Vapaussotamyytti ja muut sotamyytit

[Emma-Liisa]

Olen nyt lukemassa Nylanderin suosittelemaa Allan Roseliuksen teosta Isänmaallinen kevät. Vapaussotamyytin alkulähteillä (Tammi 2013). Vaikuttaa kiinnostavalta ja uusia uria aukovalta.

Vielä ei ole kuitenkaan selvinnyt, missä maissa olisi sisällisodan jälkeen pyritty ja päästy tasa- ja monipuoliseen tulkintaan, joka Roseliuksen mielestä olisi ollut ihanne. Esim. Neuvostoliitossa ja Espanjassa voittaja sai vuosikymmeniksi totaalin vallan ja siten myös totaalin hegenonian oman tuilkintansa esittämiseen.

Vai tarkoittaako Roselius, että koska Suomeen palautui demokratia, niin juuri siksi on kummallista, että hävinneiden versiota ei hyväksytty edes marginaaliin. Ihan noin ei kyllä ollut: Sillanpää esitti Toivolan Juhan ja hänet surmanneen jääkärin tasa-arvoisina ihmisinä.

Hyvää on myäs se, että Roselius ei ota mitään itsestäänselvänä, vaan avaa mikä oli valtionhoitaja Mannerheimin maakuntamatkojen tarkoitus ja mitä suojeluskuntien uudelleen perustaminen merkitsi sekä konkreettisesti että henkisesti.

PS. Sikäli kuin ymmärsin. Roselius tarkoittaa "vapaussotamyytillä" tarkoittaa sodan esittämistä "koko kansan" nousuna venäläistä sortajaa vastaan sekä pitkän kotimaisen itsenäistymistaistelun huipentumana, ulkomaisen kontekstin sivuuttaen.

[Emma-Liisa]

Kiinnostavaa on myös SDP:n sisällissotamyytti sen jälkeen, kun puolue oli perustettu uudelleen ja ne jotka hyväksyivtä kapinan pakotettiin ulos puolueesta.

Keskeisessä osassa oli valkoinen terrori. "Kapinaan syypäiksi ei hyväksytty pelkästään punaisia ja työväenliikkeen isänmaallisuuden kyseenalaistaminen nähtiin solvaabana. Punaiset rivimiehet nähtiin marttyyreina ja suuren epäoikeudenmukaisuuden uhreina."

Kun eräs SDP:n kunnanvaltuutettu Viipurissa nimeltä Viinikainen, jolla muutenkin oli omaperäisiä ajatuksia (oli mm. uskovainen), "yhdisti Suomen itsenäisyyden ja sisällissodan lopputuloksen ja asetti voittajapuolen väkivallan toisarvoiseen asemaan suhteessa vapaussodan saavutuksiin, hän samalla asettui vastustamaan sosiaalidemokraattisen puolueen rakentamaa marttyyritulkintaa."

Olisiko niin, että Linnan Pohjantähti melko lailla seurailee tuota marttyyritulkintaa ja siksi se on herättänyt eräissä perinteistä vapaussotatulkintaa kannattavissa (Martti Häikiö, Esko Seppänen) niin suurta vastusta?

[Jaakko Anttila]

Mikä marttyyri oli se, joka aloitti terrorin Suomessa jo suurlakon aikana vuonna 1905?

Mikä marttyyri oli se, joka murhasi 50 luokkavihollista syksyllä 1917?

Mikä marttyyri oli se, joka aloitti kansalaissodan aikaisen terrorin Kangasalan Suinulan verilöylyllä 30.1.1918?

Juha Siltala esittelee syksyn 1917 punaisen terrorin uhreja tutkimuksessaan "Sisällissodan psykohistoria", 2009, sivu 211. Ennen suurlakkoa, suurlakon aikana ja suurlakon jälkeen.

