Miehittikö Neuvostoliitto Viroa?

[kari lumppio]

Tervehdys!

Olin kesällä 1989 erään ryhmän jäsenenä viikon Neuvostoliiton valtion vieraana ALMAVÜ:n (DOSAAF:n) lentokerhossa Etelä-Virossa. Saatiin päivärahaakin NL:n valtiolta kun oltiin purjelento"kilpailussa" - todellisuudessa oltiin vain kylässä ja lenneltiin.

Avoimemmalla mielellä ei matkaan olisi voinut lähteä. Ennakkokäsitykseni nimittäin oli, ettei Nevosto-Virossa ole enää virolaisia ja viron kielikin on jo hävinnyt sukupuuttoon kuten muutkin satumaat ja -kielet kuten Inkerinmaa ja inkeri. Joista löytyi lippu ja nimi vain jostain wanhasta kirjasta. Suomettumisen ajan kansa&peruskoulun tulos. Neuvostoliiton maantiede käytiin läpi ryhmätyönä ja meille tuli Kazakstan. Josta on jäänyt mieleen, että Alma-Atassa oli (on vieläkin) nopea luistelurata.

Tarjosin aluksi huonoa venäjääni joka paikassa ja ihmettelin nuivaa vastaanottoa. Aika nopeasti ymmärrys kasvoi. Suomella ei Etelä-Virossa silloin tehnyt paljon mitään, joten muut kielet kuten saksa, englanti ja sekava viittoilu otettiin käyttöön.

Takaisin virolaisen lentokentän laidalle. Yhtenä erittäin hyvänä kelipäivänä tuli käsky, että lentäminen loppuu nyt ja kaikki tulee alas. Syynä sotilaslentotoiminta. Taas kerran. Katseltiin kun siitä päältä meni matalalla 14 kappaletta Iljushin Il-76 kuljetuskonetta pienin väliajoin perättäin johonkin Kaliningradin suuntaan. Oli 196 TVAP Tartosta Raadin kentältä (myöhempää tietoa).

Ihan ketä tahansa ei huolittu DOSAAF:n. Vielä vähemmät saivat lentäjäkoulutuksen. Kuitenkin tuota hanhenmarssia katsellessa muutaman isäntämme kanssa kommentti kuului: "okkupantsid lennavad". Tämä on riittänyt ja riittää itselleni vastaukseksi tämän säikeen otsikon kysymykseen.


Kari

[Emma-Liisa]

Espoo Cinéssä näytettiin eilen Taru Mäkelän dokumenttielokuva Viru - tarinoita hotellista. Elokuvasta on olemassa myös virolainen versio, heitä kun kiinnostavat ja naurattavat vähän eri asiat.

Molemmat filmit ovat saatavana samalla DVD:llä.

[Emma-Liisa]

Avoimemmalla mielellä ei matkaan olisi voinut lähteä. Ennakkokäsitykseni nimittäin oli, ettei Nevosto-Virossa ole enää virolaisia ja viron kielikin on jo hävinnyt sukupuuttoon kuten muutkin satumaat ja -kielet kuten Inkerinmaa ja inkeri. Joista löytyi lippu ja nimi vain jostain wanhasta kirjasta. Suomettumisen ajan kansa&peruskoulun tulos. Neuvostoliiton maantiede käytiin läpi ryhmätyönä ja meille tuli Kazakstan. Josta on jäänyt mieleen, että Alma-Atassa oli (on vieläkin) nopea luistelurata.

Minua alkaa kyllästyttää tämä koulun ja suomettumisen syyttely. Kai ihminen on itse velvollinen hankkimaan tietoja ja pitämään silmänsä auki.

Virosta käännettyä kaunokirjallisuutta julkaistiin ja esim. Jaan Kross oli hyvin suosittu.

[JariL]

Minua alkaa kyllästyttää tämä koulun ja suomettumisen syyttely. Kai ihminen on itse velvollinen hankkimaan tietoja ja pitämään silmänsä auki.

