Minusta – olen tosin vain kansainvälisen oikeuden approbatur-arvosanan yliopistossa suorittanut – professori Martti Koskenniemi oli täysin oikeassa lausunnossaan (jolle turhankin pilkuntarkka kirjallinen muoto ei tee täyttä oikeutta – tämän esitys televisiossa oli tietysti suullinen. Nimimerkkikirjoittelija Emma-Liisa kuitenkin suvaitsee asettaa prof. Martti Koskenniemen epäselviksi jäänein perustein sylkikuppiinsa.Emma-Liisa kirjoitti:J Kämäräinen kirjoitti: prof. Martti Koskenniemi: "Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta tässä ei ole mitään ongelmaa ... Nythän olemme sitten lukeneet sillä tavalla, että tarkoituksena oli Bin Ladenin tappaminen. Tämä nyt ei ehkä ollut pelisääntöjen mukaista. Toisaalta tässä nyt on kuitenkin kyse sodasta terrorismia vastaan, niinkuin Yhdysvallat sanoo, ja silloin seurataan tietysti näitä sodankäynnin pelisääntöjä, joissa sitten vastustaja surmataan".
http://areena.yle.fi/video/1304400882594 [/quote ]
Professori Koskenniemi osoittaa hämmästyttävää tietämättömyyttä siitä, mitä kansainvälinen oikeus sanoo sodankäynnistä. Vihollisen sotilasta, joka antautuu, nimenomaan ei saa surmata, vaan hänet on otettava vangiksi.
Ymmärrän että syvällisesti kansainväliseen oikeuteen perehtyneellä nettikirjoittelija-nimimerkki Emma-Liisalla - on syvän kansainvälisen oikeuden tuntemuksensa johdosta täysin erilaiset mahdollisuudet syyttää professori Martti Koskenniemeä kansainvälisen oikeuden perusteiden tuntemattomuudesta kuin minulla. Prof Koskenniemen julkaisut, joista luettelo lopussa, eivät ilmeisesti oikeuta minkäänlaisiin johtopäätöksiin tämän perehtyneisyydesta kansainvälisen oikeuden perusteisiin.
En kuitenkan - itse asiassa – usko lainkaan, että nettikirjoittelija-nimimerkki Emma-Liisalla on yhtään minkäänlaista kansainvälisen oikeuden perusteidenkaan asiantuntenusta – uskon vakaasti että tämä puhuu tapansa mukaisesti pelkkää potaskaa. Prof. Koskenniemen haastetteluun Emma-Liisa ilmeisesti ei ole tarkemmin tutustunut tälle annetusta linkistä huolimatta – tai sitten ovat prof. Koskenniemen esittämät eräät muut huomautukset kansainvälisen oikeuden toimijoille tututusta amerikkalaisten itsekkäästä toiminnasta kansainvälisissä järjestöissä olleet nimimerkki Emma-Liisan varsinaisen suuttumuksen kohteena, mene ja tiedä. Emma-Liisa on mahdollisesti myös lukenut ja kuunnellut huolimattomasti . Professori Koskenniemi ei mainitse sanallakaan mitään "Vihollisen sotilasta, joka antautuu".
Professori Martti Koskenniemi totesi haastattelussa myös, ettei presidentti Barack Obaman näkemys, että ”oikeus on tapahtunut” pidä paikkansa, ja viittasi tällöin muun muassa Valkoisen talon liepeillle kokoontuneeseen rimuitsevaan kansajoukkoon – osoitettiin suosiota omille kuin urhelutapahtumassa konsanaan. - On edellytettävää laajempaa kontekstia, painotti Koskenniemi, jotta voitaisiin puhua ”oikeudesta”. ”Oikeudenmukaisuuden rekisteri ei toimi kun on kyse poliittisen vastustajan surmaamisesta”, kiteytti hän. Koskenniemi totesi myös – sivuraidetta seuratessaan - ponnekkaasti, että kansainvälisen oikeuden piirissä toimiville on amerikkalaisten häikäilemätön oman edun tavoittelu kansainvälisissä järjestöissä sangen tuttua.
