MM
Viestit: 344
Liittynyt: 23.09.08 09:47

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

jsn kirjoitti:
MM kirjoitti:Kesällä 1939 NL rakensi bunkkereita Suomen rajalle. Aunuksen rantatien Suomen puolen viimeisistä taloista pystyi seuraamaan, kuinka NL pystytti ensin kuusiaidan rakentamisen suojaksi, mutta kesällä aita kuivui ja sen läpi näki, että Rajakontuun rakennettiin bunkkeria, joka on siinä vieläkin matkailunähtävyytenä.
Näistä linnoitteista ja niiden sijoittelusta olisi kiinnostava kuulla lisää. Ilmeisesti ennen kesää 1939 niitä ei kuitenkaan ollut, vaikka suomalaiset sellaisia rakensivat jo aiemmin Laatokalle.
Ettei jäisi kokonaan kommentoimatta jsn:n kiinnostus, liitän tähän linkin kotiseutuhenkiseen kirjoitukseen. Sen sivulla 23 otsikosta "Rajalla" alkaen on asiaa ja kuva bunkkerista. Itse en ole oikein hyväksynyt tuota "hyökkäysbunkkeri" -tulkintaa. Artikkelissa sanotaan bunkereita rakennetun Laatokan pohjoisrannan alueelle kymmenkunta.

http://files.kotisivukone.com/salmi-saa ... sio_31.pdf

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

Kiitos MM:lle linkistä!

Isoilla pystysuorilla aukoilla varustettu ja korkea bunkkeri on melko erikoisen mallinen. Mutta en tiedä millainen on "hyökkäysbunkkeri". Toisaalta hyökkäysbunkkereitahan oli Suomellakin, kuten on kerrottu.

Olen ollut siinä käsityksessä että puna-armeija oli Kannaksella ja Laatokan pohjoispuolella 1930-luvulla nimenomaan hyökkäysryhmityksessä. Mikä mahtaa ollut näiden bunkkerien tosiasiallinen tarkoitus?

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

Teoksen The Stalin and Molotov Lines: Soviet Western Defences 1928-41 (2008) julkaissut Neil Short esittää ns. Stalin-linjan yhden pesäkkeen sijainneen Syvärillä. Nämä linnoitteet oli rakennettu jo vuosina 1928-30, yhtä aikaa kun Valko-Venäjän Polotskiin, Minskiin ja Mozyriin sekä Kieviin tehdyt sektorit. Tarkoitus ei ollut rakentaa yhtenäistä linjaa vaan rajoituttiin yksittäisiin linnoitusalueisiin. Kyse ei siis ollut varsinaisesta ”linjasta”.

1930-luvun alkuvuosina alkaneessa toisessa rakennusvaiheessa tehtiin useita linnoitteita Baltian maiden ja Puolan rajoille, mutta Suomen rajoille tai edes etäämmäs niistä ei yhtään lisää. Aunuksen Karjalan linnoitusalueesta seuraava linnoitusalue oli Leningradin länsipuolella lähellä Viron rajaa.

Syvärille rakentaminen osoittaa myös, että NL oli varautunut torjumaan mahdollisesti Suomesta tulevan hyökkäyksen vasta siellä. Suomen rajat olivat siis tässäkin mielessä merkityksettömät. Huomiota herättävää on, ettei kriittisen tärkeäksi väitetylle Karjalan kannakselle tullut koskaan mitään osia Stalin-linjasta. Tämä ei voi tarkoittaa kuin sitä, että suomalaisten ei kerta kaikkiaan koskaan uskottu yrittävän Leningradiin.

Stalin-linjan kolmas vaihe alkoi vuonna 1938. Se painottui Pihkovan seudulle ja Puolan eteläiselle itärajalle. Kriittiseksi väitetylle kannakselle ei siis vieläkään rakennettu mitään.

Tärkeä seikka on myös se, että Molotov-Ribbentrop-sopimuksen uudet rajat syksyllä 1939 tekivät Stalin-linjan täysin tarpeettomaksi. Linjan seuraaja eli Molotov-linja rakennettiin vasta vuonna 1940 uusille rajoille. Tässä vaiheessa Suomen rajaa vastaan tuli linnoitettuja sektoreita. Ne olivat selvästi etäämmällä Karjalan kannaksesta, Lappeenrannan ja Imatran tuntumassa.

Mikäli näihin tietoihin on uskomista, näyttäisi siltä, että Salmia vastapäätä rakennetut oudot bunkkerit olivat ennen kaikkea suomalaisille tarkoitettua hämäystä? Ja miksi sellaisia ei tehty Kannakselle vaan Aunukseen.

