Monitieteisyyttä ja jaettua asiantuntemusta Torus-verkostossa

[Tieteiden ja teknologian valtakunnallinen verkosto] [Mitä tilastot kertovat?] [Työskentely heterogeenisissä ryhmässä] [Jaettua asiantuntijuutta] [Ryhmätyöskentely rooleissa] [Tulokset ja palaute]

Tieteiden ja teknologian valtakunnallinen verkosto

Vuodesta 2001 alkaen toimineeseen valtakunnalliseen tieteiden ja teknologian historian verkostoon kuuluu 9 kotimaista yliopistoa. Mukana on kaksi teknillistä yliopistoa: Tampereen teknillinen yliopisto sekä Teknillinen korkeakoulu. Verkoston toimintamuotoina ovat olleet vuosittaiset seminaarit, monimuoto-opetushankkeet ja verkkokurssit. Lisäksi on järjestetty tutkijatapaamisia yhteistyökumppanien kanssa. Torus-verkostolla on oma syksyllä 2004 uusittu opintokokonaisuus (20 ov / 25 op). Opiskelija voi valita tarjonnasta joko yksittäisiä oppijaksoja ja integroida ne omiin opintoihinsa tai sitten suorittaa koko arvosanan omaan tutkintoonsa liittyvänä itsenäisenä sivuaineena.

Torus-opinnot soveltuvat sivuaineopinnoiksi kaikille perus- ja jatkotutkinto-opiskelijoille pääaineesta ja tiedekunnasta tai osastosta riippumatta. Verkostossa on avoin opiskeluoikeus kaikkien verkostoon kuuluvien yliopistojen perus- ja jatkotutkinto-opiskelijoille. JOO-sopimuksen voimaanastuttua Torus-opintoihin voivat periaatteessa osallistua kaikkien yliopistojen opiskelijat. Toistaiseksi opinnot ovat olleet maksuttomia, mutta Opetusministeriön projektirahoituksen hiipuminen ja toimintaympäristön muuttuminen asettavat paineita rahoituskysymysten uudenlaisten ratkaisujen etsimiseen. Tieteiden ja teknologian historian opetus on luonteelta monitieteistä, ja sillä on selvästi kasvavaa kysyntää yli tiedekuntarajojen.

Lukuvuonna 2003-2004 Torus-verkoston opetusohjelmassa oli 10 verkkokurssia ja niillä kaikkiaan 330 opiskelijaa. Kurssipaikkojen kysyntä on toistuvasti ylittänyt tarjonnan, ja sen myötä paineet resurssien lisäämiseen ovat kasvaneet entisestään. Suoritettuja opintoviikkoja oli lukuvuonna 2003-2004 pelkästään verkkokursseilla 370 kappaletta, jonka päälle tulevat muut opetus- ja suoritusmuodot. Syyslukukaudella 2004 verkostolla oli kirjoilla 43 arvosanaopiskelijaa, jotka suorittavat verkkokurssien lisäksi mm. nettitenteillä Toruksen opintokokonaisuutta.

Suoritusprosentti verkkokursseilla on vaihdellut kursseittain 75-85 % välillä, mikä kokemuksien mukaan on verkkokurssien keskiarvoa. Mielenkiintoisin tieto verkostossa laadituista tilastoista löytyy ehkä siitä, millaisista eri taustoista opiskelijat tulevat kursseille mukaan. Opiskelijoiden pääaineiden kirjo on hyvin laaja historia-aineista yhteiskuntatieteellisten aineiden kautta erilaisiin teknillisiin tieteisiin. Viime lukuvuonna opiskelijoita oli yhteensä peräti 79:stä eri pääaineesta. Nämä luvut asettavat sekä opetukselle että ryhmätyöskentelylle merkittäviä haasteita. Kursseilla on myös ollut rinnakkain jatko-opiskelijoita ja perustutkinto-opiskelijoita. Vaikka kurssien taso on enimmäkseen asetettu aineopintotasolle, on niiden teemojen ja käsittelytapansa puolesta katsottu soveltuvan myös jatko-opintojen täydentäviksi kursseiksi esimerkiksi teknillisillä yliopistoilla.

Esitän seuraavassa esimerkin yhden verkkokurssin toimintatavoista ja sen ryhmädynamiikan muodostumisesta omalta viime keväänä vedetyltä verkkokurssiltani "Liikenne ja infrastruktuuri historian kulussa". Kurssi oli laajuudeltaan kaksi opintoviikkoa ja sen sisäänotto oli 25 opiskelijaa, suorittaneita kevään päätteeksi oli lopulta 20 henkeä. Oppisalustana käytimme Discendum Optimaa.

