Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

Teemalta tullut ohjelma suomalaisen sotilaan myytistä ei oikein päässyt puusta pitkään, kun juututtiin kaikkien tuntemiin juttuihin Tuntemattoman sotilaan eri versioista.

Panu Hoglund
Viestit: 39
Liittynyt: 10.09.09 08:51

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

Jos nyt kysytään, miksi sotaromaanit jaksavat kiinnostaa, niin siihen on paljonkin ihan kirjallisia syitä.

Sotaromaaneissa on mahdollista kuvata keskeisiä elämän, kuoleman ja etiikan kysymyksiä, kuten uskollisuutta ryhmälle, pienyhteisön sisäisiä veljeys- ja lojaalisuussuhteita ym.

Sotaromaaneissa on pelkistettyä draamaa, sotaromaaneissa on jännittäviä tapahtumia.

Sotaromaaneilla on myös tiettyä emansipatorista potentiaalia. Neuvostoliiton kirjallisuudenhistoriassa on tunnettu tosiasia, että Stalinin kuoltua kirjallisuuselämää olivat liberalisoimassa juuri sotaromaanit. Sotaromaanista ei tule hyvää, ellei siinä ole sellainen mahdollisuus, että oma puoli häviää, ja ellei siinä kuole viattomia oman puolen siviilejä - vihollisesta pitää rakentaa oikeasti pelottava, uhkaava ja hirveä, jotta oman puolen sankarit näyttäisivät oikeilta sankareilta. Stalinin aikaisen propagandahötön tilalle Neuvostoliitossa saatiin oikeaa kirjallisuutta juuri sotakirjallisuuden johdolla.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

Panu Höglund kirjoitti: Sotaromaaneilla on myös tiettyä emansipatorista potentiaalia. Neuvostoliiton kirjallisuudenhistoriassa on tunnettu tosiasia, että Stalinin kuoltua kirjallisuuselämää olivat liberalisoimassa juuri sotaromaanit. Sotaromaanista ei tule hyvää, ellei siinä ole sellainen mahdollisuus, että oma puoli häviää, ja ellei siinä kuole viattomia oman puolen siviilejä - vihollisesta pitää rakentaa oikeasti pelottava, uhkaava ja hirveä, jotta oman puolen sankarit näyttäisivät oikeilta sankareilta. Stalinin aikaisen propagandahötön tilalle Neuvostoliitossa saatiin oikeaa kirjallisuutta juuri sotakirjallisuuden johdolla.
Sinun "tunnettu tosiasiasi" on tuntematon uudelle Venäläisen kirjallisuuden historialle, (2011) jossa Kirsti Ekman kirjoittaa (s. 549) "Neuvostoliitossa puhe sodasta oli puhetta voitosta. Traumoja eikä yksilön käsrsimystä ei käsitelty julkisuudessa eikä niitä fiktiossakaan korostettu."

Suojasään merkkiteosten joukossa Ekman mainitsee vain yhden sotaa k'äsittelevän teoksen, Mihail Solohovin Erään ihmiskohtalon, joka käsitteli sotavankeutta.

Mitään erityistä emansipatorista luonnetta tuolla teoksella ei ollut, toisin kuin Ehrenburgin Suojasäällä ja Dudintsevin romaanilla Ei ainoastaan leivästä ja sekä erityisesti Solzhenitysnin leirikertomuksella Ivan Denisovitsin päivällä.

Kannattaa vertailla suhtautumista kuolemanrangaistukseen Bekin Volokololamskin valtatiessä ja Linnan Tuntemattomassa.

Panu Hoglund
Viestit: 39
Liittynyt: 10.09.09 08:51

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

Emma-Liisa kirjoitti:
Panu Höglund kirjoitti: Sotaromaaneilla on myös tiettyä emansipatorista potentiaalia. Neuvostoliiton kirjallisuudenhistoriassa on tunnettu tosiasia, että Stalinin kuoltua kirjallisuuselämää olivat liberalisoimassa juuri sotaromaanit. Sotaromaanista ei tule hyvää, ellei siinä ole sellainen mahdollisuus, että oma puoli häviää, ja ellei siinä kuole viattomia oman puolen siviilejä - vihollisesta pitää rakentaa oikeasti pelottava, uhkaava ja hirveä, jotta oman puolen sankarit näyttäisivät oikeilta sankareilta. Stalinin aikaisen propagandahötön tilalle Neuvostoliitossa saatiin oikeaa kirjallisuutta juuri sotakirjallisuuden johdolla.
Sinun "tunnettu tosiasiasi" on tuntematon uudelle Venäläisen kirjallisuuden historialle, (2011) jossa Kirsti Ekman kirjoittaa (s. 549) "Neuvostoliitossa puhe sodasta oli puhetta voitosta. Traumoja eikä yksilön käsrsimystä ei käsitelty julkisuudessa eikä niitä fiktiossakaan korostettu."

