Paleface herätti kommentointia

[Kaisa Kyläkoski]

Iltasanomat otsikoi Paleface vaatii: Mannerheim-patsas pois Helsingin keskustasta. Taiteilija, jolta ilmestyy huhtikuun lopulla vallan ja diktatuurin merkitystä käsittelevä levy, toteaa

Tiedän, että asia suututtaa joitakin, mutta mielestäni Mannerheimin patsas symboloi Suomessa koettuja kauheita asioita. Kukaan ei varmasti katsoisi hyvällä, jos punakaartin päälliköitä glorifioitaisi samalla tavalla.

Tähän tarttui kaksi blogikirjoittajaa. Sami Liuhto tyylilleen ominaisesti lyhyesti ja ytimekkäästi:

Kukaan ei varmasti katsoisi hyvällä? Punakaartia on glorifioitu yli 50 vuotta. Virallinen totuus on, että valkoiset tekivät ikävästi punaisille. Millaisessa umpiossa ihmisen on elettävä, että saattaa väittää tuollaisia asioita kuin tämä Miettinen väittää.

Timo Hännikäinen taas näki kommentin huonona provokaationa. Hännikäisen kirjoitti:

Rasittavinta näissä uusissa provokaatioissa on se, että niiden arvostelu on tehty mahdottomaksi. Kun nyt kirjoitan, että Tontin ja Palefacen päänavaukset olivat typeriä, jotkut katsovat sen merkiksi siitä, että kalikka on kalahtanut ja koira älähtänyt. Sitten he voivat ilkamoida siitä että konservatiivia kismittää ja olla entistä vakuuttuneempia harjoittamansa rabulismin välttämättömyydestä.

Lisää keskustelua Hännikäisen tekstin kommenteissa.

[Kaisa Kyläkoski]

Viikonlopun Iltalehdessä Paleface selitteli lausuntoaan

Olin keskustelemassa siitä miten historiaa luetaan ja kirjoitetaan. Jos käsittelemme Suomen kansalaissotaa samanlaisilla kriteereillä, kuin millä arvostelemme vaikkapa Ruandan sotaa, on selvää että ihmisten teloittaminen ilman oikeudenkäyntiä on sotarikos. Vääjäämätön totuus on, että Mannerheim johti pienen Suomen kansan sankarilliseen taistoon, mutta muut tapahtumat sitä ennen on jollain tavalla pyyhitty pois historiankirjoista.

Sami Liuhto kommentoi blogissaan lainauksen loppua:

Puuttumatta"Suomen kansan sankarilliseen taistoon" olisin kiinnostunut tietämään näistä pyyhkimisistä, koska, niin kuin lausunnon alusta ilmenee, "rappari" viittaa siihen että on lukenut historiaa. Jaakko Paavolainen tutki näitä asioita 1960-luvulla, Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla ilmestyi 1959-1962 ja jo ennen Linnaa julkaistiin tutkimus niin sanotusta ei-valkoisesta näkökulmasta. Myöhemmin niitä on julkaistu kymmenittäin.

[skrjabin]

Timo Hännikäinen

Tuskin kukaan nykysuomalainen ajattelee, että punaisten joukkoteloitukset ja viruttaminen vankileireillä olivat oikein.

Ehkei niissä piireissä missä Hännikäinen liikkuu, mutta luulisin noin ajattelevia löytyvän runsaasti mm. perussuomalaisten kannatajien joukosta, ja muualtakin. Asenneilmapiiri on koventunut, ja siihen Tontin ja Palefacen provokaatiot on suunnattu, ei mihinkään akateemiseen historiakeskusteluun. Tosin provokaatiot tuskin ketään käännyttävät suuntaan tai toiseen; muurien korottaminen harvemmin johtaa niiden sortumiseen, pikemminkin uusien muurien pystyttämiseen, Pentti Saarikosken päinvastaisista väitteistä huolimatta.

[Emma-Liisa]

Tässä on oikeastaan kyse siitä, pitääkö muistomerkit aina vaihtaa, kun valta/yleinen mielipide vaihtuu?

Sotien välillä sellaista yritettiin, kun esim. Kekkonen oli tervaamassa Aleksanteri I:n monogrammia yliopistolla (vai oliko se niin, että piti vahtia). Aleksanteri II:n patsas sai sentään jäädä, vaikka hän oli Puolan kapinan kukistaja.

[skrjabin]

Tässä on oikeastaan kyse siitä, pitääkö muistomerkit aina vaihtaa, kun valta/yleinen mielipide vaihtuu?

Ketä varten ne muistomerkit ylipäätään on? Jos mennyt sukupolvi, jonka ajattelu tuomitaan täysin virheellisenä, on onnistunut valtaamaan paraatipaikan pääkaupungin keskustasta, pitäisikö silti kunnioittaa menneiden sukupolvien näkemystä vain koska menneitä sukupolvia pitää kunnioittaa?