Liikennekurssin osallistujakuntaan kuului laaja kirjo opiskelijoita, joista osa (noin 30 %) oli teknisen koulutuksen saaneita ja liikennesuunnittelun arjen kanssa jollain tapaa tekemissä päivittäin. Suurimmalla osalla opiskelijoista oli taas humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen tausta. Mukana oli toisen vuoden opiskelijoita, gradun tekijöitä, mutta myös pari jatko-opiskelijaa.

Kurssin alkaessa pyrittiin positioimaan ryhmän jäsenet -ja samalla ja myös opettaja- heidän suhteessaan liikenteeseen, historiaan ja verkkokurssilla työskentelyyn. Johdantojakson aikana opiskelijat koetettiin saada ulkoistamaan aiempaa tietämystään ja reflektoimaan näkemyksiään liikenteen ja infrastruktuurin eri teemoista.

Kysyin esittelyn yhteydessä millä opiskelijat itse liikkuivat ja miten heidän liikkumisensa oli vuosien mittaan muuttunut. Tiedustelin myös millainen suhde heillä oli liikenteeseen ja liikkumiseen. Tämän jälkeen esitin opiskelijoille testin, jossa heidän tuli ajoittaa ja sijoittaa oikeaan kontekstiin muutama liikennehistoriaan liittyvä lainaus (esim. sanomalehtiuutinen rautatien avaamisesta tai tangolaulaja Reijo Taipaleen haastattelu). Tämän jälkeen pyysin heitä vielä esittelemään millaisia teemoja esitetyt tekstit tuovat mieleen (esim. liikenteen vaarat, uuden tekniikan ihastelu, liikenne työnä jne.)

Tehtävien jälkeen minulla oli jo jonkinlainen käsitys kurssilaisten orientaatiosta ja myös hieman tietoa heidän aiemmasta osaamisestaan. Esimerkiksi historiatietojen heikkoudet tai vahvuudet paljastuivat testissä armottomasti. Testi ei millään tavalla vaikuttanut kurssin arvosteluun, vaan se oli avaamassa ryhmän tietoja ja taitoja sekä virittelemässä mieliä tulevien teemojen pariin.

Ryhmän dynamiikka jäsentyi edelleen, kun laitoin opiskelijat seuraavalla oppijaksolla keskustelemaan aineistojen pohjalta liikennehistorian merkityksestä nykypäivän ongelmien käsittelylle ja populaarille kuvalle liikenteen kehityskuluista. Tämän jälkeen lähdimme kronologisesti etenemään liikenteen kehityksen tarkastelussa. Mukana kuljetin samalla myös muutamia teoreettisia lähestymistapoja liikenteen tutkimukseen. Pohdimme seuraavaksi mm. liikkumisen tarpeiden ja motiivien muuttumisesta esimodernina aikana. Mukana keskustelussa oli keskiajan ja uuden ajan alun liikenteen asiantuntija Tapio Salminen. Keskustelut toivat laajemmin esille ihmisten persoonalliset näkemykset ja tiedot, ja samalla valmensivat edessä olevaan ryhmätyöhön.

Kai Hakkarainen, Kirsti Lonka ja Lasse Lipponen ovat esitelleet kirjassaan "Tutkiva oppiminen" (1999) jaetun asiantuntijuuden peruskäsitteitä. Kyseessä on heidän mukaansa prosessi, jossa useampi ihminen jakaa tietoihinsa ja tavoitteisiinsa liittyviä älyllisiä voimavaroja. Näin yleensä saadaan aikaan enemmän kuin yksittäinen ihminen pystyisi luomaan. Asiantuntijan käsite on varsin moniulotteinen. Tarkasteltavalla kurssilla koin asiantuntijoiksi asiantuntijavieraiden lisäksi myös kaikki kurssin opiskelijat. Opiskelijoiden mieltäminen asiantuntijaksi on tutkitusti korostanut heidän roolejaan omakohtaisessa tiedonrakentelussa. Voin tämän kokemuksen pohjalta ja myös kurssilta saadun palautteen perusteella todeta, että näin myös tapahtui.