MM
Viestit: 344
Liittynyt: 23.09.08 09:47

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

Aiemmin muistinvaraisesti siteeraamani nettikirja ei ollut nimeltaään Kohti talvisotaa, vaan Baryshnikovin Talvisodan tausta. Samalla kun pahoittelen virhettäni, lainaan sieltä jsn:n pohdintaan liittyen lyhyen kohdan Suomen rajan linnoittamisesta kesällä 1939:

"Operatiivisen suunnitelman muutokset aiheuttivat lisätoimenpiteitä, jotka liittyivät Neuvostoliiton luoteisosia vartioivien sotajoukkojen sotavalmiuden nostamisen tarpeeseen. Näitä toimenpiteitä johti toisen luokan armeijan komentaja Kirill Meretskov, josta tuli vuoden 1939 alussa Leningradin sotilaspiirin komentaja. Alkoi uusien linnoitusten rakentaminen ja vanhojen parantaminen Leningradista pohjoiseen, sekä raja-alueiden valmistaminen kovaan puolustukseen mahdollisen vihollisen hyökkäyksen torjumiseksi.

Samalla jatkettiin aiemmin aloitettua siviiliväestön siirtoa Suomen rajaa lähellä olevilta alueilta Karjalan kannakselta. Kuten Punaisen Armeijan esikunnan johtaja Boris Šapošnikov tiedotti Kliment Vorošiloville kesäkuun alussa 1939, ”siirron tuloksena koko Karjalan linnoitusalueen betonoitu pinta-ala vapautettiin siviiliväestöstä”.[152] Tämän lisäksi Murmanskin, Kantalahden ja Vidlitsan linnoitusalueiden rakentaminen oli täyttä vauhtia käynnissä."

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

Saksalaisen Thomas Kunzen melko tuoreessa teoksessa Russlands Unterwelten: Eine Zeitreise durch geheime Bunker und vergessene Tunnel todetaan s. 100:

että 1930-luvun puhdistuksissa puna-armeija menetti ylimmän upseeristonsa ohella suurimman osan sotilasinsinööreistään. Stalin-linjan rakennustyötä jatkettiin vuosina 1938-39 lähinnä siviili-insinöörien toimesta, mikä vaikutti merkittävästi töiden laatuun.

Minusta siteeraamasi Baryshnikovin kirja ei näyttäisi kuvaavan asioita erityisen seikkaperäisesti. Olennainen kysymys on yhä, mitä linnoitteita raja-alueella todella oli ja missä asemassa ne olivat. Tästä löytynee seikkaperäisiä tietoja myös 1930-luvun suomalaisisissa tiedusteluraporteissa. On hämmästyttävää, jos suomalainen historiantutkimus ei ole ollut asiasta yhtään kiinnostunut.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

Rupesihan sitä löytymään tietoja ja runsaasti hyviä kuvia Leningradin pohjoispuolelta vihdoin ja vieläpä englanniksikin:

http://www.nortfort.ru/kaur/index_e.html

Karjalan linnoitusalue KaUR sanotaan olevan 30-50 kilometrin päässä Leningradista. Järjestelmä muistuttaa Mannerheim-linjaa, pääteiden läheisyys, hyödyntää soita ja järviä. Jopa "Miljoonalinnake" löytyy. Jo talvisodan jälkeen aseistusta siirrettiin uudelle rajalle (Viipurin linnoitusalue). Suomalaisten kerrotaan saaneen jatkosodassa osia linjasta haltuunsa. Syy näiden pysähtymiseen sanotaan olleen laaja suomaasto ja kaivetut panssariesteet. Vuonna 1944 linnoitteiden tykistö osallistui kannaksen suurhyökkäyksen tukemiseen.

Sivuston mukaan linnoitteita pidettiin kunnossa ja laajennettiin vielä 1950-luvulla ja oli vielä sotilaallisessa käytössä vuoteen 1995 asti. Ilmeiseti niitä koskeva arkistoaineisto on edelleen salassapidettävää, koska sivustolla kerrotaan tällaista puuttuvan?

Tietoa sen toiminnasta ja tehokuudesta ei edelleenkään ole. Samoin lienee vaikea ajoittaa mitkä osat on rakennettu 1938-39 ja mitkä 1941 ja sen jälkeen.

Näyttää siltä että kotiseutukirjassa oleva Aunuksen bunkkeri on kaivettu esiin maan sisältä, mistä johtuu että se näyttää niin oudolta.

Karjalan linnoitusalue KaUR löytyy myös venäjänkielisestä Wikipediasta. Siinä kerrotaan sen olleen osa Stalinin linjaa.

