Talvisodan apu Portugalista ja sardiinien matka.

[Carl-Fredrik Geust]

Voisiko arvoisa hra Geust valottaa meille millaisissa tunnelmissa noita viimeisiä, (siis viimeisiä Talvisodan aikana koottuja), Ruotsissa koottuja lentokoneita lennettiin Suomeen juuri Talvisodan loppuvaiheessa?

Em. artikkelistani:
Kaikkien Ruotsissa koottujen Fiatien aseiden kohdistus tapahtui Ruotsin Flygvapnetin F 6-lennostossa Karlsborgissa, mistä koneet lennettin edelleen Västeråsiin luovutettaviksi suomalaisille.
---
Fiatin lennettiin Suomeen 11.2-12.3.1940, ja liitettiin Utissa toimivaan Lentolaivue 26:een. Sen jälikeen kun Utti oli ollut toistuvien pommihyökkäysten kohteena Fiatin siirrettiin Haukkajärvelle. Maaliskuun alussa osa koneista siirrettiin Hollollan lähinnä Lahden suojaksi. Talvisodan viimeisinä päivinä päätehtävanä oli Puna-armeijan Viipurinlahden ylityksen torjunta. Fiateilla saavutettiin talvisodassa 13 ilmavoittoa, joista kaksi Tampereen lentokonetehtaan yhteydessä toimivassa Koelentueessa. Yksi Fiat pudotettiin ilmataistelussa. Kaksi lentäjää, joista yksi italialainen vapaaehtoinen (Diego Manzocchi), kaatui. (Tämä kappale korjattu 6.1.2012)
---
Talvisodan aikana käytännössä kaikki Ruotsin lentokonetehtaat ja -korjaamot oli valjastettu kokoamaan Suomen eri maista tilaamia lentokoneita, vaikka itse lentokonepulasta kärsivän Flygvapnetin omat lentokonetilaukset viivästyivät sen johdosta kuukausikaupalla. Yhteensä 157 Suomen tilaamaa lentokonetta saapui laatikossa Ruotsiin, missä ne koottiin 5.12.1939-12.4.1940. Ilman tätä sangen tuntematonta panosta Suomen Ilmavoimat ei olisi voinut saada montakaa uutta lentokonetta lyhyen sodan aikana.
---

Olen em. artikkelissani myös kommentoinut eräitä lentokonetoimituksia koskevia pikkuvirheitä ja väärinkäsityksiä Pirkko Kanervon muuten ansiokkaassa väitöskirjassa.

[ekyto]

Niitä sun näitä taitaa muistella niitä sun näitä Suomalaisuuden liiton hevosmiesten tietotoimistolta kuulemaansa.

Onko arvoisan nimimerkin, "ekyto", kommenttia tulkittava niin, että Suomalaisuuden Liitolla olisi hevosmiehiä ja että heillä olisi oma tietotoimistokin?

Noin ala-arvoisen kommentin lähettäminen asialliseen kysymykseen luulisi vähintäänkin hävettävän!

Ei sen enempää kuin toisten antaman avun arvostelu. Apu se on vähäinenkin apu. Köyhä voi antaa vähästäänkin, rikas ei välttämättä anna paljostaankaan.

[Veikko Palvo]

http://www.ennenjanyt.net/4-03/italia.htm[/quote]
Pirkko Kanerva, Italia ja Suomen talvisota 28.10.2003 kirjoittaa:
"Lähes 80-v. Ukko-Pekka Svinhufvud pyrki Berliinissä (maaliskuun alussa ) turhaan
Ribbentropin ja Hitlerin puheille ja Svinhufvudin oli tarkoitus jatkaa Roomaan."

"Taustalla
näyttää olleen Göringin 22.2.-40 Kivimäelle antama neuvo painostaa Saksaa Italian kautta."

