Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

jsn kirjoitti: Kivimäen hallituksen pitkä asema ei johtunut laajapohjaisesta oikeistohegemoniasta tai omasta vahvuudestaan vaan ennen muuta Suomen puoluekentän rikkonaisuudesta - kukaan ei pystynyt muodostamaan parempaakaan hallituspohjaa. Tuolloin kuten myöhemminkin presidentti oli keskeisessä roolissa. Mutta oliko maassa silloin oikeistohegemonia jos sillä oli "oikeistolainen" presidentti? Tulkintamallisi mukaan oikeistohegemonia olisi sitten murtunut vasta 1982 (ja silloinkin "sosiaalifasistin" toimesta :-) )... valtiosääntöhän oli yhä täysin sama.

Hegemonia-käsite on paljon politiikkaa laajempi. Sitä voidaan havainnoida esim. sen avulla, kuka asetti sen agendan joka määräsi mistä ja miten puhuttiin, mitä koulukirjoissa oli, mitä kirjoja julkaistiin ja vastaavasti ei voitu julkaista. Yksi erittäin helppo tapa havainnoida hegomiaa on elokuvat.

Tässä tapauksessa tietenkin "oikeiston hegemoniaan" riittää jo se, että oikeistolainen presidentti ei sallinut SDP:n tuloa hallitukseen, vaikka se oli ylivoimaisesti suurin puolue.

PS: On tietenkin erotettava toisistaan "oikeisto" ja "äärioikeusto".

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

Emma-Liisa kirjoitti:Tässä tapauksessa tietenkin "oikeiston hegemoniaan" riittää jo se, että oikeistolainen presidentti ei sallinut SDP:n tuloa hallitukseen, vaikka se oli ylivoimaisesti suurin puolue.

PS: On tietenkin erotettava toisistaan "oikeisto" ja "äärioikeusto".
Jälkimmäistä ei minusta ole tässä keskustelussa täällä tehty.

On aina tarpeen pitää mielessä konteksti: se, että vasemmistoa edustavia puolueita ei haluttu hallitukseen ei ollut tuolloin kovin epätavallista. Mihin Suomea halutaan verrata; Ruotsiin, Weimarin Saksaan, Ranskaan, Englantiin vai Viroon vaiko kenties Yhdysvaltoihin? Eli mikä on "oikean" tilanteen mittapuu? Missä vaiheessa Suomeen on relevanttia soveltaa oikeiston ja vasemmiston välistä jakoa? Oliko esimerkiksi vuoteen 1906 istuneilla säätyvaltiopäivillä "äärioikeistoa"? Kuka taas mahtoi olla sen ensimmäinen kansanedustaja?

Ja mikä on oikeiston ja vasemmiston määritelmä. 1900-luvun alussa monessa maassa maltilliset, sosiaalireformistiset tai liberaalit keskustapuolueet luettiin vasemmistoksi. Niiden nimissä saattoi olla "vasemmisto", kuten Tanskan Venstre, joka ei ole koskaan ollut sosialistinen puolue. Maalaisliittoa pidettiin Suomessa vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä vasemmistolaisena puolueena.

Tässä keskustelussa termejä käytetään turhan löyhästi ja anakronistisesti.

skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

jsn kirjoitti:Missä vaiheessa Suomeen on relevanttia soveltaa oikeiston ja vasemmiston välistä jakoa? Oliko esimerkiksi vuoteen 1906 istuneilla säätyvaltiopäivillä "äärioikeistoa"? Kuka taas mahtoi olla sen ensimmäinen kansanedustaja?
Miksei sitä voisi soveltaa vaikkapa siitä eteenpäin kun jonkinlainen vakiintuneempi puoluesysteemi syntyi Suomeen, esim. 1863 valtiopäivistä eteenpäin. Linjariidat tietysti menivät ryhmien sisälläkin. Oikeisto ja vasemmisto erottautui toisistaan tällöin lähinnä radikaalisuus - konservatiivisuus akselilla suhteessa yhteiskunnallisiin uudistuksiin. Jos ja kun on erotettavissa jako oikeistoon ja vasemmistoon, on niistä mahdollista erotella myös äärioikeisto ja äärivasemmisto. Tämä sikäli kun ajatellaan käsitteiden olevan relativistisia eikä essentialistisia.

