Oliko koulujen historianopetus suomettunutta 1970-luvulla?

Foorumi on tarkoitettu yleiseen historia-aiheiseen keskusteluun.

Valvojat: Marjo Pihlajaniemi, Riitta Oittinen, Klaus Lindgren, Kati Parppei, Jukka Palm, Anu Lahtinen, Agricola, Jouko Nurmiainen, Annastiina Mäkilä

kpj
Viestit: 255
Liittynyt: 18.10.13 21:13

Re: Oliko koulujen historianopetus suomettunutta 1970-luvulla?

Viesti Kirjoittaja kpj » 01.06.16 16:44

Emma-Liisa kirjoitti:

Valitettavasti juuri Suomen kohdalla Oksanen esittää paikkansapitämättömiä väitteitä, kuten Timo Vihavainen osoittaa oppikirjojen kohdalla:
Juuri Suomenko kohdalla? Valitettavastiko?

Niin, ylitopakka Oksanen joutui kuin joutuikin syyniin.

Kuinkahan moni vastaavanlainen bluffi menee tutkan alta?

Veikko I Palvo
Viestit: 1062
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Re: Oliko koulujen historianopetus suomettunutta 1970-luvulla?

Viesti Kirjoittaja Veikko I Palvo » 02.06.16 09:22

Emma-Liisa kirjoitti:

Itse asiassa se koskee myös Oksasta, joka on syntynyt 1977. Kun hänen äitinsä vielä oli virolainen, hän ei esimerkiksi lainkaan käsitä, että 60-luvun lopulle asti suomalaisten koulukirjojen "musta aukko" koski vuoden 1918 sotaa.
Oliko "1918 musta aukko" oppikirjoissa todellisuutta ennen Talvi- ja jatkosotaa tai sodan jälkeenkään ennen 1970-luvun alun kouluuudistusta. Kaikki oletettavasti muistivat ja vanhemmat muistivat ja kertoivat vaikkapa valvontakomission valtakaudella vuoden 1918 tapahtumien kulun ja Lapuanliikekin on oletettavasti ollut tuoreessa muistissa.
Sodan jälkeen äärivasemmisto halusi poliittisista syistä korostetusti tuoda esille vuoden 1918 ja 1930-luvun "äärioikeistolaisuuden" kouluopetuksessakin.

Valvontakomission valtakaudella joko sen tai päivänvaloon päässeiden kommunistien toimesta koko koulujärjestelmä ja opetussuunnitelmat haluttiin uudistaa ja opettajakunnastakin haluttiin poistaa ns. "oikeistolainen ja taantumuksellinen" osa. http://www.kaleva.fi/teemat/luonto/aari ... in/436569/ Opetusministeritkin vuoteen 1948 asti olivat SKDL:stä, Helo, Eino Pekkala ja Eino Kilpi.
"Kritiikin takana olivat SKDL, SDP:n äärivasemmisto ja Suomi-Neuvostoliitto Seura."

Muutosta haluttiin oppikirjoihinkin, jotka olivat pohjoismaiden yhteisen komitean arvioimia. "Pohjola-Norden ehdotti Kansainliitolle oppikirjojen sisällön tarkkailua 1925 ja 1932 pohjoismaat perustivat yhteisen komitean tarkistamaan historian ja maantiedon opetuksessa käytettäviä kirjoja. Kukin pohjoismaa lähetti hyväksymänsä oppikirjat pohjoismaisen komitean arvioitaviksi."
Mutta
Suomessa hallitus asetti 12.1944 komitean tehtävänään tarkastaa oppikirjat ja etsiä ne kirjat, joissa annettiin väärää tietoa ulkomaiden ( eli Neuvostoliiton ) oloista. Jäseninä mm. eroamaan jotuva kouluhallituksen johtaja L.Arvi.P.Poijärvi ja Yrjö Ruutu, josta tuli kouluhallituksen johtaja vuosiksi 1945 - 1950. Oppikirjat haluttiin uudistaa vastaamaan uusia poliittisia oloja.
Mutta oppikirjoissa merkittävä muutos tapahtui ilmeisestikin vasta 1970-luvun alussa ja olisikohan niissä huomioitu "YYA-velvoite historian opetuksellekin"?

Veikko Palvo

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Oliko koulujen historianopetus suomettunutta 1970-luvulla?

Viesti Kirjoittaja nylander » 02.06.16 09:54

Tänään 2.6.2016 lehdistössä sitten otettiinkin tarkasteltavaksi Oksasen hämmästyttävät väitteet siitä, että "[t]osielämässä suomalaisiin koulukirjoihin vaadittin Moskovan hyväksyntä ja Moskova vaikutti myös siihen, millaisia kirjoja oli meillä oli saatavilla". Helsingin Sanomat kirjoittaa:
Historioitsija Jukka Tarkan mukaan Oksanen veti mutkia suoriksi. Käytännössä kirjoja ei lähetetty Moskovaan, sillä ne tarkasti suomalainen kouluhallitus. "Olen itse kuulunut oppikirjoja laativiin työryhmiin 1980- ja 1990-luvuilla, eikä niitä silloin tarvinnut tarkastuttaa Moskovassa", kertoo Tarkka.
Tuonhan jokainen asioita mainituilla vuosikymmenillä seurannut vähänkin järjissään ollut suomalainen olisi tiennyt muutenkin, mutta parasta tässä yhteydessä puhua suulla suuremmalla - J.Tarkkahan ei nyt ole tullut mitenkään tunnetuksi Neuvostoliiton ja yleensä vasemmistolaisuuden puhemiehenä.