Kartta sijainnista osoittaa ettei se suinkaan sijainnut kiinni rajassa.

http://www.nortfort.ru/kaur/plan_e.html

MM
Viestit: 344
Liittynyt: 23.09.08 09:47

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

Kotiseutumuistelmien tyyylilajissa löytyy NL:n puolelta rajaa oleva kirjoitus 1939 kesän linnoitusrakentamisesta, jossa on mielenkiintoista se, että rakennustyöt keskeytettiin tyystin M/R-sopimuksen synnyttyä ja jopa niin, että osa bunkkereista jäi keskentekoisiksi. Se vahvistaisi viitettä sen suuntaan, että kiivas varustautuminen olisi tapahtunut nimenomaan Saksan hyökkäyksen varalta, minkä uhan sopimus ainakin siirsi.
Talvisotaa edeltänyt aika kuvataan sivulta 5. alkaen.

http://www.manssila.net/dokumentit/kyla ... _osa_2.pdf

Ylläpito on armollisesti antanut venyttää asian 30-luvun lopulle saakka. Varsinaiseen aiheeseen liittyisi ko. muistelman ensimmäinen osa kommunismin vaikutuksesta rajan pinnassa NL:n puolella 20 -30-luvuilla.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

MM kirjoitti:on mielenkiintoista se, että rakennustyöt keskeytettiin tyystin M/R-sopimuksen synnyttyä ja jopa niin, että osa bunkkereista jäi keskentekoisiksi. Se vahvistaisi viitettä sen suuntaan, että kiivas varustautuminen olisi tapahtunut nimenomaan Saksan hyökkäyksen varalta, minkä uhan sopimus ainakin siirsi.
M/R-sopimuksen mullistavaan rooliin viitataan kaikissa löytämissäni teoksissa, joissa sivutaan Neuvostoliiton Stalin-linjan rakennustöitä (vaikka unohdetaan jokseenkin täysin Leningradin alue). Tästä näkökulmasta tuntuvat väitteet voimistuneesta uhasta Suomen suunnalta syksyllä 1939 sitäkin oudommilta jos kerran Suomen kautta hyökkääväksi voimaksi nähtiin nimenomaan Saksa. Loogisesti tämä johtaa vain siihen ajatukseen, että Saksa ei ollut enää pääuhka.

Mielenkiintoista olisi tietää, millaista hyökkäystä ne oli suunniteltu torjumaan vuosina 1938-39: panssareita ja moottoroitua jalkaväkeä ilmeisesti. Joka tapauksessa syksyllä 1939 Suomelle esitetyt rajamuutokset olivat Leningradin pohjoispuolisen Stalin-linjan kannalta täysin merkityksettömiä. Ne eivät myöskään mitätöineet sen merkitystä, toisin kuin Puolan ja Baltian suunnalla.

Yhtä kiinnostavaa olisi tietää, missä vaiheessa valmistui suunnitelma Viipurin linnoitusalueen rakentamisesta: tehtiinkö se talvisodan jo kestäessä vai oliko se kenties olemassa jo 1930-luvulla. Ja sekin on mielenkiintoista, että vaikka suomalaiset saivat rakennelmat käsiinsä 1941 kesällä, niistä ei ilmeisesti koskaan tehty mitään selvitystä? Tämä olisi luultavasti ollutkin tarpeen vain jos jatkosodassa olisi pyritty ylittämään Stalin-linja.

MM
Viestit: 344
Liittynyt: 23.09.08 09:47

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

Erkki Tuomioja referoi bloginsa kuukauden kirja -palstalla Lauri Kristian Relanderista kirjoitettua elämänkertakirjaa, jossa tuntuu olevan mielenkiintoista tietoa. Otsikon aiheeseen liittyen lapualaisuutena puhuttu äärioikeiston nousu alkoi hänen presidenttikautenaan eikä hän kovin tarmokkaasti sitä pyrkinyt estämään. Päin vastoin tähän saakka on syntynyt kuva, että hän antoi valtiokoneiston alistua äärioikeiston komenteluun ja Ståhlbergin aikana aloitettu yhteiskuntasuhteitten normalisointikehitys kääntyi takaisin. Relanderin ajasta on vain vähän kirjoitettu, mutta tässä mielessä se ei ole merkityksetön.

