Suomi ja NATO 1954

[Ciccio]

1991 ja 1995 USAn National Security Council, NSC:n 1954 aiemmin
Top Secret- asiakirjat ovat olleet käytettävissä.
Presidentti Urho Kekkosen arkisto Orimattilassa ei ole ollut käytettävissä, toisin kuin muiden Suomen presidenttien arkistot.
Ev.ltn. Pertti Salminen
väitöskirja 13/12 1995, Puolueettomuuden nimeen, isbn 952-9872-00-3
s.26.:
"NSC-54:...jäsenyys NATOssa ei ollut mahdollinen, koska minkäänlainen sitoutuminen Suomen puolustamiseen ei tullut kysymykseen. Maan riippuvuutta idänkaupasta ja Moskovan taloudellisesta painostuksesta tuli vähentää. Yhdysvallat olikin valmis rajoitettuun talousapuun."
"Asiakirjan mukaan Yhdysvallat halusi säilyttää Suomen itsenäisenä, taloudellisesti hyvinvoivana ja demokraattisena."

Hannu Rautkallio: Kekkonen ja Moskova, isbn 951-30-9650-5, 1991
s. 190 - 191.:
NSC-asiakirjoissa 1954 syksyllä (suomalaisille ei kerrottu) "oli väläytetty
Suomen mahdollista osanottoa NATOn taloudelliseen perusohjelmaan
(´NATO Infrastructure Program´)."
"Yhdysvaltojen varoitukset Suomen taloudellisen riippuvuuden lisääntymisestä Neuvostoliitosta olivat juuri kantautuneet Helsinkiin."

"USA:n hallitus oli jättänyt Suomen hallitukselle nootin, jossa sanottiin Yhdysvaltojen pitävän pääministeri Kekkosen Moskovassa 17.7.1954 solmimaa kauppasopimusta Suomelle vaarallisena."

Jukka Seppinen, Urho Kekkonen - Suomen johtaja 2004
ISBN 951-20-6437-5:
s.246.: "Kreml saattoi säädellä tilauksia reaaliaikaisesti ja vaikuttaa siten Suomen työllisyystilanteeseen, motiivina vaikkapa poliittinen painostus."
s.284.:"Ulkomaankauppa
oli ulkopoliittinen kysymys Kremlistä katsoen."
s.284.:
"Moskovassa 5 / 1958 Kekkonen ehdotti 4 - 500 miljoonan ruplan lainaa, mittasuhdetta kuvaa se, että aiemmat neuvostolainat oliva olleet määrältään yhteensä 40 miljoonaa ruplaa."
"alaviite UM muistio 28/5 1958 UM Fc 12"
Kekkonen oli päättänyt toteuttaa idänpolitiikkaansa vauhdikkaasti
_________________________________________________-

Presidentti Kekkonen esitti Moskovassa 1958 Suomen haluavan 4-500 miljoonan ruplan lainan, otti esille Saimaan kanavan jne. yöpakkaskriisin alla. Kekkosen luoma sisäpoliittinen kriisi, joka ratkesi Leningradissa Nikita Hrustsovin tultua "sattumalta" turistimatkalla ollutta Kekkosta tapaamaan.
Mutta
miten USAn kanta jo 1954 sittemmin 1990 julkistettujen NSC-asiakirjojen mukaisesti sopii aiempaan historiankirjoitukseen Suomessa ?

Miltä Urho Kekkosen toiminta näyttäytyy aiemmin salaisten asiakirjalähteiden valossa ?

H.Rautkallio, Kekkonen ja Moskova, s. 258.:
"Paavo Kastarin kirjeestä presidentille 8.1.1959:
"Ja syynä pelkistetysti sanoen on ollut vain Sinun (UKK:n) virheellinen asenteesi parlamentarismiin."
Prof. P.Kastari oli UKK:n ystävä jo opiskeluajoilta, ystävyys katkesi tähän kirjeenvaihtoon 1959.
Wikipedia: Paavo Kastari:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Kastari

"Kokeneena ja taitavana poliitikkona Sinä (UKK) tietysti olet hoitanut asiat niin, ettei Sinua ehkä ole helppo tavoittaa itse rysän päältä, varsinkin kun se on vellovan veden alainen ja ääriviivoiltaankin epämääräinen."
P.Kastari jatkaa:
"Sinun perusasenteesi, joka, kuten edellisessä kirjeessäni käsitykseni mukaan selvästi, jopa ankarasti osoitin, poikkeaa parlamentaariselle valtionpäämiehelle kuuluvasta siinä määrin, että se jo nyt on pahasti järkyttänyt valtiojärjestyksemme perusteita ja ehkä jatkuessaan uhkaa saattaa sen suorastaan sortumaan."

Oliko Paavo Kastari 1959 oikeassa opiskeluajoista asti tuntemansa Urho Kekkosen menettelytavoista ?

Kekkosen 25 vuotta kestäneellä presidenttikaudella tuli tavaksi vakuutella kansalle, että idänsuhteiden hoito menee remppautuneen sisäpolitiikan edelle - ja siihen kykeni vain Urho Kekkonen.

Suomella olisi ollut 1950- luvulla mahdollisuus irtautua Neuvostoliiton sotakorvauksilla aikaansaadusta taloudellisesta otteesta, Paasikivi oli aina kannanotoissaan ottanut esille m y ö s läntisen vaikutuksen ja
Suomen pysymisen osana läntistä yhteisöä.
Kekkonen ajoi tarmokkaasti talouden sitomista Neuvostoliittoon idän tavaranvaihtokauppaa lisäämällä.

