Kokemuksesta on hyötyä myös historian verkko-oppimisessa

Tässä artikkelissa tarkastelen lähi- ja verkko-opiskelijoiden eroja ja yhtäläisyyksiä. Historian lähi- ja kulttuurihistorian verkko-opiskelijoille keväällä 2004 tehty kysely jakautui viiteen osaan: henkilö- ja taustatietoihin, kysymyksiin nykyisten opintojen tarkoituksesta, opiskelumuodosta, opintojen etenemisestä sekä tulevaisuuden suunnitelmista ja tavoitteista. Kyselyn vastauksiin olen yhdistänyt opiskelijoiden ao. oppiaineessa suorittamat opintoviikot syksyn 2003 ja kevään 2004 aikana. Opintosuoritusrekisteristä sain myös toisen keskeisen muuttujan: opintosuoritusten arvosanojen keskiarvon. Tarkastelen lisäksi opiskelijoiden opinnoilleen antamia tarkoituksia sekä tuon esille nuorten (alle 25-vuotiaiden) ja aikuisten (25-vuotiaiden ja yli) eroja.

Tämä artikkeli perustuu Turun yliopiston kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaani "Opintojen tarkoitus ja opintomenestys lähi-, monimuoto-, verkko- ja KAVERI-opiskelijoilla. Tutkimus Turun yliopiston avoimen yliopiston historian ja kulttuuri-historian perusopintojen nuorista ja aikuisista opiskelijoista lukuvuonna 2003–2004". Aluksi kuvaan avoimen yliopiston peruspiirteitä sekä opiskelua lähi-opetuksessa ja verkko-opinnoissa. Artikkeli jatkuu historian lähiopiskelijoiden ja kulttuurihistorian verkko-opiskelijoiden taustojen hahmottamisella sekä heidän opinnoilleen antaman tarkoituksen ja opintomenestyksen tutkimisella. Lopussa palaan nuoriin ja aikuisiin opiskelijoihin sekä pohdin vielä verkon käytön merkitystä opiskelussa.

Avoin yliopisto on tarkoitettu edistämään koulutuksellista tasa-arvoa sekä opiske-lun avoimuutta, joustavuutta ja tavoitettavuutta. Opetukselta ja opetusjärjestelyiltä vaaditaan yhä erilaisempia yksilöllisiä vaihtoehtoja. Opiskelu avoimessa yliopis-tossa poikkeaa opiskelumuodosta riippuen hyvinkin paljon tavanomaisesta koko-päiväisestä tutkinto-opiskelusta. Opetus järjestetään iltaisin ja viikonloppuisin sekä perinteisen lähiopetuksen lisäksi monimuoto-, verkko- ja itsenäisinä opintoina, joka mahdollistaa eri elämäntilanteissa olevien ihmisten opiskelun. Opiskelumuodoille on erilaisia nimityksiä ja toteutusmalleja eri avoimissa yliopistoissa.

Lähiopetuksen opinnot koostuvat pääasiassa luennoista ja luentokuulusteluista, pienryhmätyöskentelystä ja niihin kuuluvista harjoituksista sekä tehtävistä ja tenteistä. Lähiopetus muistuttaa eri opiskelumuodoista eniten tutkinto-opiskelua. Lähiopetuksessa opiskelee suuri osa avoimen yliopiston opiskelijoista. Verkko-opintojen osuus on vielä suhteellisen pieni, mutta kasvaa vuosi vuodelta. Verkko-opiskelu tukee alueellisen tasa-arvon pyrkimyksiä. Kotoa, töistä tai esim. kirjastosta tapahtuva opiskelu ei vapauta kuitenkaan täysin ajasta ja paikasta. Myös erilaiset resurssit opiskelutaidoista tietokoneen käytön mahdollisuuteen rajoittavat verkko-opiskelua. Verkko-opiskelussa korostuukin entisestään opiskelijan oma-aloitteisuus ja vastuu omasta oppimisesta.

Lähi- ja verkko-opiskelijoiden taustatiedot

Historian lähiopiskelijoille lähteneeseen kyselyyn vastasi 38 opiskelijaa (84 %) ja kulttuurihistorian verkko-opiskelijoille lähteneeseen kyselyyn 22 opiskelijaa (88 %). Kyselyyn vastanneista lähiopiskelijoista kaksi kolmasosaa on alle 25-vuotiaita eli nuoria. Verkko-opiskelijoista vain reilu kolmannes on alle 25-vuotiaita ja iän keskiarvo onkin 33 vuotta. Tutkimuksen lähiopiskelijoista miehiä on reilu neljännes. Verkko-opiskelijoista miehiä on vain vajaa kymmenes. Miesten osuus verkko-opiskelijoista onkin yllättävän pieni. Lähiopiskelijoista yli puolet on naimattomia ja suurimmalla osalla ei ole lapsia. Verkko-opiskelijoista puolet on naimattomia. Lapsia on lähes puolella verkko-opiskelijoista.