Ja "Svinhufvudin matka perustui eittämättä Rytin hallituksen päätökseen 3.3.-40 ja
Suomi oli pyytänyt virallisesti Italiaa 25.2.-40 rauhanvälittäjäksi."
[/quote]
======================================================

Ruotsi myönsi saksalaisille kauttakulkuoikeuden huhtikuussa 1940 Saksan hyökätessä Norjaan ja Molotov vaati 9.7.-40 kauttakulkuoikeuden NL:n Hangon sotilastukikohtaan.
Ev.ltn J.Veltjens
saapui elokuussa 1940 Suomeen neuvottelemaan saksalaisten kauttakulkuoikeudesta
Kirkkoniemeen ja myöhemmin Petsamon ja Jäämerentien liikenteen johtaja
kenr.maj. Paavo Talvela lähetettiin Berliiniin neuvottelemaan kauttakulkuliikenteen yksityiskohdista.
Saksalaisten kauttakulkuliikenne Kirkkoniemeen Petsamon kautta lienee samalla lopettanut laivaliikenteen, Suomen ulkomaankaupan, Liinahamarin satamaan?
Kremlin painostuksessa vaihtoehtoja ei ollut, vaikkakin sodan jälkeen kirjoitettiin
"Suomen valinnasta."
NL ei myöskään ilmeisesti välirauhan aikana toimittanut NL-Suomi kauppasopimuksessa sovittuja vilja- ja polttoaine-eriä Suomeen?

Ranska
lahjoitti Talvisodan aikana 30-50 vanhentunutta Morane-Saulnier -hävittäjälentokonetta Suomelle, mutta saatiinko niitä Ruotsin tai Norjan kautta talvisodan aikana?
Myöhemmin niihin näytetään vaihdetun sotasaalismoottoreita ja niitä nimitettiin
Mörkö-Moraneiksi ja niillä lentäneillä kirjoitetaan olleen suuret tappiot.

Mutta
ev.ltn Veltjensin lupaamista asetoimituksista puhuttaessa; olivatko kyseessä Saksan Talvisodan aikana takavarikoima läntinen aseapu Norjankin satamissa?

Vanhentuneet
Dornier-koneetkin Saksasta lienevät olleet Suomessa vasta kesällä 1941?
Ja
1943 Saksasta ostetut Messershcmitit olivat käytettyjä, yksi laivueellinen ilman varaosia ja -moottoreita. Olivatko Ju-88 -laivueen koneet myöskin käytettyjä?
Saksa
näyttäisi myyneen Suomelle myös venäläisiä ja ranskalaisia sotasaalislentokoneita.

Veikko Palvo

[nylander]

Kremlin painostuksessa vaihtoehtoja ei ollut, vaikkakin sodan jälkeen kirjoitettiin "Suomen valinnasta."

Kun kerran Pirkko Kanervoa siteeraat, niin siteeraa sitten johdonmukaisesti. Vaikkapa näin:

"Perustellessaan Suomen liukumista Saksan rinnalle kansallinen historiankirjoitus on korostanut painostusta, jota Neuvostoliitto eri muodoissa kohdisti Suomeen välirauhan aikana. On kuitenkin kysyttävä, kuinka pitkälle venäläisten painostus oli oikeutettua, kun otetaan huomioon, että he epäilemättä kaikkien muiden tapaan olivat tarkkaan seuranneet liittoutuneiden ja Saksan välistä peliä talvisodan aikana. Ei voida lähteä ajatuksesta, etteivätkö venäläiset olisi ymmärtäneet, että Suomi oli rauhan solmiessaan tehnyt edullisen ratkaisun saksalaisille, joiden muodostamaan uhkaan he itse puolestaan kaiken aikaa varautuivat. Tämä taas johtaa jopa kysymykseen, olivatko Suomelle sanellut ankarat rauhanehdot osaltaan seurausta venäläisten epäluuloista."

(Pirkko Kanervo, "Matkalla kohti Rooman - Berliinin - Helsingin akselia". Teoksessa Kenen sota? Uusia näkökulmia talvisotaan. Ajankohta, poliittisen historian vuosikirja 2010. Toim. Tiina Lintunen & Louis Clerc. Turku 2010.)

[Jussi Jalonen]

"Tämä taas johtaa jopa kysymykseen, olivatko Suomelle sanellut ankarat rauhanehdot osaltaan seurausta venäläisten epäluuloista."

Ei siinä varmaankaan mitään epäselvää ole. Tästä tietysti seuraa edelleen kysymys siitä, kuinka aiheellisia nämä epäluulot olivat, ja jos ne eivät olleet, niin aiheuttiko neuvostojohto tuolloin toiminnallaan itse niiden toteutumisen.