Henkilökohtainen mietelmä: Se paljon puhuttu "disinformaation levittäminen" näyttääkin olevan paljon monitahoisempi ilmiö kuin ehkä saattaisi luullakaan.

PS Merkille pantavaa on sekin, että asiaan puuttui HS. Ainakaan toistaiseksi en ole huomannut, että Oksasen juttuja julkaisseissa Lännen Median lehdissä olisi asiaa oikaistu millään tavalla.

Emma-Liisa
Viestit: 4914
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Oliko koulujen historianopetus suomettunutta 1970-luvulla?

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 02.06.16 10:21

Veikko I Palvo kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti: Itse asiassa se koskee myös Oksasta, joka on syntynyt 1977. Kun hänen äitinsä vielä oli virolainen, hän ei esimerkiksi lainkaan käsitä, että 60-luvun lopulle asti suomalaisten koulukirjojen "musta aukko" koski vuoden 1918 sotaa.
Oliko "1918 musta aukko" oppikirjoissa todellisuutta ennen Talvi- ja jatkosotaa tai sodan jälkeenkään ennen 1970-luvun alun kouluuudistusta. Kaikki oletettavasti muistivat ja vanhemmat muistivat ja kertoivat vaikkapa valvontakomission valtakaudella vuoden 1918 tapahtumien kulun ja Lapuanliikekin on oletettavasti ollut tuoreessa muistissa.
Tarkoitin tietysti, että vuotta 1918 opetettiin vain valkoisesta perspektiivistä 60-luvulle asti, jolloin esim. Paavolaisen terroritutkimukset tulivat oppikirjoihin pikavauhtia.

Mitä tulee vanhempien kertomuksiin, niin ne luonnollisesti olivat yhtä objektiivisia kuin Oksasen koulumuistelmat eli jokainen kuvasi asioita vain omasta, sukunsa ja poliittisen kantansa perspektiivistä.

Emma-Liisa
Viestit: 4914
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Oliko koulujen historianopetus suomettunutta 1970-luvulla?

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 02.06.16 10:39

"Moskova vaikutti myös siihen, millaisia kirjoja oli meillä oli saatavilla"

Tämä tietysti pitää osittain paikkansa: Yrjö Leinon muistelmia ei julkaistu, 50-luvun suojasään kohumuistelmien (Poika Tuominen ja leirimuistelmat) virta tyrehtyi ja Tammi ei julkaissut Solzhenitsynin Vankileirien saaristoa, kun sitä painostettiin.

Toisaalta suuret kustantajat julkaisivat NL:ssa kielletyt teokset: Pasternakin Tohtori Zhivago, Solzhenitsynin Ensimmäinen piiri ja Syöpäosasto, Mandelstamin Ihmisen toivo, Ginzburgin Rajumyrskyn halki ja Aino Kuusisen Jumala syöksee enkelinsä. Kustannuspiste julkaisi Vankileirien saariston ja muutakin neuvostokriittistä kirjallisuutta ja Alea-kirja esim. nimimerkki Sirje Sinilindin teoksen Viro ja Venäjä. Suuri myyntimenestys oli Taisto Huuskosen Laps Suomen. Kaikki nuo teokset olivat kirjastoissa.

Lisäksi ruotsiksi ja englanniksi oli aivan vapaasti ostettavissa ja kirjastosta ainakin kaukolainaksi saatavilla vaikka mitä.

Lisäys: Unohtui mainita, että Virostakin oli ilmestynyt esim. Ants Orasin Viron kohtalonvuodet.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Oliko koulujen historianopetus suomettunutta 1970-luvulla?

Viesti Kirjoittaja nylander » 02.06.16 13:32

"Moskova vaikutti myös siihen, millaisia kirjoja oli meillä oli saatavilla"
Olikohan sekin "Moskovan" tekosia, että valtaosa toista maailmansotaa käsittelevistä kirjoista oli Suomessa tavalla tai toisella sidoksissa ent. "vahvan Kameraden" näkökulmaan? Esim. "Paul Carellilta" julkaistiin suomeksi 1950- ja 1960-luvulla neljä ilmeisen hyvän myyntimenestyksen saavuttanutta teosta, mm. Barbarossaa ja idän sotaretkeä kuvanneet Marssi Venäjälle (Gummerus 1964) ja Poltettu maa (1967).

"Paul Carell" oli, kuten joskus tällä foorumillakin ollut puheena, todellisuudessa ulkoministeri Joachim von Ribbentropin sodanaikainen lehdistöpropagandisti Paul Karl Schmidt, joka mm. "oikeutti holokaustin käyttämässään propagandassa" ja jonka myöhemmin kirjoittamien sotahistoriallisten teosten totuuarvo on "raskaasti kyseenalaistettu" (sit. Wikipedia).

https://fi.wikipedia.org/wiki/Paul_Carell

Vielä 2000-luvulla Gummerus otti mainituista teoksista uusintapainokset.