Veikko Palvo

[Ciccio]

NKP:n yleisohjeissa sanottiin: "Suomen oikeistovoimiin tukeutuen
NATO- maat ja erityisesti USA yrittivät rikkoa Suomen ja Neuvostoliiton hyviä naapuruussuhteita ja yrittävän estää 1948 YYA- sopimukseen
pohjautuvien suhteiden edelleen kehittämistä, sekä vastustavan Neuvostoliiton rauhantahtoista politiikkaa."
Viktor Vladimirov: Näin se oli, ISBN 951-1-12681-4, 1993
"KGB- miehen Suomi- muistelmissaan"
ja jatkaa:
"1950- luvun puolivälissä ei oltu Suomessa - v i e l ä - päästy eroon
Suomen ja Neuvostoliiton kahden sodan synnyttämästä vihamielisyydestä ja
henkilökohtaisten kontaktien solmiminen moniin suomalaisiin poliitikkoihin (toisin kuin 1970-luvulla) oli vielä 1950-luvulla työlästä ja sitkeää aloitteellisuutta N-liiton suurlähetystön taholta vaativaa."

Viktor Vladimirov kirjoittaa 1955 Suomeen tultuaan keskustelleensa ja suunnitelleensa toistuvasti 1956 presidentinvaaleja yhdessä Kustaa Vilkunan, Urho Kekkosen läheisen avustajan kanssa.
---------------------------------------------------------------
Jukka Seppinen: Neuvostotiedustelu Suomessa 1917 - 1991
isbn 951-20-65-48 mukaan KGB:n Viktor Vladimirov toimi Suomessa:
1. 12/1 1955 - 19/8 1960
2. 9 / 1970 - 18 / 9 1971 ja
3. 12 / 8 1977 - 1984
"SUPO määritteli V.Vladimirovin tehtäviksi syksyllä 1978 KGB-päällikkyyden lisäksi korkeimpien poliittisten kontaktien hoidon ja oman alansa ulkomaanoperaatioiden hoitamisen, myös
tieteellis- tekninen vakoilu ja poliittinen osasto kokonaisuudessaan."
---------------------------------------------------------------
"KGB- muistelmiinkin" tulee tietysti suhtautua varauksella, mutta Viktor Vladimirov ottaa esille N-liiton päätöksentekojärjestelmän:

"L. Brezhnevin terveyden hiipuessa ja Andropovin ja Tshernenkon ollessa vain lyhyen aikaa vallassa CCCP:n Suomen politiikan muotoilivat:
1. NKP:n keskuskomitean kansainvälinen osasto
2. Ulkoasiainministeriö
3. Valtion turvallisuuskomitea ( KGB )
"Puolustusministeriö ja ulkomaankauppaministeriö otettiin huomioon."
V.Vladimirov sanoo:
"Ja kaiki nämä ministeriöt nojautuivat H:gin suurlähetystön informaatioon, ehdotuksiin ja mielipiteisiin - Moskovassa tehtiin vain N-liiton globaalista ulkopolitiikasta juontuvia lisäyksiä."
----------------------------------------
SKP- yhteydet (enemmistöön ja vähemmisöön) hoiti NKP:n keskuskomitean kansainvälinen osasto, H:gin suurlähettiläs oli ilmeisestikin useimmiten Ulkoministeriön alainen ja KGB- miehet N-liiton turvallisuuskomitean.
Ja vaikka NKP olikin N-liiton "johtava ja suuntaa antava voima", sen
voiman vaikutusreiteillä oli tulkintaerojakin

SKP piti vaaran vuosina yhteyttä suoraan NKP:n keskuskomiteaan ja myöhemmin sen kansainväliseen osastoon. ( Suomen toimisto ? )
Oikeaoppinen Suomen toimisto Moskovassa tuki yksipuolisesti
oikeaoppista SKP:n vähemmistö-/taistolaissiipeä
_____________________________________________________
Jukka Seppinen: Urho Kekkonen - Suomen johtaja :
UKK:n Moskovan valtiovierailulla 5 / 1958 Hrustsov otti esille öljyn haluten saada N-liitolle öljymonopolin Suomessa, Naantalin jalostamo oli valmistunut.
USA oli jo 1954 esittänyt ulkomin. Virolaiselle huolestumisensa Suomen yksipuolisesta riippuvuudesta itäöljystä.

"Kekkonen piti koko ajan OEEC-optiota auki, vaikka oli (A.Mikojan) Moskovassa saanut vahvistusta suurlähettiläs V.Z.Lebedevin 3 / 1958 rynnistykselle H:gissä OEEC:tä vastaan."
"Hallitus ja Kekkonen 2 / 9-58 irrottautuivat OEEC-hankkeesta."
"Maakaasuputki vihittiin käyttöön 1/-74 ja EEC- sopimus oli allekirjoitettu
10 / 1973 tuntia ennen EEC-vetoomuksen jättämistä pres. UKK:lle.
http://fi.wikipedia.org/wiki/EEC-vetoom ... e-valkonen
Tässäkin
siis tarvittiin lisäsitoumus, maakaasuputki.

Markku Kuisma, Kylmä sota - kuuma öljy 1997, isbn 951-0-20811-6 :
Neste kytketään neuvostoöljyyn. s. 256:
"Kekkonen näki laajenevan kauppavaihdon keinona s i t o a N- l i i t t o a
taloudellisesti Suomeen ja siten vaikuttaa kommunistisen suurvallan Suomi-politiikkaan,
mutta amerikkalaiset näkivät öljyn vauhdittaman suomalais- venäläisen talousyhteistyön k y t k e v ä n S u o m e n väistämättä tiukemmin osaksi Kremlin valtapiiriä."
Millaiseksi myöhempi kehitys osoitti itäiset ja läntiset arviot
_________________________________________________
Suomen länsisuuntaus oli katkaistava, se oli Kremlin päätavoite 1958.
6 / 1957 Hrustsov ja Bulganin vierailivat Suomessa ja
9 / 1957 idänkaupan kasvu oli pysähtynyt Suomen muuttuessa OEEC- jäsenkelpoiseksi.

