Jenni Kirves, Wolf H. Halsti ja sota

[Emma-Liisa]

Tuollaisen asian osoittamiseen ei ehkä sittenkään tarvita mitään nuoren tutkijan kirjoittamia teoreettisia esseitä - siihen riittää kun lukee muutamia satoja, tai mieluummin muutamia tuhansia, todellisia ja aitoa sotakirjoja. Kirjojen on syytä olla mieluusti sotadokumentteja eikä mitään "hömppäromaaneja".

Ja mitkähän kirjat lasket sotadokumenteiksi?

Kun Lauri Haataja tapasi teoksen Kollaa kestää kirjoittajan Erkki Palolammen, hän arveli että kirjan jatkuva suosio on sen realistisuuden ansiota. Palolampi vastasi: ”Nuori mies, ethän sinä tiedä mitä sodasta mitään.” Palolampi kertoi, ettei hän edes ollut yrittänyt kirjoittaa sodasta realistisesti, sellaisena kuin hän sen näki. ”Sitä en olisi kestänyt minä kirjoittaa – eivätkä ihmiset olisi kärsineet lukea.”

[Emma-Liisa]

Jotkut ovat tässä ketjussa vähätelleet sitä, mitä sodassa tehtiin kaatuneille. Jenni Kirveen artikkelissa on veteraanin muistitietoon perustuva kuvaus siitä, miten suomalaissotilaat sekaantuivat vihollisen kaatuneiden naissotilaiden ruumiisiin. Otan tähän vielä Helena Rannalta itseltään Wikipedia-sitaatin:

Myös kuolleilla on ihmisoikeudet. Niihin kuuluu sekin, että heidät haudataan nimeään kantaviin hautoihin ja että omaiset saavat tietää, mitä heille on tapahtunut. Siihen kuuluu myös, että vainajia kohdellaan kunnioittavasti.

Ei ollut tarkoitus vähätellä, vaan vain ihmetellä, miksi Kirves keskittyi nimnenomaan kuolleiden kohteluun, ikään kuin se olisi pahempaa kuin elävien kohtelu. Ilmeisesti siksi että kyseessä on taburikos. Samasta syystä suomalaiset toivat esiin kirkkojen ja hautausmaiden kohtelun.

Tätä puolta - vihollisen äärimmäistä häpäisyä tabua rikkomalla - Kirveen olisi kannattanut pohtia, eikä vain kauhistella.

[nylander]

Aina tulee lukea kriittisesti, mikä tarkoittaa että katsoo myös mihin väite perustuu.

Juu, tätähän ne aikoinaan kovasti teroittivat erinäisillä "metodi ykkösillä, kakkosilla sun kolmosillakin". Olenkin yrittänyt elämässäni seurata ohjetta, ja siksipä en oikein kelpuutakaan seuraavankaltaista "lähdekriittistä" todistelua:

Koska Halsti muistelmiensa ensimmäisessä osassa Mies elää aikansa (1974) kertoi sen, miten hän karattuaan 12-vuotiaana huhtikuussa 1918 saksalaisten tulkiksi oli todistanut punaisiin kohdistunutta kostoa samoin kuinmiten hänen oma perheensä kohteli palvelijaa, ei ole syytä epäillä, ettei hän olisi kertonut rehellisesti myös kokemuksistaan myöhemmissä sodissa.

Vakavasti puhuen: en lainkaan jaksa ymmärtää väitettä, jonka mukaan "Kirves ja Näre olivat etukäteen päättäneet, mitä mieltä ovat", jos samaan aikaan vaieten annetaan puhtaat paperit sen suuren valtavirran tuotteille, vaikkapa vertauskohdakseni ottamalleni Jatkosodan pikkujättiläiselle ja lukemattomille kaltaisilleen.

[Niitä sun näitä]

Ja mitkähän kirjat lasket sotadokumenteiksi?

.
.
.

