Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Kuka saa olla historiantutkija?


Suomen Akatemian hiljattain julkaistussa historian ja arkeologian SWOT-analyysissä mainittiin yhtenä historiantutkimuksen heikkoutena ”profession suojaamattomuus”. Tähän samaan kipupisteeseen tuntuu törmänneen myös tamperelainen historiantutkija Marko Tikka joka käsittelee artikkelissaan Elämäntapahistorioitsijoista tätä samaa tematiikkaa. Tikan mielestä kuluttajansuojan tulisi puuttua siihen, mitä sanotaan historiantutkimukseksi, eikä jokaista kaksi kirjaa menneisyyttä esittävän omakustanteen kirjoittajaa saisi kutsua historiantutkijaksi.

Tikka kuvailee ns. "elämäntapahistorioitsijoita":
Mutta elämäntapahistorioitsijoihin. Olen tavannut monia muilla elämän aloilla ansioituneita, usein varttuneita ja melkein yhtä usein miespuolisia henkilöitä, jotka kuuluvat tähän ihmislajiin. He ovat insinöörejä, varatuomareita, eri asteiden opettajia tai yhteiskuntatieteilijöitä. Vaikuttaisi siltä, että jokin heidän elämästään puuttuu, koskapa he innostuvat historiasta niin kovasti, että he mielellään ryhtyvät ”historioitsijoiksi” tai jopa ”historiantutkijoiksi,” vaikka tähän titteliin heillä ei olisikaan koulutusta.

Sinänsä tässä ei ole mitään vikaa, ainakaan niin kauan, kun nämä henkilöt eivät julkisuudessa ala tituleerata itseään historiantutkijoiksi. Se kun on titteli, joka on ansaittu.

Ja miksipä sitten kuka tahansa ei voisi kirjoittaa historiaa? Voi toki. Sanotaan, että jokainen tuotettu historiakirja on hyvästä, osoittaa että historia kiinnostaa ja jokainen siitä tehty tuote lisää tietouttamme. Se on kaunis ajatus, mutta lakkaa toimimasta, kun itsensä historiantutkijaksi nimittämä harrastelija a) kopioi ”tutkimuksensa” tiedot jonkun oikeasti tekemästä tutkimuksesta tai b) kirjoittaa puuta heinää.
Marko Tikka puutuu myös nimettömänä esiintymiseen verkkokeskusteluissa:
Voisin väittää, ettei enää tehdä virallista tai epävirallista (ja sitenkö oikeampaa?) tutkimusta, on vain hyviä ja huonoja tutkimuksia. Tieteellä on myös taipumus korjata aikaisempien töiden puutteita tai mahdollisia virheitä. Julkisella keskustelulla sen sijaan ei, moderaattoreista huolimatta, näytä olevan mitään tolkkua, ainakaan niin kauan kun ihmiset saavat nimettömänä kirjoitella mitä sylki suuhun tuo. Ymmärrän, ettei työpaikkojen huonoa henkistä ilmastoa käsittelevässä keskustelussa haluta esiintyä omalla nimellä, mutta jos puhutaan niin vaarattomasta asiasta kuin ihmisiän takana oleva historia, en näe mitään erityistä syytä, jonka vuoksi olisi saatava käydä keskustelua nimettömänä. Paitsi sen, että nämä palstat tuottavat ylläpitäjilleen mainostuloja ja uskon siitä, että ollaan mukana sähköisten medioiden alati kiihtyvässä – ja siksi ylilyöntejä vaativassa – kilpailussa.
Lopuksi Tikka vielä esittää, että kuluttajien kuluttajansuojan vuoksi kuka tahansa ei saisi kutsua itseään historiantutkijaksi, eikä mitä tahansa menneisyyttä käsittelevää julkaisua saisi sanoa historiantutkimukseksi:
Valitettavaa on, että se, mikä on tutkimusta, mikä jotakin muuta, näyttää hämärtyneen jopa asiaa harrastavilta ja työkseen julkisuutta tuottavilta tahoilta. Historiantutkija sisälläni kokee tulleensa viillellyksi, kun kirjakaupassa näen kaupalliselta kustantajalta tulleen kirjan, jossa on raflaava aihe, mutta tuote ei sisällä tutkimuskysymystä, ei jäsennystä, ei lähdekritiikkiä eikä minkäänlaista historiantutkimuksen ammattitaidon kosketusta. Ja tällaista kirjaa myydään ”historiantutkimuksena”.