Veikko Palvo

[Ciccio]

Neuvostoliitolle sotakorvausaikana alkanut bilateraalikauppa oli osa ulkopolitiikkaa ja Suomen taloudessa clearingin edut maksoi siihen osallistumaton osa kansantaloutta.
Euroopan yhdentymiskehitys oli N-liitolle ongelmallista, mutta Suomen puunjalostusteollisuudeltakaan ei voinut sulkea vientimarkkinoita - sekin olisi aiheuttanut ongelmia Kremlin näkökulmasta katsottuna.

Kehityssuunta Suomessa oli 1950- luvulla huolestuttava, Kreml sai tietoja
lännen tukikaavailuistakin Suomelle mahdollisessa kriisitilanteessa.
Yöpakkaskriisi
oli käänne Suomen - NL:n suhteissa Kylmän sodan aikana.

Urho Kekkosen ja Nikita Hrustsovin tapaamisen jälkeen Leningradissa 1 / 1959 ja yöpakkaskriisin päätyttyä Suomessa ei enää voitu nimittää hallitusta vastoin Neuvostoliiton tahtoa.
Itäisen vaalipiirin äänet oli aina laskettava mukaan.

Yöpakkaskriisin voisi toisaalta sanoa päättyneen vasta 1990-luvun alun lamaan ja
suurtyöttömyyteen, vai voiko ?

Tavaranvaihdon volyymin osalta Neuvostoliitto oli ensimmäisellä sijalla Suomen kauppakumppanien joukossa, osuus 17 - 25 %:a.
Neuvostoliitolle Suomi oli Länsi-Saksan jälkeen toiseksi suurin markkinatalousmaiden kanssa käydystä ulkomaankaupassa.
Tavaranvaihto:
1956 - 1960 1,3 miljardia clearing- ruplaa
1976 - 1980 13 miljardia - " - 10- kertainen
Suomi ja N-liitto allekirjoittivat 5 / 1977 Pitkän Aikavälin Ohjelman kaupallis-taloudellisen, teollisen ja tieteellis-teknisen yhteistyön lisäämiseksi ja 11 / 1980 PAO:oon liittyvä pöytäkirja. (1995 saakka)
1981 - 85 tavaranvaihdon piti olla 18 - 20 miljardia ruplaa ja
1986 - 90 tavaranvaihdon tuli PAOn muk. olla 22 - 24 miljardia ruplaa.

Clearing- tavaranvaihto alkoi "yskiä" N-liiton taholta.
Suomi toi raakaöljyä, maakaasua ja raakapuuta. ( raakapuun osalta sopeutumisvaikeuksia on meillä ilmaantunut viime vuosinakin )

Nykyisin sanotaan usein "kaiken menneen sittenkin hyvin."
Mutta
osattiinko 1950-luvun lopulla ennustaa Neuvostoliiton romahdus ?

Veikko Palvo

[EsaH]

YYA-miehet Tampereella-paneelissa vuonna 2003 keskusteltiin idänkaupan merkityksestä ja luonteesta mielenkiintoisesti (http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/kotimaa/42054.html):


"Paneelia leimasi yleisesti asioiden avoin käsittelytapa. Keskustelua viriteltiin niin YYA–hengen aitoudesta, Karjalan palauttamisesta, kuin idänkaupan merkityksestä Suomen ja NL:n suhteille. Siinä missä venäläisvieraat painottivat idänkaupan rakentaneen pysyvän luottamussuhteen maiden välille, suomalaisasiantuntijat korostivat kyseessä olleen ennen kaikkea liiketoiminnan.

"Politiikkaa korostettiin liikaa idänkaupassa"

- Olimme kaupankävijöitä, jolle koko Neuvostoliitto oli kuin yritys. Meidän tehtävämme ei ollut arvostella NL:n politiikkaa, vuorineuvos Jouko Sere totesi.

Telakkateollisuuden palveluksessa elämänuransa tehnyt Sere toimi vuosikaudet vahvasti idänkaupan ympyröissä.

- Sotakorvaukset olivat mielestäni Suomelle kuin sodan jatke. Töiden valvonta Suomessa oli alistettu puna-armeijalle. Neuvostoliitolle sotakorvausten merkitys oli keskeinen, toisaalta ne käynnistivät laajamittaisen metalli- ja telakkateollisuuden Suomessa.

- Ensi alkuun Suomi toivoi voivansa maksaa 300 milj. USD:n suuruiset korvaukset puutavarana. Kun neuvotteluista huolimatta NL vaati metalli- ja laivateollisuuden tuotteita, nämä alat lähtivät Suomessa nopeaan nousuun.

- Monestakin syystä Suomi sopi hyvin tuotantomaaksi NL:n tarpeisiin. Volyymit olivat suuria, kun esimerkiksi laivoja haluttiin sarjatuotantona, Sere muistutti.

Hänen mukaansa normaalin kaupankäynnin sääntöihin kuuluu, ettei asiakasta arvostella. Sere kytki tämän näkemykseen kritiikkiin idänkauppaa harjoittaneiden nöyristelystä NL:n johdon suuntaan.

- Kyse ei ollut nöyristelystä. Meidän tehtävämme oli käydä kauppaa, eikä arvostella NL:n järjestelmää. Kauppaa tehtiin, ja poliitikot saivat puhua, mitä puhuivat, Sere summasi.

Rauma-Repolan johdossa toiminut vuorineuvos Tauno Matomäki arvioi myös, että politiikalle annettiin liiaksi painoarvoa idänkaupan hoidossa.

- 60–luvulla idänkauppaa kritisoitiin ja mystifioitiin turhaan – oikeasti kauppa oli melko raadollista.

- NL teki viisivuotissuunnitelmansakin pitkälti Suomen tarpeet huomioiden esimerkiksi polttoaineiden suhteen.