Emma-Liisa
Viestit: 4914
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Oliko koulujen historianopetus suomettunutta 1970-luvulla?

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 02.06.16 13:52

nylander kirjoitti:
"Moskova vaikutti myös siihen, millaisia kirjoja oli meillä oli saatavilla"
Olikohan sekin "Moskovan" tekosia, että valtaosa toista maailmansotaa käsittelevistä kirjoista oli Suomessa tavalla tai toisella sidoksissa ent. "vahvan Kameraden" näkökulmaan? Esim. "Paul Carellilta" julkaistiin suomeksi 1950- ja 1960-luvulla neljä ilmeisen hyvän myyntimenestyksen saavuttanutta teosta, mm. Barbarossaa ja idän sotaretkeä kuvanneet Marssi Venäjälle (Gummerus 1964) ja Poltettu maa (1967).

"Paul Carell" oli, kuten joskus tällä foorumillakin ollut puheena, todellisuudessa ulkoministeri Joachim von Ribbentropin sodanaikainen lehdistöpropagandisti Paul Karl Schmidt, joka mm. "oikeutti holokaustin käyttämässään propagandassa" ja jonka myöhemmin kirjoittamien sotahistoriallisten teosten totuuarvo on "raskaasti kyseenalaistettu" (sit. Wikipedia).

https://fi.wikipedia.org/wiki/Paul_Carell

Vielä 2000-luvulla Gummerus otti mainituista teoksista uusintapainokset.


Juu, aina kerrotaan mitä ei julkaistu, mutta harvemmin mitä julkaistiin, vaikka jälkimmäinen antaa perspektiivin edelliseen.

Samalla tavalla TV:stä on tapana mainita vain Naapurineljännes, Ylen Moskovan-kirjeenvaihtajien neuvostoversion sisäluku ja Silkkisukat, mutta ei sitä miten paljon amerikkalaisia ja brittiläisiä sarjoja ja elokuvia esitettiin.

Emma-Liisa
Viestit: 4914
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Oliko koulujen historianopetus suomettunutta 1970-luvulla?

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 02.06.16 15:34

Tässä Sofin aiemmassa puheessa on pari kiintoisaa kohtaa, jossa Sofin oma teini-iän itsesensuuri selittyy perhetaustalla:
Everything pertaining to Estonia had felt like non-literary subject matter. Simply for the reason that Estonia was literally missing from the map until it gained independence anew. It was a part of the Soviet Union, about which I never wrote a single word it before its dissolution, except for school essays I wrote about it, and for which I meticulously used information found in Finnish textbooks. Anything else would have been completely impossible in Finland. Nothing could be written down. Everything had to be remembered. Everything to do with what had really happened in Estonia belonged to the sphere of private memory. Not public memory. It was oral history, talked about only in trustworthy company. Not written history.
Those who expressed improper opinions risked being denied entry to the Soviet Union where our relatives were still living. Work to improve the chance to receive travel permits was never ending. We were under constant threat that we would never again be allowed to step inside the borders of the Soviet Union, never again see our relatives, our letters no longer reach their destination, our phone calls not get through. Because my father went to work in the Soviet Union and my mother translated documents pertaining to trade with the Soviet Union, the threat also meant the jobs were in danger. And the employment opportunities in Finland for immigrants were very limited – except for those who had come from the Soviet Union and who cooperated with the KGB.
http://www.sofioksanen.com/how-history- ... onto-2015/

Kun itse vastasin historian tenttikysymykseen "Baltian tukikohta-aika", niin eipä tullut mieleenkään, etten olisi voinut kirjoittaa juuri sitä, mihin tulokseen olin aiheesta tullut (olin ihan varta vasten lukenut asiasta laajemmin ja tutustunut myös viralliseen neukkuversioon).

Emma-Liisa
Viestit: 4914
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Oliko koulujen historianopetus suomettunutta 1970-luvulla?

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 02.06.16 23:09

Teemalla alkaa neuvostoviikko:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/05/31 ... o-teemalla

Jos ette ole vielä nähneet aivan uskomatonta filmiä Disko ja ydinsota, niin se tulee 11.6.

Tapio Onnela
Viestit: 4717
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti:

Re: Oliko koulujen historianopetus suomettunutta 1970-luvulla?

Viesti Kirjoittaja Tapio Onnela » 05.06.16 19:56

kpj kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti: Valitettavasti juuri Suomen kohdalla Oksanen esittää paikkansapitämättömiä väitteitä, kuten Timo Vihavainen osoittaa oppikirjojen kohdalla:
Juuri Suomenko kohdalla? Valitettavastiko?
Niin, ylitopakka Oksanen joutui kuin joutuikin syyniin. Kuinkahan moni vastaavanlainen bluffi menee tutkan alta?
Tässä kommnetti, joka ei minusta ole kelvollista keskustelua. Jotta asiasta voisi asiallisesti keskustella, tulisi esittää jokin argumentti. Nyt esität pelkän ilmassa olevan väitteen, vihjauksen, josta keskustelu pidemmälle on mahdotonta, koska et yksilöi sitä mitä tarkoitat.