Lähes kaikki lähiopiskelijat ilmoittavat peruskoulutuksekseen ylioppilastutkinnon kun taas verkko-opiskelijoista ylioppilastutkinnon on suorittanut 86 %. Ylioppilastutkinnon jälkeistä koulutusta ei ole yli puolella lähiopiskelijoista. Vastaava luku verkko-opiskelijoilla on 36 %. Lähiopiskelijoista vain 16 %:la on ammatti- tai tiedekorkeakoulututkinto. Ammatillisia kursseja tai ammattikoulun on käynyt vajaa viidennes ja ammatillisen opiston 8 % lähiopiskelijoista. Ammatti- tai tiedekorkeakoulututkinto on jopa 41 %:la verkko-opiskelijoista. Muutama on käynyt ammatillisen opiston, ammatillisia kursseja tai ammattikoulun. Verkko-opiskelijat ovat selvästi korkeammin koulutettuja kuin lähiopiskelijat. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että lähiopiskelijat ovat nuoria ja heillä on koulutusura vielä edessään.

Lähiopiskelijoista puolet ilmoittaa ammatikseen työntekijän. Ammatikseen opiskelevia ja ylempiä toimihenkilöitä on molempia 13 % lähiopiskelijoista. Verkko-opiskelijoista lähes joka neljäs on ammatiltaan ylempi toimihenkilö ja lähes neljännes ilmoittaa ammatikseen työntekijän. Vajaa viidennes kertoo ammatikseen opiskelijan ja muutama alemman toimihenkilön. Verkko-opiskelijoista löytyy myös muutama yrittäjä.

Lähes kaksi kolmesta lähiopiskelijasta ilmoittaa olevansa töissä. Verkko-opiskelijoista töissä on puolet. Työttömiä on enemmän verkko-opiskelijoissa. Verkko-opiskelu mahdollistaa opiskelun erilaisissa elämäntilanteissa; opiskelijoista löytyy mm. yrittäjiä, kotiäiti ja opintovapaalla oleva. Nämä tukevat kuvaa opiskelumuodon joustavuudesta.

Opinnoille annettu tarkoitus

Avoimen yliopiston opiskelijat tulevat erilaisista lähtökohdista ja elämäntilanteista. Ammattitaidon kehittäminen ja ylläpitäminen sekä tutkintoon tähtäävä opiskelu ovat yleisimpiä opintojen tavoitteita ns. yleissivistävän ja harrastuksenomaisen opiskelun ohessa. Myös sosiaalisten kontaktien etsiminen on joillekin tärkeä osa opiskelua. Aikuisopiskelijalla voi olla opintojensa taustalla useampia tavoitteita ja niiden luokittelu ei anna täysin varmaa tietoa opiskelun takana piilevistä motiiveista. Realistiset, selkeät ja tiedostetut tavoitteet ovat kuitenkin opiskelun ja oppimisen perusta.

Tutkimuksessa löydettiin opintojen tarkoitukselle ja opiskelumuodolle tilastollisesti erittäin merkitsevä yhteys. Historian lähiopiskelijat ovat hyvin tutkintotavoitteisia. Heistä kaksi kolmasosaa ilmoittaa nykyisten opintojensa tarkoitukseksi tutkinnon suorittamisen. Suurin osa tutkintotavoitteisista on hakemassa normaalien pääsykokeiden kautta yliopistoon, vain kaksi kertoo pyrkivänsä avoimen yliopiston väylää pitkin. Kulttuurihistorian verkko-opiskelijoista reilu kolmannes tähtää tutkintoon. Heistä lähes kaksi kolmasosaa aikoo hakea normaalien pääsykokeiden kautta ja reilu kolmannes avoimen yliopiston väylää pitkin.

Lähiopiskelijoista vajaa kolmannes opiskelee historiaa yleissivistykseksi, itsensä kehittämiseksi ja harrastukseksi. Ammatillinen kehitys ja ammattitaidon ylläpito sai lähiopiskelijoilla kaksi mainintaa. Verkko-opiskelijoista jopa puolet opiskelee kulttuurihistoriaa yleissivistykseksi, itsensä kehittämiseksi ja harrastukseksi. Vain yksi verkko-opiskelija opiskelee ammattitaidon ylläpitämiseksi ja/tai kehittämiseksi. Muu-vaihtoehdon valinneet täsmensivät nykyisten opintojensa tarkoitukseksi sivuaineopinnot tai sosiaaliset kontaktit. Verkko-opiskelu voi olla ponnahduslauta uudentyyppisille opiskelijoille; lähiopetuksen sosiaalisissa tilanteissa helposti passiiviseksi jäävät opiskelijat voivat saada verkko-opintojen ryhmätyöskentelyssä aivan uudenlaisen roolin.