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

MM kirjoitti: Otsikon aiheeseen liittyen lapualaisuutena puhuttu äärioikeiston nousu alkoi hänen presidenttikautenaan eikä hän kovin tarmokkaasti sitä pyrkinyt estämään. Relanderin ajasta on vain vähän kirjoitettu, mutta tässä mielessä se ei ole merkityksetön.
Presidentti L.K.Relander nimitti Väinö Tannerin vähemmistöhallituksen
( 13.12.1926 - 17.12.1927 ) ja parin kuukauden jälkeen sen työrauhaa häiritsi jokin, jota monet päivälehdet kutsuivat "fascismin aaveeksi."

Ruotsin kommunistipuolueen pää-äänenkannattaja Folkets Dagblad Politiken ( FDP ) julkaisi 4.2.1927 "uutisen": Suomalaiset fascistit valmistelevat suojeluskuntien avulla tapahtuvaa vallankaappausta ja sisällissotaa sosiaalidemokraattisen hallituksen nenän alla!
FDP esitti perusteeksi aidoksi väittämänsä asiakirjan, Viipurin suojeluskuntapiirin päiväkäskyn n:o 121/ 1926. "Nyt kun valtioelämämme kokee kriisiä ja hallitusohjat ilmeisesti liukuvat vasemmiston käsiin, on suojeluskuntain oltava valmiina jokaisen mahdollisuuden varalta voidakseen, mikäli välttämätöntä, ryhtyä toimimaan ilman ajanhukkaa."
"Majuri Urho Sihvosen käsky oli päivätty 30.11.1926, viikkoa aikaisemmin Kallion hallitus oli kaatunut välikysymykseen."

Martti Ahti, Kaappaus?: Suojeluskuntaselkkaus 1921, Fascismin aave 1927, Mäntsälän kapina 1932, Otava 1990.

"EK:n Viipurin alaosaston päällikkö Urho Hagelberg raportoi asiasta päällikölleen Esko Riekille, joka siltä istumalta soitti presidentti Relanderille sanoen kyseessä olevan provokaation.....asialla ovat tietysti Suomen kommunistien sormet pelissä."
Noita
kommunisteja lienee ollut sosialistisessa vaaliliitossakin, joka lakkautettiin 1930?
"Relander
kertoi Tannerille Riekin ja oman tulkintansa ja soitti myös SK:n yliesikunnan esikuntapäällikkö eversti Per Zilliacukselle."Uutinen oli selvästi kommunistien provokaatioyritys tarkoituksena kiristää Tannerin hallituksen ja porvarileirin välejä."

"Pääministeri Tanner vaati EK:n päälliköltä tyhjentävää ja mahdollisimman pikaista selontekoa."
"Riekki hieroi kauppaa FDP:n kanssa ja ilmoitti Tannerille nostavansa tarjouksen 2000 kruunuun. Pääministeri Tanner vastasi 1000 kruunun riittävän, koska paperit ovat roskaa kuitenkin."
"FDP vetäytyi kuitenkin kaupasta."

"Huhtikuussa 1928 EK vangitsi yli 60 SKP:n johtokaadereihin kuulunutta jäsentä, mm. oululaisen peltiseppä Henrik Steniuksen, joka FDP:n fascismihälytyksen aikana oli toiminut SKP:n organisaattorina Viipurin piirissä."" Leningradissa Lännen Vähemmistökansallisuuksien Kommunistisen Yliopiston käynyt organisaattori Stenius tunnusti , että paljastuksen oli järjestänyt SKP:n sotilaslinja."

"EK:n Riekki oli kaupanhieronnan yhteydessä ( s. 88. ) kertonut pääministerin valjusta kiinnostuksesta Walleniukselle ja Yleisesikunnan päällikkö piti asiaa selvänä. Tannerilla ei ollut mitään intressiä paljastaa asiakirjaa väärennökseksi."
Tuo
"fascismin aave" nousi helmikuun 1927 alussa esiin Ruotsissa SKP:n toimesta, mutta olisikohan pääministeri Tannerin kiinnostuksen puutteen taustalla ollut tieto omankin puolueen äärivasemman laidan toimista?

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

Jukka Kemppinen kirjoittaa blogissaan 19.6.2013:

