1590-luvun kriisi 2000-luvun näkökulmasta

[nylander]

Lappalaisen Susimessu on vasta kesken, mutta jo tässä tapauksessa näyttää siltä, että se tarjoaa uuden tulkinnan nuijasodasta (aihe on toki laajenpi), jonka Ylikangas luuli aikoinaan selvittäneensä.

Mirkka Lappalaisen Susimessu on kuvaus vanhemman Vaasa-ajan loppuun osuneesta poliittisesta kriisistä, jolla oli myös muita kuten tunnustuksellisia ulottuvuuksia. Kirja liittyy jo vähän vanhahtavaan historiografiseen perinteeseen, samaan jota 1930-luvulla edustivat esim. ruotsinmaalainen Hugo Sommarström ja ruotsinsuomalainen Eric Anthoni. Kysymyshän oli ennen muuta Sigismundin ja Kaarle-herttua välienselvittelystä, johon sivujuonteena liittyvät talonpoikaislevottomuudet Pohjanmaalla, Rautalammilla ja Savossa. Luonteeltaan Lappalaisen teos on lähinnä popularisoiva, aikaisempaan tutkimukseen nojaava kompilaatio, olkoonkin että se jossain määrin rakentuu omakohtaiselle arkistolähteiden käytölle.

Kun puheena olevan kirjan varhemmin syksyllä luin, en oman ymmärrykseni tasolla havainnut minkäänlaista "uutta tulkintaa nuijasodasta". Lähinnä Lappalainen tuntuu yhtyvän siihen Ylikankaan nuijasotatutkinnan revisioituun versioon, jota ovat edustaneet mm. Petri Karonen ja Kimmo Katajala.

Mitä nimenomaan Ylikankaaseen tulee, mikä siis on se väärä käsitys nuijasodasta, jonka "Ylikangas aikoinaan luuli selvittäneensä"? Vertaapa nyt, hyvä nimimerkki, alkuperäistä vuoden 1977 asetelmaa: kuinka monta kertaa Mirkka Lappalainen ilmoittaa tukensa sille silloiselle "levinneimmälle nykytulkinnalle", jota ennen muuta edusti professori Pentti Renvall? Voin vastata puolestasi: kirjansa joka ainoasssa kohdassa, milloin asiasta tulee puhe, Lappalainen hylkää renvallilaisen kannan "vanhentuneen nationalistisena". Kenelle siis kuuluu pääansio tämän silloisen "levinneimmän nykytulkinnan" murtamisesta?

Otetaan toinen keskeisen tärkeä esimerkki: kysymys linnaleiristä. Kuinka intensiivisesti Anneli Mäkelä-Alitalo 1980-luvun alkuvuosina kohdistikaan kritiikkinsä Ylikankaan linnaleiritulkintaa kohtaan. Pyydän taas nimimerkkiä tarkkaavaisuuteen: Kenen linnaleiritulkinnasta Lappalainen Susimessussaan sanoutuukaan irti?

Jouduin näemmä taas, tahtomattani, tässäkin viestissä puolustamaan professori Ylikankaan näkökantoja. Ylikangas ei minun puolustelujani tarvitse, mutta kaiken mainittuun henkilöön kohdistuvan massiivisen vihapuheenkin keskellä pidätän itselleni oikeuden lausua käsitykseni tosiasioista.

[Emma-Liisa]

Lähinnä Lappalainen tuntuu yhtyvän siihen Ylikankaan nuijasotatutkinnan revisioituun versioon, jota ovat edustaneet mm. Petri Karonen ja Kimmo Katajala.

ja eikös Ylikangas tyrmännyt ainakin toisen heistä HAikissa?

Jouduin näemmä taas, tahtomattani, tässäkin viestissä puolustamaan professori Ylikankaan näkökantoja. Ylikangas ei minun puolustelujani tarvitse, mutta kaiken mainittuun henkilöön kohdistuvan massiivisen vihapuheenkin keskellä pidätän itselleni oikeuden lausua käsitykseni tosiasioista.