Voin auttaa. Oksanen esitti tuossa puheena olleessa artikkelissaan ainakin seuraavat väitteet. Jos olet sitä mieltä, että ne, kuten tuo virheelliseksi osoittautunut väite “oppikirjojen tarkistamisesta Moskovassa" eivät pidä paikkaansa olisi asiallisen keskustelun kannalta järkevää, että yksilöisit mitkä näistä nimenomaan eivät mielestäsi pidä paikkaansa ja miksi eivät pidä:
kutsuivat kirjaani “neuvostovastaiseksi”, suomettuneen Suomen perussanastoon kuuluvalla, aikoinaan hyvinkin negatiivisella määreellä.
Sanottiinko Sofi Oksasta neuvostovastaiseksi, vaiko ei?
Pitääkö tämä Oksasen väite paikkaansa:
Törmäsin vanhoihin taistolaisiin, 1960­ ja 70­-luvun radikaalivasemmistolaisiin, jotka olivat vakuuttuneita siitä, että kodit, maatilat ja muut omaisuus oli korvattu talonpojille ennen kuin he olivat liittyneet kolhoosiin. Oikeassa elämässä kolhoosiin liittyminen ei ollut vapaaehtoista, eikä omaisuutta korvattu.
Viron miehityksestä ja neuvostoelämän realiteeteista liikkui paljon totuutena pidettyjä valheita, oli tavallista arkea.
Oletko eri mieltä tästä Oksasen väitteestä?

Oletko samaa vai eri mieltä Oksasen väitteestä Viron historiasta:
Olin kasvanut maailmassa, jossa miehittäjä oli päässyt kirjoittamaan Viron historian mieleisekseen ja neuvostopropagandan jäljet ulottuivat myös Neuvostoliiton rajojen ulkopuolelle.
Valehteleeko Oksanen kun hän sanoo:
Venäjää ei nähty imperiumina eikä osattu kuvitella, että se aikoisi yhä harjoittaa imperialistista politiikkaansa, vaikka samaan aikaan se sotkeutui jatkuvasti Baltian maiden pyrkimykseen kirjoittaa omaa historiaansa ja osoittautui hyvin hankalaksi ja neuvottelutahdottomaksi osapuoleksi esimerkiksi rajojen vahvistamisen suhteen.
Pitääkö tama paikkaansa vaiko ei, jos ei miksi ei?
Rautaesiripun romahtamisen jälkeen Venäjää ei vaadittu tilille menneistä rikoksia, kuten Saksaa sodan jälkeen, ja menneisyydenselvittelytyö jäi täysin Baltian ja Itä­Euroopan maiden harteille.
Jos tama Oksasen väite ei pidä paikkaansa oikaise se:
Monissa maissa työtä hankaloittivat Venäjän lisäksi se, että vallassa oli henkilöitä, joiden oma neuvostotausta ei kestänyt päivänvaloa, maan oma korruptio ja Venäjän avustuksella valtaan päässeet hallitsijat. Esimerkiksi Ukrainan ex­presidentti Viktor Janukovitsh suhtautui lähihistorian hutkimiseen aggressiivisesti, joten vasta hänen syrjäyttämisensä mahdollisti sen, että historiantutkijat pääsivät jälleen rauhassa työnsä pariin.
Jos Neuvostoliitossa ei käytetty historian vääristelyä sen politiikan legitimaation välineenä, kuten Oksanen sanoo, osoita että tämä väite ei pidä paikkaansa:
2005 monella kiellä julkaistun kokoomateoksen White Book ja kansainvälisen ja riippumattoman ihmisoikeusrikoksia tutkivan komission työn tuloksen, Estonia 1940–1945, jonka ensimmäinen osa ilmestyi niinikään vuonna 2005. Kirja vastaa myös kysymyksiin siitä, miksi neuvostoaikaiseen ns. historiantutkimukseen ja sen tuloksiin ei voi luottaa sokeasti ja painottaa lähdekritiikin merkitystä. Neuvostoliitossa historia oli väline, joilla oikeutettiin miehitys, ja neuvostohistoriantutkimuksen metodit vain imitoivat tieteellisen tutkimuksen metodeja.
Onko Oksanen väärässä kun hän toteaa:
Kun minä olin nuori, kyydityksistä ei voinut puhua kyydityksinä eikä miehityksistä miehityksinä.
Tai kun hän sanoo:
Epäsopivien mielipiteiden esittäjä vaaransi myös sukulaistensa ja tuttaviensa elämän ja mahdollisuudet.
Tai kun hän puhuu neuvostoilmapiiristä:
Neuvostoilmapiirissä miehityksen analysointi julkisesti oli mahdotonta, mutta samalla se tarkoitti sitä, ettei se ollut julkisesti tärkeää
Oletko eri mieltä Oksasen kanssa Viron pronssisoturi patsaan siirron merkityksestä kun hän sanoo:
Kyseessä oli ensimmäinen kansainvälinen selkkaus Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, jossa Venäjän harjoitti valtapolitiikkaansa rajojensa ulkopuolella ja pyrki vaikuttamaan itsenäisen maan asioihin.
Oletko eri mieltä Oksasen kanssa sananvapauden periaatteista, joista hän sanoo:
Sanan ja siten myös sanavapauden militarisointi tällä tavalla kuulostaa tietenkin länsimaisin korvin oudolta. Me humanistit ja taiteilijat emme käytä sotilasretoriikkaa, kun puhumme taiteen merkityksestä ja minä puhun mieluiten siitä, miten taiteella ja kulttuurilla voi muuttaa maailmaa paremmaksi ja lisätä suvaitsevaisuutta. Mutta koska itänaapurimme määrätietoisesti pyrkii rajoittamaan, ohjaamaan ja vaikuttamaan juuri meidän ilmaisuumme ja sen käyttöön ja käyttää siihen suunnattomia summia ja lukemattomia työtunteja, on ymmärrettävä mistä on kyse.
Oletko eri mieltä Oksasen kanssa tasa-arvon käsitteestä tai informaatiosodasta:
Venäläisen runoilijan Lev Rubinsteinin mukaan propaganda, yksi informaatiosodan väline, tarkoittaa merkityksen romahdusta. Propaganda saastuttaa sanan niin, että se menettää merkityksensä. Esimerkiksi käy vaikkapa sana tasa-arvo. Neuvostopropagandan mukaan kaikki olivat tasa-arvoisia keskenään ja Neuvostoliitto kansojen tasa-arvoisen ystävyyden kehto. Se ei ollut totta, ja siksi esimerkiksi sukupuolten välisestä tasa-arvosta keskustelu siinä mielessä kuin pohjoismaissa tasa-arvo ymmärretään, on hankalaa Itä-Euroopan maissa, jos käyttää sanaa tasa-arvo, sillä sanalla on ikävä kaiku.