Kun Lauri Haataja tapasi teoksen Kollaa kestää kirjoittajan Erkki Palolammen, hän arveli että kirjan jatkuva suosio on sen realistisuuden ansiota. Palolampi vastasi: ”Nuori mies, ethän sinä tiedä mitä sodasta mitään.” Palolampi kertoi, ettei hän edes ollut yrittänyt kirjoittaa sodasta realistisesti, sellaisena kuin hän sen näki. ”Sitä en olisi kestänyt minä kirjoittaa – eivätkä ihmiset olisi kärsineet lukea.”

Mikä on sotadokumenttikirja ja mikä ei? Olisiko Suomi taisteli sellainen?

Nuorille "nais( hömppä? )tutkijoille" suosittelen luettavaksi mainiota kirjasarjaa Suomi taisteli. Teos on todella massiivinen ja hyvin monipuolinen sotajulkaisu kaikilta mahdollisilta aloilta viime sotiimme liittyen. Jukka L. Mäkelä keräsi kirjasarjan aineiston ja taisipa saada muutaman kirjan valmiiksikin ennen kuolemaansa. Hänen kuoltuaan "kesken savotan" Helge Seppälä toimitti kirjasarjan valmiiksi samalla kaavalla. Kirjasarjaan on kerätty kaikki vähänkin mielenkiintoinen siihen saakka viime sodista julkaistu materiaali, joko lyhennettyinä lainauksina ja otteina lukuisista kirjoista, tai ihan kokonaisina artikkeleina. Aineistoa on runsaasti mm. Kansa taisteli -lehdestä. Sarjaa löytyy 60€ hintaan ihan helpostikin eri divareista.

Mäkelä Jukka L / Seppälä Helge toim.: Suomi taisteli 1-6 - Sotiemme suurlukemisto
WSOY, 1977-1980, 383+383+381+390+413+399 s., painos: 1

Pienenä pikaotoksena katsotaanpas vaikka tuolta sotakirjat.com Talvisota -sivulta, josta löytyy muutamia, minun mielestäni hyvinkin selviä sotadokumenttikirjoja. On siellä kyllä melko monta suoranaista sotapropagandakirjaakin.

Kollaa kestää on kirja, jota en jaksa lukea loppuun saakka, jos jaksaisin edes joskus aloittaakaan. Selaillut olen sitä useinkin, ihan uteliaisuudesta, ja pätkittäin lukenut. Kaikkihan tietävät Palolammen olleen "valitusupseeri" ja jälki olikin sitten sen mukaista. Toki sekin kirja on 1. painoksena vuodelta 1940 hyllyssä ja on siellä sen 10. painoskin samalla hyllyllä. Itse asiassa Palolammen kirjoja on kertynyt aika monta hyllyyni.

http://sotakirjat.com/talvisota.htm

Tuolla sivulla taitaa olla dokumenttipuoli paremmin edustettuna, joskin silkkoakin on seassa...

http://sotakirjat.com/jatkosota.htm



Kuka olikaan tämä Palolampi?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Erkki_Palolampi

Palolampi Erkki: Kollaa kestää.
WSOY, 1980, 287 s., 10. painos


Esimerkkinä sotadokumenttikirjoista voisin mainita vaikkapa Niilo Lappalaisen mainiot kirjat ja kyllä Eino Pohjamon tuotanto taitaa olla samassa sarjassa. Toki paljon muitakin, mutta Onttoni Miihkalin Talvisotakirjoihin Suomussalmelta on syytä suhtautua "tietyllä asenteella"...

Kuka olikaan tämä Karvonen alias Miihkali?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Onttoni_Miihkali

Suomussalmen sotatanterilla : rintamamiehen kokemuksia. Karisto 1940, 2. - 6. painos 1940, 7. painos 1992
Raatteen tiellä : muistoja ja kokemuksia. Karisto 1940, 2. - 4. painos 1940, 5. painos 1992