"Vuoden 1930 kommunistilait ja niihin liittyvät tuomiot, lyhyesti Turun hovioikeus, syyttäjänä sangen usein kanneviskaali Olavi Honka, loivat sotasyyllisyysoikeudenkäynnin ja siis periaatteettoman laittomuuden mallit, joista kärsimme silloin ja edelleen.
---
K.J. Ståhlberg uskalsi vaalipuheessaan ylioppilastalolla vuonna 1930 Lapuan liikettä tarkoittaen sanoa, että kansalla on oikeus valita edustajat ja valtiopäiville kokoontuneina näillä on oikeus muuttaa lakeja ja säätää uusia. Hän vastusti kommunistilakeja. Se oli kaukaa viisasta. Samoja lakeja käyttivät sitten Suomessa kommunistit esimerkiksi pitääkseen Valpon suojissa ties mistä epäiltyjä porvareita kaksi, jopa kolme vuotta. Menettelyn teki mahdolliseksi vuonna 1930 keksaistu lainsäädäntö.
---
Kommunisteja tuomittiin 1930-luvulla valtionpetoksesta ja sellaisen valistelusta ja jopa valmistelun edistämisestä. Kukaan ei koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, oliko syytteessä tarkoitetut teot tehty ennen vuoden 1930 lainmuutoksia. Siihen asti itse kommunisteiksi julistautuneita oli istunut myös eduskunnassa.

Tietääkseni takautuvan kriminalisoinnin ongelmaan ei koskaan edes viitattu tuohon aikaan eikä myöhemminkään.

Vuonna 1946 sitten Ryti ja kumppanit tuomittiin takautuvan lain nojalla, ja sitä pidetään edelleen pahana. Myös minä pidän. Mutta malli oli vuodelta 1930. Relander oli kuollut ja samoin näitä poikkeustoimia vastustanut Kallio ja tilapäisesti laillisuuskannalta luopunut Svinhufvud. Paasikivi, joka ei koskaan ollut erikoisen kiinnostunut laillisuuskysymyksistä, oli kovassa vedossa, ja etevänä lainvalmistelijana toimi Kekkonen. Oikeuskanslerina ja sitten korkeimman oikeuden presidenttinä oli Toivo Tarjanne, tunnettu siitä että hän ei toimillaan koskaan aiheuttanut presidentille eikä ministereille harmia."

http://kemppinen.blogspot.fi/2013/06/ka ... ait-i.html

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

Emma-Liisa kirjoitti:Jukka Kemppinen kirjoittaa blogissaan 19.6.2013:

"Vuoden 1930 kommunistilait ja niihin liittyvät tuomiot, lyhyesti Turun hovioikeus, syyttäjänä sangen usein kanneviskaali Olavi Honka, loivat sotasyyllisyysoikeudenkäynnin ja siis periaatteettoman laittomuuden mallit, joista kärsimme silloin ja edelleen.
Eiköhän se vaihe kuitenkin lähtenyt siitä, että sodan voittajavaltiot pitivät Saksan ja sen liittolaisten sodankäyntiä rikollisena. Käytäntö tästä muotoutui sitten sodan jälkeen Lontoon sopimuksessa elokuussa 1945 ja edelleen Nürnbergissä marraskuusta lähtien.
Samalla tavoin kuin Suomen jatkosota oli osa toista maailmansotaa ja kietoutui siihen, oli Suomen sotasyyllisyyskysymys erottamaton osa sodan jälkiselvittelyistä. Suomi ei voinut pysyä erossa sodasta eikä myöskään sen jälkiseurauksista. Vuoden 1930 muistoja ei siinä yhteydessä tarvittu. Meillä eivät kaikki ilmeisesti tajunneet, mistä oli kysymys, tai sitten oikeutetun puolustussodan henki sumensi edelleen realismin. Jatkosodan todellisia syntyvaiheitahan tunsivat vain harvat asianosaiset.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sotasyylli ... %C3%A4ynti
http://en.wikisource.org/wiki/London_Ch ... y_Tribunal
http://karjalankuvalehti.com/sso/asiaki ... a_1945.pdf

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

Postitan tähän ketjuun jotta en pahemmin tulisi sotkeneeksi teemoja, koska pikaisella selailulla ilmenee, että tässä säikeessä aikanaan väiteltiin siitä, vallitsiko Suomessa 30-luvulla "oikeiston hegemonia".
jsn kirjoitti:En ole muuttanut mieltäni vaan vastustan sitä, että "oikeiston dominoima aikakausi" tulkitaan vain suomalaisen äärioikeiston (Lapuan liike, IKL, kansallissosialistit ym) kautta. Vain jos Suomessa poliittiseen keskustaan kuuluvat puolueet ja poliittiset voimat (Maalaisliitto ja Edistys) halutaan niputtaa oikeistoksi (mitä ajatusta en kannata) voidaan yrittää puhua oikeistohegemoniasta mutta tarkemmin ottaen kyse oli ei-sosialistisesta hegemoniasta, jonka sisällä oli huomattavan paljon eroja ja moniäänisyyttä.
Olen jo muutaman kerran varhemmin - turhaan - koettanut selittää, että tämän ketjun otsakkeella en tarkoittanut koko 30-lukua sellaisenaan. Sen verran tunnen Suomen poliittista historiaa, että "äärioikeiston nousu" voidaan ajoittaa suunnilleen ajanjaksoon 1929 - 1933 , minkä jälkeen vuorovesi kääntyy laskuun. (En tosin usko, että tälläkään kerralla selviäisin ilman sanomisieni vääntelyä ja vääristelyä.)