Opiskelijoita kannustettiin koko kurssin ajan tuomaan esille omaa asiantuntemustaan eri teemoista. Kurssin teemat vaihtelivat liikenteen valtiollistumisen teemoista liikennejärjestelmän syntyyn ja auton läpimurtoon. Lopuksi tarkastelimme myös liikenteen nykypäivää ja tulevaisuutta. Viimeisen osion laatimisessa oli käytetty apuna tulevaisuuden tutkimuksen ja nykyhetken liikennesuunnittelun asiantuntijan tekn. lis. Kati Kiiskilän työpanosta.

Keskustelutehtävien, kurssilla laaditun ryhmätyön ja päätteeksi tehtyjen esseiden parasta antia olivat ryhmän monipuolisuus ja erilaisten näkemysten laaja kirjo. Ne myös täydensivät laatimaani ja esille tuomaani materiaalia. Asiantuntijuuden jakaminen ei ollut aina ongelmatonta, mutta tämän ryhmän yhteishenki oli mielestäni toimiva. Sitä tukivat hienosti mukana olleet motivoituneet opiskelijat.

Jaetun asiantuntijuuden ja yhteistoiminnallisen tutkivan oppimisen teemat kohtasivat suurimman haasteensa kurssin puoliväliin sijoittuneen ryhmätyön aikana.

Olin jo kurssin ensimmäisellä vetokerralla (keväällä 2003) kokeillut ryhmätyöskentelyä, jossa ihmiset pääsivät itse valitsemaan joko oikean tai kuvitteellisen roolin, jonka kautta he tarkastelivat 1800-luvun liikennemuotojen vahvuuksia ja heikkouksia. Virikkeen roolien käyttöön olin saanut kirjallisuuden verkostoyliopistohankkeen vastaavantyyppisestä opetusmuodosta, joka tuntui kiinnostavalta ja haastavalta.

Ensimmäisellä kerralla en tosin osannut ohjeistaa ja ohjata ryhmiä riittävästi. Kun kaikki työskentely tapahtuu verkossa aiemmin toisiaan tuntemattomien opiskelijoiden kesken on tarkka ohjeistus, työskentelyn eri vaiheiden ja aikataulun kuvaaminen erityisen tärkeää. Kokemuksesta viisastuneena kevään 2004 kurssikerralla pyrin selventämään mahdollisimman tarkasti tehtävän asettelun ja opiskelijoiden työskentelytavat. Opiskelijat saivat itse ilmoittaa halusivatko rautatie-, maantie- vai sisävesiryhmään. Tämän jälkeen jaoin heidät eri ryhmäalueille, joissa he työskentelivät kymmenkunta päivää pyrkien luomaan yhteisen julistuksen oman liikennemuotonsa eduista asettumalla kukin tiettyyn itse valitsemaansa rooliin (esim. talonpoika, ruukin omistaja, maaherra jne.). Ryhmätyön aikana tuli myös itse etsiä aineistoa kirjoista roolin ja näkemysten tueksi.

Ryhmätyöskentelyssä ei voi kokonaan luottaa ryhmän autonomiseen työskentelyyn, vaan sitä tulee ohjata ja tukea tarpeen mukaan. Ryhmätyöskentely sujui parissa ryhmässä paremmin kuin lopuissa, mutta kaikki onnistuivat tehtävässään kiitettävästi. Lopputuotokset olivat osin jopa hykerryttävää luettavaa: oli myös hienoa nähdä miten rooleissa esimerkiksi turkulainen kauppahuoneen edustaja ja Finlaysonin tehtaanjohtaja keskustelivat rahtimiesten kanssa maantiekuljetusten eduista ja haitoista.

Kurssin päätteeksi opiskelijat laativat lyhyehkön esseen valitsemastaan teemasta. Esseen suhteen keskustelin jokaisen kanssa lähteistä, näkökulman valinnasta ja rajauksista. Aiheet vaihtelivat liikenteen taloudellisista laskelmista kävelemisen historiaan, liikenteen mentaalihistoriasta yksittäisen lentokentän historiaan tai huviveneilystä tarkastelusta ensimmäisen sähköraitiotien suunnitteluun. Esseiden arviointi tapahtui vertaispalautteella.

Keräsin kurssin päätteeksi opiskelijapalautetta. Minulla oli myös mahdollisuus saada kurssini evaluoitavaksi Historian verkko-opetuksen ja Torus-verkoston yhteistyössä järjestämään palautetilaisuuteen toukokuussa 2004. Tätä mahdollisuutta suosittelen muillekin verkkokurssien laatijoille ja vetäjille.