[skrjabin]

A propos, onko aikanaan patsaan ympärillä käytyä keskustelua ja patsaan suunnittelun perusteita koskevaa laajempaa tutkimusta tehty (oletan että on muttei tule nyt mieleen)? Sijoituspaikkansa ja myös osin pukuvalinnan takiahan se patsas viittaa enemmän 1918 tapahtumiin kuin Mannerheimin rooliin "kansakunnan eheyttävänä figuurina" sotavuosina.

[heehak]

Tässä yksi tulkinta Mannerheimin patsaasta:

http://www.kaleva.fi/uutiset/kulttuuri/ ... ta/351453/

[nylander]

Taidehistorioitsija Liisa Lindgren toteaa teoksessaan Monumentum. Muistomerkkien aatteita ja aikaa. (SKS 2000): "Mannerheimin patsaan historian ja patsaskilpailun moninaiset vaiheet Riitta Konttinen on selvittänyt perusteellisesti - -."

Lindgrenin viittaama teos on siis taidehistorian nykyisen emeritaprofessori Riitta Konttisen vuonna 1989 ilmestynyt teos Suomen marsalkan ratsastajapatsas. En ole tähän viimeksi mainittuun teokseen tutustunut, mutta julkaisijana näyttää olleen "Suomen Marsalkka Mannerheimin Perinnesäätiö", minkä perusteella voinee olettaa, ettei ns. kriittinen näkökulma ole opuksessa kovinkaan korostuneesti esillä.

Lyhyehkö mutta mielestäni hyvä yhteenveto aiheesta on myös Lindgrenin edellä mainitussa Monumentum-teoksessa, luvussa "Viimeinen sankari".

[Emma-Liisa]

Tässä on oikeastaan kyse siitä, pitääkö muistomerkit aina vaihtaa, kun valta/yleinen mielipide vaihtuu?

Ketä varten ne muistomerkit ylipäätään on? Jos mennyt sukupolvi, jonka ajattelu tuomitaan täysin virheellisenä, on onnistunut valtaamaan paraatipaikan pääkaupungin keskustasta, pitäisikö silti kunnioittaa menneiden sukupolvien näkemystä vain koska menneitä sukupolvia pitää kunnioittaa?

Eiköhän kyse ole valinnasta: joko hyväksytään se, että kaupunki ja maa on asteittain rakentanut ja siinä on eri puolia, tai sitten yritetään repimällä poistaa ne puolet joita ei hyväksytä - ja seuraava sukupolvi/mielipidesuunta tekee sitten saman.

Jälkimmäinen metodi on tietenkin ymmärrettävä silloin, kun kyse on diktatuurista, miehityksestä tai muusta katkoksesta. Mutta silloin patsaat yleensä kaadetaan vallanvaihdon yleisessä hurmoksessa. Jos niihin myöhemmin kosketaan, asiasta tulee ongelmia kuten Pronssipatsaasta muistetaan.

[Emma-Liisa]

A propos, onko aikanaan patsaan ympärillä käytyä keskustelua ja patsaan suunnittelun perusteita koskevaa laajempaa tutkimusta tehty (oletan että on muttei tule nyt mieleen)? Sijoituspaikkansa ja myös osin pukuvalinnan takiahan se patsas viittaa enemmän 1918 tapahtumiin kuin Mannerheimin rooliin "kansakunnan eheyttävänä figuurina" sotavuosina.

Näin tietysti on, mutta sitä tuskin tajuaa edes yksi sadasta suomalaisesta.

Toisaalta on huomautettu, että Mannerheimin patsas on suurin piirtein maailman ainoa ratsastajapatsas, joka ei ole sotainen.

Ylipäätään tärkeintä on, mihin jotakin symbolihahmoa käytetään. Mannerheimin patsaan juurella ei ole nähty sellaisia mielenosoituksia kuin Ruotsissa Kaarle XII:n.

[Emma-Liisa]

Voinee sanoa, että Mannerheimin "tilaa" pienennettiin Kiasman rakentamisen yhteydessä, mutta patsasta ei kuitenkaan siirretty, vaan se sai uuden dimension öisenä varjokuvana.

On kummallista, että Palefacella ei ole mitään sanottavaa siitä, että Sanomille annettiin niin keskeinen sija Eduskuntatalon luota, puhumattakaan että hänellä olisi mielipide siitä, mitä ko. tilaan vielä pitäisi/ei pitäisi rakentaa.

Luultavasti kamppailu makasiineista oli aikoinaan paljon tärkeämpi tämän ajan arvokeskustelu: annetaanko kaikki tila vain instituutioille vai jätetäänkö tilaa vapaalle kansalaistoiminnalle luovuudelle, jopa "keskeneräisyydelle" ja "rumuudelle".