Sen sijaan on mielestäni harhauttavaa väittää, ettei Suomessa koko 30-luvun toiminut erittäin vaikutusvaltainen oikeistoryhmittymä, jonka johdossa oli useampiin kuin yhteen puolueeseen kuuluvia henkilöitä: Svinhufvud, Hackzell, Kivimäki, Witting, Rantakari, Honkajuuri jne. Aikanaan juuri sinä, jsn, väitit, että tulkitsin väärin Michael Jonasin kirjaa von Blücheristä, kun mainitsin Jonasin panneen merkille tämän "vaikutusvaltaisen oikeistoryhmän" antidemokraattiset, parlamentarismin supistamiseen tähdänneet kaavailut - olkoonkin että ne olisivat jääneet vain pöytäpuheiksi. (Näin muuten teit tyypillisesti kirjaa lukematta. Sittemmin, kirjan luettuasi olit kyllä kärkkäästi tarttumassa Jonasin yhteen ainoaan, syksyä 1940 koskevaan virkkeeseen: "Lev A. Bezymenskij on osoittanut uudelleen asiaa käsittelevän neuvostoliittolaisen lähdeaineiston pohjalta, että Moskova oli ryhtynyt konkreettisesti harkitsemaan uutta invaasiota Suomeen." Itselleni tämä merkitsee vakavasti otettavaa lähdetietoa, jos kohta odotan vielä muidenkin tutkijoiden vahvistusta tiedolle sekä sen selventämistä, mikä täsmällinen merkityssisältö on annettava sanoille "konkreettisesti harkitsemaan".)

Mainitset, että et kannata keskustaan kuuluneiden puolueiden maalaisliiton ja edistyksen niputtamista oikeistoksi 30-luvulla. Samaa lienee tarkoittanut tässä ketjussa joskus taannoin muuan tohtoriksi väitellyt henkilö, joka totesi jotenkin niin, ettei esim. vuosina 1932 - 1936 varsinaisella oikeistolla ollut osuutta valtaan, joska Kivimäen hallituksessa ei ollut edustettuna kokoomus.

Kuitenkin Kivimäen hallitus oli äärimmäisen kapeapohjaisenakin (tai varmaankin juuri siksi) luunkova oikeistokabinetti, jonka Svinhufvud olisi halunnut jatkavan hamaan tulevaisuuteen, ellei EK:n muistioita koskeva paljastus olisi syksyllä 1936 tullut asioita sotkemaan. Ei edistyspuolue eikä maalaisliittokaan ollut 30-luvulla mikään yhtenäinen monoliitti, jota voidaan luonnehtia keskustapuolueeksi. Matti Kurjensaaren 30-luvun tuotannosta ja muistaakseni myös sodanjälkeisestä kirjasta Taistelu huomispäivästä käy selvääkin selvemmin ilmi, että 30-luvun edistyspuolue oli lohjennut jyrkästi kahtia: "kivimäkeläiseen" oikeistolinjaan ja "cajanderilaiseen" liberaalisiipeen. Kurjensaari tiesi mistä puhui, olihan hän Cajanderin rekrytoima Nykypäivän (ei missään mielessä tämä nykyajan Nykypäivän edeltäjä!) päätoimittaja. (Edistyspuoleeseen kuuluva Kivimäkihän tavataan sittemmin paitsi punamultahallituksen jyrkässä rantakarilaisessa oppositiossa myös vuodesta 1940 Rytin luottomiehenä Hitlerin Saksassa.)

Usein kuulee sanottavan, että päinvastoin kuin useimmat Euroopan maat Suomi liukui 30-luvun mittaan vasemmalle. Tietyssä määrin pitää paikkansa, koska kesän 1936 eduskuntavaalien tulos, sos.demien suuri vaalivoitto, teki mahdottomaksi entisen menon jatkamisen. Taas on kuitenkin sanottava, ettei "Suomikaan" ollut 30-luvulla mikään monoliitti. Juuri kokoomuspuolue johtavana oikeistovoimana (vaikkakaan ei parlamentaariselta kannatukseltaan mitenkään mahtavana) kykeni vielä syksyllä -36 estämään SDP:n ottamisen hallitukseen. Ellei sekään ollut osoitus oikeiston suuresta vaikutusvallasta, niin mistä sitten?