Terminä "äärimmäinen oikeisto" tai "äärimmäisoikeisto" ilmaantuu suomalaiseen kielenkäyttöön tietääkseni kuitenkin vasta suurin piirtein jossain vuosisadan vaihteen tienoilla. Voi toki yksittäistapauksissa olla vanhempiakin esiintymiä, olihan "extreme droit" esim. Ranskassa käytössä jo ainakin 1820-luvulla, ja sanakirjoissakin 1830-luvulta eteenpäin.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

skrjabin kirjoitti:olihan "extreme droit" esim. Ranskassa käytössä jo ainakin 1820-luvulla, ja sanakirjoissakin 1830-luvulta eteenpäin.
Jaottelun synty on käsittääkseni Ranskan kansalliskokouksen (joka syntyi säätyjaosta luopumisen jälkeen) istumajärjestyksessä. Ne, jotka vastustivat nopeita uudistuksia istuivat oikealla ja niitä haluavat vasemmalla. Sosialismin kanssa asialla ei ollut mitään tekemistä.

Yleensä historian ensimmäisenä äärioikeistona pidetään Ranskassa 1810-20-luvulla esiintyneitä ns. "Ultria", jotka vastustivat 1815 jälkeistä perustuslaillista monarkiaa. Sittemmin he muuntuivat Legitimisteiksi, jotka vastustivat 1830 syntynyttä Orleansin sukuhaaran kuninkuutta ja kannattivat laillisena pitämäänsä Bourbonin sukua.

Jaottelu oikeisto-vasemmisto alkoi levitä laajemmalle yleensä kaksikamaristen parlamenttien levitessä vasta 1800-luvun loppupuoliskolla. Suomessa kuitenkaan ei ollut vielä aikoihin tällaista kansanedustuslaitosta vaan säätyvaltiopäivät (tai maapäivät), eikä tällaista jaottelua tunnettu tai käytetty. Jo 1800-luvun lopulla näytetään oikeisto-vasemmisto jaottelua tai "äärimmäistä oikeistoa" käytetyn suomenkielisissä lehdissä, mutta vain ulkomaiden politiikasta kerrottaessa ja ulkomaiden lehtiä siteeratessa. Vasemmisto tarkoitti edelleenkin liberaalipuolueita.

On luonnollista, että olojen muututtua jako omaksuttiin kotimaan politiikkaan hyvin nopeasti. Selvittämistä vaille on yhä se, missä määrin oikeisto-vasemmisto-jako miellettiin 1920-30-luvuilla sellaisena kuin se vakiintui 1900-luvun lopulla (eli sosialistiset ja ei-sosialistiset puolueet) ja missä vaiheessa vasemmisto on lakannut tarkoittamasta liberaalipuolueita.

skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

jsn kirjoitti: Yleensä historian ensimmäisenä äärioikeistona pidetään Ranskassa 1810-20-luvulla esiintyneitä ns. "Ultria",
Riippunee ihan siitä, mitä käsitteelle sisällöksi annetaan tai minkä vertailun pohjalta jako muodostetaan. Käsitteenä neologismit kuten "ultra-royalistes" ja "ultra-revolutionnaires" toki pyörivät käytössä heti vallankumouksen jälkeen, samoin kuin ilmaisut oikeiston tai oikeistopuolueen äärimmäistöstä tai äärisiivestä. Jonkinlainen vakiintuminen näissä kuitenkin alkaa vasta jossain 1820-luvulta eteenpäin.