Suojasään merkkiteosten joukossa Ekman mainitsee vain yhden sotaa k'äsittelevän teoksen, Mihail Solohovin Erään ihmiskohtalon, joka käsitteli sotavankeutta.
Tuota noin, hän ei sitten mainitse Bondarevia, Baklanovia eikä Bykauta?

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

Panu Höglund kirjoitti: Tuota noin, hän ei sitten mainitse Bondarevia, Baklanovia eikä Bykauta?
Juu, Kirsti Ekonen mainitsee kaksi edellistä "luutnanttikirjailijaa", mutta vain Nekrasovin (Stalingradin juoksuhaudoista) seuraajina.

Jos ajatellaan emansipatorista sotaromaania, niin se on tietysti Vasili Grossmanin Elämä ja kohtalo (1980), joskin sitä ei julkaistu NL:ssa ennen kuin 1988.

Panu Hoglund
Viestit: 39
Liittynyt: 10.09.09 08:51

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

Emma-Liisa kirjoitti:
Panu Höglund kirjoitti:
Tuota noin, hän ei sitten mainitse Bondarevia, Baklanovia eikä Bykauta?
Juu, Kirsti Ekonen mainitsee kaksi edellistä "luutnanttikirjailijaa", mutta vain Nekrasovin (Stalingradin juoksuhaudoista) seuraajina.

Jos ajatellaan emansipatorista sotaromaania, niin se on tietysti Vasili Grossmanin Elämä ja kohtalo (1980), joskin sitä ei julkaistu NL:ssa ennen kuin 1988.
...joka kirjoitettiin alun perin viisikymmenluvun lopulla, sen "uuden, rehellisen sotaromaanin" nousun inspiroimana.

Kiitos kun muistutit miksi suomenkielisiin "tietokirjoihin" ei edelleenkään kannata koskea pitkällä tikullakaan.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

Panu Höglund kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:
Panu Höglund kirjoitti:
Tuota noin, hän ei sitten mainitse Bondarevia, Baklanovia eikä Bykauta?
Juu, Kirsti Ekonen mainitsee kaksi edellistä "luutnanttikirjailijaa", mutta vain Nekrasovin (Stalingradin juoksuhaudoista) seuraajina.

Jos ajatellaan emansipatorista sotaromaania, niin se on tietysti Vasili Grossmanin Elämä ja kohtalo (1980), joskin sitä ei julkaistu NL:ssa ennen kuin 1988.
...joka kirjoitettiin alun perin viisikymmenluvun lopulla, sen "uuden, rehellisen sotaromaanin" nousun inspiroimana.

Kiitos kun muistutit miksi suomenkielisiin "tietokirjoihin" ei edelleenkään kannata koskea pitkällä tikullakaan.
Syy ei ollut kirjoittajan, minulle on tullut painovirhe: 1960.

Ekonen mainitsee (s. 602) pysähthneisyyden ajan "sotasankaruutta kritisoivat ja satiiriset tekstit" ja "sodan raadollista arkitodellisuutta kuvaavat teokset" sekä sen että "1980-luvun puolivälissä sota-aiheeseen avattiin kriittisempiä ja synkempiä näkökulmia ja sankarilisuuden myyttiä alettiin purkaa", mutta toteaa: "Siitä huolimatta tai juuri sen takia Suuri isänmaallinen sota on edelleen nyky-Venäjällä pyhä asia, koska se on suurvaltaidentiteetin tärkeä elementti."

Et ole laimkaan ymmärtänyt Grossmanin romaania, jos katsot sen insipiroijiksi saman aiheen eli sotaromaanit. Keskeistähän siinä on syvärakenteen tasolla aivan sama kuin Pasternakin Zhivagossa ja Solzhenitsynin teoksissa.