Kyllä, mutta koululla on myös tässä suhteessa suuri merkitys. Jos koulussa ei opeteta suhtautumaan kriittisesti saatavilla olevaan tietoon niin sitten opettamisen pitää tapahtua jossakin muualla tai tapahtua sisäsyntyisesti. Viron tilanteesta piti suomettumisen aikana varsin aktiivisesti etsiä kriittistä informaatiota jos oli maasta kiinnostunut. Koulussa käytetystä oppimateriaalista sitä oli turha etsiä. Opetuksessa kriittisempi näkökulma saattoi tulla esille mutta se taas riippui opettajan näkökulmasta. Kriittisen ajattelun opettaminen suhteessa Kekkosen idänpolitiikkaan tai Neuvostoliittoon ei kuulunut opetussuunnitelmaan.

[Emma-Liisa]

Minua alkaa kyllästyttää tämä koulun ja suomettumisen syyttely. Kai ihminen on itse velvollinen hankkimaan tietoja ja pitämään silmänsä auki.

Kyllä, mutta koululla on myös tässä suhteessa suuri merkitys. Jos koulussa ei opeteta suhtautumaan kriittisesti saatavilla olevaan tietoon niin sitten opettamisen pitää tapahtua jossakin muualla tai tapahtua sisäsyntyisesti. Viron tilanteesta piti suomettumisen aikana varsin aktiivisesti etsiä kriittistä informaatiota jos oli maasta kiinnostunut. Koulussa käytetystä oppimateriaalista sitä oli turha etsiä. Opetuksessa kriittisempi näkökulma saattoi tulla esille mutta se taas riippui opettajan näkökulmasta. Kriittisen ajattelun opettaminen suhteessa Kekkosen idänpolitiikkaan tai Neuvostoliittoon ei kuulunut opetussuunnitelmaan.

No eipä koulussa opetettu kriittisyyttä Vietnamin sotaa tai Tsekkoslovakian miehitystäkään kohtaan. Ja kuitenkin myös jälkimmäinen aiheutti mielenosoituksen ja nimenomaan vasemmistonnuorten johdolla.

Syy siihen, ettei Viro laajemmin kiinnostanut, taisi olla yksinkertaisesti se, että siellä ei ollut tapahtunut mitään dramaattista silloisen nuorison ollessa iässä, jolloin koetaan ns. ratkaisevat elämykset. Se, mitä itse ei ole kokenut, ei nuoria yleensä kiinnosta.
60- ja 70-luvuilla nuo ratkaisevat elämykset (Vietnam, Chile) koskivat yleensä länsimaita, poikkeuksena juuri Tshekkoslovakia.

Tosin tähän liittyi se historiallinen kokemus, että Itä.-Euroopasssa kaikki yritykset (Itä-Saksa 1953, Unkari, Tsekkoslovakia 1968) olivat menneet pieleen. Kun sen sijaan aiirtomaat olivat vapautuneet, esim. Ranska ja USA epäonnistui Vietnamissa. Täsä epäsuhdasta seurasi johtopäätös, että "historia" oli menssa siihen suuntaan, että Chile ja Etelä-Afrikkakin kerran vapautuvat, mutta Itä-Euroopassa se ei ole mahdollista, koska NL ei luopuisi turbvavyöhykkeestään. Ainoa mahdollisuus oli, että muutos alkaisi Neuvostoliitosta.

Mielestäni ei silloisissa oloissa ollut väärin uskoa, että mullikstukset olisivat vaaraksi Suomelle.

[Emma-Liisa]

Avoimemmalla mielellä ei matkaan olisi voinut lähteä. Ennakkokäsitykseni nimittäin oli, ettei Nevosto-Virossa ole enää virolaisia ja viron kielikin on jo hävinnyt sukupuuttoon kuten muutkin satumaat ja -kielet kuten Inkerinmaa ja inkeri.

Ei kai lähes miljoonan ihmisen kieli ihan noin nopeasti vain kuole. Viimeinen liivin kieln puhujakin kuoli vasta tänä kesänä.

Koko NL:N valtiomuotohan perustui siihen, että jos kieli oli enemmistönä ko. alueella, se muodosti neuvostotasavallan. Jos kieli oli vähemmistönä tai puhujia oii alle jonkun määrän, muoto oli autonominen tasavalta. (Ainakin noin suurin piirtein, korjatkoon joku.)