Aivan kuten neuvostoaikana, myös nyt Venäjän informaatio-operaatioita luodaan kokonaisvaltaisesti ja ne kuuluvat kaikkiin Venäjän toiminnan aloihin. Operaatioita ovat toteuttamassa niin diplomaatit, poliitikot, virkamiehet, poliittiset aktiivit, eri alojen asiantuntijat ja taiteilijat, toimittajat, kustantajat, tulkit, viestintä-alan ammattilaiset kuin it-osaajatkin – kaikki jotka toimivat tiedon, kielen, mielen, mielikuvien ja niiden luomisen saralla. Siellä missä käytetään kieltä, käytetään siis myös informaatiosodan välineitä ja se määrää toiminnan luonnetta. Putinin valtaannousun myötä on perustettu lukuisia alan tutkimuskeskuksia ja se on institutionalisoitu akateemiseksi opinalaksi, jota voi opiskella lukuisissa yliopistoissa ja tiettyihin tutkimuskohteisiin erikoistuneissa instituuteissa.
Mikä on käsityksesi Venäjän harjoittaman menneisyyspolitiikan suhteen. Oletko kenties eri mieltä tästä ja jos oelt millä perusteella? Oksasen mukaan:
2000-luku oli aikaa, jolloin Itä-Euroopan ja Baltian maissa palautettiin historiantutkimus jälleen historiantutkimukseksi, ei propagandan työkaluksi, vakiinnutettiin sen työkaluja ja luotiin perustaa lähihistorian tutkimukselle. Samaan aikaan Venäjällä keskityttiin täysin vastakkaisiin toimiin, institutionalisoimaan informaatiosotaa, tieteenalaa, jonka yhtenä osa-alueena on menneisyyden fabrikoiminen niin, että se tukee Venäjän valtapolitiikkaa.
Kiellettiinkö Viron miehitys vaiko ei?
Suomessa aktivoitui Pro-Putin-ryhmä, joka ryhtyi julkaisemaan kirjoja, perusti yhdistyksiä ja järjesti keskustelutilaisuuksia, joissa toisteltiin vanhoja neuvostoteesejä. Erityisesti heitä kiinnosti Viron historia: miehityksen ja kyyditysten kieltäminen.