Tämän kysymyksen nyt kaiketi voi esittää muutenkin kuin "kansallisesti". Suomen tekemät valinnat tietysti olivat silti vapaaehtoisesti tehtyjä valintoja, mutta niinpä olivat Neuvostoliitonkin valinnat.



Best,

J. J.

[Veikko Palvo]

" On kuitenkin kysyttävä, kuinka pitkälle venäläisten painostus oli oikeutettua "

(Pirkko Kanervo, "Matkalla kohti Rooman - Berliinin - Helsingin akselia". Teoksessa Kenen sota? Uusia näkökulmia talvisotaan. Ajankohta, poliittisen historian vuosikirja 2010. Toim. Tiina Lintunen & Louis Clerc. Turku 2010.)

Tuo nyt ei ainakaan ole uusi näkökulma talvisotaan, "Neuvostoliiton legitiimit turvallisuusedut" Suomen valloittamiseksi Leningradin turvallisuuden takaamiseksi.
Ja Moskovan rauhassakin 1940 NL otti Suomelta paljon enemmän aluettakin kuin mitä sen armeija oli pystynyt valtaamaan.
Olisiko Suomen siis tullut johdonmukaisesti antautua Natsi-Saksan
liittolaiselle Viron ja muiden baltian maiden tavoin.

Sodan 1939-1944 jälkeen kirjoitettiin useinkin Suomen harjoittaneen ennen Talvisotaa
NL-vihamielistä politiikkaa ja erityisesti sitä sanottiin harjoitetun välirauhan aikana
Molotov-Ribbentrop -sopimuksen ja siihen johtaneiden tekijöiden ollessa voimassa.
Ja mm. S.S.Montefioren mukaan Stalinkaan ei aluksi millään uskonut operaatio Barbarossan alkamiseen: "Tämä on joidenkin saksalaisten kenraalien provokaatio, Hitler ei varmasti tiedä tästä mitään."

Voiko Suomen ulkopolitiikan itsenäistymisen jälkeen olleen suunnattu Venäjää vastaan, eikö se pikemminkin ollut suunniteltu Venäjän uhkan varalta?
Kylmän sodan
aikana puhuttiin paljon puolueettomuudesta, ( jota ei ollut ) mutta eikö Suomi 1939
todella ollut puolueeton --- ja havaitsi NL:n hyökätessä olevansa yksin?

Samoin
jako Talvisotaan ja rauhallisen välirauhan aikaiseen tietoiseen "liukumiseen" kohti Jatkosotaa näyttäisi alkaneen heti sodan jälkeen vaikkapa ns. sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä, jossa Talvisotaa ei saanut tuoda esille?

Veikko Palvo

[nylander]

Olisiko Suomen siis tullut johdonmukaisesti antautua Natsi-Saksan
liittolaiselle Viron ja muiden baltian maiden tavoin.

Otan tässä esille vain yhden, tosin keskeisen säikeen viestistäsi.

Missä tällaista "antautumista" oikein vaadittiin? Kuten tunnettua, Suomen valinta oli selvä jo elokuuhun 1940 mennessä. (Esim. tutkija Markku Jokisipilä totesi menneenä syksynä eräässä kuulemassani alustuksessa, että elo-syyskuun kauttakulku- ym. sopimusjärjestelyt olivat Suomen natsi-Saksaan kiinnittymisen kannalta "point of no return".) Kaiken olisi siis pitänyt tapahtua vuoden 1940 maaliskuun puolivälin ja elokuun välisenä aikana. Voitko kertoa, mitä Suomen itsenäisyyden kannalta kohtalokasta neuvostojohto vaati mainittuna aikavälinä? "Elokuun kriisikin" Neuvostoliiton väitettyine valloitusaikeineen on ymmärtääkseni jo aikoja sitten osoitettu täysin perättömäksi. Toinen asia on, että välit olivat sodan jälkeen äärimmäisen huonot ja että Neuvostoliitto vaati ankarasti Moskovan rauhan ehtojen tinkimätöntä noudattamista ja toisinaan, kieltämättä, yli sen, mitä rauhansopimuksesta kohtuudella oli luettavissa.

