Sivu 5/9

Re: Taustavaikuttaja VKTS

Lähetetty: 29.06.08 14:48
Kirjoittaja Ciccio
Peter Tikka kirjoitti: Niin kuin voi – tai sitten ei. Toisaalta, tänä päivänä, päinvastoin kuin aiemmin, ei ole syytä liiemmälti puhaltaa torveen äärivasemmiston pelossa. Nyt kuuluu kysymys mikä on oikeiston, erityisesti äärioikeiston - ja vieläpä mahdollisesti fasismin - tilanne maassa nyt kun erilaiset neo pronationalistiset liikkeet nostavat päätään. Oikeiston uhka on jo nyt realiteetti. Miten se kehittyy, niin sen vain tulevaisuus näyttää.
Neuvostoliiton romahtaminen on saanut ihmeitä aikaan.
Sa Petteri vaan ;-)
Mikä on vallankumouksellisiksi 2008 itseään kutsuvien äärivasemmistolaisten jälkeläisten merkitys?
Ainakin se on osoitus sananvapaudesta Suomessa.
Äärivasemmistolaiselle toiminnalle näytettäisiin tarvittavan vihollinen, se sama fascismi ja äärioikeisto kuin aikaisemminkin? Joita ei ole, mikä on realiteetti.
Äärivasemmiston aatteellisuus näyttäisi latistuneen mm. minkkien vapauttamiseksi, enää ei pyritä maailmanvallankumoukseen?

Neuvostoliiton romahtaminen on saanut ihmeitä aikaan.
Veikko Palvo

Lisää luettavaa oppikirjojen Venäjä-kuvasta

Lähetetty: 05.08.08 11:10
Kirjoittaja Jyrki Ilva
Tämän ketjun teemoja käsitellään myös seuraavassa opinnäytteessä,
joka on nyt luettavissa verkossa:

Liina Länsiluoto: Toiseuden tarinat, uhan kuvat. Venäjä-kuva ja
suomalaiskansallisen identiteetin rakentaminen 1970- ja 1990-luvun
peruskoulun historian oppikirjoissa.

(Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, yhteiskuntahistorian
laitos, poliittinen historia, pro gradu, toukokuu 2008)
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe200808041749

Kirjasensuuri

Lähetetty: 05.08.08 16:47
Kirjoittaja EsaH
Ilta-Sanomat on koonnut nettisivuillaanJörn Donnerin suomettumisen ajan selvitysvaatimusten yhteydessä melko kattavan listan merkittävistä neuvostokriittisistä kirjoista, joita ei julkaistu tai suomennettu (Näin me miellytimme Neuvostoliittoa: http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotim ... id=1565977). Ei mikään ihme, että näistä aiheista naapurin pelko näkyi myös koulukirjoissa.

* Suomessa ei 1960- ja 1970-luvuilla julkaistu ainoatakaan kirjaa Virosta tai Baltiasta, lukuun ottamatta yhtä matkailukirjaa Tallinnasta.

* Suomen kielellä ei ollut saatavana ainoatakaan kirjaa Neuvosto-Karjalan kehityksestä, Ukrainasta, Kaukasiasta, Keski-Aasiasta, Neuvostoliiton juutalaisista tai Puolan 1960-luvun juutalaisvainoista. Kaikista näistä oli kirjoja Ruotsissa.

* Neuvostoliiton toisinajattelijoiden lukuisia kirjoja ei suomennettu. Niitä olivat esim. Andrei Amalrikin Pysyykö Neuvostoliitto vielä vuonna 1984?, Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Andrei Saharovin kirjat ja Vladimir Bukovskin poliittista psykiatriaa käsitellyt Raportti punaisesta talosta.

* Tammen päätöksestä olla julkaisematta Nobel-palkitun Andrei Solzhenitsynin Vankileirien saaristo -kirjaa kerrottiin paljon ulkomailla. Ruotsalaisen kustantajan julkaistua kirjan suomeksi poisti mm. Turussa Centrum-tavaratalo sen myynnistä ja kaupunginkirjasto osti yhden kappaleen, kun muita Solzhenitsynin kirjoja oli ostettu kutakin 40-50 kappaletta. Kustantaja jätti suurmenestyskirjan osat kolme ja neljä julkaisematta väitetyn painostuksen vuoksi.