Jos kohtuullisen kovia ja varmaankin aika realistisia sotakuvauksia pitää etsiä, niin esim. Jukka L. Mäkelän Taipaleenjoki -kirjasta sellaista löytyy. Lisätietoja samasta aiheesta löytyy Paavo Susitaipaleen kirjoittamasta Taipaleen taisteluista kertovassa kirjassaan Karjalainen pataljoona (Er. P 6) Talvisodassa. Lisää samasta taistelusta löytyy, monen jo unohtamasta, erittäin perusteellisesta Geijer:in kirjasta Talvisodan Taipale. Geijer oli ruotsalainen upseeri, joka tietääkseni teki kirjansa pelkkien kirjallisten lähteiden varassa ilman omaa Talvisotakokemusta. Hän ei siis tiettävästi käynyt koskaan ko. rintamalla ja mahtoikohan edes käydä Suomessakaan?

Talvisodan Taipaleessa tehtiin ihan samaa kuin sittemmin NL:n sotilaat teki Äyräpään kirkonmäellä kesällä 1944, eli ammuttiin haavoittuneita vihollisia. Mäkelän Taipaleenjoki -kirjassa on kuvaus, jossa edettiin täynnä vihollisen kaatuneita ja haavoittuneita olevaa taisteluhautaa pitkin. Kaikki haavoittuneet ja vähänkin epäilyttävästi elonmerkkejä osoittavat ammuttiin uudelleen kaiken varalta... Esim. s.119

Jukka L. Mäkelä: Taipaleenjoki
WSOY 1971
Yrjö Jylhän komppanian taistelut.

Susitaival Paavo: Karjalainen pataljoona (Er. P 6) Talvisodassa
Porvoo : Helsinki, 1963

Geijer B.G. Talvisodan Taipale - Tutkimus sitkeästä puolustuksesta
WSOY, 1955, 320 s., 1. painos

Kähösen kirjassa kerrotaan myöskin Taipaleen taisteluista.

Kähönen Urho Voittamattomat pataljoonat. Taipaleen Talvisota
Kustannuspiste Oy, 1982

Tuolla on eräs näkemys tapahtumista:

http://roskanpoimija.puheenvuoro.uusisu ... n-taistelu

[Jussi Jalonen]

Hauskaa palmusunnuntaita kaikille. Otin tuossa taannoin lopputilin palstalta, mutta päätin näin pyhän ratoksi pistäytyä taas vilkaisemassa forumia. Onnela nimittäin oikein päätti sähköpostitse suositella, ja oli kieltämättä oikeassa; laatukamaahan täällä näyttää olevan.

Sanoo skribentti, jonka Eino Polon -elämäkerta ei kelpaa edes takapuolen pyyhintään.

Enpä voi väittää vastaan. Vaikken empiiristä kokemusta omaakaan, niin sehän on kohtalaisen suurehkoa ja vaikeasti rypistyvää paperia, ja kaiken lisäksi vielä Virossa painettu. Etelänaapurissammekin käytetty itäeurooppalainen paperihan ei pyyhi, vaan enemmänkin vain levittää.

Sen lisäksi ounastelen, että se ei kovuudessaan taida olla herkälle kermaperseellesi kaikkein suositeltavinta. Mutta tulevaisuudessa ehkä löydät painettua sanaa soveliaampia keinoja hanuripuolesi hygieniasta huolehtimiseen.



Pääsiäistä,

J. J.

[Emma-Liisa]

Otin tuossa taannoin lopputilin palstalta, mutta päätin näin pyhän ratoksi pistäytyä taas vilkaisemassa forumia.

Älä ihmeessä katoa, ainakaan ennen kuin kommentoit Finland in the World War II -teosta. Tai ehkä teet sen omassa blogissasi?

[Trilisser]

Enpä voi väittää vastaan. Vaikken empiiristä kokemusta omaakaan, niin sehän on kohtalaisen suurehkoa ja vaikeasti rypistyvää paperia, ja kaiken lisäksi vielä Virossa painettu. Etelänaapurissammekin käytetty itäeurooppalainen paperihan ei pyyhi, vaan enemmänkin vain levittää.

[Jussi Jalonen]

Älä ihmeessä katoa, ainakaan ennen kuin kommentoit Finland in the World War II -teosta. Tai ehkä teet sen omassa blogissasi?