Onko tama Oksasen väite totta vaiko ei?
Kun minä ja kirjailija Imbi Paju julkaisimme vuonna 2010 Viron lähihistoriaa käsittelevän artikkelikokoelman Kaiken takana oli pelko, Yhtenäinen Venäjä, Putinin puolue, teki lehdistötiedotteen, jossa kirja määriteltiin russofobiseksi – ja vanhaan kunnon neuvostotyyliin tiedote lähetettiin ulos jo ennen kuin itse kirja oli ulkona ja ennen kuin Yhtenäinen Venäjä olisi edes voinut tutustua kirjan sisältöön.
Oletko eri mieltä tästä, ja jos millä perusteella?
Venäjä myönsi 1990-luvun alussa julkisesti miehittäneensä Viron, mutta Jeltsinin vuosien jälkeen Venäjä on jatkuvasti pyrkinyt tuomaan esille omaa tulkintaansa Viron neuvostovuosista, kieltänyt miehityksen, pyrkinyt rehabilitoimaan Molotov-Ribbentropin sopimusta ja häirinnyt esimerkiksi kyydittäjien oikeudenkäyntejä Virossa.
Venäjä on pyrkinyt jatkuvasti todentamaan, että itsenäisyyden aika Baltian maissa oli “anomalia” verrattuna siihen, mikä Venäjän mielestä on Baltian maiden normaali tila ja normaali tila on Venäjän mielestä se, että Baltian maat ovat Venäjän tai Neuvostoliiton vallan alla.
Tai tämä:
Pro-Putin-aktivistit pyrkivät häiritsemään kansalaiskeskustelua Suomessa myös muulla tavalla. Eräs Pro-Putin aktivisteista kunnostautui haasteiden suhteen: hän tarttui oikeustoimiin, mikäli kritisoi hänen bloggauksiaan.
Puhuuko Oksanen pötyä kun hän kertoo Morning Star lehden arviosta:
Esimerkiksi Iso-Britanniassa ilmestyvässä Morning Star -lehdessä julkaistiin “kritiikki” Puhdistuksesta vuonna 2012 ja se ilmestyi myös lehden verkkoversiossa. Sinänsä positiviisessa tekstissä virolaisten kyyditykset olivatkin vaihtuneet venäläis- ja kommunistivainoihin. Kukaan Puhdistus-näytelmän tai – romaanin lukenut ei voi käsittää asioita näin väärin. Selvää disinformaatiota, joka toisti samaa Moskovan perusviestiä: venäläiset joutuvat keskitysleireille virolaisten toimesta ja venäläisiä vainotaan.
Onko totta kun Oksanen kertoo kirjansa venäjänkielisen painoksen esipuheesta seuraavaa:
Kun Puhdistus ilmestyi venäjäksi, sain käsiini taiton juuri ennen kuin se lähti painoon. Taittoon oli ilmestynyt esipuhe, eräänlainen lukuohje, jonka tekijä jäi hämärän peittoon. Siinä kuvailtiin varsin värikkäin sanakääntein minua, mutta olennaisin väite lienee se, että sen mukaan Oksanen väittää kaikkien venäläisten olevan juoppoja sikoja ja murhaajia ja luonnollisesti fasistiretoriikka oli myös mukana.
Oksasen mukaan:
mutta vasta Ukrainan sodan myötä niin kävi myös Suomessa ja vuonna 2014 myös valtiojohtomme vahvisti julkisesti Suomen joutuneen osaksi Venäjän informaatiosotaa.
Onko tämä totta?
Onko Oksanen oikeassa kun hän toteaa:
Ongelma on siinä, että venäläinen media kertoo aivan eri versioita todellisuudesta ja valehtelee usein. Näin venäjänkielinen väestö voi elää täysin täysin erilaisessa tietotilassa kuin maan muut kansalaiset, ja juuri se onkin yksi maanmiespolitiikan päämäärä: venäjänkielisten eristäminen elinympäristöstään.
Jos ei ole kerro esimerkki.

Onko Oksanen väärässä kun hän sanoo:
Kun RT pitää yllä uskottavuuttaan tekemällä propagandan lisäksi myös oikeita uutisia ja dokumentteja, pienempien toimijoiden joukossa on runsaasti niitä, jotka eivät tee niitä laisinkaan. Näitä toimijoita on nykyään myös Suomessa ja ne kutsuvat itseään “vaihtoehtoiseksi mediaksi” ja houkuttelevat ihmisiä uskomaan siihen, että tässä on media joka kertoo sen totuuden, mistä “valtamedia” vaikenee.
Tukeeko Venäjä äärioikeisto Euroopassa kuten Oksanen väittää? Entä oletko eri mieltä hänen arviostaan MV lehdestä? Jos ole olisi kiinnostavaa kuulla millä perusteella?
Yksi näistä valemedioista, MV-lehti, (WTF-magazine) aloitti huumorisivustona, josta kasvoi yksi Suomen suosituimmista ja niiden vuosien aikana lehti ehti kerätä suuren lukijakunnan. Kyseisen median nyt Espanjassa asuva omistaja, Ilja Janitskin, näyttää uskovan itse, että koska muu media on “juutalaisten hallinnassa”, hänen tehtävänsä on edustaa totuutta. Kokonaisuus, jossa kansallissosialismi, antisemitismi, pakolaisvastaisuus, rasismi ja seksismi rehottavat sen lisäksi, että Venäjä-”uutisissaan” valemedia noudattaa Kremlin linjaa, voi vaikuttaa hämmentävältä, mutta Venäjä on jo vuosia tukenut niin taloudellisesti kuin henkisesti kaikenlaista ääriaineistoa myös maansa ulkopuolella, joten asia ei sinänsä ole ihme. Esimerkiksi äärioikeistolainen pohjoismainen Vastarintaliike suhtautuu lämmöllä Putinin Venäjään – Venäjä näyttäytyy natsijärjestölle ihannevaltiona, joka puolustaa perinteisiä arvoja ja toimii rappeutuneen EU:n vastapainona.
Oletko eri mieltä Oksasen kanssa kun hän kuvaa Jessikka Aron saamaa kohtelua Venäjän mediassa?
Hänestä levitettiin Venäjän medioissa ja Twitterissä disinformaatiota, jonka mukaan hän työskentelee Yhdysvaltojen ja Viron turvallisuuspalveluille, kerää laitonta Putinin kannattajien henkilörekisteriä ja on tunnettu russofobi sekä narkomaani.
Oletko eri mieltä väitteestä Venäjästä ”mafiavaltiona” jos olet mihin perustat erilaisen kantasi?
Venäjää on usein kutsuttu myös kleptokratiaksi ja ryöstökapitalistiseksi maaksi tai oligarkiaksi, mutta kaikki nämä määritelmät perustuvat vapaaehtoiseen kumppanuuteen. Mafiavaltio puolestaan toimii mafiaperheen logiikalla ja sitä johdetaan samalla tavalla. Sen jäsenyys tai siihen kuuluminen ei ole vapaaehtoista kuten ei ole mafiaperheessäkään: siihen synnytään, siihen voidaan adoptoida, mutta siitä ei lähdetä.