Verkko-opiskelijat panostavat opiskeluun. He käyttävät opiskeluun aikaa keski-määrin 15 tuntia viikossa. Aikuiset verkko-opiskelijat ilmoittavat käyttävänsä opis-keluun aikaa enemmän (16 tuntia) kuin nuoret verkko-opiskelijat (13 tuntia). Lähi-opiskelijat käyttävät opiskeluun keskimäärin runsaat 11 tuntia viikossa, nuoret noin tunnin enemmän kuin aikuiset. Yhteinen toiminta verkossa vaatiikin ajallista rytmitystä ja sitoo enemmän kuin esim. oppimistehtävän tekeminen. Verkko oppimisympäristönä vaatii aikaa ja keskittymistä. Verkkoalueeseen tutustuminen ja siellä työskentely vaatii sujuvaa luku- ja kirjoitustaitoa. Opiskelu tapahtuu pääasiassa kirjoittamalla: keskustelut, opintotehtävät, tentit, mielipiteiden vaihdot ja opintojen ohjaus tapahtuu verkossa.

Syksyllä 2003 aloitetut historian perusopinnot olivat kesäkuuhun 2004 mennessä tuottaneet lähiopiskelijoille keskimäärin 12,5 opintoviikkoa. Kulttuurihistorian verkko-opiskelijoille oli samana aikana kertynyt keskimäärin 11 opintoviikkoa. Aikuiset verkko-opiskelijat ovat suorittaneet eniten opintoviikkoja, mutta nuorten vähäiset opintoviikot laskevat kaikkien verkko-opiskelijoiden opintoviikkomäärää.

Opintosuorituksista saatujen arvosanojen keskiarvot poikkeavat tilastollisesti merkitsevästi lähi- ja verkko-opiskelijoilla. Mitkä asiat vaikuttavat eniten verkko-opiskelijoiden arvosanojen paremmuuteen? Kuten edellä on jo selvinnyt ovat verkko-opiskelijat usein yli 30-vuotiaita ja jo ennestään koulutusta omaavia. Vahvan koulutustaustan lisäksi heille on kertynyt työkokemusta, joka antaa uusia näkökulmia opiskeluun. Aikuisilla ovat usein opiskelun tavoitteet selkeytyneemmät kuin nuorilla. He tuntevat myös omat voimavaransa paremmin ja mm. opiskelun aikataulutus on täten helpompaa. Verkko-opintojen ja lähiopetuksen erilaisten suoritustapojen merkitys arvosanoihin olisi myös mielenkiintoinen tutkimuksen kohde.

Lähiopiskelijoiden opintosuoritusten keskiarvo on 2,07 eli he saavat opintosuori-tuksistaan arvosanaksi keskimäärin 2. Verkko-opiskelijoiden opintosuoritusten keskiarvojen on yli kaksi kymmenystä korkeampi (2,3). Verkko-opiskelijat saavat-kin opintosuorituksistaan arvosanaksi keskimäärin vahvan 2+.

Oma mielipide opinnollisesta (arvosanallisesta) menestyksestä antaa suoritetuille arvosanoille lisää syvyyttä. Arvosanat voivat olla paperilla erinomaisia, mutta opiskelija voi olla niihin täysin tyytymätön. Lähiopiskelijoista 74 % kertoo opinnollisen menestyksensä olleen mielestään hyvää. Vajaa kymmenes mainitsee sen olevan erinomaista (arvosanojen keskiarvo välillä 2.38–3.00) ja vajaa viidennes tyydyttävää (arvosanojen keskiarvo välillä 1.00–1.99). Arvosanat ovat tyydyttäviä neljänneksellä ja erinomaisia joka kymmenellä. Lähiopiskelijat arvioivat omia arvosanojaan keskimäärin paremmaksi kuin mitä opintorekisteristä saadut arvosanat osoittavat.

Verkko-opiskelijoista lähes 60 % kokee oman arvosanallisen opintomenestyksensä hyväksi. Tyydyttävänä opintomenestystään pitää lähes neljännes, vaikka tyydyttävästi on suoriutunut vain 10 %. Arvosanojaan pitää erinomaisena vajaa viidennes, vaikka verkko-opiskelijoista on suoriutunut erinomaisesti lähes puolet (45 %).