Johan Bergbom, maanviljelysneuvos, Herttoniemi, murhattu 17.11.1917.
John Alfred Bjon, kansakoulunopettaja, Malmi, murhattu 16.11.1917.
Karl Magnun Montell, kauppias, Tikkurila, murhattu 19.11.1917.
Adéle Stenman, rouva, Helsinki, murhattu 14.11.1917.
Kustaa Salonen, kansakoulunopettaja, Kuhmalahti, murhattu 6.11.1917.
K.G. Jernström, merikapteeni, Helsinki, murhattu 30.11.1917.
Antti Aarne, dosentti, Sortavala, murhattu 5.12.1917.
Johannes Kopperi, asemapäällikkö, Kavantsaari, murhattu 29.11.1917.
Arthur Wennestrand, asemapäällikkö, Sairala, murhattu 23.11.1917
Anni Lindström, sikarikaupan myyjätär, Helsinki, murhattu sikarikaupassa.
K.G. Göös, lehtori, Janakkala, murhattu 19.11.1917.

Juha Siltala kuvaa kansalaissodan aikaista punaista terroria tutkimuksessaan "Sisällissodan psykohistoria", 2009:

Sivu 297: "Tamperelainen Maria Anderson oli vuokraisäntänsä mukaan uhannut, että kyllä porvarien verestä vielä soppa keitetään. Punakaartin rivimies Viljo Sohkanen totesi, että oli ammuttu hyvin syöneitä "emälahtareita" ja valitti, että "veri oli sotkenut vaatteet aivan kelvottomiksi". Kun Helsingin kunnalliskodin lämmittäjät lähtivät rintamalle, sisäkkö Fanny Englund huusi: "Ampukaa niin perkeleesti porvaria että on paskamaha maalla". Punaiset valitsivat terrorinsa uhriksi verenimijäporvareita lihavuuden perusteella. "...lahtarit ajettaisiin Jäämereen mutta lihavin mies säästettäisiin muistoksi ja asetettaisiin johonkin jälkipolvien töllisteltäväksi", fantisoi Länkipohjassa hyökännyt hämäläiskaartilainen."

Juha Siltala, Sisällissodan psykohistoria, sivut 298-299:

"Kymin, Kuusankosken ja Voikkaan tehtaiden isännistöä, insinöörejä ja työnjohtajia oli palellutettu pakkaseen, poltettu polttoöljyllä valeltuna, sokaistu ja kastroitu, poltettu hapoilla, puristeltu kuumilla pihdeillä, nyljetty elävältä päänahat pois, upotettu kosken kuohuihin, haudattu elävältä tai keitetty venäläisten kenttäkeittiössä."

"Käsien leikkaaminen, perheen pyhitetystä piiristä riistäminen, miesten tunnusten kuten kellon ja saappaiden ryöstäminen, alastomaksi riisuminen, sydämeen iskeminen, kielen repäiseminen suusta ja silmien kaivaminen kuopistaan, huulien ja korvan leikkaaminen, skalpeeraus, kallon murskaaminen "mäsäksi" ja aivojen puhkominen, ylä- ja alaruumiin irrottaminen sekä teot, "joista ei saata kertoa", toistuvat kidutuskuvauksissa. Erityisesti vanginkäsittelyssä punaisten toiminta tuntuu painottuneen kuohitsemiseen, paljon harvemmin raiskauksiin. Raskauttaviksi asianhaaroiksi katsottiin uhrin nuoruus ja jalousaste mutta myös isällinen auktoriteettiasema: isäntä, kirkkoherra, nimismies, johtaja, opettaja."

[Vetehinen]

Juha Siltala kuvaa kansalaissodan aikaista punaista terroria tutkimuksessaan "Sisällissodan psykohistoria", 2009:

Hän ei kuvaa terroria vaan valkoisten propagandakuvauksia punaisten väitetystä terrorista.

Kannattaa pitää mielessä kaksi asiaa. Todelliset tapahtumat ja tapahtumien kuvausten propagandaluonne.

Esim sivuilla 298-299 SIltala viittaa Theweleitin fantasia-analyyseissä välittävien minafunktioiden katomaiseen, rajojen menetykseen ja sulautumiseen (menee liian psykologiseksi meikäläiselle). Ihmissyöntikuvauksilla punaisten koettiin ahmivan itseensä valkoisten hyvää.

[nylander]

Juha Siltala kuvaa kansalaissodan aikaista punaista terroria tutkimuksessaan "Sisällissodan psykohistoria", 2009:

Hän ei kuvaa terroria vaan valkoisten propagandakuvauksia punaisten väitetystä terrorista.