[Emma-Liisa]

Helvi Hämäläisen päiväkirjoissa 1955-1988 löytyy seurava kohta 23.11.1987 (s. 661-2):

"[Usein pohdin], mitä muistomerkkejä haluaisin Helsinkiin ja mille paikalle: Tuntemattoman sotilaan hauta Mannerheimintien Erottajanpuoleiselle kohdalla. Liekin pitäisi näkyä kauas ja paikalla pitäisi aina seistä kunniaveartio. Ei abstraktinen veistos, vaan tavalliselle ihmiselle tajutava. Erikseen Talvisodan muistomerkki ehkä nykyiselle ratapihalle Eduskuntatalon edessä. Risto Rytin muistomerkki - hänen figuurinsa pitäisi sijoittua Eduskuntatalon portaille. Eugen Schaumanin muistomerkki - hänet sen oven eteen, josta [hän] meni [sisään] 16.6.1904 - fuguuri. Tulenkantajien, siis kaikkien heikäläisten [ryhmän keskushahmojen muistomerkki] Hesperiankadun kastanjakujan aukealle kohdalle. [Patsaan ansaitsivat] myös Akseli Gallen-Kallela ja Albert Edelfelt, jonka pieni nuken kokoinen patsas on Ateneumin edestä siirretty Eiraan. Entä kirjailijoita? Maiju Lassila, Joel lehtonen, Väinö Linna tietenkin. Unelmia."

[skrjabin]

Eiköhän kyse ole valinnasta: joko hyväksytään se, että kaupunki ja maa on asteittain rakentanut ja siinä on eri puolia, tai sitten yritetään repimällä poistaa ne puolet joita ei hyväksytä - ja seuraava sukupolvi/mielipidesuunta tekee sitten saman.

Tietty kyse on valinnasta, sekin on valinta että Mannerheimin patsasta ei siirretty Kiasman myötä, tai että Leninillä on edelleen muistomerkkinsä Kotkassa. Mutta mihin vetää raja, paraatipaikka on paraatipaikka ja väistämättä se varastaa keskeisen huomion. Voidaan tietysti katsoa ettei joitain puolia historiassa voida sikäli hyväksyä että niiden patsaiden annettaisiin olla tallella, ei sekään kuitenkaan välttämättä tarkoita mitään amneesiaa. Patsaathan eivät ole pelkästään merkkejä menneestä, vaan myös olemassaolollaan jonkinlainen kannanotto nykyisestä, ja kenties tulevastakin.

Itse kuitenkin noin vakavasti puhuen kannatan jonkinasteista pluralismia, on hienoa että kaupunki ja maa ei julkisessa kuvassa esittäydy yhden aatteen merkkinä, historiaa ei lakaista maton alle, vaan siinä on eri kerroksia ja kiistojakin.

Jälkimmäinen metodi on tietenkin ymmärrettävä silloin, kun kyse on diktatuurista, miehityksestä tai muusta katkoksesta. Mutta silloin patsaat yleensä kaadetaan vallanvaihdon yleisessä hurmoksessa. Jos niihin myöhemmin kosketaan, asiasta tulee ongelmia kuten Pronssipatsaasta muistetaan.

Se on totta että kiistat patsaista yleensä laimenevat, ellei ne jonkin päivän polttavan kysymyksen yhteydessä uudelleen politisoidu. Useinhan on niin että vanhoista patsaista moni ei edes muista miksi ne aikanaan pystytettiin. Mutta Mannerheim ja patsaansa on poliittinen kysymys edelleen, tai sitä pidetään esillä poliittissa tarkoituksissa, ehkä siitä joskus tulee "vain patsas". Mikä puolestaan sekään ei välttämättä ole hyvä asia, silloin keskustelu lakkaisi ja asiat otettaisiin itsestäänselvyytenä. Tästä tietysti on jauhettu vuosia historia/muisti keskusteluissa. Ulla-Maija Peltosen Muistin paikat, jossa käsiteltiin 1918 muistamista punaisten näkökulmasta ehkä kaipaisi kaverikseen päivitetyn version valkoisista muistoista?

[nylander]

Ei "vapaussodan" muistin paikkoja näinä uuspatriottisuuden aikoina toki ole unohdettu: vuonna 2010 ilmestyi Aapo Roseliuksen väitöstutkimus Kiista, eheys, unohdus. Vapaussodan muistaminen suojeluskuntien ja vetaraaniliikkeen toiminnassa 1918 - 1944.. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 186.

Selatessani taannoin kirjakaupassa viimeistä Jussi Niinistön päätoimittamaa Vapaussoturi-lehteä ennen hänen astumistaan valtiomiesuralle silmiini sattui arvostelu Roseliuksen teoksesta. Suurempia puutteita ei resensoija löytänyt mutta ilmetteli kovasti sitä, miksi Roselius ei ollut käyttänyt "vapaussota"-nimitystä kattavasti läpi koko tutkimuksensa.

[skrjabin]

Ylipäätään tärkeintä on, mihin jotakin symbolihahmoa käytetään. Mannerheimin patsaan juurella ei ole nähty sellaisia mielenosoituksia kuin Ruotsissa Kaarle XII:n.

Tuosta tuli mieleen saksalaiset kokeilut anti- tai vasta-muistomerkeistä, muistomerkeistä aktiivisen muistamisen paikkoina joiden muistot pyyhitään pois sitä mukaan kuin niitä muistetaan, ja paikkoina jotka ei ole valittu edustavuuden tai näyttävyyden vaan ihmisten liikkumisen mukaan:

http://memoryandjustice.org/site/monume ... t-fascism/