Suomen kieleen nämä ääri-käsitteet todella tulivat hitaasti, aluksi ulkomaisten vaikutteiden kautta. Radikaalikäsitteiden kanssa lienee samoin. Kansallismielisten yhteydessä puhutaan oikeistoradikaaleista ja reformistien yhteydessä vasemmistoradikaaleista edes jotenkin säännöllisesti 1920-luvun alusta alkaen, radikalismin alkujaan viitatessa lähinnä vasemmistoon.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

skrjabin kirjoitti:Kansallismielisten yhteydessä puhutaan oikeistoradikaaleista ja reformistien yhteydessä vasemmistoradikaaleista edes jotenkin säännöllisesti 1920-luvun alusta alkaen, radikalismin alkujaan viitatessa lähinnä vasemmistoon.
Tämä vaikuttaisi siltä, että "vasemmisto" ei heti tasavallan alkuvuosina ollut yksinomaan sosialistien synonyymi, vaan saattoi edelleen kattaa muutkin radikaalit. Kutsuttiinko esimerkiksi vaikutusvaltaisia aktivisteja oikeistoksi vai vasemmistoksi? vai jäivätkö he koko jaottelun ulkopuolelle kun yksi keskeinen jakolinja oli tähän asti kulkenut vanha- ja nuorsuomalaisten välillä, joista edelliset kaiketi olivat oikeistoa ja jälkimmäiset vasemmistoa.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

Nyt on ilmestynyt kirja, joka ilmeisesti luo uutta valaistusta tässäkin säikeessä aikoinaan puheena olleeseen kysymykseen siitä, kuinka oikeistolainen Suomi 1930-luvulla todellisuudessa oli. Kirjoittajina "tekijämiehet" Aapo Roselius, Oula Silvennoinen ja Marko Tikka.

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

nylander kirjoitti:Nyt on ilmestynyt kirja, joka ilmeisesti luo uutta valaistusta tässäkin säikeessä aikoinaan puheena olleeseen kysymykseen siitä, kuinka oikeistolainen Suomi 1930-luvulla todellisuudessa oli. Kirjoittajina "tekijämiehet" Aapo Roselius, Oula Silvennoinen ja Marko Tikka.
Kommunismin uhka on keskusteluketjun otsikossa jostain syystä lainausmerkeissä, ikäänkuin se ei olisi 1920-luvulla ja sen lopulla ollut todellisuutta.
Turun Chrichton-Vulcanin telakalla alkoi 1927 metallin lakko ja 2.6.1928 - 16.4.1929 oli Neuvostoliiton rahallisestikin tukema kommunistien järjestämä satamalakko. Veikko Huuska on koonnut taustatietoja http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuo ... suomi-1927 tapahtumasarjasta, joka johti kommunistilakien säätämiseen v. 1930.
Mauritz Rosenbergin kansanedustajatoimi mm. lakkautettiin ja 1939 Mauritz oli Suomeen hyökkäävän puna-armeijan hallituksen kakkosmies ja rahaministeri ja "kommunistin uhka" osoittautui Mauritzinkin osalta todellisuudeksi.
Kosolakin taisi olla aluksi Pihkalan kaartissa Profinternin rahan vaikutusta vastustamassa. Neuvostoliitto dumppasi puutavaraansa Englannin markkinoille, joten kommunistien järjestämä satamalakko Suomessa palveli "työläisten isänmaan" taloudellisiakin etuja.

Tuon kirjan myyntiesitteessä sanotaan "Sanan fasismi nousseen kesän 2015 aikana osaksi suomalaista yhteiskunnallista keskustelua," millä viitattaneen siirtolaistulvaan. Mutta ovatkohan tuohon Välimeren siirtolaistulvaan kriittisesti suhtautuvat äärioikeistolaisia fasisteja? Joillain tahoilla tuo rinnastus näytettäisiin haluttavan tehdä?