Kannattaa pitää mielessä kaksi asiaa. Todelliset tapahtumat ja tapahtumien kuvausten propagandaluonne.

Esim sivuilla 298-299 SIltala viittaa Theweleitin fantasia-analyyseissä välittävien minafunktioiden katomaiseen, rajojen menetykseen ja sulautumiseen (menee liian psykologiseksi meikäläiselle). Ihmissyöntikuvauksilla punaisten koettiin ahmivan itseensä valkoisten hyvää.

Tämä (ja muutettavat muuttaen vastaavat tapaukset) on palstalla jo moneen kertaan selitetty nimimerkki Jaakko Anttilalle. Koska ei mene perille, asia ei nähtävästi ole autettavissa tai sitten kyseessä on tietoinen trollaus ja yritys saada asiaan perehtymättömiä juoksemaan lankaan. (Olisiko lisäksi Kjell Westön romaanin Missä kuljimme kerran tv-dramatisoinnin eilen nähty jakso kansalaissodan jälkeisestä valkoisesta terrorista Uudenmaan maaseudulla antanut impulssin moiseen "vastatodisteluun"?)

[Emma-Liisa]

Mikä marttyyri oli se, joka aloitti terrorin Suomessa jo suurlakon aikana vuonna 1905?

Mikä marttyyri oli se, joka murhasi 50 luokkavihollista syksyllä 1917?

Mikä marttyyri oli se, joka aloitti kansalaissodan aikaisen terrorin Kangasalan Suinulan verilöylyllä 30.1.1918?

Mikä on tämä "se"? Jos katsot punaisten olleen kollektiivisesti syyllisiä, niin siloin tietenkin valkoiset olivat yhtä lailla.

PS. Terrorin taisi aloittaa Eugen Schauman.

[Tapio Onnela]

Juha Siltala kuvaa kansalaissodan aikaista punaista terroria tutkimuksessaan "Sisällissodan psykohistoria", 2009:

Hän ei kuvaa terroria vaan valkoisten propagandakuvauksia punaisten väitetystä terrorista.
Kannattaa pitää mielessä kaksi asiaa. Todelliset tapahtumat ja tapahtumien kuvausten propagandaluonne.

Olen samaa mieltä.
Samasta aiheestahan tosiaan "keskusteltiin" kyseisen nimimerkki "Jaakko Anttilan" kanssa jo aikaisemmin:

Siltalan teos kannattaa tosiaan lukea, mutta mielestäni se kyllä käsittelee vähän eri asiaa kuin mitä tuossa yrität tuolla lainauksella tuosta kirjan kohdasta tuoda esille.

Aivan samaa mieltä Tapio Onnelan kanssa. Ehkäpä meikäläisen ei enää pitäisi yrittää tulkita professori Siltalaa, mutta sanotussa kohdassa hän siteeraa vuoden 1918 porvarillisia sanomalehtiä oman ymmärrykseni mukaan mielikuva- ja fantasiatason kartoitustarkoituksessa.

Näin juuri, nimimerkki antaa ymmärtää kyseessä olevan Siltalan tekstin, vaikka hän tuossa tosiaan lainaa aikalaispropagandaa. Ilmeisesti nimimerkki Jaakko Anttila ei ole ollenkaan ymmrtänyt koko Siltalan ajatusta tai sitten hän käyttää sitä tahallaan tarkoitushakuisesti.

Juha Siltala kommentoi itse aihetta sivuten mm tässä Agricolan foorumin puheenvuorossaan:
viewtopic.php?f=10&t=4353&start=15#p24604

[nylander]

Irrotellaan nyt vähän vappuaamun kunniaksi:

Tämänpäiväisessä HS:ssa oli Veli-Pekka Leppäsen arvio Aapo Roseliuksen kirjasta Isänmaallinen kevät. Vapaussotamyytin alkulähteillä. (Tammi 2013). Lainaan lopun Leppäsen tekstistä:

Vaikeaa teemaansa - miten myytti synnytetään? - Roselius lähestyy monitahoisesti, laajoin alkuperäisaineistoin. Hän saa koko lailla irti siitä, millä keinoin vakinnutettiin ensimmäisessä tasavallassa hyväksytyt isänmaan aatteet.