No johan minä sen arvostelin Agricolalle joulunpyhinä. Minun mielestäni Hagelstamin ja Laurentin artikkelit olivat tutkimuksellisesti ja sisällöllisesti kiinnostavimmat ja parhaat. Holmilan oli pamflettimaisin.

Muut sitten osuvat sille välille, kukin tavallaan.



Palmusunnuntaita,

J. J.

[Emma-Liisa]

Älä ihmeessä katoa, ainakaan ennen kuin kommentoit Finland in the World War II -teosta. Tai ehkä teet sen omassa blogissasi?

No johan minä sen arvostelin Agricolalle joulunpyhinä. Minun mielestäni Hagelstamin ja Laurentin artikkelit olivat tutkimuksellisesti ja sisällöllisesti kiinnostavimmat ja parhaat. Holmilan oli pamflettimaisin.

Muut sitten osuvat sille välille, kukin tavallaan.

Ai enpä ole huomannut. Hyvä kun tuli puheeksi. Kiitos!

[Niitä sun näitä]

Älä ihmeessä katoa, ainakaan ennen kuin kommentoit Finland in the World War II -teosta. Tai ehkä teet sen omassa blogissasi?

Ai enpä ole huomannut. Hyvä kun tuli puheeksi. Kiitos!

Tuossakin sitä JJ:n kirjaesittetyä sinulle tyrkytettiin, mutta et näemmä noteerannut... Elä sinä hosu...

viewtopic.php?f=10&t=4324#p22677

Ihan noin mielenkiinnosta pitää vielä kysyä, että kun tuo nikkisi viittaisi naispuoliseen henkilöön, niin mikäs se saa naisen kiinnostumaan sotahistoriasta tai yleensäkin sodasta ja sotakirjoista? Onko jokin opiskeluun liittyvä juttu / opinnäytetyö tms. hanke menossa?

Ja sitten vielä kysymys Halstista. Miksi juuri Halstin tekstejä käsitellään niin tarkkaan? Jotkut tahot ei oikein noteeraa Halstia. Itse olen lukenut lähinnä Halstin muistelmat ja Halstin 3 osaista sotahistoriasarjaa Suomen sota 1939-1945. Se taisi olla muuten 1. melkoisen laaja ja suomenkielinen katsaus viime sotien tapahtumiin Suomessa ja ilmestyi jo 1955-57.

Halstiin liityen minua ainakin kiinnosti hänen kertomuksensa Suomen Kuvalehteen -kirjoittelusta. Siitä hän kertoo muistelmien osassa 2, Aika vaatii veronsa. Myöskin Ilmari Turjan omissa muistelmakirjoissaan kirjoittama versio tapahtumien kulusta on kiinnostava. Erikoinen episodi sekin.

[Trilisser]

Halstin tekstien tarkkaan penäämiseen vaikuttanee hänen ainakin itsensä propagoima kuuluminen jonkinlaiseen yhteiskunnalliseen eliittiin. Hänen muistelmiensa yhtenä punaisena lankanahan on hänen uskonsa siihen, että joukon johtajan täytyy kuulua ylempään yhteiskunnalliseen luokkaan kuin alaisensa. Jonkinlaista viitettä hänen ja alaistensa erilaisista katsantokannoista voisi löytyy Mannerheim-ristin ritari Taavi Armas Törmälehdon muistelmista. Törmälehto kuvaa Halstin koppavaksi, "kukkona tunkiolla tepastelevaksi" alaistensa leipiä varastelevaksi esikuntasiaksi. Tosin Törmälehdon tekstiä lukiessa tulee yleensäkin tunne, että on useampikin taho tainnut kusta hänen muroihinsa.