Ohikiitävän lyhyet kuukaudet kevään 1937 ja talvisodan syttymisen välillä olivat sitten todellisen keskustahallituksen aikaa. Kuitenkin viha punamultahallitusta kohtaan oli koko ajan hyvin tunnettavissa. Esim. Mannerheimin 70-vuotisjuhlallisuuksien vietosta kesäkuun alussa 1937, kertovat Jokisipilä & Könönen, tekivät "sotilaspiirit ja heitä lähellä olleet poliittiset oikeistopiirit" suuren, hallitusta vastaan tähdätyn mielenilmauksen. Pahimmiksi loukkauskiviksi koettiin SDP:n pääsy hallitukseen ja Holstin paluu ulkoministeriksi. Holstin sittemmin tapahtuneen kaatamisen motiiveista ja taustavoimista Osmo Hyytiä on toissavuotisessa kirjassaan antanut luotettavalta vaikuttavan selonteon.

30-luvun Suomessa armeijalla oli huomattava yhteiskunnallinenkin painoarvo, vaikka sotilaat eivät saaneetkaan osallistua politiikkaan. Erkki Tuomioja kertoo kolmisenkymmentä vuotta sitten kirjoittamassa K. H. Wiikin elämäkerrassa, kuinka tämä tannerilaisten syrjäyttämä entinen puoluesihteeri kerta toisensa jälkeen vaati eduskunnassa ehtona puolustusmäärärahojen korottamiselle armeijan puhdistamista "fascistisista" aineksista. Vaikka Wiikin käyttämän luonnehdinnan ottaisi vain teknisenä terminä ja muutenkin ns. suolahiukkasen kera, Jokisipilän & Könösen kirjan kuvaukset 30-luvun upseerikunnan valtaosan poliittisista mielialoista eivät faktisesti niin kovin kauaksi loittone Wiikin puheista - aina korkeimmalta huipulta, sotaväen päälliköstä Hugo Östermanista lähtien.

Kulttuurielämän "hegemonioista" riittäisi paljonkin puhetta, mutta niistä on Emma-Liisa aikaisemmin antanut osuvia esimerkkejä, joten kylliksi tällä kertaa.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

nylander kirjoitti:Olen jo muutaman kerran varhemmin - turhaan - koettanut selittää, että tämän ketjun otsakkeella en tarkoittanut koko 30-lukua sellaisenaan. Sen verran tunnen Suomen poliittista historiaa, että "äärioikeiston nousu" voidaan ajoittaa suunnilleen ajanjaksoon 1929 - 1933 , minkä jälkeen vuorovesi kääntyy laskuun.
Tällaista on ollut jokseenkin vaikea havaita aiemmin. Tilaisuus oikaisuun on kyllä ollut jo varsin kauan olemassa. Ilmeisesti tämä on näin ollen tulkittava tunnustukseksi. Itse olen koko ajan yrittänyt esittää, että kovin painokas puhe oikeistolaisesta 1930-luvusta kuulostaa pikemminkin "valkosuomalaisilta" yms. neuvostopropagandan lanseeraamilta käsitteiltä, jossa kaikki niputetaan fasisteiksi enempiä erittelemättä.
nylander kirjoitti: Sittemmin, kirjan luettuasi olit kyllä kärkkäästi tarttumassa Jonasin yhteen ainoaan, syksyä 1940 koskevaan virkkeeseen: "Lev A. Bezymenskij on osoittanut uudelleen asiaa käsittelevän neuvostoliittolaisen lähdeaineiston pohjalta, että Moskova oli ryhtynyt konkreettisesti harkitsemaan uutta invaasiota Suomeen." Itselleni tämä merkitsee vakavasti otettavaa lähdetietoa
Valitettavasti en ole saanut käsiini Jonasin viittaamaa julkaisua, joka vielä näyttää harmillisella tavalla puuttuvan hänen lähdeluettelostaan vaikka onkin itse lähdeviitteessä. Kyseessä on Bezymenskijn artikkeli nimeltä "Der Berlin-Besuch von V.M. Molotov im November 1940 im Lichte neuer Dokumente aus sowjetischen Geheimarchiven" ja se on julkaistu saksalaisessa aikakauskirjassa Militärgeschichtliche Mitteilungen vuonna 1998. Koska kyseessä on tunnettu historioitsija, joka mm. löysi Moskovan presidentillisestä arkistosta Molotov-Ribbentrop-sopimuksen alkuperäiset lisäpöytäkirjat ja niiden liitteet, uskaltaisin jo hieman luottaa asiaan. Itsekin tunnut luottavan Michael Jonasiin tutkijana. Sinänsä on hämmästyttävää, eivätkä kieliongelmatkaan voi selittää sitä, ettei kukaan Suomessa ole huomioinut tätä lähdettä ennen saksaa sattuneesta syystä erittäin hyvin taitavaa Jonasia.