Sankarikuva jäykistyi ja kätki ristiriidat ja aristavat kohdat. Siksi kansakunnan tilitys itselleen viivästyi vuosikymmeniksi.

Satunnaisen historiantarkkailijan mieleen palautuu väistämättä tuhannesti tuttu ajatus siitä, eikö tällaisia "jäykistymiä" ole meikäläisessä suurelle yleisölle tarjotussa historiakuvassa ihan liiankin kanssa: sisällissodan perusasetelman, luokkaperustaisuuden, usein tapahtunut kiistäminen; valkoisen terrorin käsittämättömän laajuuden ja ylilyöntien salaaminen puoleksi vuosisadaksi; jatkosotaan johtaneen kehityksen pimittäminen, vain tärkeimmät kipukohdat mainitakseni. Jokipii (1987) kirjoitti: "Miten siis voidaan väittää, että Suomi joutui yllättäen sotaan? Koska Suomen kansa ei asioista tiennyt. Ainoana osapuolena sitä ei ollut silloin informoitu kehityksen suunnasta ja salausta on menestyksellisesti jatkettu sodan jälkeenkin.Ehkäpä osaltaan sen vuoksi monet suomalaiset eivät ole vieläkään sisäistäneet todellista asiain tilaa."

Vaikka en olekaan lainkaan perehtynyt esim. ensimmäistä maailmansotaa koskevaan kansainväliseen tutkimukseen, en oikein jaksa uskoa, että vastaavan suuruusluokan vedätyksiä olisi sillä alalla tapahtunut nykyaikaan asti, kuten äskettäin tällä palstalla väitettiin.

Kun kotimainen tausta on tällainen, ei pidä niin kauheasti ihmetellä, jos emme me "jokamiehet" oitis suoralta kädeltä ole valmiita kritiikittä hyväksymään nykyisenkään historiankirjoituksen kaikkia aksioomina esittämiä näkemyksiä periaatteella "totta, oikein ja selvä juttu", kuten Haavikko kirjoitti jossain runoelmassaan "mister Uptonia" sättiessään. Alitajuntaan on jäänyt vuosikymmenten takaa maksiimi Timeo Danaos et dona ferentes - Pelkään kreikkalaisia silloinkin kun he tuovat lahjoja.

[Emma-Liisa]

Vaikka en olekaan lainkaan perehtynyt esim. ensimmäistä maailmansotaa koskevaan kansainväliseen tutkimukseen, en oikein jaksa uskoa, että vastaavan suuruusluokan vedätyksiä olisi sillä alalla tapahtunut nykyaikaan asti, kuten äskettäin tällä palstalla väitettiin.

Etkö Neuvostoliitonkaan osalta?

Jälkikäteen on selvää, ettei perusmyytin kaataminen ei ollut NL:ssa mahdollista, koska ei ollut mitään mitä panna tilalle ja tuohon myyttiin perustui NKP:n valtamonopoli.

[Emma-Liisa]

Presidentti Niinistön puhe kansainvälisenä veteraanipäivänä 27.4.13 oli (suomalaisittain) harvinaisen tunteellinen:

http://www.president.fi/public/default. ... ture=fi-FI

Juhlapuheet ovat juhlapuheita, mutta minulle syntyi pari kysymystä:
1) kun Niinistö yhdisti suomalaisuuden ja sankaruuden, niin eivätkö muiden maiden sotilaat olleet sankarillisia? Miten suomalaiset sotilaat erosivat muiden maiden sotilaista?
2) kun Niinistö kohotti sankaruudeksi pelkän "rivissä pysymisen", niin miksi kutsutaan poikkeuksellisia tekoja (vaikkapa sitä että antoi sotavangille leipää ja sai siitä rangaistuksen)?
3) Niinistö puheesta sai käsityksen, että "meidän sotilaamme" olivat nuoria, vaikka rintamalla oli yli 40-vuotiatakin. Klinge on muistuttanut, etteivät kaikki sotilaat olleet vaaralliisissa paikoissa, ja jotkut siviilit taas olivat