Panu Hoglund
Viestit: 39
Liittynyt: 10.09.09 08:51

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

Emma-Liisa kirjoitti:
Et ole laimkaan ymmärtänyt Grossmanin romaania, jos katsot sen insipiroijiksi saman aiheen eli sotaromaanit. Keskeistähän siinä on syvärakenteen tasolla aivan sama kuin Pasternakin Zhivagossa ja Solzhenitsynin teoksissa.
Luulenpa, etten ota vastaan romaanien tulkintaohjeita ihmisiltä, joita en tunne nimeltä. Enköhän minä - kaikella kunnioituksella - ole venäjänkielisen kirjallisuuden virtauksista paremmin perillä kuin sinä.

Juuri Solzhenitsynin muistelmat lukemalla pääsee erittäin hyvin jyvälle vaikkapa rintamarunoilija Tvardovskin kirjallisista tavoitteista ja omantunnon konflikteista. Tvardovski oli arvostettu ja luettu kansan runoilija, joka koetti sekä olla rehellinen rintamakokemukselleen että uskollinen puolueen linjalle, ja se repi hänen sielunsa kappaleiksi tavalla, jota Solzhenitsyn sai seurata hyvin läheltä.

Eräässä kohtaa Tvardovski sanoi suoraan, että hänen mielestään kriittinen realismi ei ollut sosialistista realismia huonompaa, ja tämä oli rintamakirjallisuuden pointti: siinä pyrittiin kuvaamaan rintaman tapahtumia kriittisen realismin keinoin niin pitkälle kuin oli poliittisesti mahdollista Neuvostoliiton oloissa. Tvardovskin persoonassa heijastuu juuri tämä dilemma, joka oli ominainen rintamakirjailijoille yleensä, jos he eivät tyytyneet pelkkään puolueämyrin osaan.

Mitä sitten tulee Grossmaniin, hän oli entinen rintamakirjeenvaihtaja, joka oli kirjoittanut poliittisesti oikeaoppisempia kirjoja ennen Elämää ja kohtaloa. Itse asiassa Elämä ja kohtalo oli tarkoitettu kaksiosaisen sarjan jälkimmäiseksi osaksi - alkuosa oli jo viisikymmenluvulla laillisesti ilmestynyt Za pravoje delo, "Oikean asian puolesta".

Ja minun lähdeteokseni tähän on muuten Andrzej Drawiczin johdolla vuonna 1997 toimitettu "Historia literatury rosyjskiej XX wieku".

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

Luin nyt Pekka Mannisen Äänislinnan. Ei se hullumpi ollut, mutta epätasainen. Ja valitettavasti sellaiset yksityiskohdat kuin että naispäähenkilö oli saanut vapaasti asua ja liikkua miehitetyssä Ranskassa koska Suomi oli 1940 (!) Saksan liittolainen, häiritsivät.

Kansan Uutisten Jouko Huru taisi osua oikeaan:

"Mannisen Äänislinnaa on turha lukea sotahistoriallisena avainromaanina. Sellaiseksi sitä ei ole tarkoitettu. Sen tarina ja kaikki henkilöt ovat fiktiivisiä."

http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/k ... n-riveilla

Marja-Liisa Heinon Niemisen tyttövainaan tapaus tuntui sekä "uskottavammalta" että lopussa jopa syvemmälle menevältä:

http://www.pohjalainen.fi/kulttuuri-ja- ... -1.1084728

Trilisser
Viestit: 502
Liittynyt: 24.04.06 17:03

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

Emma-Liisa kirjoitti:Ja maailma pyöri täysin Suomen ympärillä: kirjailija oli kuin täysin tietämätön siitä, että parhaillaan oli menossa holokausti.
Lasse Laaksonen totesi uusimmassa teoksessaan, että historiallisten henkilöiden tekemisten tai tekemättä jättämisten arvostelu myöhempien aikojen tietojen perusteella on amatöörimäisyyttä, joka ei kuulu tieteelliseen historiantutkimukseen. Kun vaikkapa Paasikiven päiväkirjojen perusteella voi sanoa, että juutalaiset ja heidän kohtalonsa oli aikalaisten katsannossa mitätön sivuseikka, niin miksi hitossa Suomen rintamalle sijoittuvan romaanin pitäisi käsitellä aihetta holokausti-miljardibisneksen tyyliin?