Nuorista ja aikuisista opiskelijoista – yhteenveto

Historian lähi- ja kulttuurihistorian verkko-opiskelijoiden suurimmaksi jakajaksi nousee heidän ikäeronsa ja osin tästä johtuva varmuus ja kokemus, jotka tukevat opiskelua uusissa oppimisympäristöissä ja -tilanteissa. Opiskelumuodosta riippumatta nuoret ovat usein päätyökseen opiskelevia tai työntekijöitä. Aikuiset ovat ylempiä tai alempia toimihenkilöitä tai työntekijöitä. Koulutuksen kasautuminen ilmenee varsinkin aikuisilla opiskelijoilla: koulutukseen osallistuvat jo ennestään koulutusta hankkineet.

Nuorista lähiopiskelijoista jopa 84 % ja nuorista verkko-opiskelijoista puolet tavoittelee tutkintoa. Aikuisia tarkasteltaessa sekä lähi- että verkko-opiskelijoista vajaa kolmannes on tutkintotavoitteisia. Nuorista lähiopiskelijoista vain 16 % opiskelee yleissivistykseksi ja itsensä kehittämiseksi, jotka taasen kiinnostavat puolta nuorista verkko-opiskelijoista. Yli puolet aikuisista lähiopiskelijoista ja puolet aikuisista verkko-opiskelijoista opiskelee yleissivistykseksi ja itsensä kehittämiseksi.

Nuorilla lähiopiskelijoilla syksyn 2003 ja kevään 2004 aikana suoritettujen opinto-viikkojen keskiarvo on noin 12,5 ov ja aikuisilla lähiopiskelijoilla tasan 12 ov. Nuorten ja aikuisten verkko-opiskelijoiden opintoviikkojen määrä eroaa huomatta-vasti tarkasteltaessa niiden keskiarvoja. Aikuisten suoritettujen opintoviikkojen keskiarvo on noin 13,5 ja nuorten 7 opintoviikkoa. Verkossa aikuisten ja nuorten ero näyttää korostuvan.

Tutkimuksen kaikkien nuorten (n=86) arvosanat ovat kymmenyksen heikommat (2,13) kuin aikuisten (n=53) arvosanat (2,23). Ero ei ole suuri, mutta opiskelumuodoittain tehty tarkastelu tuottaa mielenkiintoisen tuloksen. Lähiopiskelijoiden nuorten keskiarvo (2,12) on jonkin verran parempi kuin aikuisten (1,97). Kun taas aikuiset verkko-opiskelijat (2,35) saavat parempia arvosanoja opintosuorituksistaan kuin nuoret (2,17). Arvosanojen ero näyttää olevan isompi verkko-opiskelijoilla. Verkko-opiskelu onkin itsenäistä ja vaativaa. Verkko oppimisympäristönä näyttäisi edellyttävän aikaisempia oppimiskokemuksia sekä opiskelun suunnittelu- ja organisointitaitoja. Menestyneimmillä verkko-opiskelijoilla on ikää yli 30 vuotta sekä korkea koulutustaso ja työpaikka. Verkko-opiskelijoilla on jo ennestään hyvät valmiudet opiskella: korkeakoulututkinto, jatkuva kouluttautuminen ja usein myös työpaikan tuki. Iän mukana kertyvä koulutus ja kokemus näyttäisivät olevan vahvuus verkko-opiskelussa.

Menestyneimmillä opiskelijoilla verkko-opiskelu tuntuu sopivan elämäntilanteeseen poikkeuksellisen hyvin. Työssä käynnin lisäksi mm. yrittäjyys tai kotiäitiys ei ole opiskelun este verkko-opiskelijalle. Nevgin ja Tirrin (2003) tutkimuksessa "Hyvää verkko-opetusta etsimässä" on myös selvinnyt, että tekninen tuki, mahdollisuus kotona opiskelemiseen ja opettajan tuen merkitys ovat tärkeitä menestyville verkko-opiskelijoille. Vaikka tämä artikkeli ei anna suoria vastauksia siihen, miksi aikuiset verkko-opiskelijat menestyvät paremmin kuin lähiopiskelijat, pyrkii se kuitenkin valottamaan aihetta historian ja kulttuurihistorian opiskelijoiden kohdalta tiettynä aikana. Taustalla on monia mielenkiintoisia syitä, jotka kannustavat tarttumaan aiheeseen uudestaan.

Johanna Saarinen

Tämän numeron pääsivulle
Agricolan Tietosanomien pääsivulle
Agricolan Tietosanomien arkisto

Lehden toimituskunta