Kun tällaisia tapauksia on viime aikoina ollut useampia, olen alkanut ajatella, että jonkinlainen kuluttajansuoja olisi hyvä saada koskemaan myös sitä, mitä saa nimittää historiantutkimukseksi, mikä on rehevillä jutuilla täytetty tötterö. Sama kuluttajansuoja saisi koskea myös nimikettä historiantutkija. Olen minäkin maalannut viime kesänä mökillä kokonaiset kaksi päivää ikkunapuitteita, mutta en siltä pohjalta väitä itseäni paikallislehdessä maalariksi. Historiantutkijaksi sen sijaan näyttää voivan itsensä nimittää jokainen kaksi kirjaa lukenut ja sen pohjalta omakustanteen kirjoittanut kansalainen.

Kaisa Kylakoski
Viestit: 591
Liittynyt: 01.12.05 07:46
Paikkakunta: Helsinki
Viesti: Kotisivu

Re: Kuka saa olla historiantutkija?

Kommentoin Tikan tekstiä tuoreeltaan blogissani enkä edelleenkään ymmärrä mitä ihmeellistä on siinä, että ihmiset ovat vapaa-ajallaan kiinnostuneita sellaisista asioista, joita muut tekevät työkseen.
On se sinänsä outoa, että insinööri, opettaja tai juristi tuntevat elämänsä niin tyhjäksi, että he tarvitsevat sen täytteeksi – historiaa.
Minulle on vakuutettu muiden kuin Tikan suunnalta, että teksti ei ollut suunnattu kaltaisiani (parempia? eettisempiä? korkeakoulutetumpia? lukutaitoisempia?) harrastajia kohtaan vaan liittyi ensisijaisesti tapaukseen Lauri Lepola. Mutta koska Tikka tunnustaa vain koulutuksen ja palkan aidon historiantutkijan tuntomerkkeinä jään ilolla vuohien joukkoon.

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Re: Kuka saa olla historiantutkija?

Enpä malta olla kysymättä, avauksen teemaa hieman laajentaen, että kuka saa olla sotahistorioitsija?

Tuossa on lyhennetty linkki Google -hakuun sanalla "sotahistorioitsija"

http://tinyurl.com/9rp3pp3

Haun tuloksena tulee melkoisen määrä nimiä vaikkapa nyt Seppo Lehdosta tai Juhani Putkisesta alkaen. Ja kaikki käyttävät samaa sotahistorioitsija -nimikettä, ihan ujostelematta, tai heistä siis sellaista nimikettä käytetään. Tälläkin palstalla taitaa olla jokusia henkilöitä, joista käytetään tuota etuliitettä...

Monista kynäilijöistä näyttää lehtijutuissa mainittuna tulevan hetimiten sotahistorioitsijoita kun saavat yhdenkin sota (dokumentti, tutkimus, elämänkerta) -kirjan julkaistua. Lieneekö se jokin kriteeri tuolle nimikkeelle?

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Kuka saa olla historiantutkija?

Siirsin kielitieteestä käydyn keskustelun ketjuun "Kielitieteestä"

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Kuka saa olla historiantutkija?

Tapio Onnela kirjoitti:Marko Tikka puutuu myös nimettömänä esiintymiseen verkkokeskusteluissa:

... Julkisella keskustelulla sen sijaan ei, moderaattoreista huolimatta, näytä olevan mitään tolkkua, ainakaan niin kauan kun ihmiset saavat nimettömänä kirjoitella mitä sylki suuhun tuo. Ymmärrän, ettei työpaikkojen huonoa henkistä ilmastoa käsittelevässä keskustelussa haluta esiintyä omalla nimellä, mutta jos puhutaan niin vaarattomasta asiasta kuin ihmisiän takana oleva historia, en näe mitään erityistä syytä, jonka vuoksi olisi saatava käydä keskustelua nimettömänä. ...
Tuosta ongelmaa voisi tietysti tarkastella laajemminkin, mutta tuli nyt mieleeni eräs näkökohta. Varmasti muutkin ovat havainneet, että nimenomaan historia herättää harrastajissaan ja tutkijoissaan voimakkaita tunteita. Siinä tuoksinassa isketään lujaakin sitä, joka on erehtynyt olemaan toista mieltä tai vain esittämään uusia näkemyksiä näistä asioista, jotka ovat jo luonteeltaan "monimielisiä", sillä eihän mennyttä enää sellaisenaan useinkaan saa tarkasteltavaksi ja tutkittavaksi. Eipä ole ihme, jos moni arkailee ryhtymistä esineeksi tuollaisille kiivailuille sekä koville ja tuomitseville sanoille, varsinkin jos on epävarma osaamisestaan ja näkemyksistään.