- Taloudellisissa piireissä ei niinkään puhuttu ystävyydestä ja yhteistyöstä vaan kaupankäynnistä. Politiikka jäi enemmän taka-alalle.

- Itse olin mielenkiintoisessa asemassa kosmopoliittina idän ja lännen eli NL:n ja USA:n välillä. Kaupankäynnissä ei ollut kovin merkittäviä eroja, idänkaupan kehitys oli tosin hieman paremmin ennakoitavissa, lukuisia kauppamatkoja molempiin valtioihin tehnyt Matomäki sanoi."

[Ciccio]

Vaaran vuosina Stalinin ja valvontakomission aikana Suomen "demokratisointi" ei onnistunut Neuvostoliitolta.
Hrustsovin kauden alkuaikana N-liiton ja Itä-blokin maiden olot helpottuivat - liikaakin, katsottiin Kremlissä - seurasi kurinpalautus mm. Unkarissa 1956.
Suomessa Paasikivi vaihtui Kekkoseen, joka vastoin tahtoaan joutui nimittämään Fagerholmin "yöpakkashallituksen."
Samaan aikaan puunjalostusteollisuuden vienti länteen oli vauhdissa ja
idänkaupan kasvu oli pysähtynyt.
http://www.valt.helsinki.fi/blogs/jaune ... 262.ppt#10
Kekkosen ja Hrustsovin 1/1959 Leningradin tapaamisen ja yöpakkaskriisin jälkeen Suomessa ei enää YYA-aikana muodostettu hallitusta vastoin N-liiton tahtoa.
Idänkauppaa oli lisättävä.

Tampere-paneelissa 2003 (Verkkouutiset) "venäläiset painottivat idänkaupan rakentaneen NL:n ja Suomen välille pysyvän luottamussuhteen,"
voisi myös sanoa Suomen lisääntyneen taloudellisen riippuvuussuhteen ja
N-liiton kasvaneen taloudellisen painostuskeinon.
Ja
suomalaiset paneelissa "korostivat kyseessä olleen ennen kaikkea liiketoiminnan."
Tietysti se yrityksille oli sitä, mutta yöpakkasaikaan tehtiin päätökset kauppavaihdon huomattavasta lisäämisestä ja esim. telakkateollisuuden
vaatiman Rautaruukin rakentamisesta.

Sotakorvausten aikaansaama telakkateollisuus tuotti edelleen sarjoinakin
laivoja ja jäänsärkijöitä Neuvostoliitolle ja itävientiä lisättiin
mm. rakennusprojekteillakin.
Tuonti Neuvostoliitosta oli raaka- aineita; öljyllä kasvava merkitys.

"N-liitto teki 5-v.suunnitelmat pitkälti Suomen tarpeet huomioiden" voisi sanoa toisinkin: Suomen telakat olivat osana N-liiton 5-vuotissuunnitelmia ?

Idänkauppaa käyneitä yrityksiä ja telakoita on mielestäni täysin turhaa kritisoida. (mainitaan Verkkouutisissa, Tampere- paneelissa)
Tietysti yritykset tekivät kauppaa parhaansa mukaan Suomen kansantalouden eduksi, kun päätökset idänkaupan lisäämisestä oli tehty poliittisella tasolla.

Mutta voihan sitä nyt jälkeenpäin spekuloida sillä, että Suomella näyttäisi
1950- luvulla olleen vaihtoehtojakin itäsidonnaisuudelle.
Vaihtoehdot näyttäisivät loppuneen yöpakkasaikaan ?

Veikko Palvo

[Peter Tikka]

Ja suomalaiset paneelissa "korostivat kyseessä olleen ennen kaikkea liiketoiminnan." Tietysti se yrityksille oli sitä, mutta yöpakkasaikaan tehtiin päätökset kauppavaihdon huomattavasta lisäämisestä ja esim. telakkateollisuuden vaatiman Rautaruukin rakentamisesta.

Sotakorvausten aikaansaama telakkateollisuus tuotti edelleen sarjoinakin
laivoja ja jäänsärkijöitä Neuvostoliitolle ja itävientiä lisättiin mm. rakennusprojekteillakin. Tuonti Neuvostoliitosta oli raaka- aineita; öljyllä kasvava merkitys.

N-liitto teki 5-v.suunnitelmat pitkälti Suomen tarpeet huomioiden" Veikko Palvo

Kohtuullisen erinomainen tulos siis, Suomen kannalta. Korkeaa teknologiaa vietiin, jalostamattomia raaka-aineita otettiin tuonnissa. Todella hyvä jalostusastetuotto Suomelle. Rakennusprojektit - nekin jalosteita - tuottivat hunajaisia maltaita. Suomalaisen työn ja työllisyyden voittoparaati.

Kiitos merkittävästi Urho K. Kekkosen, eikö.



Sa Petteri vaan, Petskukin käy.

[lentava kirvesmies]

Ciccio kirjoitti "1959 jälkeen Suomessa ei enää yya-aikana muodostettu hallitusta vastoin N-liiton tahtoa".

Muistaakseni kyseisenä aikana Suomessa toimi 20 hallitusta, joissa oli nykyisistä puolueista kaikki Vihreitä ja Vasemmistoliittoa lukuunottamatta.

Siis, miten Neuvostoliitto vaikutti näiden hallitusten muodostamiseen ja puolueisiin jotka ne muodostivat. Maalaisliitto/keskusta, Rkp, Kokoomus, Tpsl, Sdp, Skdl, Lkp, Smp ?

Miksi esimerkiksi Veikko Vennamo lähti N-liiton tahdon mukaan muodostettuun hallitukseen?


Sehän on tietysti aivan luonnollista, että jokainen valtio pyrkii vaikuttamaan asioihin, jokainen kykyjensä ja tarpeidensa mukaan.
Tämä Ciccion väite tuntuu vain aika voimakkaalta/ehdottomalta.