Miksi ihmeessä sitten puolustat?

Todellinen vihapuhe on sinulle näköjään tuntematonta. Sitä löytää esim. dosentti Bäckmanilta ("natsi" etc.).

[nylander]

Ylikangas ja Karonen kyllä aikanaan sanailivat erästä nuijasotaan liittyvistä olosuhteista ja käsityksistä, mm. siitä, mikä paino on pantava herttua Kaarlen harjoittamalle "kiihotukselle" sekä sodan luonteesta säätykapinana. Siis asoista, jotka eivät enää varsinaisesti ole empiirisesti, lähteiden avulla, todennettavissa. Se on kuitenkin jotakin kokonaan toista kuin puhua Lappalaisen "tarjoamasta uudesta tulkinnasta", joka kumoaa sen minkä Ylikangas aikanaan "luuli" selvittäneensä.

Kyseessä lieneekin yritys rikkana rokassa -periaattein leimata professori Ylikangas kokonaisvaltaisesti, alusta pitäen, surkeaksi tutkijaksi. Itse olisin taipuvaisempi yhtymään vaikkapa seuraavaan mielipiteeseen (Jussi Jalonen):

hän on kiistatta mestarillinen historioitsija ja on onnistunut niin monta kertaa tuottamaan hyvin taitavia ja kattavia tutkimuksia

Ilmankos esim. Suomalainen Tiedeakatemia myönsi keväällä 2009 Ylikankaalle kunniapalkinnon "hänen suurista ansioistaan historiantutkijana". Samaan eivät aivan kaikki hänen nykyisistä kriitikoistaan taida ainakaan ihan heti yltää.(Sanomattakin on selvää, että Ylikankaan tuotannossa on myös virhetulkintoja. Tämän hän itsekin kaiketi myöntää todetessaan viimeksi ilmestyneessä kirjassaan: "Tässäkään kirjassa ei saavuteta totuutta. Sitä ei minun näkemykseni mukaan saavuteta koskaan eikä millään keinoin historiantutkimuksessa.")

Miksi ihmeessä sitten puolustat?

Vastasin tähän jo edellisessä viestissäni:

pidätän itselleni oikeuden lausua käsitykseni tosiasioista [tässä tapauksessa siis Lappalaisen nuijasotatulkinnasta].

[Jussi Jalonen]

Ilmankos esim. Suomalainen Tiedeakatemia myönsi keväällä 2009 Ylikankaalle kunniapalkinnon "hänen suurista ansioistaan historiantutkijana".

Ihan hyvästä syystä, ei sitä voi kieltää. Toiseksi viimeisessä tutkimuksessaan Ylikangas mielestäni tosin osoitti jo tarkoitushakuisuutta, ja viimeisimmässään hän on nähdäkseni iskenyt kirveensä hyvin ikävällä tavalla kiveen.

Sanomattakin on selvää, että Ylikankaan tuotannossa on myös virhetulkintoja. Tämän hän itsekin kaiketi myöntää todetessaan viimeksi ilmestyneessä kirjassaan: "Tässäkään kirjassa ei saavuteta totuutta. Sitä ei minun näkemykseni mukaan saavuteta koskaan eikä millään keinoin historiantutkimuksessa."

Kysymys onkin siitä, kuka pääsee lähemmäksi. Sen verran, mitä olen Ylikankaan persoonasta saanut kuulla ja hänen asenteestaan ymmärtänyt, hänellä vaikuttaa valitettavasti olevan aika vankka käsitys, että hänen tulkintansa on aina se kaikkein lähimpänä totuutta oleva, josta kukaan ei voi pistää paremmaksi... ja voi sitä, joka rohkenee yrittää.