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Kuka saa olla historiantutkija?

historioija kirjoitti:Tuosta ongelmaa voisi tietysti tarkastella laajemminkin, mutta tuli nyt mieleeni eräs näkökohta. Varmasti muutkin ovat havainneet, että nimenomaan historia herättää harrastajissaan ja tutkijoissaan voimakkaita tunteita. Siinä tuoksinassa isketään lujaakin sitä, joka on erehtynyt olemaan toista mieltä tai vain esittämään uusia näkemyksiä näistä asioista, jotka ovat jo luonteeltaan "monimielisiä", sillä eihän mennyttä enää sellaisenaan useinkaan saa tarkasteltavaksi ja tutkittavaksi. Eipä ole ihme, jos moni arkailee ryhtymistä esineeksi tuollaisille kiivailuille sekä koville ja tuomitseville sanoille, varsinkin jos on epävarma osaamisestaan ja näkemyksistään.
Omalla nimellään kirjoittamista vaativilla on tarkoituksena saada selville kirjoittajan "pätevyys" ja tietää kirjoittajien henkilöllisyys.

Miten historia muuttuu kirjoittajan henkilötietojen mukaan? Ei mitenkään, joten henkilöllisyyden selvittämistä ei tarvita. Ei olla matkustamassa toiseen maahan.

Oikea tapa on kirjoittaa nimimerkillä, jolloin kirjoitusten sisältö ratkaisee eikä kirjoittajan persoona, vanhat ja uudet kaunat tai tutkinto.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Kuka saa olla historiantutkija?

Vetehinen kirjoitti:
historioija kirjoitti:Tuosta ongelmaa voisi tietysti tarkastella laajemminkin, mutta tuli nyt mieleeni eräs näkökohta. Varmasti muutkin ovat havainneet, että nimenomaan historia herättää harrastajissaan ja tutkijoissaan voimakkaita tunteita. Siinä tuoksinassa isketään lujaakin sitä, joka on erehtynyt olemaan toista mieltä tai vain esittämään uusia näkemyksiä näistä asioista, jotka ovat jo luonteeltaan "monimielisiä", sillä eihän mennyttä enää sellaisenaan useinkaan saa tarkasteltavaksi ja tutkittavaksi. Eipä ole ihme, jos moni arkailee ryhtymistä esineeksi tuollaisille kiivailuille sekä koville ja tuomitseville sanoille, varsinkin jos on epävarma osaamisestaan ja näkemyksistään.
Omalla nimellään kirjoittamista vaativilla on tarkoituksena saada selville kirjoittajan "pätevyys" ja tietää kirjoittajien henkilöllisyys.

Miten historia muuttuu kirjoittajan henkilötietojen mukaan? Ei mitenkään, joten henkilöllisyyden selvittämistä ei tarvita. Ei olla matkustamassa toiseen maahan.

Oikea tapa on kirjoittaa nimimerkillä, jolloin kirjoitusten sisältö ratkaisee eikä kirjoittajan persoona, vanhat ja uudet kaunat tai tutkinto.
Onhan se niinkin, sillä ihmisellä on tarve asettaa kaikki asiat ja ihmiset lokeroihin, jotta osaa suhtautua "oikein". Kaikenlaisilta keskustelijoilta tulee vaatia vahvoja perusteita ja todisteita, sillä vasta ne ratkaisevat sanoman painoarvon.

Kuka tahansa voi tieteessäkin saavuttaa tuloksia, jos kohta ammattitaito, hyvät tutkimusedellytykset ja kokemus auttavat paljon. Käytännönläheisyys ja sattuma puolestaan suosivat muodollisesti koulimattomia ja asemattomia. Ongelmana heillä on löytöjensä saaminen julki ja tunnustetuiksi.

Jaakko Hakkinen
Viestit: 687
Liittynyt: 18.09.06 17:09
Viesti: Kotisivu

Re: Kuka saa olla historiantutkija?