[Ciccio]

Ja suomalaiset paneelissa "korostivat kyseessä olleen ennen kaikkea liiketoiminnan." Tietysti se yrityksille oli sitä, mutta yöpakkasaikaan tehtiin päätökset kauppavaihdon huomattavasta lisäämisestä ja esim. telakkateollisuuden vaatiman Rautaruukin rakentamisesta.

Sotakorvausten aikaansaama telakkateollisuus tuotti edelleen sarjoinakin
laivoja ja jäänsärkijöitä Neuvostoliitolle ja itävientiä lisättiin mm. rakennusprojekteillakin. Tuonti Neuvostoliitosta oli raaka- aineita; öljyllä kasvava merkitys.

N-liitto teki 5-v.suunnitelmat pitkälti Suomen tarpeet huomioiden" Veikko Palvo

Kohtuullisen erinomainen tulos siis, Suomen kannalta. Korkeaa teknologiaa vietiin, jalostamattomia raaka-aineita otettiin tuonnissa. Todella hyvä jalostusastetuotto Suomelle. Rakennusprojektit - nekin jalosteita - tuottivat hunajaisia maltaita. Suomalaisen työn ja työllisyyden voittoparaati.

Kiitos merkittävästi Urho K. Kekkosen, eikö.



Sa Petteri vaan, Petskukin käy.

Niin, mikähän idän tavaranvaihdon lopputase olisi ?
Clearing- kaupassa oli ostettava yhtä paljon kuin myytiin ja erityisesti sotakorvausten luomat telakat työllistyivät N-liiton 5-v. suunnitelmien osana.
Jäänsärkijöiden vienti lopahti N-liiton romahdukseen, Venäjä ei näytä tarvitsevan tonnistonsa ja jäänsärkijöidenkään uusimista.

Idänkauppa alkoi samanaikaisesti sotakorvaustoimitusten kanssa ja päättyi suurkatastrofiin Suomelle 1980-luvun lopulla huipentuen 1990-luvun alun lamaan.
Ja
olihan se Kekkosen ansiota, ulkomaankaupan muuttuminen osaksi ulkopolitiikkaa - erityisesti idän tavaranvaihtokiintiöiden.

Realistinen Paasikivi toisti jo 1945 alkaen: "Neuvostoliiton kaupan osuus Suomen ulkomaankaupasta ei saa nousta liian merkittäväksi."
Ei saa nousta painostuskeinoksi.

Veikko Palvo

[Ciccio]

Ciccio kirjoitti "1959 jälkeen Suomessa ei enää yya-aikana muodostettu hallitusta vastoin N-liiton tahtoa".

Muistaakseni kyseisenä aikana Suomessa toimi 20 hallitusta, joissa oli nykyisistä puolueista kaikki Vihreitä ja Vasemmistoliittoa lukuunottamatta.

Siis, miten Neuvostoliitto vaikutti näiden hallitusten muodostamiseen ja puolueisiin jotka ne muodostivat. Maalaisliitto/keskusta, Rkp, Kokoomus, Tpsl, Sdp, Skdl, Lkp, Smp ?

Miksi esimerkiksi Veikko Vennamo lähti N-liiton tahdon mukaan muodostettuun hallitukseen?


Sehän on tietysti aivan luonnollista, että jokainen valtio pyrkii vaikuttamaan asioihin, jokainen kykyjensä ja tarpeidensa mukaan.
Tämä Ciccion väite tuntuu vain aika voimakkaalta/ehdottomalta.

Hallituskelpoisten oli yöpakkasten jälkeen oltava Suomen ja Kekkosen virallisella ulkopoliittisella linjalla - sitä tarkoitin.
"Itäisen vaalipiirin äänet oli laskettava mukaan."

Veikko Palvo

[Ciccio]

Kekkonen oli ennakoinut vaikeuksia idänsuhteissa Fagerholmin hallitusta loppukesästä 1958 muodostettaessa. Kekkoselle oli selvää, että Suomen hallituksen oli nojattava yhtä paljon Moskovan kuin Helsingissä istuvan eduskunnan luottamukseen, jos välit neuvostohallitukseen haluttiin pitää kunnossa;
kirjoittaa Markku Kuisma: Kylmä sota , kuuma öljy- tutkimuksessaan
1997 ISBN 951 - 0 - 20811 - 6
Lokakuussa 1958 idän raakaöljytoimitukset olivat ehtymässä ja Tukholmaan Sojuznefteexportin pääjohtajaa Guvorovia tapaamaan kiiruhtanut Raade sai kuulla venäläisten myyvän raakaöljyään muualle halvemmalla kuin Suomeen uusia raakaöljymarkkinoita etsittäessä.

Apu löytyi länsisuunnalta, Neste teki ruotsalaisen välittäjän kautta edulliset kaupat ranskalaisen yhtiön kanssa.
(Tuolloin riitti parin öljytankkerin lasti, Skjöldvikin jalostamoa ei tuolloin vielä ollut ja kulutuskin oli pieni vuoteen 2008 verrattuna)

Moskova näki merkkejä, että suomalaiset tiivistivät suhteitaan länsivaltoihin ja Moskovassa jos missä ymmärrettiin kaupallisten vaikeuksien (idän tavaranvaihdossa) takana aina halu poliittiseen suunnanmuutokseen.
______________

Kekkonen valitteli päiväkirjalleen: "Fagerholm ei tunnu ymmärtävän, mistä tässä on kysymys."
Johannes Virolaiselle Kekkonen sanoi: "s....n hullu" - Virolainen kun oli mennyt ministeriksi Fagerholmin hallitukseen.

s. 264 Kylmä sota - kuuma öljy:
"Presidentti Kekkonen oli kirjoittanut jo elokuussa 1958: ´Se on selvä, että oikeistolaiset teollisuusmiehet tälläisen oivaltavat suhteellisen pian, ja kun he pelästyvät, he pelästyvät pirusti, koska kyseessä on lompakko.
Jos näet isku sattuu lompakkoon, niin ´valtakunnan menestys´ tuo heille
kärkkäästi suloisia sanoja huulille.´"
Markku Kuisman alaviite: UKK 31 / 8 1958 E. A. Wuorelle ja
Kekkonen: Kirjeitä myllystäni s.50

Urho Kekkonen oli täysin sitoutunut idänpolitiikkaansa 1943 lähtien ja
UKK pysyi linjallaan elämänsä loppuun asti.
Uuteen kannantarkistukseen urkilla tuskin oli mahdollisuuksia, se oli merkinnyt syrjäyttämistä ?