* Stalinin hirmuvaltaa kuvaavat englantilaisen Robert Conquestin perusteokset kuten Suuri pakkosiirto jätettiin julkaisematta

Lähetetty: 05.08.08 16:52
Kirjoittaja Emma-Liisa
Kiitos! Luin tekstin kursorisesti, mutta oli kiintoisaa huomata, että tekijä on havainnut oppikirjoissa muitakin ongelmia kuin suomettumisen. Esim. se että tsaarin Venäjän historia esitetään niin että "edistys" ja "länsimaistuminen" nähdään yksioikoisesti hyvänä asiana.

Mutta miten asiat pitäisi esittää niin, että oppilas ei saa niden perusteella "viholliskuvaa"? Ilmeisesti monipuolisesti, mutta miten muuten?

Lähetetty: 07.08.08 11:08
Kirjoittaja EsaH
Emma-Liisa kirjoitti:Kiitos! Luin tekstin kursorisesti, mutta oli kiintoisaa huomata, että tekijä on havainnut oppikirjoissa muitakin ongelmia kuin suomettumisen. Esim. se että tsaarin Venäjän historia esitetään niin että "edistys" ja "länsimaistuminen" nähdään yksioikoisesti hyvänä asiana.

Mutta miten asiat pitäisi esittää niin, että oppilas ei saa niden perusteella "viholliskuvaa"? Ilmeisesti monipuolisesti, mutta miten muuten?
Eipä mitään.

Niinpä, hyvä kysymys. Historian opettaminen ei ole yksinkertaista puuhaa. Faktat pitäisi tuoda selvästi esille ja samalla yrittää jotenkin neutraalisti välttää jälkikäteistä moralista arviointia, vaikka siihen olisi usein varmasti aihettakin.

Donnerin haastettelu IS:ssa suomettumisen ajan sensuurista
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkom ... id=1565614

"Jörn Donner yritti turhaan tuoda Suomeen 1970 tehtyä norjalais-englantilaista Solzhenitsyn-elokuvaa Ivan Denisovitshin päivä, joka kertoi vankileirin arkipäivästä itärajan takana.

Elokuvatarkastamo kielsi 1972 filmin kokonaan. Korkein hallinto-oikeus piti kiellon voimassa.

- Kun Ruotsin televisio lähetti sen, Suomen viranomaiset ryhtyivät jonkun ministerin pyynnöstä toimiin, jotta lähetin suljettiin Ahvenanmaalla, jottei tämä saaste leviäisi! Esityskielto on muuten tietääkseni edelleen voimassa, Jörn Donner ihmettelee.

Elokuvatarkastamon nettisivujen mukaan Ivan Denisovitshin päivä olisi sallittu vuonna 1994 ja nähty TV1:ssa 1996.

Ironista on, että filmin ohjannut Casper Wrede (1929-1998) oli suomalainen, Britanniaan muuttanut teatterimies.

- Sanotaan että Suomessa syntyminen on lottovoitto. Mutta kyllä se on ollut suomettumisen aikaa, eikä sitä minusta ole setvitty oikein vielä. Ja kun on esitetty menneisyydenhallintaa, eivät nykyiset poliitikkomme ole pitäneet siitä ollenkaan, Jörn Donner toteaa."

Lähetetty: 20.08.08 10:06
Kirjoittaja ralf64
Omassa kouluissani se ei onnistunut alkuunsakaan. Historian opettajani oli konservatiivinen patriootti ja oikeastaan minua eniten jäi kaivelemaan liian siloiteltu kuva Suomen historiasta ilman säröjä. Niinpä monista oppilaista tuli tuon takia jopa alttiinpia myöhemmin omaksumaan stalinistista tai oikeammin sosialidemokraattis-kekkoslaista "me emme ottaneet huomioon Neuvostoliiton intressejä"-ajattelua.

Tältä osin jopa ajattelenkin, että huomattava osa taistolaista historiankäsitystä on myös osa kapinaa liian siloiteltua historiankäsitystämme kohtaan. Jos 1960- ja 1970-luvulla olisi avoimemmin käsitelty myös lähihistoriamme kipupisteitä tällaista tolkutonta "Lenin lahjoitti Suomelle itsenäisyyden ja Stalin rauhan"- käsitystä olisi tuskin koskaan syntynytkään suomalaisten keskuuteen.

Eräs asia joka toisaalta kiusaa minua tänään on se, että nykypolvi onnittelee itseään realistina ja samalla kuvittelee 1920- ja 1930-luvun suomalaisia jonkinlaisina kummallisina höyrypäinä. Asia ei ole aivan niin. Kuten Timo Vihavainen on aikoinaan todennut, 1920- ja 1930-luvun suomalaisilla saattoikin olla eurooppalaisittain harvinaisen realistinen kuva esim. Neuvostoliitossa. Meillä tajuttiin, jopa kommunistisen liikkeen enemmistössä, että Neuvostoliitto oli imperialistinen valtio jota kontrolloi terrori.