Vetehinen kirjoitti:
historioija kirjoitti:Tuosta ongelmaa voisi tietysti tarkastella laajemminkin, mutta tuli nyt mieleeni eräs näkökohta. Varmasti muutkin ovat havainneet, että nimenomaan historia herättää harrastajissaan ja tutkijoissaan voimakkaita tunteita. Siinä tuoksinassa isketään lujaakin sitä, joka on erehtynyt olemaan toista mieltä tai vain esittämään uusia näkemyksiä näistä asioista, jotka ovat jo luonteeltaan "monimielisiä", sillä eihän mennyttä enää sellaisenaan useinkaan saa tarkasteltavaksi ja tutkittavaksi. Eipä ole ihme, jos moni arkailee ryhtymistä esineeksi tuollaisille kiivailuille sekä koville ja tuomitseville sanoille, varsinkin jos on epävarma osaamisestaan ja näkemyksistään.
Omalla nimellään kirjoittamista vaativilla on tarkoituksena saada selville kirjoittajan "pätevyys" ja tietää kirjoittajien henkilöllisyys.
Ei pidä yleistää. Minulle ei ainakaan merkitse kuka sanoo vaan mitä sanoo.
Omalla nimellään kirjoittamista vaativilla on tarkoituksena saada keskustelijat miettimään ennen kuin kirjoittavat. Nimimerkin takaa on niin helppo huudella, kun ei tarvitse kantaa vastuuta sanoistaan omana itsenään - se on roolipelaamista.
Vetehinen kirjoitti: Oikea tapa on kirjoittaa nimimerkillä, jolloin kirjoitusten sisältö ratkaisee eikä kirjoittajan persoona, vanhat ja uudet kaunat tai tutkinto.
Vai oikein oikea tapa? Raamatussako se määrätään? :-)
Kerropa, miten nimimerkkien välisessä keskustelussa eivät muka näy vanhat tai uudet kaunat tai kirjoittajan persoona luonteenpiirteineen? ("Änkyrä", "Jääräpää", "Paksukallo" ja muut nykyajan seitsemän lyhytkasvuisen nimet.)

Sinun on turha pelätä, että näkemyksesi lytättäisiin tutkinnon puutteen vuoksi - ne lytätään kyllä ihan sisällön ja perustelujen vuoksi. Kaikki siis tietävät, ettei sinulla ole alan tutkintoa, joten mitä syitä sinulle enää jää olla tulematta ulos nimimerkkikaapista? Rohkeasti vain! :-)

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Kuka saa olla historiantutkija?

Jaakko Häkkinen kirjoitti:Omalla nimellään kirjoittamista vaativilla on tarkoituksena saada keskustelijat miettimään ennen kuin kirjoittavat.
Miten hyvin se toimii sinulla?

Jaakko Hakkinen
Viestit: 687
Liittynyt: 18.09.06 17:09
Viesti: Kotisivu

Re: Kuka saa olla historiantutkija?

Vetehinen kirjoitti:
Jaakko Häkkinen kirjoitti:Omalla nimellään kirjoittamista vaativilla on tarkoituksena saada keskustelijat miettimään ennen kuin kirjoittavat.
Miten hyvin se toimii sinulla?
Kerrassaan erinomaisesti, kiitos kysymästä! Ajattelen aivan hirrrrveästi ennen kuin kirjoitan mitään. Kun on tarpeeksi kauan esiintynyt omana itsenään, tuskin nimimerkkien takaakaan tulisi enää siinä vaiheessa lauottua mitään urpoa. Toisin päin se ei toimi...

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Kuka saa olla historiantutkija?

Jaakko Häkkinen kirjoitti:Sinun on turha pelätä, että näkemyksesi lytättäisiin tutkinnon puutteen vuoksi - ne lytätään kyllä ihan sisällön ja perustelujen vuoksi. Kaikki siis tietävät, ettei sinulla ole alan tutkintoa, joten mitä syitä sinulle enää jää olla tulematta ulos nimimerkkikaapista? Rohkeasti vain! :-)
Näin juuri!
Omalla nimellä kirjoittamisen suosiminen tuo keskusteluun selvästi laadullisesti parempia postauksia. Jos esimerkiksi Ruotsin valtakunnan historiaan liittyvässä keskustelussa luen jonkin ”sitä sun tätä” nimimerkin kirjoituksia tai vaihtoehtoisesti tunnetun historiantutkijan näkemyksiä niin kyllä minusta on aika itsestään selvää, että historiasta väitelleellä ihmisellä on lähtökohtaisesti paremmat tiedot asiasta kuin jollakin puolivillaisella nimimerkillä, joka ei edes perustele kantojaan.