[Veikko I Palvo]

Syy siihen, ettei Viro laajemmin kiinnostanut, taisi olla yksinkertaisesti se, että siellä ei ollut tapahtunut mitään dramaattista silloisen nuorison ollessa iässä, jolloin koetaan ns. ratkaisevat elämykset. Se, mitä itse ei ole kokenut, ei nuoria yleensä kiinnosta.
60- ja 70-luvuilla nuo ratkaisevat elämykset (Vietnam, Chile) koskivat yleensä länsimaita, poikkeuksena juuri Tshekkoslovakia.


Mielestäni ei silloisissa oloissa ollut väärin uskoa, että mullikstukset olisivat vaaraksi Suomelle.

Nuo mullistukset näyttäisivät koskettaneen erityisesti vasemmistoradikaaleja kylmän sodan aikana. Virallinen Suomi ja media sivuuttivat yya-idänpolitiikan mukaisesti itä-blokin maiden kapinat vähin äänin, Vietnamista ja Chilestä toki uutisoitiin runsaastikin.
Puolan 1980-luvun solidaarisuus-liikekin aiheutti hyvin pientä liikehdintää http://historyandfutility.wordpress.com ... andization vain
äärivasemmiston piirissä Suomessa.

Jussi Jalosen Solidaarisuus ja suomettuminen -kirjoituksessa 2010 sanotaan 1980-alun Pro Solidaarisuus -liikkeen keskeisen vaikuttajan Suomessa olleen äärivasemmistolaisen toimittaja Raimo Laakian, lieneekö ollut tuohon aikaan Maon kannattaja?
Protesti ja pieni mielenosoitus Solidaarisuus-liikkeen puolesta lienee ollut ideologista laatua, tuskinpa suomalaiset äärivasemmistolaiset ovat tiedostaneet Puolan mellakoiden konkreettisina syinä olleen elintarvikepulan lisäksi peruselintarvikkeiden hintojen rajut korotukset?
Poznanin 1956 kansannousun jälkeen W.Gomulka ja muu kommunistijohto vaihtui Kremlin luvalla tai käskystä. Vuoden 1970 mellakoista 1981 tehty elokuva http://en.wikipedia.org/wiki/Man_of_Iron sai palkinnon mm. Cannesissa, mutta Suomessa sen esittäminen lienee ollut täysin mahdotonta 1980-luvulla ja lieneekö Puolan elintarvikemellakoistakaan uutisoitu Suomessa?
Lakkoja, kansannousuja on ollut muitakin.
Tilanne
miehitetyssä Virossakaan ei ole ollut toisenlainen elintarviketilanteenkaan osalta?

Jussi Jalonen
kirjoittaa myös Suomen Varsovan lähetystössä toimineesta Stasi-agentti "Steffenistä"/ XV/772/68", joka toimitti tietoja Varsovasta Itä-Saksaan. Alpo Rusi olettaa "Steffen"in olleen Suomen Varsovan suurlähettiläs ( 1980 - 1984 ) ja UKK:n poika Taneli Kekkonen.
Mutta kuinkahan merkittäviä ja tärkeitä tietoja DDR:ään on saatettu Puolasta välittää?

Vietnamin sodassakin USA esitettiin ikäänkuin hyökkääjänä, vaikka Etelä-Vietnamiin hyökkääjä olikin Neuvostoliiton ja Kiinan tukema Vietkong ja kommunisti-ideologia.
Ja
sama asetelma toistui Neuvostoliiton miehittäessä 1979 Afganistanin. Lienee ollut ideologian mukainen "oikeutettu sota", joka olisi loppunut, ellei USA olisi tukenut neuvostomiehittäjiä vastaan taistelevaa sissiliikettä. Usein mainittiin olalta laukaistavat it-ohjukset, jotka pakottivat Afganistanin kyliä tuhoavat neuvostoilmavoimat korkeammalle vaikeuttaen täten siviiliväestön karkoittamista sisäisiksi pakolaisiksi tai pakenemaan Pakistanin puolelle.
Ja
miehitetyn Viron asevelvollisia sanotaan lähetetyn Afganistaniin 1979 - 1989 välisenä aikana yli 1000, onkohan lukumäärä oikea?

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Kannattaa muistaa sekin, että nuoria ihmisiä kiinnostavat etupäässä sellaiset asiat kuin musiikki ja muoti sekä ylipäänsä kaikki uusi, ja niissä Neuvosto-Virolla ei ollut juuri mitään tarjottavaa (piatsi ehkä jossain epävirallisessa musiikkiklubissa).