[Niitä sun näitä]

Halstin tekstien tarkkaan penäämiseen vaikuttanee hänen ainakin itsensä propagoima kuuluminen jonkinlaiseen yhteiskunnalliseen eliittiin. Hänen muistelmiensa yhtenä punaisena lankanahan on hänen uskonsa siihen, että joukon johtajan täytyy kuulua ylempään yhteiskunnalliseen luokkaan kuin alaisensa. Jonkinlaista viitettä hänen ja alaistensa erilaisista katsantokannoista voisi löytyy Mannerheim-ristin ritari Taavi Armas Törmälehdon muistelmista. Törmälehto kuvaa Halstin koppavaksi, "kukkona tunkiolla tepastelevaksi" alaistensa leipiä varastelevaksi esikuntasiaksi. Tosin Törmälehdon tekstiä lukiessa tulee yleensäkin tunne, että on useampikin taho tainnut kusta hänen muroihinsa.

Harvoin saa lukea näin reipasta arviota joistain henkilöistä.

Kyllä Halstin teksteistä paistaa selvä besserwisser-henki. Luin aikoinaan 1980 -luvulla Suomen Kuvalehdestä hänen juttujaan ja kiinnostuin kirjoittajan tuotannosta jopa siinä määrin, että myöhemmin hankin kaikki Halstin kirjat, myös sen Isänmaan historia -oppikirjankin Suomen puolustuslaitoksen opettajille ja oppilaille. Siinäpä vasta onkin suorasukainen oppikirja nuorille upseereille ja heidän oppilailleen.

Alkulauseesta lainaten yksi lause:

"Suuri on myös se mahdollisuus, että nuoret upseerit, jotka useinmiten joutuvat historianopetuksen antamaan, eivät aina löydä sitä oikeaa henkeä, jonka täytyy olla opetuksen pohjana, jos siitä halutaan saada todellista hyötyä."

Mitä taas "oikeaan henkeen" tulee, niin Halsti oli AKS:n valajäsen nro 630.

Lähde: s.379 Neljätuhatta veljestä, sataneljä elämäntarinaa. AKS:läinen elämänkerrasto. Toim. Matti Kuusi, Ville-Paavo Aitola, Wsoy 1991

W. H. Halsti: Isänmaan historia Suomen maanpuolustajia varten, Otava 2. painos 1938


Halstia hieman ruotiakseni, olen joskus ihmetellyt hänen 2. kirjaansa, eli 1939 ilmestynyttä teosta Suomen puolustaminen - Suomen puolustuskysymyksen ja puolustusmahdollisuuksien pääpiirteet. Mitä jokaisen kansalaisen tulisi tietää näistä asioista, Otava 1939. Kirjan alustahan sensuroitiin pois melkoisesti, lähinnä kait politiikkaa sisältäviä sivuja. Muu osa kirjasta oli kuin "valloitusopas viholliselle", jossa kerrottiin kaikki Suomen puolustuksen heikot paikat. Ilmestymisajankohta 1939 ennen Talvisotaa oli sellainen, että voi vain olettaa kuinka NL:ssa kirjaa tutkittiin ja huolella!

Oma kappaleeni on sensuroitu versio eli 2. painos vuodelta 1939. Siinä on omiste "Res. ups. kok Heikki Pirilä" ja lahjoitusteksti "Parhaimmat nimipäiväonnittelut sotavuonna 1940 Eeva"

Kirjan viimeisellä aukeamalla takakantta vasten on koko sivullinen täynnä nimikirjoituksia, jotka lienevät Pirilän kurssitovereita tai sotakavereita. Niitä on kaikkiaan 36 kpl ja ne on niin selvästi kirjoitettuja, että kaikista saa helposti selvän. Olen joskus miettinyt että moniko noista jäi sotareissulleen?

Halsti Wolf H. Suomen puolustaminen - Suomen puolustuskysymyksen ja puolustusmahdollisuuksien pääpiirteet. Mitä jokaisen kansalaisen tulisi tietää näistä asioista, Otava, 1939, 166 s., 2. painos

Tämä uusintapainos pitäisi kuulemma olla "täysi versio" kirjasta, sitäpä ei ole sattunut vielä kohdalle:

Halsti Wolf H.: Suomen puolustaminen, Otava, 2006, 216+karttaliitteet, Näköisp. v. 1939

http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja- ... hp?id=1104

[Klaus Lindgren]

Hauskaa palmusunnuntaita kaikille. Otin tuossa taannoin lopputilin palstalta, mutta päätin näin pyhän ratoksi pistäytyä taas vilkaisemassa forumia. Onnela nimittäin oikein päätti sähköpostitse suositella, ja oli kieltämättä oikeassa; laatukamaahan täällä näyttää olevan.