Veikko Palvo

[Peter Tikka]

Ja olihan se Kekkosen ansiota, ulkomaankaupan muuttuminen osaksi ulkopolitiikkaa - erityisesti idän tavaranvaihtokiintiöiden.

Tarkoitat ilmeisesti ulkomaankauppapolitiikkaa? Sitä, jonka johdossa toinen ulkoministereistämme, ulkomaankauppaministeri Väyrynen on ja jonka tehtävä on politiikan keinoin edistää maan ulkomaankaupan edellytyksiä?

Aina voi epäillä kaupankäynnin kannattavuutta. VP ei ole esittänyt perusteita tai lähteitä melko häkellyttävälle väitteelleen, että idän-kauppa ei olisi ollut Suomen talouselämälle kannattavaa. Näin on kuitenkin kai Suomessa yleisesti ajateltu toistaiseksi, kunnes VP nyt tietää toisin? Edes yhden yritysjohtajan senkaltainen lausuma olisi paikallaan. Tai vastaavaa.

Esa Seppänen toteaa väitöskirjassaan "Itäsuhteiden kolmiodraama. Kekkonen – Brežnev – Kosygin 1960–1980" otsikolla Brežnev: ”Kostomukša on ratkaistava” – Moskova tammikuussa 1977 että: ”Kostamuksesta – venäjäksi Kostomukša –, itäkarjalaiseen korpikylään rakennettavasta vuoriteollisuuskombinaatista ja 45 000 asukkaan kaupungista oli tuleva suomalais-venäläisten suhteiden konkreettinen, vaikuttava muistomerkki. Yhdessä Svetogorskin puunjalostuskombinaatin kanssa se edusti kokonaan uudenlaista kaupallis-taloudellista yhteistyötä, projektivientiä, joka toi molemmille maille paitsi rahaa ja tieto-taitoa myös työtä ja hyvinvointia.” Seppäsen mukaan ”Työnjako presidentin, valtiovallan ja yritysjohtajien välillä oli selvä: presidentti hankki poliittisen etusijan, valtiovalta ja yritykset hyödynsivät sitä.” Suomi sai siis kaupat jos vain hinta oli kilpailukykyinen. Se puoli kuului Kekkoselle, muut hoiti muun.

Seppänen referoi edelleen, että Helsingin Sanomissa heinäkuussa 1986 Finn-Stroin vuorineuvos Rastas kuvasi voimakkain sanoin presidentti Kekkosen henkilökohtaista panosta Kostamus-projektissa. Rastas arvioi Kekkosen roolin ”vahvaksi ja esimerkilliseksi” luonnehtien häntä sekä tienraivaajaksi että tasoittajaksi.

Idänkaupan katoaminen sittemmin yli 40 vuotta myöhemmin oli tietenkin vakava isku Suomen taloudelle, eräs laman syistä.

Realistinen Paasikivi toisti jo 1945 alkaen: "Neuvostoliiton kaupan osuus Suomen ulkomaankaupasta ei saa nousta liian merkittäväksi."

Aijaa, en tiennytkään. Näkyy olevan versio sanonnasta, että kaikkia munia ei pidä panna samaan koriin. Idänkauppa nousi enimmillään muistaakseni vajaaseen 20 prosenttiin ulkomaankaupastamme, ja senkin putoaminen pois johti osaltaan lamaan. Loppuosa, 80 prosenttia olikin sitten länsikauppaa. Melko paljon, mutta jakautui useiden maiden kesken.

Sa Petteri vaan, Petskukin käy
´

[Ciccio]

Peter Tikalle vastaan, etten ole esittänyt "häkellyttävää" väitettä clearing- tavaranvaihdon kannattamattomuudesta.
Olen epäillyt clearingin etuja Oy Suomi Ab:lle, idänkaupan yrityksille se oli
kannattavaa ja v o i t o l l i s t a.
Olen epäillyt
YYA- aikana hoettua ystävyyttä, yhteistyötä ja idänkaupan edullisuutta kansantaloudelle = maksoivatko veronmaksajat idän tavaranvaihdon etuja ?
Otin joskus "YYA-kaupan" edun - voiton - puheeksi erään kommunistin kanssa ja hän puuskahti: "sehän se vasta reilua kauppaa onkin, ostetaan yhtä paljon kuin myydään."
Kostamuksen
http://www.kareliainfo.org/page.do?id=34
kaivoskombinaatti on hyvä esimerkki:
Presidentti solmi poliittisella tasolla kaupan Kostamuksen rakentamisesta ja rakentajalle - Finn- Stroille se oli edullinen tuottaen v o i t t o a.
Öljy
oli idän tavaranvaihdon keskeinen tukipilari telakoiden ohella ja nämä molemmat tukipilarit tuottivat v o i t t o a.
Mutta
Neste Oy:n öljyhinnoista voi lukea mm. Markku Kuisman tutkimuksesta:
Kylmä sota, Kuuma öljy - Neste, Suomi ja kaksi Eurooppaa.
ISBN 951 - 0 - 20811 - 6
Öljyllä oli maailmanmarkkinahintaan pohjautuva $- hinta, muu kauppa ruplina ja ruplan mk- hinnan määritteli Neuvostoliitto - joka
ruplan kurssilla valvoi itäviennin hintoja,
idänviennin yrityksille kyse oli riskittömästä käteiskaupasta.
Suomen Pankki
maksoi clearing- tililtä yrityksille siitä huolimatta oliko "tilillä" rahaa vai ei.
Venäläisille tilivelka merkitsi korotonta lainaa.