Joten tässä mielessä ei ollut mitään ihme, ettei Viro yleisemmin kiinnostanut. Varsinkaan jos viina ja mustanpörssinkauppa ei innostanut.

Toisaalta yksityisiä ystävyyssuhteita oli sen jälkeen kun matkailu 60-luvun puolivälissä taas alkoi, käsittääkseni hyvinkin paljon. Ja niitä oli sitten merkittävä rooli vapautumisen aikana.

[Jyrki Ilva]

Vuoden 1970 mellakoista 1981 tehty elokuva
http://en.wikipedia.org/wiki/Man_of_Iron sai palkinnon mm. Cannesissa,
mutta Suomessa sen esittäminen lienee ollut täysin mahdotonta 1980-luvulla
ja lieneekö Puolan elintarvikemellakoistakaan uutisoitu Suomessa?

Suomi-Filmin levittämän Andrzej Wajdan "Rautamies"-elokuvan ensi-ilta
oli 16.10.1981, eli se nähtiin Suomessa kutakuinkin tuoreeltaan.

Virallisen Suomen kannanotot ovat tietysti oma lukunsa, mutta omien
täysin subjektiivisten muistikuvieni mukaan Puolan tapahtumia seurattiin
suomalaismediassa 1970- ja 80-lukujen taitteessa ihan siinä missä muitakin
vastaavia uutistapahtumia (mm. Iranin vallankumous ja Afganistanin sota).
Uutisointi saattoi toki olla jossain määrin valikoitunutta ja varmaan
tulkinnoiltaan ristiriitaista tai jopa värittynyttä, mutta siltä oli kuitenkin
vaikea välttyä.

[Jyrki Ilva]

Kannattaa muistaa sekin, että nuoria ihmisiä kiinnostavat etupäässä sellaiset asiat kuin musiikki ja muoti sekä ylipäänsä kaikki uusi, ja niissä Neuvosto-Virolla ei ollut juuri mitään tarjottavaa (piatsi ehkä jossain epävirallisessa musiikkiklubissa).

Jep, 80-luvun teini-ikäisen näkökulmasta Neuvostoliitto (ja Viro sen osana)
oli kutakuinkin trendikkyyden antiteesi.

[Emma-Liisa]

Vuoden 1970 mellakoista 1981 tehty elokuva
http://en.wikipedia.org/wiki/Man_of_Iron sai palkinnon mm. Cannesissa,
mutta Suomessa sen esittäminen lienee ollut täysin mahdotonta 1980-luvulla
ja lieneekö Puolan elintarvikemellakoistakaan uutisoitu Suomessa?

Suomi-Filmin levittämän Andrzej Wajdan "Rautamies"-elokuvan ensi-ilta
oli 16.10.1981, eli se nähtiin Suomessa kutakuinkin tuoreeltaan.

Virallisen Suomen kannanotot ovat tietysti oma lukunsa, mutta omien
täysin subjektiivisten muistikuvieni mukaan Puolan tapahtumia seurattiin
suomalaismediassa 1970- ja 80-lukujen taitteessa ihan siinä missä muitakin
vastaavia uutistapahtumia (mm. Iranin vallankumous ja Afganistanin sota).
Uutisointi saattoi toki olla jossain määrin valikoitunutta ja varmaan
tulkinnoiltaan ristiriitaista tai jopa värittynyttä, mutta siltä oli kuitenkin
vaikea välttyä.

Nuo ajat alkavat näkäjään muuttua täydeksi legendaksi siitä, että mitään ei saanut tehdä eikä kukaan tiennyt mistään mitään.

Wajdan elokuvathan tehtiin Puolassa, joten miksi ihmeessä niitä ei olisi voitu Suomessa esittää?

Päivi Istalan muistelmissa Ristivetoa oli vastaava anekdootti, miten joku väitti, että Tsekkoslovakian miehityksestä 1968 ei olisi voinut julkaista mitään, vaikka Hutomerkki-sarjaan tehtiin ennätysnopeasti kirja.

[Martti Tapio Pelho]

Tunnettu amerikkalainen Edward Snowden on nyt asiakkaana Moskovassa Venäjän ulkomaalaisvirastossa eli “Uvirassa” kuten virastoa lyhennyksen mukaan jo Neuvostoliiton aikaan kutsuttiin.