Sanoo skribentti, jonka Eino Polon -elämäkerta ei kelpaa edes takapuolen pyyhintään.

Poistin tuon Trilisserin kommentin, johon Jalonen viittaa. Triliiseriä kehottaisin harkitsemaan jatkossa, mitä menee möläyttelemään. Tavanomaiset käytöstavat ovat voimassa tälläkin palstalla.

[Niitä sun näitä]

Jenni Kirves on taas kirjoittanut Yliopistolehteen (2/2012) esseen sodasta, tällä kertaa nimellä Sivistynyt sota...

Onko juttu luettavissa jossain netistä? Näyttäisi että tuolla ei ainakaan ole...

http://www.helsinki.fi/ajankohtaista/yl ... ehdet.html

[Niitä sun näitä]

Jenni Kirves on taas kirjoittanut Yliopistolehteen (2/2012) esseen sodasta, tällä kertaa nimellä Sivistynyt sota, tarkoituksena tietysti osoittaa että sota ei ollut - eikä voikaan olla - sivistynyttä,

Kiinnitin huomiota loppuun jossa Kirves siteeraa Wolf H. Halstin kirjettä vaimolleen

Olisihan tuo varsinaisnen lähdekin sopinut laittaa esille. Liekkö Kirveen jutuista käynyt ilmi tuo Elämän valtasuonet -kirja lähteenä, vai onko Halstin kirjeet jossain arkistoissa tutkijoiden ulottuvilla?

Pitipä ihan tilata tuo Halsti(e)n kirjeistä kertova kirja ja lukea mitä siellä sanotaan. Kirjan on toimittanut Halstin tyttö.

Harmittavasti on muutamat sota-ajan kirjeet lyhennetty. Siis sellaiset, joissa kerrotaan jotain sotaan liittyviä juttuja. Minua ei hirveästi kiinnostanut oliko hänen verot maksettu ajallaan tai oliko kaikki ennakot ja maksut saatu kustantajalta kirjojen eri painoksista.

Toki muutamia erikoisuuksia, eri henkilöihin liittyen, sieltä käy ilmi. Sellaista kirjettä ei sattunut kohdalle, missä hän kertoisi oppaana ollessaan johtaneensa saksalaisen sotilasosaston NL:n konekivääriasemien eteen Kiestingissä. Siellä tuo osasto kärsi kovat tappiot. Sen jälkeen Halstin terveys taisi brakata, tavalla taikka toisella, ja hän lähti (Ouluun ?) parantelemaan "Talvisodassa saatuja kolhujaan". Sen jälkeen lähtikin kouluttamaan saksalaisille sodan käyntiä talviolosuhteissa ja sitten taisikin olla vuorossa III AK:n huoltopäällikön pesti. Toki siellä mainitaan parin kylkiluun murtuminen Talvisodan lopulla jonkun rakennuksen sorruttua ja krooniset rakkovaivat. Nämä vanhat "kölivaivat" alkoivat nähtävästi vaivata kun hän oli päivän maannut siellä vetisellä ja kylmällä suolla Kiestingissä saksalaisten kanssa... Jossain olen nähnyt mainittavan, että hermot olisivat menneet. Kenpä senkin tietää.

Halsti näyttää olleen ennustaja, mikäli noihin kirjan kirjejuttuihin Talvisodan jälkeen on uskomista. Siellä hän nimittäin povaa revanssia, jossa kaikki otetaan korkojen kanssa takaisin.

Grönstrand Lea: Elämän valtasuonet - Wolf H.Halstin ja Marja-Maija Halstin kirjeet vuosilta 1929-1949, Otava, 1995, 484 s., 1. painos