Idänkauppa oli ailahtelevaa, tuontienergian ja öljyn hinnanmuutokset aiheuttivat yrityksille kapasiteettiongelmia, venäläiset taas halusivat öljyn kallistumisesta syntyneet saatavansa "heti."

Idänkauppaa siis hoidettiin ensisijaisesti poliittisin päätöksin kuin talouden realiteetteihin perustuen.
Tavaranvaihtopöytäkirjoissa v o i t t o a ei näy, yritysten välistä kilpailua ei ollut - näennäistä - joten yritysten saama v o i t t o oli riskittömän hyvä.

Hannu Rautkallio:
Kekkonen ja Moskova, Suomi lännestä nähtynä 1956 - 1962
ISBN 951 - 30 - 9650 - 5 sivu 42.: "Kekkonen arvosteli Paasikiveä suorin sanoin siitä, että tämä oli perusnäkemyksensä mukaisesti varoitellut Suomea joutumasta ´riippuvaiseksi Neuvostoliiton- kaupasta. Kekkonen sanoi irtautuneensa Paasikiven peloista varhain, jo 1945 tai 1946.´" lähdetieto: UKK, puheita ja kirjoituksia I. puheita vuosilta 1936- 1956- toimittanut Tuomas Vilkuna -67, s.122- 134.
Hillilän mukaan Kekkonen oli Tukholman-puheensa alla pessimismin vallassa ja valmis jopa harkitsemaan "Suomen liittosuhdetta Neuvostoliiton kanssa."
Suomi 1986, s.385.Kekkosen syksyn 1942 "suurta ratkaisua" koskevan lähdeaineiston on sanottu olevan niukkaa tai puuttuvan kokonaan.

Uskoisin Paasikiven tarkoittaneen sanomallaan "idänkaupan osuus ei saa nousta liian suureksi" sitä, ettei Suomen taloudellisella riippuvuudella saa antaa venäläisille valttikortteja.
Idänkauppa työllisti varsin pian 100 000 Suomessa ja näiden 100 000:n työllisyydellä N-Liitto saattoi aina painostaa poliittisesti.

Peter Tikka
Miten ja mistä yritysten v o i t t o muodostui ?
ja
Mikä on Oy Suomi Ab:n idänkaupan lopputase ?

Veikko Palvo

[Peter Tikka]

Tavaranvaihtopöytäkirjoissa v o i t t o a ei näy, yritysten välistä kilpailua ei ollut - näennäistä - joten yritysten saama v o i t t o oli riskittömän hyvä.

Miten bilateraalista kauppaa koskevassa tavaranvaihtopöytäkirjassa voisi – edes teoreettisesti – milloinkaan näkyä jotain kumman voittoa? Mistä se sinne – tavaroiden ja palvelujen joukkoon – putkahtaisi? VP voisi, jos suinkin vain mahdollista, pyrkiä esittämään sanottavansa täsmällisemmin ja tiiviimmin, ylipäätään pyrkiä koherenttiin kirjoittamiseen eikä latoa peräjälkeen irrallisia lauseita joiden keskinäistä asiayhteyttä voi vain arvailla. Minä en ainakaan saanut mitään selvää siitä, mitä VP pyrki tuomaan esiin merkillisillä esityksillään ”voitoista” ja "kilpailun näennäisyydestä" sekä ”riskittömistä” rahoista. Muussa tapauksessa ei keskustelussa ole mitään mieltä. Kumpikin vain tietää mitä itse tarkoittaa.

Otettakoon kuitenkin vielä tähän lainaus öljykriisin aikaisen ulkomaankauppaministeri Jermu Laineen myöntämästä haastattelusta Tulliviesti-lehdelle 4/86. Jermu Laine on myös viime vuonna 75-vuotis syntymäpäivänsä kunniaksi ilmestyneessä kirjassaan julkaissut tutkimuksen tuolta ajalta nimeltä Kaupallisen lännettymisajan lyhyt historia, Turku 2006, 206 s., (ISBN 9789529207558) jossa aihetta tilastotaulukkoineen käsitellään laajasti.

Ministeri Jermu Laine huomauttaa, että

”Idänkaupan erikoisuus oli bilateraalikauppa clearingtileineen. Bilateraalikaupassa kaikki ostettiin käteisellä, ja se oli Suomelle valtava etu.

Länsimaat sallivat [vapaakauppasopimuksissa] Suomen ostaa energiaa Neuvostoliitosta. Sillä oli suuri merkitys. Esimerkiksi energiakriisi vuonna 1974 oli Suomelle siksi sysäys taloudelliseen nousuun. Öljyn hinnan nelinkertaistuminen kaksinkertaisti hetkessä Suomen viennin Neuvostoliittoon.

Efta- ja EEC-maat halusivat pelastaa Suomen suden kynsistä ja enempiä ajattelematta antoivat meille rajoittamattomaksi ajaksi oikeuden ohjata öljyn ja muidenkin energiatuotteiden tuonnin käytännöllisesti katsoen kokonaan Neuvostoliitosta. Tämä pelasti meidät valuuttapulalta ja antoi edellytykset ylläpitää vapaata tuontia lännestä. Bilateraalipohjainen öljykauppa nosti automaattisesti vientiämme itään, ja vapaakauppa mahdollisti viennin kasvun länteen

Suomi oli siinä mielessä ainutlaatuinen maa maailmassa, ettemme kärsineet öljykriisistä,

Kun öljyn hinta sitten laski, Suomella oli vaikeuksia täyttää kauppasopimuksen mukaiset ostomäärät. Avuksi keksittiin jälleenvienti: Suomi osti bilateraalikaupassa öljyä Neuvostoliitosta ja hankki sen jälleenviennillä länsivaluuttoja.