Luin Jonasin teoksen ja havaitsin Rantakari- yms. kohdat. Teoksessa on selvästi havaittavissa, että kyse oli todellakin ennen muuta pöytäpuheista, ei mistään salaliittolaisista, jotka olisivat muodostaneet "vaikutusvaltaisen oikeistoryhmittymän". - Koskapa suomalaiset eivät olisi mielistelleet mahtavan suurvallan edustajaa oman poliittisen asemansa nostamisen toivossa. Blücher taas oli monella tapaa rajoittunut Suomessa vain hänelle mieluisiin kapeisiin piireihin, toisaalta hänen oma vaikutusvaltansa Saksassa oli rajallinen.
nylander kirjoitti:Mainitset, että et kannata keskustaan kuuluneiden puolueiden maalaisliiton ja edistyksen niputtamista oikeistoksi 30-luvulla. Samaa lienee tarkoittanut tässä ketjussa joskus taannoin muuan tohtoriksi väitellyt henkilö, joka totesi jotenkin niin, ettei esim. vuosina 1932 - 1936 varsinaisella oikeistolla ollut osuutta valtaan, joska Kivimäen hallituksessa ei ollut edustettuna kokoomus.
Kivimäen hallituksen pitkä asema ei johtunut laajapohjaisesta oikeistohegemoniasta tai omasta vahvuudestaan vaan ennen muuta Suomen puoluekentän rikkonaisuudesta - kukaan ei pystynyt muodostamaan parempaakaan hallituspohjaa. Tuolloin kuten myöhemminkin presidentti oli keskeisessä roolissa. Mutta oliko maassa silloin oikeistohegemonia jos sillä oli "oikeistolainen" presidentti? Tulkintamallisi mukaan oikeistohegemonia olisi sitten murtunut vasta 1982 (ja silloinkin "sosiaalifasistin" toimesta :-) )... valtiosääntöhän oli yhä täysin sama.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929 - 30

nylander kirjoitti:Olen jo muutaman kerran varhemmin - turhaan - koettanut selittää, että tämän ketjun otsakkeella en tarkoittanut koko 30-lukua sellaisenaan. Sen verran tunnen Suomen poliittista historiaa, että "äärioikeiston nousu" voidaan ajoittaa suunnilleen ajanjaksoon 1929 - 1933 , minkä jälkeen vuorovesi kääntyy laskuun.
jsn kirjoitti:Tilaisuus oikaisuun on kyllä ollut jo varsin kauan olemassa.
Olisihan niitä ollut, tilaisuuksia. Mutta kun ei ole ollut eikä ole minkäänlaista tarvetta.
jsn kirjoitti:Tällaista on ollut jokseenkin vaikea havaita aiemmin.
Vastaapa nyt kerrankin sanoistasi ja saksi sieltä Agricolan arkistosta sitaatti, jossa olen todennut, että 30-luku kauttaaltaan oli "äärioikeiston hegemonian valtakautta". Eikö tämän jo vanhan ketjun otsikossa oleva alkuperäinen, minun laatimani ilmaisu "äärioikeiston nousu 1929 - 1930" vieläkään sano sinulle mitään? Kokonaan toinen asia on, että Suomessa vaikutti jatkosodan loppuun asti poliittis-yhteiskunnallisia liikkeitä (esim. IKL, AKS), joiden aatemaailmassa tutkijat ovat havainneet esim. "fascistoidisiksi" (Klinge) tai "semifasistisiksi" (Marja Jalava) luonnehtimiaan piirteitä. Kiistätkö ne?
jsn kirjoitti:lmeisesti tämä on näin ollen tulkittava tunnustukseksi.
Kappas. "Tulkittava tunnustukseksi" - sinulle? Kas kun ei anteeksipyynnöksi! :lol:

Eilisiltaiseen pitkähköön viestiini et siis kyennyt keksimään mitään asiallisia vastaväitteitä? Kerropa nyt esimerkiksi, miten oikein olikaan laita 30-luvun edistyspuolueen osalta vain ja ainoastaan "keskustapuolueena". (Voin jatkaa kysymysten esittämistä, kunhan nyt edes tähän yhteenkin saataisiin vastaus.)

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”