksi kursseista (Historian johdantokurssi ja Tietoverkot historiantutkimuksen apuna) on ns. itseopiskelukursseja, joissa opiskelija voi suorittaa kurssin omassa tahdissaan tietyin rajoituksin. Kurssit ovat useimmiten tekstipohjaisia, eikä esimerkiksi animaatiota käytetä. Musiikkia on mahdollista kuunnella yhdellä kurssilla (Suomalaisuus populaarimusiikissa) Matkailuhistorian kurssilla käytetään oheismateriaalina videoleikkeitä ja Arjen historian kurssi on kytketty Ylen tv-dokumenttisarjaan ja sitä palvelevaan EilisVisio-verkkosivustoon.

Suoritusmuotoina historiahankkeen kursseilla käytetään kirjallisia tehtäviä sekä keskustelutehtäviä. Tehtävät perustuvat yleensä aina johonkin oheismateriaaliin, joka koostuu esimerkiksi kotimaisista tai ulkomaisista artikkeleista, valokuvista, tv-sarjoista ja www-sivustoista. Opiskelijoille on tarjolla myös erilaisia opintopolkuja, ts. opiskelija voi valita tehtävistä häntä eniten kiinnostavan.

Aktivointimenetelmiä pohdin lähinnä puhuessani keskustelutehtävistä, joissa opiskelijoita aktivoidaan erilaisilla ryhmäjaoilla ja tehtävänannoilla. Foorumit kahvilasta tieteelliseen keskusteluun varattuun alueeseen kannustavat opiskelijoita erisisältöisiin keskusteluihin. Verkko mahdollistaa virtuaalisen seminaaritilan syntymisen, jossa keskustelua voidaan jatkaa ajasta riippumatta.

Kirjalliset tehtävät

Tarkastelemieni historiahankkeen kurssien kirjalliset tehtävät ovat usein lyhyitä pohdintatehtäviä, opintopäiväkirjatehtäviä, tiedonhakutehtäviä ja esseetehtäviä. Kurssin suoritukseen tarvitaan yleensä melko monen kirjallisen tehtävän tekemistä. Usein kurssille on linkitetty tai digitoitu kaikki materiaali, mutta osa tehtävistä vaatii opiskelijalta kirjastokäyntejä.

Lyhyet kirjalliset tehtävät vaihtelevat muutaman rivin pohdinnoista 1–2 sivun kirjoituksiin kuten esimerkiksi Arjen historian kurssilla:

Etsi kirjastosta keittokirja tai etsi esimerkiksi vanhoista Kotiliesi-lehdistä ruokaohjeita tai pöydänkattaus-kuvia. Ota niistä jokin esimerkki ja vertaile esitettyjä ruoka- tai kattausohjeita nykypäivän käytäntöihin. Pohdi noin 1-2 sivun mittaisessa kirjoituksessasi muutoksia.

Opintopäiväkirjan idea on useimmiten se, että opiskelija dokumentoi omaa suoritustaan koko kurssin ajan. Opintopäiväkirja määritellään useimmiten "henkilökohtaiseksi dokumentiksi". Tiedonhakutehtävissä opiskelija ohjeistetaan etsimään vastauksia kysymyksiin joko verkosta (esimerkiksi Tietoverkot historiantutkimuksen apuna) tai kirjastosta.

Esseetehtävä on useimmiten kurssin lopputyö. Muutamilla kursseilla esseen saa tehdä joko suppeana tai laajana, riippuen halutusta opintoviikkomäärästä. Opiskelijan tarpeita palvelee se, että kurssin voi suorittaa eri laajuisena, vaikkakin tietty perussuoritus on kaikille sama. Arjen historia -kurssin lopputyö on persoonallisempi kuin perinteinen essee:

Lopputyö on johonkin alkuperäislähteeseen perustuva analyysi, jossa on käytetty apuna tutkimuskirjallisuutta. Sen voi tehdä kirjallisena työnä tai käyttämällä apuna monimediaa: kuvia, ääniä tai liikkuvaa kuvaa.

Nämä mm. kuvallista materiaalia hyväksi käyttävät lopputyöt julkaistiin Ylen opetusohjelmien www-sivuilla.