Sen sijaan on ilmeistä, että 1970-luvun politiikkoja ja älymystö leimasi äärimmäisen naiivi näkemys Neuvostoliitosta. Valittuja Paloja halveksittiin, mutta lopulta paljastui että Valitut Palat olivat huomattavasti lähempänä totuutta reaalisosialistisesta järjestelmästä kuin kulttuuriradikaali lehdistömme tai poliittinen kermamme.

Lähetetty: 14.09.08 12:41
Kirjoittaja Matti Lund
Eniten jää 1970 -luvun kouluhallituksen toiminnassa näin kovin jälkiviisaana harmittamaan, että kouluhallituksen ponnistuksilla tuhlattiin veronmaksajien rahoja hankkeeseen, joka ei käytännössä auttanut juuri mitenkään kouluhallituksen tehtävän toteuttamista. Siis jos kouluhallituksessa olisi oltu silloin tehtävien tasalla, samalla rahalla olisi voitu saada jotain hyödyllistä aikaan. Voisi niinkin luonnehtia, että ei ollut osattu arvioida historianopettajien vastaanottavuutta asiaan, vaan olisi suhtauduttu äärimmäisen naiivisti heidän valmiuteensa tulla jotenkin vastaan asiassa, joka oli jyrkästi enemmistön poliittisia näkemyksiä vastaan.

Toisaalta tuntuu uskomattomalta, että kouluhallituksessa oltaisiin oltu niin naiiveja. Voisi ajatella epäkäytännöllisten ohjeitten toimittamisen taustalle sitä, että maan korkean johdon taholta painostettiin hyvien naapuruussuhteiden merkeissä muuttamaan kouluopetuksen sävyä myönteisemmäksi (tämän noteeramiseksi oli pakko antaa jokin signaali!), ja aivan kuten opetuksen lattiatasollakin, kouluhallituksessakin olisi ollut vahva asema hankkeen ideologisilla vastustajilla. Nämä olisivat sitten sallineet ohjeiden mennä niin naiiveiksi, ettei niistä olisi ollut heidän kannaltaan pragmaattista eikä ideologista harmia.

Itse en ole kokenut 1970 -luvun historian opetusta, joten en osaa ottaa sen sävyyn tai asiallisuuteen (asiallistumiseen?) kantaa. Itse 1960 -luvun opetuksen kokeneena sanoisin, että opetuksen sävy lienee kauttaaltaan ollut aika burleskia, johon olisi kaivannut parempaa analysointia ja argumentointia, mihin ei ehkä tyypillisen konservativistisen maailmankatsomuksen omaajalla tahdo olla kiinnostusta eikä edes älyllisiä voimavaroja (tällä en suinkaan halua väittää, että kaikki konservativistit tai konservativistiset historianopettajat olisivat tyhmiä!).


1970 -luvun "suomettumisessa" "henkisen eliitin keskuudessa" näen koko tukun parallelismeja 1930 -luvun (Saksan hehkutus vv 1933-43) "suomettumiseen". Havaintoni yhtäläisistä käyttäytymispiirteistä 1930 -luvun saksalaissuuntaiseen ja 1970 -luvun venäläissuuntaiseen positiiviseen kampanjointiin suuntautumisessa niin, että se pistää erityisesti ulkomaistenkin ulkopoliittisten tarkkailijoiden silmään, olen saanut selailemalla 1980 -luvun puolella läpi muutamia tuhansia suomalaisia sanomalehtiä aikavälillä 1927-1939 Turun yliopiston vanhojen sanomalehtien lukusalissa niin, että sain kiusallisen rasitusvamman toiseen hartianseutuun ja tuo tutkiminen täytyi keskeyttää sota-ajan koittaessa.