Vaatimattomuus kaunistaa mutta ei siis nimimerkki Emma-Liisaa, päinvastoin. Onhan tämä - itsensä nyt kansainvälisen oikeudenkin asiantuntijaksi korottanut - nimimerkki kirjoittanut tällekin foorumille 1763 viestiä eri aihepiirejä koskevia viestejä, joten tämä on lukuisten eri alojen ja nyt siis kansainvälisen oikeuden asiantuntija. Viestejä hän on kirjoittanut ilmeisesti eniten kaikista tälle foorumille eli 1.13 viestiä päivässä. Olisi tietysti ollut parempi jos olisimme säästyneet useimmilta niistä viesteistä ja vielä parempi, jos tulevaisuudessa säästyisimme enemmiltä asiantuntijan roolissa kirjoitetulta päättömyyksiltä – asialliset viestit toivotan toki tervetulleiksi. Mutta kun nimimerkki Emma-Liisa ei malta mieltään, vaan kirjoittaa - aiheesta kuin aiheesta - ilmeisesti mitä tahansa tämän mieleen juolahtaa ja postittaa näin kyhäämänsä ilman että soisi itsekritiikille tai kypsymiselle hetkeäkään aikaa. Hieman on laatu parantunut sen jälkeen kun tämä on (ehkä kerran esittämäni huomautuksen johdosta) alkanut oikolukea tekstiään – nykyään ovat lyöntivirheet kuten viestissä esiintyvä ”kidnapapata” harvemmassa. Samalla on tämän viesteihin tullut lisääntyneen itsekritiikin myötä myös hieman harkitumpi ote.
Tällä kertaa nimimerkki Emma-Liiisaa on syvästi kouraissut se, etteivät kaikki iloitsekaan tämän kanssa Osama Bin Ladenin taposta. Minä juristina en tietenkään hyväksy yksilöön kohdistettua surmaamista. Päinvastoin, olen varsin pahoillani tapon osoittamasta maailman (tosin suhteellisesta) alennustilasta
On ilmeistä että Yhdysvalloissa on sen suunnattoman arvovaltatappion jälkeen, jonka tapahtumat 11. syyskuuta 2001 merkitsivät sille, ryhtynyt liiallisiin ylitoimiin - muun muassa propagandistiseen sodanjulistukseen valtion aluetta omaamatonta ja määrittelemätöntä ”terrorismia” vastaan (ilmeisesti kommunismin jälkeinen paholaisen asemaan noussut sinänsä kohtuullisen vähäpätöinen islamilaisliikehdintä). Pian 10 vuotta kestäneen ajojahdin jälkeen on toiminta johtanut amerikkalaisten toivomaan tulokseen – yhden miehen surmaamiseen, johon Yhdysvalloissa pyrittiin määrätietoisesti 10 vuotta. Satumaisen ”Tähtien sodan” jälkeen Yhdysvallat ryhtyi yhtä tarunomaiseen (pyhään) "Sotaan Terrorismia Vastaan” (irvokkaita propagandanimityksiä, missäköhän Valkoisen talon mainostoimistossa tuokin termi lienee synnyttetty?) ja saavutti nyt suuren tavoitteensa ja sen vuoksi riemuvoiton sodassa kun Osama Bin Laden surmattiin. Kuten täällä (ehkä turhankin varovaisesti) mainittiin:
Ei "terrorisminvastainen sota" ole kuitenkaan pelkkä nimitys. Leimaamalla jonkun ”terroristiksi” Yhdysvallat vapautuu ilmaisemansa näkemyksen mukaisesti velvollisuudestaan noudattaa leimattuun nähden Geneven sopimuksia (ennen kaikkea sotavankien kohtelusta). - Oman näkemyksen perusteella tosin ei kukaan saata "vapautua velvollisuudesta", silloin mitään velvollisuutta ei ole alunperin ollutkaan. Näkemys kuvaa hyvin Yhdysvaltojen käsitystä kansainvälisen oikeuden mukaisista velvollisuuksista, ne ovat periaatteellisia, joita Yhdysvallat noudattaa vain, sikäli kuin se katsoo etunsa sitä vaativan. Yleensäkin se kuvannee kansainvälisen oikeuden (perimmiltään) dispositiivista luonnetta.J.Kämäräinen kirjoitti:Itse näkisin hieman ongelmallisena sen, että yksittäisiä järjestöjä tai henkilöitä vastaan julistetaan sota.