Mutta kyllä emeritusprofessori paljon on sellaista tuottanut, joka tulee kestämään aikaa. Hänen olisi vain pitänyt joko osata lopettaa ajoissa, tai liikkua uudella ja tuntemattomalla reviirillä edes hieman nöyremmin ja varovaisemmin


Cheers,

J. J.

[Vetehinen]

Kun puheena olevan kirjan varhemmin syksyllä luin, en oman ymmärrykseni tasolla havainnut minkäänlaista "uutta tulkintaa nuijasodasta". Lähinnä Lappalainen tuntuu yhtyvän siihen Ylikankaan nuijasotatutkinnan revisioituun versioon, jota ovat edustaneet mm. Petri Karonen ja Kimmo Katajala.

En minä myöskään löytänyt Lappalaisen kirjasta "uutta tulkintaa nuijasodasta" muualta kuin takapäärmeen tekstistä, joka kuuluu "hän murtaa kansallishenkisen nuijasotamyytin", joten kyse lienee innokkaan ja hiukan tietämättömän markkinointihenkilön lennokkaasta kynäilystä, jolla ei ole tekemistä kirjan sisällön kanssa.

[Emma-Liisa]

Hänen olisi vain pitänyt joko osata lopettaa ajoissa, tai liikkua uudella ja tuntemattomalla reviirillä edes hieman nöyremmin ja varovaisemmin

Niin, sanotaanhan, että opettajan pitäisi iloita siitä, kun oppilaat menevät ohi. Siis historiantutkimukseen sovellettuna: kumoavat omat tulkinnat. Sellaistakin on kuulemma tapahtunut, jos ihmisellä on tarpeeksi suhteellisuudentajua.

[Emma-Liisa]

Ilmankos esim. Suomalainen Tiedeakatemia myönsi keväällä 2009 Ylikankaalle kunniapalkinnon "hänen suurista ansioistaan historiantutkijana".

Jos Teemu Selämteelle annettaisiin vastaava palkinto jääkiekkoilijana, tarkoittaako se, että hän on Vancouverin olympiakisoissa Leijonien paras?

[nylander]

Niin, sanotaanhan, että opettajan pitäisi iloita siitä, kun oppilaat menevät ohi. Siis historiantutkimukseen sovellettuna: kumoavat omat tulkinnat. Sellaistakin on kuulemma tapahtunut, jos ihmisellä on tarpeeksi suhteellisuudentajua.

Niin, en nyt puhu mistään "ohi menemisestä", mutta ainakin taannoin, anno dazumal, N.N.:n kaupungin yliopiston historian, sekä Suomen että yleisen, professorit ja dosentitkin saivat vulkaanisia raivokohtauksia, jos opiskelijat tohtivat esim. seminaareissa tuoda esiin opettajan kannasta poikkeavia näkemyksiään.

Lieneekö sitten iloitseva suhteellisuudentaju siitämisin lisääntynyt.

[Jussi Jalonen]

Niin, en nyt puhu mistään "ohi menemisestä", mutta ainakin taannoin, anno dazumal, N.N.:n kaupungin yliopiston historian, sekä Suomen että yleisen, professorit ja dosentitkin saivat vulkaanisia raivokohtauksia, jos opiskelijat tohtivat esim. seminaareissa tuoda esiin opettajan kannasta poikkeavia näkemyksiään.

Lieneekö sitten iloitseva suhteellisuudentaju siitämisin lisääntynyt.

Viittaan toisessa viestiketjussa esittämääni aiempaan arvioon everstiluutnantti Niemisestä, joka tosiaan käyttäytyi tuossa mainitsemassani seminaarissa hyvin suopeasti, rohkaisevasti, avoimesti ja kuunnellen sellaisiakin nuoria tutkijoita kohtaan, joiden tulkintojen ei juurikaan voi katsoa edustavan puolustuslaitoksen perinteisiä näkemyksiä. Minulla ei ole mitään syytä epäillä, etteikö hän olisi menetellyt juuri samoin myös Ylikankaan kohdalla, kuten hän jälkikäteen on antanut ymmärtää.

Ylikankaan purkaus nimenomaan Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitosta ja sen johtoa kohtaan sekä hänen syytöksensä ammattiupseerien oletetusta herkkyydestä reviirinsä suhteen ovat oman kokemukseni valossa täysin käsittämättömiä.



Cheers,

J. J.