Ukrainan ja Krimin tapahtumienkin yhteydessä fasisti-leimaa on yritetty lyödä.
"Suomi asettuu osaksi eurooppalaista fasismin historiaa," sanotaan. Suomi yritetään nähtävästi asettaa 1920- ja 1930-luvuilla Mussolinin ja Hitlerin aatteiden kannattajaksi ja näinhän ei ollut. Anti-kommunistisuutta kylläkin oli ja Kominternin julistuksissa sosiaalidemokraatitkin olivat
"sosiaalifasisteja." Kommunistilait selkeyttivät tilannetta ja saatettiin muodostaa punamultahallituskin, jonka kommunistit kylläkin sitten sodan jälkeen usein sanoivat johdattaneen Suomen Talvisotaan "väärää politiikkaa" harjoittaen.
Espanjan proxy-sodassa diktaattorit erilaisia sosialismeja edustaen ottivat ensimmäisen kerran yhteen ja Stalin taisi olla diktaattoreista ovelin? NL:n hinnoittelemien aseiden maksuksi tasavaltalaisten kultavaranto huuhtoutui Neuvostoliittoon, vaikka sodan voittikin fasistiksi julistettu Franco.

Veikko Palvo

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

Veikko I Palvo kirjoitti:Kommunismin uhka on keskusteluketjun otsikossa jostain syystä lainausmerkeissä, ikäänkuin se ei olisi 1920-luvulla ja sen lopulla ollut todellisuutta.
Olen tässä ketjussa jo moneenkin kertaan perustellut Palvolle ja muille samanhenkisille lainausmerkkien käyttöä tässä aikoinaan alulle panemassani ketjussa viittamalla relevantiksi arvioimaani tutkimuskirjallisuuteen. Mutta jatketaan harjoituksia. Näin historiantutkija Matti Lackman Esko Riekin elämäkerrassa (SKS 2007):
Kesäkuussa [1930] Riekki oli vihainen siitä, ettei kommunisteille annettu hänen toivomaansa armoniskua. "Kommunismi ei tarvitse nyt kuin armonpiston, sillä niin lamallaan se on vuosien kuluessa tekemistämme leikkauksista - -."
- -
Vaikka lapualaiset yrittivätkin jatkuvasti väittää kommunistivaaran kasvavan, matto kommunistien jalkojen alta oli vedetty jo suuressa kommunistipidätyksessä 1928. Monet muut vuosien 1929 ja 1930 pidätykset Lapuan liikkeen terrorin ja kommunistien sisäisen riitelyn ohella vielä tehostivat vaikutusta. Riekki muisteli vielä vuosikymmenten päästä Etsivän Keskuspoliisin onnistuneen varsin hyvin ja panneen kommunismin matalaksi.
- -
Äärioikeistolaisten pääväittämä oli, että kommunismi ja työväenliike sekä niiden "hyysääminen" uhkasivat vapaussodan voiton hedelmiä. Pelkoon eivät tehonneet valtiovallan pyrkimykset panna kommunismi lainsäädännöllä ja muilla laillisilla keinoilla kuriin. Äärioikeiston nousun taustalla olikin selvästi muuta kuin kommunismin uhka.
(korostus lisätty)

Jääköön makuasiaksi, uskoako esim. Lackmania vai sitten toisaalta jonkun harrastelijan nettikyhäystä.
Veikko I Palvo kirjoitti:"Suomi asettuu osaksi eurooppalaista fasismin historiaa," sanotaan. - - ja näinhän ei ollut.
Niin, "näinhän ei ollut". Tässä siis ovat vastakkain tutkijoiden Roselius, Tikka ja Silvennoinen uusi kirja (jos esittelytekstin ajatus, niin kuin luultavaa on, sisältyy heidän teokseensa, jota en vielä ole nähnyt) ja toisaalta Veikko I Palvon näkemys. - Parasta taas jättää mahdollisten lukijoiden harkintaan.