Tasavertaisten parallelismien ohella useissa julkaisuissa (natsi-)Saksan asteittain varovaisesta hymistelystä ylistelyksi lisääntyvä natsi -naivismi ylitti 1970 -luvun Neuvosto -naivismin. Tämä suuntaus vaikuttaa selvästi noudattaneen Hitlerin valta-aseman vahvistumista. Useat lehdet, joiden linjana oli vielä natsien aseman ollessa epävarman, panna Hitleriä halvalla pikku neulanpistoilla, ryhtyivät antamaan 1930 -luvun kuluessa lisääntyvää palstatilaa ja tunnustusta Hitlerille ja hänen hallinnolleen sitä mukaa kuin se vakiinnutti asemiansa Saksassa. Valta alkoi Suomessakin sokaista. Olen kiinnittänyt huomiota, että eräät amerikkalaiset ulkopolitiikan tarkkailijat kommentoivat 1930 -luvulla muuten samoin äänenpainoin tätä suomalaisten myötäsukaisuutta Saksan natsihallintoa kohtaan kuin amerikkalaiset kommentaattorit sitten 1970 -luvulla tätä suomalaisten myötäsukaisuutta itänaapuriakin kohtaan, paitsi että ei vielä silloin muotoiltu finlandisierung -lyömäasetta ulkopoliittisen paikanhaun merkeissä. Kansainvälinen kuvio ei kaiketi ollut vielä silloin tartuttava sellaiselle "keksinnölle" (piti kokea toinen maailmansota ja kylmä sota ensin ja monta muuta pikku kokemusta).

Olisi tietysti mielenkiintoista selvittää, miten historianopettajat reagoivat 1930 -luvun Suomessa opetuksessaan sangen saksalais- ja jonkin verran natsimyönteiseen henkiseen ilmapiiriin. - Muuttuivatko painotukset? - Miten ja missä sävyssä Saksan käsittely historianopetuksessa muuttui? - Reagoiko kouluhallitus jotenkin asiaan? - Kysymyksiä riittää! - - Kannattaako kysyä?

Matti Lund

Lähetetty: 14.09.08 21:35
Kirjoittaja Emma-Liisa
ralf64 kirjoitti:Omassa kouluissani se ei onnistunut alkuunsakaan. Historian opettajani oli konservatiivinen patriootti ja oikeastaan minua eniten jäi kaivelemaan liian siloiteltu kuva Suomen historiasta ilman säröjä. Niinpä monista oppilaista tuli tuon takia jopa alttiinpia myöhemmin omaksumaan stalinistista tai oikeammin sosialidemokraattis-kekkoslaista "me emme ottaneet huomioon Neuvostoliiton intressejä"-ajattelua.

Tältä osin jopa ajattelenkin, että huomattava osa taistolaista historiankäsitystä on myös osa kapinaa liian siloiteltua historiankäsitystämme kohtaan. Jos 1960- ja 1970-luvulla olisi avoimemmin käsitelty myös lähihistoriamme kipupisteitä tällaista tolkutonta "Lenin lahjoitti Suomelle itsenäisyyden ja Stalin rauhan"- käsitystä olisi tuskin koskaan syntynytkään suomalaisten keskuuteen.
Pitää paikkansa sikäli, että nuoriso reagoi vanhemman sukupolven maailman- ja historiankuvaan. Toisaalta nimenomaan 60-luvulla alettiin käsitellä Suomen historian kipupisteitä (-18, jatkosota). Eli tutkimustietoa oli saatavana - jos ei koulussa (minulla onneksi oli), niin kirjastossa.

Jotkut vain eivät pystyneet ajattelemaan itse vaan ovat ryhmän vietävissä ja/tai halusivat olla voittavalla puolella.

Re: Oliko koulujen historianopetus suomettunutta 1970-luvulla?

Lähetetty: 08.08.09 14:45
Kirjoittaja Seppo Jyrkinen
Suomettumisen aika näkyi opiskeluun tarkoitetuissa kirjoissa. "Tiedon portaat" sarjan osassa 1 sivulla 89 lukee: "Valtiovallan oli käytettävä pakotusta ja väkivaltaa eriävien mielipiteiden sekä poliittisen vastarinnan tukahduttamiseksi. Saatuaan diktatoorisen vallan Stalin pani toimeen laajoja vangitsemisia ja teloituksia, joissa monet viattomat ihmiset menettivät henkensä"

Suorastaan kauniisti ja ymmärtäväisesti sanottu hirmuhallitsijasta, jonka rakensi pahemman hävityskoneiston kuin Hitler.

Re: Oliko koulujen historianopetus suomettunutta 1970-luvulla?

Lähetetty: 15.10.10 21:56
Kirjoittaja ralf64
Olisi perin kummallista väittää että suomettuminen ei olisi näkynyt historianopetuksessa. Näin varsinkin yliopistotasolla mutta myöhemmin myös yleisimmin kouluissa.