Näin siis totesi ministeri Jermu Laine haastattelussa.

Peter Tikka
Miten ja mistä yritysten v o i t t o muodostui ?
ja
Mikä on Oy Suomi Ab:n idänkaupan lopputase ?

Mitäh??


Sa Petteri vaan, Petskukin käy.

[Ciccio]

Peter Tikka,
olet oikeassa kritisoidessasi minua monisanaisuudesta.
Siis lyhyesti,
miksi clearing-tavaranvaihdon hyödyllisyys Neuvostoliitolle ja Suomelle katosi samanaikaisesti Neuvostoliiton romahduksen myötä ?

Veikko Palvo

[Peter Tikka]

Peter Tikka,
miksi clearing-tavaranvaihdon hyödyllisyys Neuvostoliitolle ja Suomelle katosi samanaikaisesti Neuvostoliiton romahduksen myötä ?

Veikko Palvo

En tunne tarkkoja yksityiskohtia siitä, miksi Suomi lopetti clearing-kaupan. Ilmeisesti, näin arvelisin, koska katsottiin, että kun NL oli jättänyt maksamatta Suomen saatavia, ei suostuttu enempään luotonantoon NL:lle/Venäjälle, vaan vaadittiin että ennen kuin jatketaan täytyy maksaa vanhat velat pois kuten aina ja kaikkialla tehdään luotonannossa. Sulkeehan puhelinyhtiö puhelimen ja sähköyhtiö sähkön ellei puhelin- tai sähköyhtiölle maksa niiden laskuja.

Seuraajavaltio Venäjähän joutui sitten vastuuseen clearing-kaupasta syntyneistä NL:n veloista. Venäjä maksoi sittemmin velkansa, lehtitietojen mukaan viimeisetkin kesällä 2006. etuajassa, mikä lienee yhteydessä siihen, että Putinin taloushallinto sijoitti näin Venäjällä rahastoitavan öljyn myynnistä kertyvän ylijäämän.

Jermu Laineen mukaan Suomi lopetti clearing-kaupan liian aikaisin, aikaan, jolloin Venäjän velkasaldo oli merkittävä. Laineen mukaan clearing-kauppaa olisi pitänyt jatkaa vielä jonkin aikaa, sillä öljyn hinta alkoi nousta vuonna 1992. Clearing-kaupan lopettaminen ei kuitenkaan lopettanut aivan kaikkea itävientiämme, mutta valta-osa itäviennistämme katkesi kunnes idänkaupalle löytyi uudet kauppareitit ja -tavat.

Bilateraalikauppa ei sinänsä ole sen epäedullisempaa kuin multilateraalikauppa. Ulkomaankaupan, niin bilateraalisen kuin multilateraalisen pitää aina olla jollain aikavälillä tasapainossa. Muuten maa joko ottaa lainaa ulkomailta tai lainoittaa ulkomaita eikä sellainen voi jatkua pysyvästi. Meillä jatkuva ulkomaankaupan alijäämä aiheutti Suomessa inflaatio/devalvaatiokierteen, jota jatkui aina 60-luvulta vuoteen 1990. Sitten tuli lama, joka sivumennen sanoen osaltaan aiheutui siitä, että Suomen Pankki yritti ns. vakaan markan linjalla katkaista devalvaatiokierteen, mutta vakaa markka oli liian vahva lääke, potilas ei kestänyt sitä ja lama seurasi (tosin vain osaltaan) siitä johtuen. Suomen Pankin pääjohtajan Rolf Kullbergin muistelmateoksessa ”...Ja niin päättyi kulutusjuhla” vuodelta 1996 Kullberg kuvaa yksityiskohtaisesti koko onnettoman ”vakaan markan linja”-prosessin.

Multilateraalinen kauppa on vain joustavampana kuin bilateraalinen tätä tehokkaampaa, koska siinä voidaan käyttää myös viennistä kolmanteen maahan saatuja valuuttatuloja maksuvälineenä. Ero on – liioitellen – sama kuin puhtaan vaihtokaupan ja oravannahkakaupan välinen ero. Ei tarvitse aina löytää jotain sopivaa tavaraa, jota naapuri tarvitsee, kun voi käyttää oravannahkaa (=valuuttaa) maksuvälineenä, eli kun kolmannen maan kanssa käydystä kaupasta saadulla valuutalla voi maksaa. Mutta tasapainossa ulkomaankaupan on oltava aina jollain aikavälillä – aina pitää ostaa ulkomailta yhtä paljon kuin ulkomaille myy, (minkä voit sanoa viestissäsi mainitulle kommunistitutullesi).

Idänkaupan edullisuus meille johtui ymmärtääkseni sekä hyvästä poliittisesta PR-kuvastamme NL:ssa (saimme tehtyä edullisia kauppoja NL:n byrokraattien kanssa) että kaupan rakenteesta kun saimme ostaa raaka-aineita NL:sta ja myydä sinne jalostettuja tuotteita. Jermu Laineen mukaan myös clearing-kaupan rahoitusjärjestelmät toimivat Suomen eduksi. Pääsimme siis jalostamaan heidän (meille myymiä) raaka-aineita (tai jalostamaan käyttäen heidän myymää öljyä). Jalostuksen lisäarvo jäi Suomeen ja teknologia Suomessa pääsi kehittymään.

Sa Petteri vaan, Petskukin käy