Tämä määritelmä myös selittää Venäjän suhtautumista entisiin alusmaihinsa: mafiavaltio ei luovu tiluksistaan, oltiin tiluksilla asiasta mitä mieltä tahansa. Sananvapauden kannalta tämä määritelmä on ikävä, sillä mafiavaltiossa hallitsee omertan laki.
Olisi hyvä saada vastauksesi näihin kysymyksiin, sillä muuten herää epäilys siitä, ettet oikeasti haluakaan keskustella asiallisesti vaan vain heittelet perustelemattomia mielipiteitä jonki ideologian ajamana ja joilla ei tällä foorumille ole arvoa.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Oliko koulujen historianopetus suomettunutta 1970-luvulla?

Viesti Kirjoittaja historioija » 05.06.16 20:28

Muistetaanpa, että "edes" Sofi Oksanen ei liene mikään profeetta, jonka puheisiin voisi vastaansanomattomasti vedota. Vai onko...?

Tapio Onnela
Viestit: 4717
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti:

Re: Oliko koulujen historianopetus suomettunutta 1970-luvulla?

Viesti Kirjoittaja Tapio Onnela » 05.06.16 22:20

historioija kirjoitti:Muistetaanpa, että "edes" Sofi Oksanen ei liene mikään profeetta, jonka puheisiin voisi vastaansanomattomasti vedota. Vai onko...?
Ei tietenkään, sehän on itsestäänselvyys. Niistä näkemyksistähän tässä juuri yritetään keskustella. Aitoa keskustelua ei kuitenkaan synny tyhjänpäiväisistä ja perustelemattomista heitoista.

Emma-Liisa
Viestit: 4914
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Oliko koulujen historianopetus suomettunutta 1970-luvulla?

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 12.06.16 22:28

Teemalla näytettiin uusintana Yhteinen sävel, joka musiikin kautta kuvasi Suomen ja Venäjän/NL:n suhteita. Haastateltavat oli valittu monipuolisesti ja uutis- ja dokumenttifilmit olivat herkullisia. Sarja on vielä katsottavana Areenassa.

http://areena.yle.fi/1-307238

Emma-Liisa
Viestit: 4914
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Oliko koulujen historianopetus suomettunutta 1970-luvulla?

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 18.06.16 11:51

nylander kirjoitti: Nyttemmin tosin Leskinen on paljastanut, että jo Pirkkalan peruskoulun ensiluokkalaisille (iältään 7 - 8) yritettiin ympäristöopin varjolla syöttää sitä useinmainittua Parta-Kallen oppia.
Luin kirjan, ja kaikeksi onneksi Leskinen antaa tarpeeksi paljon lainauksia opetusmonisteista, jotta hänen teesinsä opetuksen sisällöstä tulee vakuuttavasti todistetuksi. (Marx voisi loukkaantua nimensä käytöstä, kyse oli lähinnä vulgaarimarxilaisuudesta.)

Täytyy ihmetellä erityisesti, miten ihmeessä psykologian professorit, jotka hanketta johtivat, ovat voineet uskoa, että ekaluokkalaiset pystyvät ymmärtämään abstrakteja käsitteitä? Tulos olikin ekaluokkalaisten kohdalla pettymys, paitsi "uskonnottomuuskasvatuksen" osalta.

Tässä on jälleen todiste siitä, että älykäs ihminen saattaa olla herkkäuskoinen, jos nimittäin monisteen tekijät ovat todella uskoneet kaiken, mitä NL:sta kirjoittivat (tai oikeammin kopsasivat NL:n oppikirjoista). (USA:n kohdalla moni asia toki pitää paikkansa.)

Sinänsähän monet epäkohdat kouluissa olivat todellisia (esim. porvarillinen hegemonia ja indoktrinaatio), mutta parannuskeinoksi ehdotettiin vastakkaisten aatteiden "aivopesua", ei opetusta kriittisyyteen, itsenäiseen ajatteluun ja asioiden katselemiseen monelta puolelta.

"Aivopesu" ei liioiteltu termi, mutta Leskinen tekee hallaa asialleen käyttämällä itse samoja keinoja: esim. toistoa ja kuvaavia adjektiiveja. Esim. Pertti Arajärvestä hän kirjoittaa useaan kertaan, että tämä kuulusteluissa "tunnusti rehellisesti".

Emma-Liisa
Viestit: 4914
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Oliko koulujen historianopetus suomettunutta 1970-luvulla?