Re: Oliko koulujen historianopetus suomettunutta 1970-luvulla?

Lähetetty: 16.10.10 18:13
Kirjoittaja Tomppa
Tuo suomettuminen Neuvostoliiton kaudella on oma lukunsa ja suhteellisen merkityksetöntä siihen nähden miten Ruotsin vallan ajasta ollaan vielä hiljaa ja ruotsalaisuuden merkityksestä ei kerrota realistisia näkemyksiä kouluissa tai mediassa. Kouluissa aika ennen vuotta 1809 käsitellään pikaisesti vaikka nykyään ei kai sentään valehdella mistään Ruotsi-Suomesta, mutta ne lukemattomat sodatkin nähdään vain suomaisten sankaritarinoina hakkapeliittojen kautta. Autonomian ajaltakin olisi valaisevia näkemyksiä kunka suomalaisuutta estettiin nousemasta kaikin keinoin, mutta nämäkin ohitetaan kouluissa sujuvasti. Tässäkin ketjussa keskustellaan vain Neuvostoliiton vaikutuksesta sensuuriin ja totuuden puhumiseen joten suomettuneisuutta kai sekin osoittaa edelleen.

VKTS:stä Helsingin Sanomissa

Lähetetty: 17.10.10 09:29
Kirjoittaja Jyrki Ilva
Tämän aamun Helsingin Sanomat sisältää tässäkin ketjussa mainittua Vapaan
koulutuksen tukisäätiötä käsittelevän jutun, jonka otsikko on "Salainen säätiö
kokosi 1970-luvun mustan listan opettajista" (s. A6). Artikkelista on lyhennelmä
myös HS:n verkkosivuilla:

Marja Hannula: Tuttuja poliitikkoja toimi porvarien salaisessa säätiössä
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135260949157

Re: Oliko koulujen historianopetus suomettunutta 1970-luvulla?

Lähetetty: 17.10.10 13:49
Kirjoittaja jsn
Jälkikäteen alkaa entistä enemmän vaikuttaa siltä, että 1970-luvulla maassa käytiin suurta, kaikenläpäisevää kamppailua kaikkien suomalaisen yhteiskunnan keskeisten instituutioiden hallinnasta. Sama taistelu kulki kaikkialla hallinnon sisällä, mm. ulkoasiainhallinto oli yksi taistelukentistä, mutta koululaitoksen poliittinen painoarvo on aivan omassa luokassaan. Jakolinja ei mennyt selkeästi pro- ja anti-Neuvostoliitto-akselin mukaan, vaan kumpikin osapuoli oli omalla tavallaan suomettunut.

Re: Oliko koulujen historianopetus suomettunutta 1970-luvulla?

Lähetetty: 06.05.16 10:55
Kirjoittaja Tapio Onnela
Ylen sivuilla uutta tietoa Pirkkalan koulukokeilusta:
Peruskouluopetuksesta piti tulla marxilaista – uutta tietoa kohutusta Pirkkalan koulukokeilusta Yle 5.5.2016
Historioitsija Jari Leskisen tutkimuksen mukaan 1970-luvun puolivälissä toteutettu marxilainen peruskouluopetus Pirkkalassa on ollut paljon kerrottua laajempaa. Opetusta annettiin opetusministeriön ja kouluhallituksen siunauksella ensimmäiseltä luokalta yhdeksännelle saakka. Aineisto oli peräisin neuvostoliittolaisesta ja muusta marxilaista opetusmateriaalista.
***
Keskusrikospoliisin strategisen rikosanalyysin tutkijana toimiva Jari Leskinen kiinnostui jo unohduksiin painuneesta Pirkkalan koulukokeilusta saatuaan oppimateriaalina käytetyn monisteen eläkkeelle jäävältä kollegaltaan. Poliisi oli aikoinaan ollut mukana Pirkkalan tapahtumien selvittelyssä.

Leskinen vakuuttaa olevansa itse puoluepoliittisesti sitoutumaton. Hän on aiemmin tutkinut mm. Suomen ja Viron sotilaallista yhteistyötä itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä ja Porkkalaa Neuvostoliiton tukikohtana.

Leskinen innostui tutkimaan Pirkkala-ilmiötä laajemmin. Hän selvitteli Pirkkalan kokeiden taustoja ja vaiheita viitisen vuotta vapaa-aikanaan.