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

nylander kirjoitti:Äärioikeiston nousun taustalla olikin selvästi muuta kuin kommunismin uhka.
(korostus lisätty)

Jääköön makuasiaksi, uskoako esim. Lackmania vai sitten toisaalta jonkun harrastelijan nettikyhäystä.
Veikko I Palvo kirjoitti:"Suomi asettuu osaksi eurooppalaista fasismin historiaa," sanotaan. - - ja näinhän ei ollut.
Niin, "näinhän ei ollut". Tässä siis ovat vastakkain tutkijoiden Roselius, Tikka ja Silvennoinen uusi kirja (jos esittelytekstin ajatus, niin kuin luultavaa on, sisältyy heidän teokseensa, jota en vielä ole nähnyt) ja toisaalta Veikko I Palvon näkemys. - Parasta taas jättää mahdollisten lukijoiden harkintaan.[/quote]
======================================================================================================================


Mikä sosialistinen suuntaus sitten lopulta olikaan uhka ja olisivatkohan "jonkin sortin sosialistit" olleet suurin uhka toisilleen; bolsevikkien uhkan vastapainoksi perustettiin Kansallinen sosialistinen Saksan työväenpuolue ja Mussolininikin oli alunperin marxilainen sosialisti, joka perusti WW1 alussa
oman vallankumouspuolueensa Fasci d´Azione Rivoluzionarian.
"Äärikoikeiston" sosialismin nousun taustalla näyttäisi olleen bolsevikkien maailmanvallankumouspuolue Komintern ja Moskovassa sen jäseniksi perustetut eri maiden kommunistipuolueet.
Suomen Sosialistisen ( = kommunistisen ) TyöväenPuolueen ( 1920 - 1923 ) puolueohjelmankin kirjoitti Kominternin O.W.Kuusinen Moskovassa ja
STPV jatkoi vuoden 1930 kommunistilakeihin saakka. Ja mm. Asser Salon ja Mauritz Rosenbergin kansanedustajatoimet lakkautettiin, Asser Salo muilutettiin ja ammuttiin NL:ssa 1938 ja Rosenberg oli Terijoen rahaministeri 1939 Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen ja Talvisodan alkaessa.

Kommunistilakien perusteella lakkautettiin kommunistien järjestöjä ja ammattiosastoja, jotka olivat pyrkineet Suomen yhteiskuntajärjestyksen kaatamiseen Kominternin aatteiden ja ohjelman mukaisesti, ehkäpä Suomen sisäiseen pehmeään vallankumoukseen, sillä ainahan olisi ollut edullisempaa voittaa "barrikadeille nousematta."
Sodan jälkeen Suomessakin perustettu SKP-SKDL pyrki samaan, valtaan pääsemiseen demokraattista tietä, vaikkei demokratiaa kannatettukaan, paitsi tietystikin "kansandemokratiaa."
Ja "äärioikeistolaisia" järjestöjä lakkautettiin Valvontakomissionkin välityksellä tuhansia, joten kaipa kommunistisesta näkökulmasta katsottuna
"äärioikeistolaisuutta" Suomessa oli ollut 1920- ja varsinkin 1930-luvulla hyvin paljon. Kirjoja kiellettiin ja kouluopetusta uusittiin, mutta
"sisäisin keinoin vaikuttaminen" ja vallanotto" ei halveksitun demokratian menetelmin onnistunutkaan.

Ja 1930 Suomessa Kominternin kommunistien toiminta lakkautettiin, mutta eivät anti-kommunistitkaan valtaan päässeet, eivätkä edes sitä yrittäneetkään kansandemokraattien sitkeistä väitteistä huolimatta, vielä nytkin jollain taholla näytetään kirjoitettavan: "Tämän päivän ihmiset eivät tajuakaan, kuinka äärioikeistolainen 1930-luku oli"! Kommunistien oli toimittava illegaalisesti ja se taisi rajoittua lentolehtisten levittelyyn.
Mauritz Rosenbergin kaltaiset kommunistijohtajat oli siivottu pois ja heitä eduskuntaankin äänestäneet kannattajat taistelivat Talvisodassa
Suomen valloitukseen tähtäävää ideologiaa vastaan yksimielisesti.
Sosiaalifasisti Väinö Tannerin hallituksen ministeri Ryömän poika Mauri Ryömä taisi olla lähes yksin Suomeen hyökkääjän puolella joutuen turvasäilöön, eikä Maurin ura edennyt sodanjälkeisessäkään kommunistikentässä.