Mutta turhaan tällaisia kyselen. Sinunlaisillesi "isänmaallisille" kirjoittajille on tyypillistä, että, että kaikenlaiset bagatellitkin, kuten sinänsä traaginen matkustajakone Kalevan alasampuminen, vedetään Neuvostoliiton kesän 1940 "valloitusaikeiden" "todistuskappaleiksi".

[Veikko Palvo]

Voitko kertoa, mitä Suomen itsenäisyyden kannalta kohtalokasta neuvostojohto vaati mainittuna aikavälinä?

Mutta turhaan tällaisia kyselen. Sinunlaisillesi "isänmaallisille" kirjoittajille on tyypillistä, että, että kaikenlaiset bagatellitkin, kuten sinänsä traaginen matkustajakone Kalevan alasampuminen, vedetään Neuvostoliiton kesän 1940 "valloitusaikeiden" "todistuskappaleiksi".

Enpä osaa kertoa mitään, mitä mm. Heikki Jalanti ei olisi tuonut esille jo 1950.luvulla tutkimuksessaan:
La Finlande dans l´etau Germano - Sovietique 1940 - 1941
suomeksi 1966:
Suomi puristuksessa 1940 - 1941, Tammi

Esim. Petsamon nikkelistä kirjoitaan usein Paasikiven neuvotelleen tiukasti Moskovan lähettiläänä ollessaan ja lopulta kiukustuneena tiuskaisseen: "annetaan nikkeli NL:lle!"
Ja eronneen.
Mutta miksi "tiukat neuvottelut", Saksahan oli Norjan miehityksen jälkeen sopimuskumppaninsa aiheuttamassa kriisitilanteessa, hyökkäämällä uudelleen Suomeen, varautunut miehittämään Petsamon välittömästi.

Heikki Jalanti kirj. s. 292.:
"Paasikivi oli päättänyt erota katsoen, ettei hallitus riittävästi tukenut hänen ponnistuksiaan molempien maiden suhteiden parantamiseksi suurtenkin myönnytysten hinnalla."
Ja "Ennen lähtöään Paasikivi pyysi audienssia Stalinilta ja 30.5.1941 korosti Stalinille Suomen haluavan hyviä suhteita Neuvostoliittoon ja Paasikivi muistutti, että NL oli esimerkiksi irtisanonut kauppasopimuksensa ja keskeyttänyt vientinsä, mistä viljavarastojen vähäisyyden takia oli suurta haittaa Suomen elintarviketilanteelle."

"Paasikivi
sanoi myöskin Stalinille sen, että NL oli vienyt viljaa Suomeen 15 000 tonnia kauppasopimuksen mukaisten 70 000 tonnin asemesta."

Stalinin - Paasikiven keskustelu käytiin 30.5.1941 ja muutamaa kuukautta myöhemmin Juho Kusti kirjoitti radiopuheen historialliselta pohjalta saksalaisten Leningradin valtauksen johdosta. Puhe jäi pitämättä ja 1944 Paasikivi muodosti II hallituksensa sodanjälkeisen ajan realiteettien mukaisesti.

NL:kin
näyttää painostaneen motitettua Suomea viljalla ja elintarvikkeilla välirauhan aikana monien muiden painostustoimiensa lisäksi?

Veikko Palvo

[Jussi Jalonen]

Sinunlaisillesi "isänmaallisille" kirjoittajille on tyypillistä, että, että kaikenlaiset bagatellitkin, kuten sinänsä traaginen matkustajakone Kalevan alasampuminen...

Tämä menee nyt aika hassuksi. Jos kerran länsivaltain ja Saksan välinen toiminta talvisodan aikana herättää kysymyksen siitä, oliko Neuvostoliiton painostus Suomea kohtaan peräti "oikeutettua", niin miksei Kalevan alasampumista voi tarkastella eräänä seikkana, joka osaltaan vaikutti Suomen päätökseen hakeutua Saksan suojiin? On se nyt aika merkillistä, jos yksi asia on pikkuseikka ja toinen ei.

Voitko kertoa, mitä Suomen itsenäisyyden kannalta kohtalokasta neuvostojohto vaati mainittuna aikavälinä?