Asia ei kuitenkaan ole kategorinen, tälläkin foorumilla on lukuisia (ellei peräti enemmistö) erittäin hyviä ja asiallisia nimimerkkikirjoittajia, mutta lähes aina kun kyseessä on asiaton alatyylinen keskustelu, epämääräiset vihjailut, tai omalla nimellään esiintyvien tutkijoiden perusteeton mollaus, niin asialla on nimimerkki. Tästähän meillä on hyvä esimerkki Suomi on ruotsalainen keskustelussa, jossa nimimerkin takaa esim. vihjaillaan tutkijoiden vääristelleen kantojaan rahoittajan vuoksi. Näillä henkilöillä ei selvästikään ole pokkaa esiintyä omalla nimellään kenties siksi, että itsekin tietävät olevansa heikoilla jäillä.

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Kuka saa olla historiantutkija?

Tapio Onnela kirjoitti:
Jaakko Häkkinen kirjoitti:Sinun on turha pelätä, että näkemyksesi lytättäisiin tutkinnon puutteen vuoksi - ne lytätään kyllä ihan sisällön ja perustelujen vuoksi. Kaikki siis tietävät, ettei sinulla ole alan tutkintoa, joten mitä syitä sinulle enää jää olla tulematta ulos nimimerkkikaapista? Rohkeasti vain! :-)
Näin juuri!
Omalla nimellä kirjoittamisen suosiminen tuo keskusteluun selvästi laadullisesti parempia postauksia. Jos esimerkiksi Ruotsin valtakunnan historiaan liittyvässä keskustelussa luen jonkin ”sitä sun tätä” nimimerkin kirjoituksia tai vaihtoehtoisesti tunnetun historiantutkijan näkemyksiä niin kyllä minusta on aika itsestään selvää, että historiasta väitelleellä ihmisellä on lähtökohtaisesti paremmat tiedot asiasta kuin jollakin puolivillaisella nimimerkillä, joka ei edes perustele kantojaan.
En edes huomannut ketään tunnettua historiantutkijaa kirjoittelemassa Suomi on ruotsalainen ketjuun. Sinä taidat tarkoittaa tv:ssä esitettyjä juttuja, joita ketjussa kritisoitiin.

Nimimerkki "sitä sun tätä" tietää paljon ja esittelee lähteet, joihin tietonsa perustaa. Toista on tietenkin tv:ssä kun ei lähteisiin vedota.

Tuossa yllä olevassa kommentissasi kirjoitat hyväksyväsi Jaakon käsityksen, että kirjoitusten sisältö on ratkaisevaa, mutta sitten siirryt vakuuttamaan "tunnetun historiantutkijan" omaavan paremmat tiedot kuin nimimerkin.

Kyse lienee ns auktoriteettiuskosta. Niin minä tulkitsen. Se on sitä, että uskotaan auktoriteettia ilman kritiikkiä.

Se on tietenkin kaiken tieteellisyyden ja älyllisyyden vastakohta, eikä sellaista pitäisi olla. Erityisesti auktoriteetteihin uskovia pitää kovistella heräämään.

Tutkintojen merkityksestä sanoisin, että jos niihin aletaan vetoamaan niin tulee tietää kunkin tutkinto. Tiedän että Jaakon tutkinto on kantauralin murteutumisesta eikä historiasta eikä geenitekniikasta. Tapion tutkinto näyttää olevan kulttuurihistoria ja taidehistoria. Mikä mahtaa olla Klausin tutkinto?

Pitääkö suutarin pysyä lestissään?

Ei pidä. Jokainen pystyy lukemaan ne samat kirjat, jotka tutkinnon suorittanutkin on lukenut. Itse asiassa voi lukea ja omaksua paljon tutkintoa enemmän.

Historia on siitä hirveän yksinkertainen "art", että sen voi kuka vaan lukutaitoinen omaksua ja sisäistää. Ns science-alojen kanssa se vaan ei vaan lukemalla helposti onnistu vaan vaatii paljon enemmän ajattelukykyä, järkeä, logiikkaa ja usein matemaattisia taitoja.

Ilman tutkintoa voi tulla historian asiantuntijaksi ja uskon monen tulevankin. Se kismittää tutkinnon suorittaneita, mutta se on vaan tervettä kilpailua. Tutkinnon suorittaneiden tulee näyttää, mitä arvoa tutkinnossa on.

Mielestäni historiantutkijan arvo on tutkimuksessa. Ellei ole tehnyt tutkimusta tietystä asiasta on varmaan aivan samalla viivalla niiden kanssa, jotka ovat lukeneet samat kirjat tai enemmän. Moniko Suomi on ruotsalainen- sarjan historiantutkija on mahtanut tutkia niitä tapahtumia mistä kertoi? Mahdollisesti ei yksikään.