Keskustelutehtävät suoritusmuotona

Lähes kaikilla tarkastelemillani kursseilla myös keskustelut muodostavat osan kurssin suorituksesta. Yleensä kaikki tieteellinen keskustelu, joka perustuu oheislukemistoon, vaikuttaa arvosanaan. Esittelypuheenvuoroa, mahdollista loppupalautetta ja vapaamuotoista keskustelua ei arvostella. Opiskelijoita kehotetaan lähettämään keskimäärin 2–3 kommenttia jokaiseen keskusteluun, jotta keskustelut tulisi suoritetuksi hyväksyttävästi. Opiskelijaa pyydetään informoimaan tutoria, jos hän ei sairauden tai matkan takia pääse osallistumaan keskusteluun. Keskustelusta pois jääminen täytyy korvata kirjallisella tehtävällä.

Opiskelijoita pyritään ohjaamaan argumentatiivisuuteen ja analyyttisuutteen keskustelutehtävien kautta. Miten verkossa tapahtuva keskustelu sitten eroaa kontaktiopetuksessa käydystä keskustelusta? Onko verkkokeskustelu analyyttisempaa tai syvempää? On esitetty, että ainakin teoriassa verkkokeskustelut antavat opiskelijalle enemmän, koska verkko muodostaa intellektuaalisen ympäristön, joka rohkaisee aktiiviseen osallistumiseen (kts. Esim. JALN vol 8, 2, April 2004). Historiahankkeen verkkokursseilla keskusteluja käydään paljon. Välillä keskusteleminen voi tuntua opiskelijasta raskaalta, koska jokaiseen keskusteluun täytyy tuottaa tietty määrä sisällöllisesti valideja kommentteja. On kuitenkin hyvä, että keskustelu on osa suoritusta, sillä suorituksen saaminen kannustaa opiskelijaa hyviin puheenvuoroihin.

On pohdittu paljon sitä, miten keskusteluja voidaan arvioida. Historiatieteessä ei ole oikeita tai vääriä vastauksia, joten keskustelupuheenvuoroja ei voida arvioida valmiin sapluunan läpi. Miten sitten keskusteluja voidaan arvioida? Opiskelijan oikeusturvan kannalta olisi tärkeää antaa selkeät arvostelukriteerit verkkokeskustelulle. Esimerkiksi Arjen historia -kurssilla ilmoitetaan selvästi, että aktiivinen osallistuminen ja perusteltu argumentointi vaikuttavat myönteisesti arvosanaan.

Tieteellinen keskustelu

Kursseilla käytävälle tieteellisille keskusteluille on varattu omat keskustelufooruminsa. Nämä keskustelut vastaavat kontaktiopetuksessa tai seminaaritilanteessa käytyjä keskusteluja mutta eroavat siitä kirjallisemman luonteensa vuoksi. Puheenvuoroihin voidaan myös palata uudestaan keskusteluarkistojen avulla.

Parhaimmillaan tieteellinen keskustelu etenee napakoiden ja sisällöllisesti kiinnostavien puheenvuorojen kautta sujuvasti eteenpäin. Pahimmillaan argumentaatio voi lipsahtaa vapaamuotoiseen ja henkilökohtaiseen jutusteluun tai sitten liian pitkiin esseemäisiin puheenvuoroihin, joihin on hankala vastata. Verkkokeskustelut kannustavat ja pakottavat mukaansa myös sellaisia opiskelijoita, jotka kontaktiopetuksessa mieluummin tarkkailevat opetustilannetta kuin itse osallistuvat siihen.

Opiskelijoiden tulee useimmilla kursseilla lukea muutama tieteellinen artikkeli keskustelun pohjaksi. Osa keskusteluista käydään kaikille yhteisillä alueilla, mutta verkkoympäristö mahdollistaa myös erilaisia ryhmäjakoja. Esimerkiksi Suomalaisuus populaarimusiikissa -kurssilla ryhmät muodostetaan itse:

Tarjolla on kolme keskusteluryhmää. Jos haluat, saat osallistua useampaan keskusteluun, mutta käytännössä riittää, jos olet mukana yhdessä ryhmässä. Minimivaatimus on 2 viestiä jokaiselta.

Kursseilla on käytössä myös tapa, jossa tutor suorittaa ryhmäjaon, kuten Sukupuolihistorian kurssilla:

Toisen istunnon tehtävään liittyvä artikkelimateriaali on kaikille yhteinen, mutta elämäkertoja analysoidaan kolmessa eri ryhmässä, joista jokaisella on eri alkuperäislähde analysoitavanaan. Tutor ilmoittaa ryhmäjaon viikon alussa. Kullakin ryhmällä on oma, muilta ryhmiltä suljettu keskustelualue, jolla he pohtivat omia tekstejään.