Aikaväli tietysti on haarukoitu hyvin, koska Molotovin keskustelu Hitlerin kanssa jää sen ulkopuolelle. Mutta olennaista tässä kysymyksessä on se, ettei siinä oikein kai oteta huomioon ollenkaan sitä, mitä Suomen taholta oli syytä pitää odotettavana sen ajan tietoihin ja kokemuksiin nojaten?



Best,

J. J.

[nylander]

miksei Kalevan alasampumista voi tarkastella eräänä seikkana, joka osaltaan vaikutti Suomen päätökseen hakeutua Saksan suojiin?

...olennaista tässä kysymyksessä on se, ettei siinä oikein kai oteta huomioon ollenkaan sitä, mitä Suomen taholta oli syytä pitää odotettavana sen ajan tietoihin ja kokemuksiin nojaten?

Vastakysymykseni Palvolle koski siis sitä, miksi Suomi jo puolisen vuotta Moskovan 1940 rauhan jälkeen oli jo kytkenyt kohtalonsa Saksaan ilmeisen peruuttamattomasti. Edellä olevista sitaateista päätellen oma vastauksesi on "se perinteinen": Suomi oli ja pysyi pelkästään objektina ja uhrina, mitä Neuvostoliiton-suhteeseen tulee.

Mielestäni on olemassa mahdollisuuksia monimuotoisempaankin tulkintaan. Tälläkin foorumilla on jo monesti tullut mainituksi, että helmi-maaliskuun 1940 vaihteesta lähtien Ryti tähdensi, että kyse olisi vain "välirauhasta". Toistan myös ulkoministeri Tannerin repliikin hallituksen istunnossa 9.3.1940:

"Ajatus on sellainen [että rauha on vain välirauha], mutta sitä ei saa esittää."

En usko siihen, että historiankirjoituksessa voidaan esittää ehdottoman kiinnilyötyjä kantoja. Kysymys on ennemminkin eräänlaisista kielipeleistä, joilla (lievästi liioitellen) mikä tahansa asia ainakin polittisen historian kysymyksissä voidaan saada näyttämään lähes miltä tahansa. Tässä puheena oleva kysymys on vuosikymmenet, aina pres. Rytin 26.6.1941 pitämästä ns. suuresta syytöspuheesta alkaea, haluttu esittää "kansallisesti oikealla tavalla". Siitä johtunee, että vastakkaisesta näkemyksestä, jota edustaa prof. Ylikangas ainakin jossain määrin Pirkko Kanervon tukemana (?), ei ole haluttu ottaa mitään varteen. Sehän merkitsisi, että vuosikymmenet hartaasti vaalitulta "painostusteorialta" ainakin jossain määrin murtuisi pohja.

[Jussi Jalonen]

Edellä olevista sitaateista päätellen oma vastauksesi on "se perinteinen": Suomi oli ja pysyi pelkästään objektina ja uhrina, mitä Neuvostoliiton-suhteeseen tulee.

Ei oikeastaan. Totta kai Suomi pyrki aloitteellisesti etsimään mahdollisuuksia oikaista Moskovan rauha, ja miksipä ei olisi etsinyt? Se ei silti tarkoita, etteikö Neuvostoliiton taholta välirauhan aikana suuntautunutta painostusta ja etenkin kesäkuukausien 1940 tapahtumia olisi koettu hyvinkin todellisina ja uhkaavina.

Mielestäni on olemassa mahdollisuuksia monimuotoisempaankin tulkintaan.

Tietysti. Esimerkiksi sellaiseen, jossa Neuvostoliiton painostusta Suomea kohtaan, Suomen huonontunutta turvallisuustilannetta ja Suomen omia toimia tilanteen oikaisemiseksi ei nähdä välittömästi toisensa poissulkevina asioina. Olet kerran antanut myönteisen lausunnon Michael Jonasin tuotannosta; tuoreimmassa Suomea ja toista maailmansotaa käsittelevässä teoksessa hänkin mainitsee "Suomen heikenneen geostrategisen aseman", joka asetti maan "vastatusten kahden agressiivisen ja laajentumishaluisen suurvallan kanssa". Samalla hän tietysti käsittelee myös Suomesta suuntautuneita oma-aloitteisia yhteydenottoja Berliiniin keväästä 1940 alkaen.