Mutta Yhdysallat ei myöntänyt triumfia Barack Obamalle, eikä tämä johdattanut siis joukojaan Washingtoniin riemusaattueessa eikä Obama ollut joutunut lupaamaan CocaColaansa litkiville amerikkalaisille ”blood, sweat and tears-kohtelua”, kuten Churchill lupasi aikoinaan englantilaisille, vaan nimikkeellä "terrorisminvastainen sota" jatkuu sanoisinko kansainvälinen gladiaattoriesitys / poliisioperaatio. Kansa haluaa kuten tunnettua sirkusta ja leipää - ja sai sitä amerikkalaisille ominaiseen tapaan kun amerikkalaissotilaat surmasivat kaiketi aseettoman ja puolustuskyvyttömän Osama Bin Ladenin. Onhan ”terrorisminvastainen sota” hyvä sota ainakin siinä mielessä, ettei se ole vaatinut erityisemmin amerikkalaisilta uhreja – päinvastoin kuin jos sodittaisiin ”oikeasti”, kuten esim. tapahtui amerikkalaisten sodassa vietnamilaisia vastaan. Se ”oikea” sota olikin välttämätöntä sopia (Pariisin rauhannevotteluissa) häviöksi oman sotaa vastustavan kansalaismielipiteen voimistuessa sodan vaatimien uhrien vuoksi. - Nykyisin täytynee erottaa ”oikea” sota (amerikkalaisten huviksi esitetyistä) gladiaattoripeleistä ja kansainvälisesistä poliisityyppisistä operaatioista erityisesta uskon vimmastuttamia henkilöitä vastaan, jollaiseen esim. Tanskalla olisi ollut syytä ryhtyä pilapiirrosjupakan yhteydessä). "Terrorismivastainen sota" lieneekin amerikkalainen termi, jolla amerikkalaiset vapautuvat kansainvälisistä velvoitteistaan poliisioperaatioissa, joiden kohteena ovat amerikkalaisvihamieliset, lähinnä islamistinen liike.
On sinänsä huomionarvoista, ettei Yhdysvallat ole ilmoittanut mm. surmatyössä käyttämänsä henkilöstön (siis eräässä mielessä pyöveleiden) henkilötietoja eikä näitä ole tietääkseni haasteteltu mediassa. Muutoinkin on koko surmaamistyö, sen suunnittelu, toteutus ja jälkitoimet salattu kansainväliseltä – ja kansalliselta - medialta. Julkisuuteen on joitain yksityiskohtia vuotanut, esimerkkinä olkoon se, että surmatyö toteutettiin ampumalla Osama Bin Ladenia lähietäisyydeltä silmän yläpuolelle päähän. Mutta missä ovat tuhannet mediakirjoitukset ”Yes, I fired the deadly shot” tai ”I was in the squad that killed Osaba” tai ”This was the way we took”, ”I would have been there but my mom...”, karttoineen, piirrustuksineen, valokuvineen, videoineen jne. Missä? Mitä Yhdysvallat siis salailee. - On tosin ymmärrettävää, ettei valokuvia tapetusta Osama Bin Ladenin ruumiista ole julkaistu (vastapropagandan pelossa), mutta entä loput? Miksei tätä herkkupalaa ole käytetty amerikkalaispropagandassa?
Täytynee olettaa, sekä lopputuloksesta, että toimien pikkutarkasta salaamisesta, ja surmatyön jälkeisestä ruumiin upottamisesta mereen päätellen, että surmaaminen tehtiin tarkoituksellisesti ja suunnitelmallisesti ja että tarkoitus, Osama Bin Ladenin hengen riistäminen (tai toisessa, amerikkalaisten mielestä varmaankin huonommassa vaihtoehdossa (jos oli lainkaan vaihtoehtoa) vangiksi ottamisessa), myös saavutettiin. Jäljet - ruumis - hävitettiin siis jälkikäteen, kuten ilkitöissä on tapana. Surmaaminen tapahtui tunkeutumalla syvään Pakistanin maaperälle – kaikki tosin muodollisesti kansainvälisen oikeuden mukaisia tekoja, kuten professori Martti Koskenniemi totesi (minkä nimimerkki Emma-Liisa jätti tietysti mainitsematta). Mitään triumfia ei kuitenkaan, kuten jo mainitsin, uroteosta Obamalle myönnetty. Jotain suhteellisuudentajua sentään osoitettiin kalskeista nimittelyistä huolimatta.
