Kati Parppei
Viestit: 9
Liittynyt: 21.06.06 10:25
Paikkakunta: Espoo
Viesti: Kotisivu

Boudiccan aarrekätköt (YLE 25.6.)

Sankarimyytit elävät omaa elämäänsä

Virallinen historia on lähes poikkeuksetta voittajien historiaa, menestyjien näkökulmasta kerrottua. Niinpä myös Brittein saarten roomalaisaikaa käsittelevää historiankirjoitusta on hallinnut näkökulma, joka korostaa roomalaisen kulttuurin edistyksellisiä piirteitä verrattuna varhaisempiin heimoyhteisöihin. Kehityksen merkeiksi on luettu muun muassa keskushallinto, tieverkko ja kaupankäynnin laajentuminen. Kuvaavaa on, että itse Britannia-nimikin on roomalaista perua, joskin sen juuret löytynevät kelttikielistä.

Mukana historiankirjoituksessa ovat kulkeneet myös myytit ja kertomukset vastarinnasta valloittajia vastaan. Etenkin 1800-luvun nationalistiset ja kansallisromanttiset aatevirtaukset nostattivat intoa hakea historian hämäristä toinen toistaan sankarillisempia tarinoita kansakuntien menneisyyttä värittämään. Hyvä esimerkki omaa elämäänsä eläneestä legendasta on kertomus kelttikuningatar Boudiccan johtamasta kapinasta vuonna 61. Historiallisia tosiasioita tunnetaan kahdentuhannen vuoden takaisesta tapahtumasta vain vähän, mikä on antanut mielikuvitukselle tilaa lentää.

Kun keisari Claudius vuonna 43 aloitti tukikohtien rakennuttamisen ja roomalaisen kulttuurin juurruttamisen Britanniaan, tulokkailla oli vastassaan klaaneja ja heimoja, joita on antiikin ajoista lähtien kutsuttu kelttiläisiksi. Kyse ei ollut yhtenäisestä kansasta sen enempää kuin ”rodustakaan”, vaan paikallisista ryhmittymistä, joille yhteistä oli kieliryhmä ja eräät kulttuuripiirteet. Arkeologiset löydöt kertovat, että saaren eteläisiin osiin oli jo ennen roomalaisten tuloa muodostunut kaupunkimaisia, suurehkoja yhteisöjä, joissa viljeltiin maata ja kasvatettiin karjaa. Pohjoisessa elettiin pienemmissä heimoyhteisöissä.

Boudiccan kerrotaan hallinneen aluetta Britannian kaakkoisosassa Rooman keskusvallan alaisuudessa miehensä Prasutaguksen kanssa. Prasutaguksen kuoltua keisari Neron hallitsemat roomalaisjoukot ottivat maat hallintaansa, mikä oli leskikuningattarelle liikaa. Boudiccan väitetään saaneen mukaan vastarintaan muitakin raskaaseen verotukseen kyllästyneitä kelttiheimoja, jotka yhdessä saivat aikaan mittavaa tuhoa roomalaisten riveissä ennen lopullista häviötään.

Muun muassa Boudiccan hautapaikka on sittemmin ollut innokkaiden etsintöjen ja arvailujen kohteena. Kulttuurien kohtaamista valottavat puolestaan uudet arkeologiset löydöt. Kiinnostavin kysymys ei ehkä kuitenkaan ole se, mikä Boudiccan – tai Robin Hoodin tai kuningas Arthurin – kertomuksessa on totta ja mikä legendaa. Sen sijaan voisi pohtia, mikä sankarimyyteissä meitä kiehtoo ja kiinnostaa sukupolvi toisensa jälkeen.

FM Kati Parppei
tutkijakoulutettava
Joensuun yliopisto

- - -

Oheinen artikkeli liittyy Boudiccan aarrekätköt-dokumenttielokuvaan, TV1 sunnuntaina 25.6.2006 klo 16.10 http://historia.yle.fi/boudiccan_aarrekatkot

Artikkeli ilmestyi myös osoitteessa:
http://historia.yle.fi/boudiccan_aarrek ... storiaansa
Voit kommentoida artikkelia joko tällä foorumilla tai Ylen foorumilla.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”