Siitä johtunee, että vastakkaisesta näkemyksestä, jota edustaa prof. Ylikangas ainakin jossain määrin Pirkko Kanervon tukemana (?), ei ole haluttu ottaa mitään varteen. Sehän merkitsisi, että vuosikymmenet hartaasti vaalitulta "painostusteorialta" ainakin jossain määrin murtuisi pohja.

Höh. Ylikangashan esitti suoraan, että talvisodassa solmittiin rauha vain ja ainoastaan siksi, koska Saksa niin käski. Tämä hypoteesi nyt vain ei ole saanut kannatusta, koska rauhantekoon oli aika lailla muitakin välittömiä syitä, eikä Ylikankaan todistelua ole oikein pidetty vakuuttavana.

Kanervon johdattelu tuossa sitaatissa nyt menee minulta hieman ohi, mutta teoksen omistavana ehkä voit valottaa sitä lisää. Mitä oli tämä "liittoutuneiden ja Saksan välinen peli talvisodan aikana", ja millä tavalla se teki Neuvostoliiton painostuksen Suomea kohtaan "oikeutetuksi"? Omaperäiseltä vaikuttaa myös se tulkinta, että Suomen suostuminen talvisodan rauhanehtoihin oli uhka Neuvostoliitolle, joka itse nämä rauhanehdot oli sanellut. Tai no, en epäile hetkeäkään etteikö tämä olisi ollut Neuvostoliiton näkemys jo tuolloin; ehdoista kieltäytyvä maa on epäilyttävä, ja niihin suostuva maa on niin ikään epäilyttävä.

Vastakysymykseni Palvolle koski siis sitä, miksi Suomi jo puolisen vuotta Moskovan 1940 rauhan jälkeen oli jo kytkenyt kohtalonsa Saksaan ilmeisen peruuttamattomasti.

No siksi, koska Suomessa nähtiin tapahtumien perusteella Neuvostoliitto uhkana. Näihin "tapahtumiin" voit lukea myös Itämerenmaiden miehityksen kesällä 1940. Saksan tuki tarjosi toisaalta lyhyellä tähtäimellä suojan Neuvostoliittoa vastaan, toisaalta pitkällä tähtäimellä kukaties mahdollisuuden hyvitykseen talvisodasta. Olin siinä luulossa, että tästä vallitsee kohtalaisen laaja konsensus tutkijakentällä.



Best,

J. J.

[Veikko Palvo]

Vastakysymykseni Palvolle koski siis sitä, miksi Suomi jo puolisen vuotta Moskovan 1940 rauhan jälkeen oli jo kytkenyt kohtalonsa Saksaan ilmeisen peruuttamattomasti.

Heikki Jalannin 1950-luv ranskaksi kirjoittaman tutkimuksen varsin selvästi:
Neuvostoliiton painostuksesta. En tiedä mitä tutkimusta suomennettaessa on mahdollisesti karsittu tai muutettu ennen julkaisemista suomeksi 1966.
Heikki Jalanti kirj.:
"Molotovin Berliinissä 12.11.1940 Hitlerin kanssa käytyjen keskustelujen sisältö tunnetaan Saksan ulkoministeriön arkistosta sodan jälkeen löydettyjen tarkkojen neuvotteluiden yhteenveto- asiakirjojen perusteella."

s.210. "Kun Helsingissä saatiin tietää Molotovin matkasta käsitettiin heti Suomen kysymyksen todennäköisesti nousevan Hitler-Molotov -neuvotteluissa esille ja hallitus pelkäsi 1939 opetusten valossa Saksan ja Neuvostoliiton saattavan jälleen käyttää Suomea vaihtorahana."

Eikä Suomessa Ribbentropin mukaan erehdyttykään: "Ribbentropin mielestä Hitler vaikutti valmiilta myöntymään Molotovin vaatimuksiin Suomen kysymyksessä, mutta ei Bulgariassa jossa Neuvostoliitto halusi lisätä vaikutusvaltaansa, koska se olisi merkinnyt vaaraa Romanian öljykentille."
Ja Saksa oli taannut Romanian rajat.

