Heikki Jansson kirjoitti: Itse puolestani asettuisin kysymykseen nähden Ylikankaan ja Tarkan kannalle, jonka täällä on kiteyttänyt nimim. nylander eräässä viestissään kun tämä kirjoitti "Minä ... puolestani toivotan tutkijoille voimaa vapautua patrioottisen historiankirjoituksen otteesta ja [font=Arial]pyrkiä siihen, minkä pitäisi olla kaiken [historian]tutkimuksen päämäärä: sen relatiivisen ja likiarvoisen totuuden löytämiseen, joka menneisyyden tapahtumien kaaoksesta ylipäätään on löydettävissä.[/font] Sitä eivät Kulomaa ja Lindstedt oli ilmeisesti tehneet, koska ellei dokumentteja ole, ei tapahtumaa ole tapahtunutkaan. Vai kuinka monta haastattelua, kuinka monta yksityiskirjettä, kuinka monta suullista tarinaa, kuinka monta muuta kuin virallista dokumenttia nämä ovat tutkineet niiden lisäksi, mitkä Ylikangas on jo raportoinut, kantaen siten oman kortensa siihen kekoon, jonka rakentamisen Ylikangas on aloittanut?
Ei Ylikangas toki ainoa tutkija ole, joka on käyttänyt aineistonaan esimerkiksi haastatteluja ja yksityiskirjeitä. Esimerkiksi Jukka Lindstedtin väitöskirjan lähdeluettelossa on näitä.
On lisäksi syytä huomata, ettei Ylikangas haastattelujen, yksityiskirjeiden tai suullisten tarinoiden avulla ole kyennyt esittämään todisteita aiemmin tuntemattomista ampumistapauksista tai ampumisten laittomuudesta. Kertovien lähteiden käytössä ei ole mitään vikaa, ja on tietysti aivan OK, että Ylikangas on pyrkinyt niitä käyttämään. Ne eivät vain tällä kertaa ole tuoneet kovinkaan paljoa uutta tietoa. Tämän mielestäni Ylikangas itsekin myöntää.
Heikki Jansson kirjoitti: Jos kaksi henkilöä, A ja B tavataan autossa ja molemmat ovat alkoholin vaikutuksen alaisena kun poliisi saapuu (siis epäilty rattijuopumus) ja kummatkin kiistävät ajaneensa ja väittävät toisen ajaneen niin tuomioistuin päätyy hylkäämään syytteen ajettiin se kumpaa tahansa vastaan, koska syytettä ei ole näytetty, ei sen enempää A:ta kuin B:tä vastaan ajettuna. Siis selvä hylkytapaus kumpaakin vastaan, sanoisi juristi. Se on myös juristin, Jukka Lindstedtin "metodi". Historioitsijan metodi, on todeta, että jompikumpi syyllistyi rattijuopumukseen muttei saatu selville kumpi. Se on Ylikankaan metodi. Ei ole epäilystäkään kumman kannalle asetun.
Olkoon tilanne tämä. Minä ja vaimoni olemme kesämökillä. Istumme saunan ja 10 kaljan jälkeen autossa kuuntelemassa musiikkia CD-soittimelta. Paikalle saapuu poliisi ja suorittaa esitutkinnan. Asia etenee sitten historioitsijoiden metodia soveltavaan pikaoikeuteen, joka toteaa, että jompi kumpi syyllistyi rattijuopumukseen. Ei liene epäilystäkään, että haluan asian käsiteltäväksi juristien metodia soveltavassa pikaoikeudessa.