Tuloksena syntyi tutkimus Kohti sosialismia! – Pirkkalan peruskoulun marxilainen kokeilu 1973–75.
* Peruskouluopetuksesta piti tulla marxilaista – uutta tietoa kohutusta Pirkkalan koulukokeilusta Yle 5.5.2016

Re: Oliko koulujen historianopetus suomettunutta 1970-luvulla?

Lähetetty: 06.05.16 11:42
Kirjoittaja Tapio Onnela
Tapio Onnela kirjoitti:Ylen sivuilla uutta tietoa Pirkkalan koulukokeilusta:
Peruskouluopetuksesta piti tulla marxilaista – uutta tietoa kohutusta Pirkkalan koulukokeilusta Yle 5.5.2016
Historioitsija Jari Leskisen tutkimuksen mukaan 1970-luvun puolivälissä toteutettu marxilainen peruskouluopetus Pirkkalassa on ollut paljon kerrottua laajempaa. Opetusta annettiin opetusministeriön ja kouluhallituksen siunauksella ensimmäiseltä luokalta yhdeksännelle saakka. Aineisto oli peräisin neuvostoliittolaisesta ja muusta marxilaista opetusmateriaalista.
***
Keskusrikospoliisin strategisen rikosanalyysin tutkijana toimiva Jari Leskinen kiinnostui jo unohduksiin painuneesta Pirkkalan koulukokeilusta saatuaan oppimateriaalina käytetyn monisteen eläkkeelle jäävältä kollegaltaan. Poliisi oli aikoinaan ollut mukana Pirkkalan tapahtumien selvittelyssä.

Leskinen vakuuttaa olevansa itse puoluepoliittisesti sitoutumaton. Hän on aiemmin tutkinut mm. Suomen ja Viron sotilaallista yhteistyötä itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä ja Porkkalaa Neuvostoliiton tukikohtana.

Leskinen innostui tutkimaan Pirkkala-ilmiötä laajemmin. Hän selvitteli Pirkkalan kokeiden taustoja ja vaiheita viitisen vuotta vapaa-aikanaan.

Tuloksena syntyi tutkimus Kohti sosialismia! – Pirkkalan peruskoulun marxilainen kokeilu 1973–75.
* Peruskouluopetuksesta piti tulla marxilaista – uutta tietoa kohutusta Pirkkalan koulukokeilusta Yle 5.5.2016
Tässä teoksen kustantajan sivuilta Jari Leskisen teoksen kuvaus:
Dosentti Jari Leskinen osoittaa tutkimuksessaan, että SDP:n tavoitteena oli 1970-luvulla siirtää Suomi koulutuspolitiikan avulla sosialistiseen järjestelmään. Tämä tapahtuisi peruskoululaisten eli tulevien äänestäjien tullessa äänestysikään.

Oppilaiden maailmankatsomusta oli tarkoitus muokata työväenliikkeen ideologiaa vastaavaksi. SDP:ssä puhuttiin "sosialistisesta kasvatuksesta". Uutta koulutuspolitiikkaa testattiin ensimmäisenä Tampereen Pirkkalassa.

Pirkkalan peruskoulussa vuosina 1973 - 1975 toteutetun kokeilun päätavoite oli tutkia kokeellisin psykologisin menetelmin, kuinka hyvin oppilaat omaksuisivat marxilais-leniniläisen maailmankatsomuksen annetun opetuksen perusteella.

Pirkkalan kokeilu oli psykologien suunnittelema ja kouluhallituksen rahoittama projekti, jonka metodit perustuivat Neuvostoliiton ja Itä-Saksan marxilais-leniniläiseen psykologiseen tutkimukseen.

Sen opetusmateriaaleissa - historian, yhteiskuntaopin ja ympäristöopin osalta - korostettiin marxilais-leniniläistä maailmankatsomusta. Historian materiaali oli kopioitu lähes suoraan neuvostoliittolaisista lähteistä.

Pirkkalan kokeilun päätyttyä sen tulokset oli tarkoitus ottaa käyttöön Suomen kaikissa peruskouluissa.

Pirkkalan kokeilun suunnitteluun osallistuivat SDP:n johtavat koulutuspoliittiset poliitikot, asiantuntijat ja virkamiehet, etunenässä kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aho. Kokeilun opetussuunnitelmien ja -materiaalien valmistamisesta ja psykologisten kokeiden toteuttamisesta vastasi Suomen johtavista psykologian tutkijoista koostuva "tutkijaryhmä Peto".

Pirkkalan kokeilu päättyi kansalliseen skandaaliin keväällä 1975, kun osia kokeilusta tuli julkisuuteen.