Molotovin ottaessa Suomen kysymyksen yhä uudelleen esille "Hitler sanoi kauttakulkusopimuksen päättyvän pian ja tiedusteli aikoiko Neuvostoliitto ryhtyä uuteen sotaan Suomea vastaan, vaikkakin Saksalla oli Suomessa taloudellisia etuja valvottavanaan, nikkeli ja puutavara ja Saksa ei näin ollen halunnut uutta sotaa Itämeren piirissä koska Englanti silloin saattaisi sekaantua siihen."

"Molotov vastasi Suomen kysymyksen selviävän Bessarabian ja Baltian maiden tavoin ja sanoi tällaisten toisarvoisten pulmien myrkyttävän Saksan ja Neuvostoliiton tulevaa laajemman yhteistyön perustan luomista, jota Stalin piti mahdollisena ja molemmille hyödyllisenä."
Ja "Molotov selitti Suomen kysymyksen selviävän helposti myöskin siten, että Suomen hallitus tekisi lopun Neuvostoliiton vastaisesta kiihotuksesta Suomessa."

Ruotsin rautamalmia Hitler- Molotov -neuvotteluissa ei näytetä käsitellyn, vaikka molemmat herrat oletettavastikin tarkkaan tiesivät Ruotsin malmin merkityksen Saksalle.
Neuvottelut näyttävät päättyneen joks. tuloksettomasti Saksan ja Neuvostoliiton kannalta ja lopuksi "Hitler toivoi Neuvostoliiton odottavan vielä vuoden ja sitten NL saisi kaiken, mitä se piti välttämättömänä."

Kauttakulkusopimus nro. 2. oli valmisteilla Molotovin saapuessa Berliiniin ja sen allekirjoitus lykättiin Molotovin lähdön jälkeen 22.11.1940 solmittavaksi.
Ja
Ribbentropin mielestä Neuvostoliitto ei ollut Hitler - Molotov -neuvotteluissa osoittanut minkäänlaista myötämielisyyttä Saksan ehdotuksiin.

Suomessa
lakkautettiin joulukuussa 1940 Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden Seura
ja keväällä 1941 Neuvostoliiton painostustoimet Suomessa lienevät vähentyneet?

Veikko Palvo

[nylander]

Kanervon johdattelu tuossa sitaatissa nyt menee minulta hieman ohi, mutta teoksen omistavana ehkä voit valottaa sitä lisää. Mitä oli tämä "liittoutuneiden ja Saksan välinen peli talvisodan aikana", ja millä tavalla se teki Neuvostoliiton painostuksen Suomea kohtaan "oikeutetuksi"?

Tuntuu jonkin verran riskiseltä lähteä tulkitsemaan Pirkko Kanervon artikkelia, mutta oman ymmärrykseni mukaan hän tarkoittanee suunnilleen seuraavaa:

Kun Euroopassa talvella 1940 vallitsi ns. phony war, sodassa olevat osapuolet Saksa ja toisaalta liittoutuneet pyrkivät hankkimaan itselleen mahdollisimman edulliset asemat sodan tulevassa konstellaatiossa. Puhuessaan niiden välisestä "pelistä" Kanervo ei tarkoita mitään "yhteispeliä" (vaikka mainitseekin Hitlerin rauhanaloitteet) vaan Pohjolasta käytyä intressikilpaa. Toisaalta kysymys olisi siis tutusta "liittoutuneet lähtevät talvisotaan"-teematiikasta. Sen vastapainona Kanervo näkee Hitlerin ja Göringin pyrkimykset saada Suomi tekemään rauha, ennen kuin länsivallat ehtisivät ottaa suojelukseensa Suomen ja Ruotsin malmin. Kanervolle tärkeä Italia oli hänen mukaansa sidoksissa kysymykseen seuraavasti: "Liittoutuneiden interventio Pohjolaan olisi muodostunut Italialle vakavaksi ideologiseksi ja poliittiseksi motiiviksi luopua sopimuksesta Saksan kanssa." Kanervo katsoo Rytiin ja v. Blücheriin viitaten, että Suomen tekemällä valinnalla oli jopa "maailman kohtalo" riippui Suomen ratkaisusta.
Tämän suurpoliittisen "pelin" välipäätöksenä Suomi siis Kanervon mukaan hakeutui "Hitlerin sateenvarjon" suojiin ja Italia Saksan rinnalle. "Rooman -Berliinin -Helsingin -akselista tuli julkisesti täyttä totta Suomen lähtiessä jatkosotaan."