Vapaamuotoinen keskustelu

Omat keskustelufoorumit on varattu opiskelijoiden esittäytymiselle, loppupalautteelle ja vapaalle keskustelulle. Opiskelijoiden esittäytyminen ja toisiinsa tutustuminen on tärkeää ryhmän me-hengen syntymisen kannalta. Arjen historia -kurssilla opiskelijat esittelevät itsensä Tupaantuliaiset-nimisellä alueella kodin lempipaikan avulla:

Kerro esittäytyessäsi mitä ymmärrät sanalla koti ja muutamalla sanalla myös lempipaikkaasi kotonasi (tai jossakin niistä kodeista, jossa olet elämäsi varrella asunut). Miksi juuri tämä paikka on sinulle tärkeä?

Matkailu kulttuurisena ilmiönä -kurssilla opiskelijoita pyydetään muistelemaan omia matkustuskokemuksiaan:

Esittele itsesi, ja kerro mitä syitä omalle matkailullesi on ollut ja mitä matkailu on antanut sinulle. Voit kertoa myös onko sinulla joitakin tiettyjä erityisen kiinnostuksen kohteita matkailun historian tutkimuksessa.

Henkilökohtaisen elämänpiirin ja elämänkokemusten käyttämisen lisäksi hyvä aktivointitapa on pyytää opiskelijaa pohtimaan, mikä kurssilla käsitellyn aiheen merkitys tai tehtävä on.

Esittele itsesi kurssin keskustelualueella "Minä ja historia" ja pohdi mitä historia sinulle merkitsee. Kerro miten ja miksi kiinnostuit historiasta? Miten sijoitat itsesi historiaan - ensi tuntumalta. (Historian johdantokurssi)

Usealla kurssilla on myös mahdollista kirjoittaa palautetta, joka ei vaikuta arvosteluun. Tosin julkinen palautefoorumi ei välttämättä houkuttele kirjoittamaan aivan rehellisesti kaikkein kriittisimpiä kommentteja – näitä varten olisi ehkä hyvä antaa mahdollisuus nimettömään palautteen antoon. Muutamalle kurssille on myös luotu omia alueita vapaamuotoiseen keskusteluun (esimerkiksi Kahvila) ja tutorin tiedotusluontoisiin asioihin (esimerkiksi Ilmoitustaulu).

Miten opiskelijoita sitten aktivoidaan keskustelemaan historiahankkeen kursseilla? Tieteellisessä keskustelussa luotetaan erilaisiin ryhmäjakoihin. Vapaamuotoisemmissa keskusteluissa käytetään apuna opiskelijoiden omaa elämänpiiriä ja kokemusta. Aktivointimenetelmiä voitaisiin jatkossa kehittää ottaen mallia kontaktiopetuksen menetelmistä, esim. väittelyistä tai asiantuntijavierailuista.

Yhteenveto

Olen luonut katsauksen historiahankkeen verkkokurssien suoritusmuotoihin ja samalla kuvannut käytettyjä aktivointimenetelmiä. Kurssien yleisimmät suoritusmuodot ovat kirjallisia pohdinta- ja essee- ja keskustelutehtäviä. Opiskelijoiden aktivointiin käytetään erilaisia keskustelualueita ja ryhmäjakoja.

Kurssit toimivat nyt hyvin näillä periaatteilla, mutta tulevaisuudessa historian verkkokurssien suoritusmuotoja ja aktivointimenetelmiä olisi kiinnostava kehittää. On mielenkiintoista nähdä, yleistyvätkö historian verkko-opetuksessa chat-tuokiot, prosessikirjoittaminen, paneelikeskustelut tai vertaisarviointi ja -palaute. Entä tuleeko tavaksi se, että opiskelijat tuottavat itse osan oppimateriaalista tai valitsevat itselleen roolihahmon ja rakentavat tälle omat kotisivut? Nykyiset verkkokurssit luovat vankan pohjan, josta on hyvä jatkossa ponnistaa kehittämään uusia tapoja opiskella historiaa verkossa.

Artikkelissa olevat lainaukset ovat seuraavilta kursseilta:
Arjen historiaa - 1900-luvun suomalainen koti -kurssi, Historian johdantokurssi, Matkailu kulttuurisena ilmiönä -kurssi, Suomalaisuus populaarimusiikissa -kurssi ja Sukupuolihistorian kurssi. Luvat käytettyihin lainauksiin on pyydetty kurssien suunnittelijoilta.

Sirkku Anttonen

Tämän numeron pääsivulle
Agricolan Tietosanomien pääsivulle
Agricolan Tietosanomien arkisto

Lehden toimituskunta