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 19.06.16 11:37

Löysin aiheesta Markku Jokisipilän vanhan blogikirjoituksen 26.3.2009:
Kelataan kolmekymmentä vuotta taaksepäin. Tämän päivän Hesarin yleisönosastolla on kirjalija-opettaja Arno Kotron hyvä tuokiokuva 1970-luvun lopun suomalaisesta historian kouluopetuksesta. Laajassa käytössä ollut Yläasteen historian oppikirja Historia ja me 8 (Weilin & Göös, 1977) mm. toteaa , että

"Viro, Latvia ja Liettua, jotka puna-armeija vapautti saksalaisten miehityksestä, liittyivät uusina tasavaltoina Neuvostoliittoon"

"Tshekkoslovakian kriisi ratkaistiin rauhallisesti"

"Neuvostoliitto on noudattanut rauhanomaisen rinnakkaiselon politiikkaa"

Lisäksi Matti Castrenin, Reino Riikosen ja Leo Suurosen laatima oppikirja kehuu itänaapurin elinoloja, vakaata talouskehitystä, Stalinin valtavaa positiivista merkitystä, samalla kun se USA:sta puhuttaessa alleviivaa eriarvoisuutta, köyhyyttä, rikollisuutta ja ihmisoikeusongelmia.

Tutkija-maratoonari Janne Holmén loi väitöskirjassaan vertailevan katsauksen pohjoismaissa Kylmän sodan kaudella käytössä olleisiin historian oppikirjoihin, ja havaitsi suomalaisesta 1960- ja 1970-lukujen oppimateriaalista mm. seuraavia painotuksia:

- talvisota vain "puhkesi"

- maatalouden kollektivisointi Neuvostoliitossa oli tapahtunut täysin vapaaehtoisesti ja ilman konflikteja

- Neuvostoliitossa toteutettiin mittavia luonnonsuojelutoimia

- keskusjohtoinen suunnitelmatalous toimi kapitalismia paremmin

- Neuvostoliiton valtiojärjestelmä toimi erinomaisesti eikä sosiaalisia ongelmia ollut juuri nimeksikään

- Prahan kevät johtui "vastavallankumouksen uhasta" ja Länsi-Saksan uhkaavasta politiikasta

- vasta 1990-luvulla todettiin kiertelemättä, että Neuvostoliitto murskasi Itä-Euroopan reformiliikkeet sotilaallisella voimallaan

Koulun oppikirjat olivat käyneet läpi tarkan virallisen syynin sen varmistamiseksi, että ne olivat voimassaolevien pedagogisten, kulttuuristen ja poliittisten arvojen mukaisia. Näin voi katsoa, että edellämainitut käsitykset edustavat 1970-luvun Suomen virallista historiantulkintaa.

Historian Opiskelijain Liiton vuosikokous julkaisu 31.3.1973 julkilausuman "Oikean tiedon puolesta - YYA velvoite historian opetukselle ja tutkimukselle", jossa todettiin mm. seuraavaa:

...Yliopisto- ja korkeakoululaitokselle asettuu erittäin vaativa tehtävä suomalais-neuvostoliittolaisten ystävyys- ja yhteistyösuhteiden vaalijana ja edelleenkehittäjänä. Sen tehtävänä on tuottaa tietoa Suomen ja Neuvostoliiton suhteista, niiden luonteesta ja historiasta sekä niistä mittaamattomista mahdollisuuksista, joita yhteistyö Neuvostoliiton kanssa Suomelle tarjoaa kaikilla elämänaloilla. Ennenkaikkea sen tehtävänä on kasvattaa sivistyneistö, joka sekä tiedollisesti että asenteellisesti kykenee ymmärtämään Suomen ja Neuvostoliiton kansojen yhteiset perustavaa laatua olevat edut ja yhteistyön Suomelle tarjoamat valtavat kehitysmahdollisuudet...

...Suomen ja Neuvostoliiton hyvät ja luottamukselliset suhteet ja niiden edelleen kehittäminen voivat perustua vain sille, että Suomen puolelta myönnetään näiden suhteiden hoidossa tapahtuneet virheet ja laiminlyönnit ja otetaan oppia niistä...

...YYA-sopimuksen 25-vuotisjuhlavuonna on painokkaasti vaadittava, että yliopisto- ja korkeakoululaitos ottaa paikkansa Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden lujittamisessa ja edelleen kehittämisessä. Historia-aineiden kohdalla ensimmäinen askel tällä tiellä on neuvostovastaisten oppikirjojen korvaaminen sellaisilla, jotka tarjoavat oikeaa tietoa Neuvostoliitosta...

Yritin kaivaa tietoa siitä, ketkä HOL:n hallituksessa vuonna 1973 istuivat, mutta netistä en löytänyt, joten lähetin asiasta tiedustelun järjestön nykyisille toimijoille. Jos joku lukijoista ehtii ensin, kommenttipalstalle vaan. Nimien tietäminen voisi avata mielenkiintoisia näkökulmia.

Tämän ajattelutavan tulkinnallinen kulminaatiopiste oli ns. Pirkkalan moniste, Opetusministeriön, Kouluhallituksen ja Tampereen yliopiston psykologian laitoksen kokeilu, jota käytettiin Pirkkalan kunnan peruskoulun viidensillä luokilla eli 11-vuotiaiden oppilaiden historian opetuksessa lukuvuonna 1974-75. Jos tuuba maistuu, se löytyy myös netistä. Joku nuori tutkija voisi tehdä tästä kokeilusta kunnon selvityksen ja käydä vaikkapa haastattelemassa tuota monistetta koulussa päntänneitä, niin saataisiin tähän erikoiseen episodiin myös vähän kokemushistoriallista valaisua.
http://jokisipila.blogspot.fi/2009/03/v ... aiset.html
Viimeksi muokannut Emma-Liisa, 19.06.16 11:47. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Vastaa Viestiin