Opiskelijoiden palautteen mukaan kurssilla oli "mielekkäästi vaihtelua, eli sekä keskustelua että lomaketehtäviä, ryhmätyötä ja esseenkirjoitusta. Kaikkea sopivassa määrin.". Myös monitieteinen ryhmä sai kiitosta, mutta palaute osoitti myös sen, että asiantuntijuuden osoittaminen verkossa saattaa johtaa lieviin ristiriitatilanteisiin "Lisäksi kurssin edetessä esiin tuli monia mielenkiintoisia yksityiskohtia muilta kurssilaisilta. Mukana oli liikenteen ammattilaisia, jotka pitivät huolen, ettei noviisin kannata ainakaan liikenteen teknisissä asioissa suutaan aukoa." (Anonyymeinä kerätty opiskelijapalaute).

Kurssin palautetilaisuudessa kurssin pedagogista toimivuutta arvioinut Timo Portimojärvi otti esille edellä esiteltyjä teemoja:

"Kurssin toteutuksessa on nähtävissä vaikutteita sekä oppimisprosessi- että substanssikeskeisistä suunnittelulähtökohdista. Oppimisprosessikeskeisyys ja opiskelijan situaation huomioiminen korostuvat kurssin alkupuolella, erityisesti tehtävässä, jossa tarkastelu käynnistyy opiskelijan omista liikkumistavoista ja -välineistä. Omakohtaisuuden ja syventyvän substanssiosaamisen yhteenliittäminen on haaste kurssin jatkokehittelylle."

Oli hauska saada evaluointitilaisuudessa sekä kiitosta että rakentavaa kritiikkiä:

"Kurssi vaikuttaa ulkopuolisesta arvioitsijasta opettajan/tutorin kannalta varsin työläältä. Runsas ajankohtainen ohjeistus ja kommentointi vaatii opettajalta jatkuvaa sitoutumista kurssiin. Kurssiin voidaan kohdistaa paljon yleisiä näkökulmia. Itse pidän mielenkiintoisina tällä hetkellä kysymyksiä ryhmäläisten vuorovaikutuksen kehittämisestä ja ryhmien käytöstä vertaisarvioinnin ja reflektiivisen keskustelun välineinä. Tämä nostaa esiin samalla kysymyksen ryhmän ohjaamisen problematiikasta. Verkkokurssi on toteutettu huolellisesti. Yleisvaikutelma aineistosta, sen sijoittamisesta Optima-ympäristöön sekä ympäristön vuorovaikutuksellisten tai tehtäväosioiden integrointi on linjakas. Tehdyt ratkaisut vaikuttavat mietityiltä ja perustelluilta."

Yhteenvetona voisi sanoa, että kurssin vetämistä taustaltaan kirjavalle joukolle ei pidä arastella, vaan pyrkiä kääntämään se kurssin vahvuudeksi. Torus-verkoston kursseilla nämä teemat tulevat vastaan useimmilla kursseilla: yleensä mukana on alan nykyhetken asiantuntijoita on kyseessä sitten liikenteen, kemian tai lääketieteen historia.

Mielenkiintoista on myös monella kursseilla virinnyt keskustelu luonnontieteellisen tai teknisen koulutuksen saaneiden ja humanistis-yhteiskuntatieteellisesti suuntautuneiden opiskelijoiden välillä. Tätä tematiikka olemme pyrkineet purkamaan mm. ottamalla verkoston peruskursseilla jo alkuvaiheessa esiin C.P. Snow´n kahden kulttuurin käsitteen ja siihen liittyvän keskustelun. Monitieteiset ja erilaisille näkökulmille ilmaisumahdollisuuden tarjoavat kurssit voivat epäilemättä rakentaa omalta osaltaan siltoja eri tieteenalojen välille.

Kimmo Antila
ma. lehtori
Torus-verkosto

Katso tutkivasta verkko-oppimisesta lisää:

• Tutkiva verkko-oppiminen
(Helsingin Opetusviraston mediakeskuksen Tutkivan verkko-oppimisen perusteet -koulutuksen tukimateriaali)
• Marja Rissanen: Tutkiva oppiminen verkko-opiskelumuotona

Tämän numeron pääsivulle
Agricolan Tietosanomien pääsivulle
Agricolan Tietosanomien arkisto

Lehden toimituskunta