Kanervon näkemys eroaa siis huomattavasti ns. perinteisestä tulkinnasta. Hän katsoo, että Göringin 23. helmikuuta 1940 Kivimäelle antama rauhanteon neuvo ja "korkojen kera"-lupaus merkitsi samaa kuin tietoa sodan aloittamisesta Neuvostoliittoa vastaan. Tämä olisi kuitenkin ollut "sen luokan valtiosalaisuus, että italialaisille sitä ei uskottu". Kaiken tämän tuloksena Kanervo siis päättelee neuvostojohdon talvisodan rauhan jälkeen ymmärtäneen, että suomalaiset tulevassa suursodassa tulisivat taistelemaan Saksan rinnalla.

(Tulkoon lopuksi mainituksi Pirkko Kanervon "radikaalitulkinnan" vastapainoksi pieni henkilökohtainen muistuma: Eräässä luentotilaisuudessa annettiin yleisölle tilaisuus tehdä Pirkko Kanervolle kysymyksiä. Häneltä kysyttiin mm., oliko Turun yliopiston piirissä sodan jälkeen tarvetta minkäänlaiseen ns. uudelleenorientoitumiseen, koskapa tilaisuudessa näytettiin dioja, joissa vanha kunnianarvoisa Phoenixin sali oli täynnä saksalaisia upseeri- ym. arvovieraita. Vastauksena kysymykseen Kanervo luki Turun historiallisen yhdistyksen historiikista todella ylevään sävellajiin viritetyn isänmaallis-pateettisen runon! Niin että mene ja tiedä.)

[nylander]

Poistin viestin, koska tein perusvirheen: sekoitin Heikki Jalannin Tauno Jalantiin. Pitäisi aina ensin tarkistaa. Pahoittelen.

[Veikko Palvo]

Sinä se jaksat hokea siitä "painostuksesta". Ei auta vaikka Jalannin kirja olisi kuinka ranskaksi kirjoitettu. Jalanti oli ns. aikalaistodistaja, Arvi P. Korhosen hyvä ystävä, eikä ehkä kaikkein objektiivisin välirauhan tapahtumien tulkitsija. Ota nyt hyvä mies vähän uudempaakin tietopuolista käteesi.

Olettaisin Heikki Jalannin kirjoittaneen tutkimuksensa 1950-luvulla ranskaksi siksi, ettei Suomessa ollut oikein soveliasta kirjoittaa tuonkaltaista lähihistoriaa, koska se ei olisi soveltunut "uuteen idänpolitiikkaan."

Arvi Korhosesta,
http://www.ennenjanyt.net/?tag=arvi-korhonen eikö hän asettunut varauksettomasti kannattamaan uutta ulkopoliittista suuntausta, vaikkakin oli sekä Paasikiven että Kekkosen ystävä?

Painottavatko
sitten 1970-luvulla kirjoitetut tutkimukset Suomessa määrätynlaisia asioita jo yksinomaan tekijöidensä tulevaisuusnäkökulmia aikanaan ajatellen on oma lukunsa.
Mistäköhän
johtuvat NL:n romahtamisen jälkeen kirjoitetut "Kuoleman laivat", "Romahtaako rintama" ja "Huhtiniemi-tarut"?
Edustavatko ne "uutta historiantutkimusta"?

Mitä
sellaista on nyt esim. Hitlerin ja Molotovin neuvotteluista Berliinissä tiedossa, joka ei olisi ollut Länsiliittoutuneitten sotasaalistietona käytettävissä jo 1950-luvulla?
Ja
mitä uutta on nyt tiedossa Neuvostoliiton vaatimuksista 1940 Ahvenanmaan suhteen, kauttakulun vaatimisesta Hangon tukikohtaan, Petsamon nikkelistä tai siitä, että
Neuvostoliitto piti jopa Salpa- puolustuslinjan rakentamista NL:n vastaisena.
SNS 1:n
toiminta välirauhan aikana lienee vähemmän tunnettua ja tutkimatonta?

Veikko Palvo