Jussi Jalonen
Viestit: 902
Liittynyt: 29.05.07 11:18
Paikkakunta: Pyynikki

Re: Kuka saa olla historiantutkija?

Vetehinen kirjoitti: Historia on siitä hirveän yksinkertainen "art", että sen voi kuka vaan lukutaitoinen omaksua ja sisäistää.
Juu ei voi. Tuolla keinoin voi hankkia itselleen hyvän yleissivistyksen siitä, mitä muut ovat tutkineet, mutta ei se kenestäkään tutkijaa tee.
Vetehinen kirjoitti: Ns science-alojen kanssa se vaan ei vaan lukemalla helposti onnistu vaan vaatii paljon enemmän ajattelukykyä, järkeä, logiikkaa ja usein matemaattisia taitoja.
Historiantutkijaksi suoriutuminen vaatii niin ikään ajattelukykyä, järkeä, johdonmukaisuutta, lähdekritiikkiä ja ennen kaikkea syy-seuraussuhteiden ymmärtämistä.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Kuka saa olla historiantutkija?

Vetehinen kirjoitti: Historia on siitä hirveän yksinkertainen "art", että sen voi kuka vaan lukutaitoinen omaksua ja sisäistää.
Tosin ilman tiettyjä valmiuksia omaksuminen ja sisäistäminen todennäköisesti jää pintapuoliseksi ja virheellisesti.
Tämän päättelen siitä, että en muista koskaan elämäni varrella itselläni olleen tunnetta, että käsitykseni maailmasta olisi jotenkin puutteellinen tai virheellinen. Toisin sanoen aina on tottunut siihen mitä on ollut hallussa, silläkin on tullut jotenkin toimeen. Parempaa ymmärrystä ei ole osannut kaivatakaan, koska sekin on kiinni ymmärryksestä.
Vasta tietoisella ajattelulla ymmärtää, miten heikot tiedolliset eväät erityisesti lapsella on elämään.
Soveltaisin tätä käsitystä myös historian ja muidenkin asioiden tietämykseen ja ymmärtämiseen. Senkään yleistä vajavuutta omalla kohdallaan ei oikeastaan voi tajuta muuten kuin järjellä arvioiden. Meillä kaikilla siis on jonkinlainen kuva maailman menneisyydestä. Emme pysty vertaamaan sitä täydellisempään ja oikeampaan, vaan se tuntuu aina riittävältä ja oikealta.

Jaakko Hakkinen
Viestit: 687
Liittynyt: 18.09.06 17:09
Viesti: Kotisivu

Re: Kuka saa olla historiantutkija?

Vetehinen kirjoitti:Jokainen pystyy lukemaan ne samat kirjat, jotka tutkinnon suorittanutkin on lukenut. Itse asiassa voi lukea ja omaksua paljon tutkintoa enemmän.
Todella epäuskottavaa. Väitöskirjan, lyhyemmän tutkimuksen tai jopa gradun tekemiseen ja alan kirjallisuuden lukemiseen käytetään vuosien ajan hirveitä tuntimääriä, gradu pois lukien yleensä täysiä työpäiviä, siihen verrattuna ei harrastajan "tunti illassa muutamana päivänä viikossa" ole mitään.
Vetehinen kirjoitti:Historia on siitä hirveän yksinkertainen "art", että sen voi kuka vaan lukutaitoinen omaksua ja sisäistää. Ns science-alojen kanssa se vaan ei vaan lukemalla helposti onnistu vaan vaatii paljon enemmän ajattelukykyä, järkeä, logiikkaa ja usein matemaattisia taitoja.
Tämä kommentti kyllä nyt osoittaa, ettet tiedä tästäkään alasta mitään! Tuo on juuri tyypillistä amatööreille:
- "Eihän kielitiede mitään vaadi, sen kuin vain otan suomen ja sumerin sanakirjat ja alan penkoa samannäköisiä sanoja!"
- "Eihän historiatiede mitään vaadi, sen kuin vain kaivan lähteet esiin ja katson mitä niissä sanotaan!"

Historiatieteessä on omat metodinsa ja periaatteensa – uskottava historiallisen lähteen tulkitseminen on jotain ihan muuta kuin "Saagoissa mainitaan Suomen muinaiset kuninkaat joten ne ovat totta!"

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”