Veikko Palvo

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

nylander kirjoitti:
Näin historiantutkija Matti Lackman Esko Riekin elämäkerrassa (SKS 2007):

Pelkoon eivät tehonneet valtiovallan pyrkimykset panna kommunismi lainsäädännöllä ja muilla laillisilla keinoilla kuriin. Äärioikeiston nousun taustalla olikin selvästi muuta kuin kommunismin uhka.
(korostus lisätty)

Jääköön makuasiaksi, uskoako esim. Lackmania vai sitten toisaalta jonkun harrastelijan nettikyhäystä.

[/quote]
========================================


Kommunismin uhka pantiin kuriin kommunistilaeilla 1930 ja mm. kommunististen kansanedustajien edustajatoimet lakkkautettiin ja näiden vallankaappaukseen pyrkivien toiminnan lopettamista on sanottu epädemokraattiseksi.
Matti Lackmanin Taistelu talonpojasta, Kustannus oy pohjoinen Oulu 1985 löytyi kirjahyllystä. Lackman selostaa tarkasti Neuvostoliiton Kominternin päätöslauselmia ja linjauksia, jotka olivat Suomessa toimivien Kominternin SSTP- ja STPV-peitepuolueiden toiminnan ehdoton ja tinkimätön selkäranka.
Jotkut kommunistit, esim. Arvo poika Tuominen muistelmissaan esittävät, miten vaikeaa oli joissakin tapauksissa, esim. poliittisissa lakoissa noudattaa pilkuntarkasti Moskovan määräyksiä ja miten muistelija sen sitten kuitenkin sanoo joskus tehneensä.

Matti Lackmanin Taistelu talonpojasta on oma lukunsa Lapuanliike ja lähisukulaiset 1929 - 1932 sivuilla 180 - 204 , tutkimushan käsittää ajanjakson
1918 - 1939. sivu 183: "Ajatus, että lapuanliikkeessä oli fasistisia piirteitä, on hyväksyttävissä, mutta sen sijaan väitteet, että koko järjestelmä olisi ajautunut vuoden 1930 kesään mennessä fasistidiktatuuriin, eivät ole perusteltuja.
Vaikka lapuanliike onnistui saamaan yhtä jos toista aikaan painostuksen avulla, hallitus ei tanssinut sen mukaan. Demokratia natisi pahasti liitoksissaan, mutta kesti kuitenkin koetuksen. Tämä testattiin viimeistään Mäntsälän kapinassa vuonna 1932."

"Vähitellen kommunistinen liike joutui kokonaan seinää vasten, mikä kirjattiin tapahtuneena tosiasiana niin Kominternin vuoden 1930 heinäkuun teeseissä kuin SKP:n saman vuoden elokuussa alkaneessa puoluekonferenssissa."

On varmaankin tulkintakysymys, "natisiko demokratia liitoksissaan" Kominternin kommunistien vaiko lapuanliikkeen toiminnan johdosta vai molempien toiminnan takia ja olisiko toista ollut ilman toista. Nykyäänkin anarkistit näyttävät tarvitsevan äärioikeistoa, joka on yritettävä saada aikaiseksi ainakin kirjallisesti ja mediankin välityksellä omaa toimintaa oikeuttamaan?

Mutta tutkimukset eivät yleensäkään näyttäisi sulkevan pois toisiaan vastakkaisistakaan näkökannoista huolimatta, vaan täydentävät toisiaan?
Ja useinhan jo tutkimusaiheen rajaaminen näyttäisi sulkevan pois noita "eriäviä näkökantoja"?

Veikko Palvo

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”