Minulle uutinen Osama Bin Ladenin kuolemasta oli lähinnä suruviesti (jos edes sitäkään, ehkä pikemminkin informaatiota eräästä päätepisteestä kansainvälisessä politiikassa), mutta eihän sille mitään voinut. Ehkä oli parempi niin, ovathan voimakkaimmat amerikkalaiset aggressiot olleet suunnattuina sen kymmenen vuotta johonkin muualle, lähinnä radikaaleihin islamisteihin. Pieskööt toisiaan, kun jotain kerran on pakko piestä. Nähtäväksi jää, mihin amerikkalaisaggressiot seuraavaksi suuntautuvat. Ehkä ne pysyvät ”pyhässä sodan uskonnon puolesta", toivottavasti. - Se on kuitenkin selvää, että muun mailman alistaminen palvelemaan oman maanosan asukkaiden tarpeita on kiistatta amerikkalaisten pitkäntähtäimen poliittinen tavoite. Olisi taruakin ihmeellisempää ellei näin olisi.
Itse kuitenkin otan kantaa maailmanpolitiseen tapahtumiin ennen kaikkea suomalaisena, en suinkaan neutraalina kansainvälisen oikeuden muka ”asiantuntijana”, jolla on pätevyys arvioida ettei kansainvälisen oikeuden professori tunne kansainvälisen oikeuden perusteita niinkuin nettikirjoittelija Emma-Liisa arvelee että tällä on.
Professori Jaakko Hämeen-Anttila totesi samassa haastattelussa (yhdessä usein manitun prof. Koskenniemen kanssa,), että Yhdysvallat on tukenut aiemmin sekä Osama Bin Ladenia että Muammar Gaddaffia näiden osallistuessa poliittiseen peliin (tuolloin) Yhdysvaltojen toivomalla tavalla ja ollessa tuolloin amerikkalaisen median suosikkeja, joka piti heidän silloista toimintaansa ”urheana”. Tämän jälkeen prof. Hämeen–Anttila mainitsi, että:
Se pitänee varmaankin paikkansa.Yhdysvallat tarvitsee aina vihollisen ja myöskin löytää sellaisen”.
En malta olla ottamatta tähän lopuksi lyhennelmää professori Martti Koskenniemen julkaisuluettelosta. Mukaan olen ottanut tilan säästämiseksi vain tämän yhdeksän kirjaa ja jättänyt pois tämän 121 julkaisemaa artikkelia. Minulla ei ole käytössäni tätä arvostelleen nimimerkki Emma-Liisan vastaavaa kansainvälistä oikeutta koskevaa kirjallisuusluetteloa, joka on varmaankin, tämän professori Koskenniemeä kohtaan osoittavasta alentavasta suhtautumisesta päättellen mittava ja käsittänee varmaankin sekin ainakin toistasataa teosta. Lukijan arvioitavissa on, onko nimimerkikki Emma-Liisalla pätevyys esittää lausuntoja siitä, että professori Martti Koskenniemi ”osoittaa hämmästyttävää tietämättömyyttä siitä, mitä kansainvälinen oikeus sanoo sodankäynnistä”. Minusta Emma-Liiisan tulisi asennoitua niin että oma arvio on erheellinen ja oikoa omat käsityksensä vastaamaan kansainvälistä oikeutta pidättäytyen jo tutuiksi käyneistä eri alojen professorien sylkykuppiinsa asettamisesta.
1) From Apology to Utopia. The Structure of International Legal Argument, Helsinki 1989;
2) International Law (Ed. In the series "International Library of Essays in Law and Legal Theory"), Dartmouth 1991;
3) Kansainväliset pakotteet ja Suomi. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvat ei-sotilaalliset sanktiot ja niiden täytäntöönpano, (In Finnish, transl: "International Sanctions and Finland. Sanctions Relating to Foreign and Security Policy and their Implementation in Finland"), Helsinki 1994;
4) International Law Aspects of the European Union (Ed.), Nijhoff, The Hague 1998;
5) La succession d'États: La codification à l'épreuve des faits / State Succession: Codification Tested against the Facts (The Hague Academy of International Law, with Pierre Michel Eisemann), Nijhoff, The Hague 2000.
6) The Sources of International Law (Ed. in the series “The Library of Essays in International Law”), Ashgate/Dartmouth, London etc. 2000;
7) The Gentle Civilizer of Nations: The Rise and Fall of International law 1870-1960 Cambridge University Press (Hersch Lauterpacht Memorial Lectures), Cambridge 2001, Spanish translation: El Discreto Civilisador de Naciones. El auge y la caida del derecho internacional 1870-1960 (Ciudad Argentina & Servicio Publicationaes – Facultat de Derecho Universidad Compkutense (2005);
8) From Apology to Utopia. The Structure of International legal Argument. Reissue with a New Epilogue (Cambridge University Press, 2005);
9) La politique de droit international (Paris, Pedone, 2007)