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

Trilisser kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Ja maailma pyöri täysin Suomen ympärillä: kirjailija oli kuin täysin tietämätön siitä, että parhaillaan oli menossa holokausti.
Lasse Laaksonen totesi uusimmassa teoksessaan, että historiallisten henkilöiden tekemisten tai tekemättä jättämisten arvostelu myöhempien aikojen tietojen perusteella on amatöörimäisyyttä, joka ei kuulu tieteelliseen historiantutkimukseen. Kun vaikkapa Paasikiven päiväkirjojen perusteella voi sanoa, että juutalaiset ja heidän kohtalonsa oli aikalaisten katsannossa mitätön sivuseikka, niin miksi hitossa Suomen rintamalle sijoittuvan romaanin pitäisi käsitellä aihetta holokausti-miljardibisneksen tyyliin?
Eipä kannata puhua aikalaisista yleensä. Samalla perusteella ei Stalinin kauttakaan saisi käsitellä muuta kuin Stalinin näkökulmasta ja esimerkiksi Solzhenitsynin Vankileirien saaristo olisi "väärin kirjoitettu".

Sitä paitsi, tässä on kyse historiallisesta romaanista, jossa on aina kyse kahdesta aikakaudesta, kuvattavasta ja julkaisuajasta.

Trilisser
Viestit: 502
Liittynyt: 24.04.06 17:03

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

Saa Stalinin kautta tarkastella muittenkin näkökulmasta, mutta pitää pitäytyä aikalaisissa ja pidättäytyä moralisoinnista. Laaksonen toteaa senkin, että "arvottavat adjektiivit" eivät kuulu tieteelliseen historiankirjoittamiseen.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

Trilisser kirjoitti: Saa Stalinin kautta tarkastella muittenkin näkökulmasta, mutta pitää pitäytyä aikalaisissa ja pidättäytyä moralisoinnista. Laaksonen toteaa senkin, että "arvottavat adjektiivit" eivät kuulu tieteelliseen historiankirjoittamiseen.
Moralisointi ei ole sama kuin moraali. Kaikilla ihmisillä on jonkinlainen moraali, oli se sitten alistumista johtajan käskyihin tai omantunnon seuraamista.

Historiantutkijakaan ei voi olla koskettelematta eettsiiä kysymyksiä. Hän voi toki teeskennellä tekevänsä niin, mutta se vain tarkoittaa, että hän valitsee Stalinin/Hitlerin moraalin.

Trilisser
Viestit: 502
Liittynyt: 24.04.06 17:03

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

Mikäli historioitsija rupeaa moraalisten tuomioiden jakajaksi, muuttuu historiankirjoitus raastuvanoikeudeksi, ja kuten Klingekin on todennut, se ei ole historiankirjoituksen tehtävä. Ja ennen kaikkea, kuka määrittää "hyväksyttävän" moraalin? On aivan selvää, että vaikkapa Emma-Liisan ja Mahmoud Ahmadinejadin moraalinäkemykset poikkeavat toisistaan radikaalisti. Millä oikeudella toinen julistaisi oman moraalinsa toisen moraalia paremmaksi? Tällä hetkellä "läntisen arvomaailman" edustajat ovat kohottaneet itsensä toisten yläpuolelle, aivan kuin heidän arvomaailmansa olisi se lopullinen ja ylivertainen, ja samalla heidän näennäinen suvaitsevaisuutensa paljastuu aidon suvaitsevaisuuden (aito suvaitsevainen hyväksyy omasta kultturistaan poikkeavan kulttuurin sellaisenaan, yrittämättä vesittää sitä) irvikuvaksi. Samalla historiankirjoitus politisoituu.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

Trilisser kirjoitti: Mikäli historioitsija rupeaa moraalisten tuomioiden jakajaksi, muuttuu historiankirjoitus raastuvanoikeudeksi, ja kuten Klingekin on todennut, se ei ole historiankirjoituksen tehtävä. Ja ennen kaikkea, kuka määrittää "hyväksyttävän" moraalin? On aivan selvää, että vaikkapa Emma-Liisan ja Mahmoud Ahmadinejadin moraalinäkemykset poikkeavat toisistaan radikaalisti. Millä oikeudella toinen julistaisi oman moraalinsa toisen moraalia paremmaksi? Tällä hetkellä "läntisen arvomaailman" edustajat ovat kohottaneet itsensä toisten yläpuolelle, aivan kuin heidän arvomaailmansa olisi se lopullinen ja ylivertainen, ja samalla heidän näennäinen suvaitsevaisuutensa paljastuu aidon suvaitsevaisuuden (aito suvaitsevainen hyväksyy omasta kultturistaan poikkeavan kulttuurin sellaisenaan, yrittämättä vesittää sitä) irvikuvaksi. Samalla historiankirjoitus politisoituu.
Ai nationalistinen historiankirjoitus ei ole politisoitu? Eikä "maanpettureiden" tuomitseminen ole moraalinen kannanotto?

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”