Moskovassa vuosina 1982-83 asuessani olin rekisteröitynä ulkomaalaisena kyseisen viraston seurannassa ja mapissa. Viraston vahvistama oleskelu- ja matkustusoikeuteni rajoittui Moskovaan ja sen lähialueille.

Kun syyskuisena sunnuntaina päätimme sitten matkustaa Moskovan ulkopuolella olevaan Zagorskin kauniiseen luostariin, turvallisuuspoliisi pidätti meidät Zagorskin asemalaiturilla ja kuulustelujen jälkeen passitti takaisin Moskovaan menevään paikallisjunaan.

Kun sitten pari kuukautta myöhemmin hain samaiselta ulkomaalaisvirastolta virallista lupaa matkustaa kahden viikon päästä viikonlopuksi Leningradiin, nykyiseen St. Pietariin, ja ostaa viraston lupalapulla junalipun, virasto ilmoitti lupahakemukseni käsittelyn kestävän “useita kuukausia”.

Moskovan lähetystömme lehdistöneuvos Hannu Märkälä tunsi konsit miten auttaa. Lähestystömme suositus tuolloin oli esittäytyä aina virolaisena kun on Moskovassa ostamassa bussi-tai junalippua.

Märkälä kirjoitti ulkomaalaisvirastolle kirjeen, jossa Suomen Moskovan suurlähetystö kiittää jo etukäteen ulkomaalaisvirastoa ripeistä virkatoimista hakemusasiassani.
Sain ulkomaalaisvirastosta hakemani lupalapun junalippua ja Leningradin matkaa varten vielä samana päivänä.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

[Tapio Onnela]

Protesti ja pieni mielenosoitus Solidaarisuus-liikkeen puolesta lienee ollut ideologista laatua, tuskinpa suomalaiset äärivasemmistolaiset ovat tiedostaneet Puolan mellakoiden konkreettisina syinä olleen elintarvikepulan lisäksi peruselintarvikkeiden hintojen rajut korotukset?

Eikö mielenosoitus useimmiten ole "ideologista laatua"?
Et ilmeisesti ole kovin hyvin perillä 1980-luvun tapahtumista. Kammoksumiesi "äärivasemmistolaisten" lisäksi Puolan solidarisuusliikettä tukivat 1980-luvulla monet muutkin tahot ja olivat siitä hyvästä mm Supon tarkkailun alla.
Eniten minua nyppivät ne jälkiviisaat, jotka eivät silloin aikoinaan välittäneet näistä diktatuurimaiden ihmisoikeusloukkauksista tuon taivaallista, mutta ovat nyt sitten jäkikäteen kyllä kärkkäitä ja valmiita tuomitsemaan ja hurskastelemaan.

[Tapio Onnela]

Avoimemmalla mielellä ei matkaan olisi voinut lähteä. Ennakkokäsitykseni nimittäin oli, ettei Nevosto-Virossa ole enää virolaisia ja viron kielikin on jo hävinnyt sukupuuttoon kuten muutkin satumaat ja -kielet kuten Inkerinmaa ja inkeri. Joista löytyi lippu ja nimi vain jostain wanhasta kirjasta. Suomettumisen ajan kansa&peruskoulun tulos. Neuvostoliiton maantiede käytiin läpi ryhmätyönä ja meille tuli Kazakstan. Josta on jäänyt mieleen, että Alma-Atassa oli (on vieläkin) nopea luistelurata.

Minua alkaa kyllästyttää tämä koulun ja suomettumisen syyttely. Kai ihminen on itse velvollinen hankkimaan tietoja ja pitämään silmänsä auki.
Virosta käännettyä kaunokirjallisuutta julkaistiin ja esim. Jaan Kross oli hyvin suosittu.

Kyllä, mutta koululla on myös tässä suhteessa suuri merkitys. Jos koulussa ei opeteta suhtautumaan kriittisesti saatavilla olevaan tietoon niin sitten opettamisen pitää tapahtua jossakin muualla tai tapahtua sisäsyntyisesti. Viron tilanteesta piti suomettumisen aikana varsin aktiivisesti etsiä kriittistä informaatiota jos oli maasta kiinnostunut. Koulussa käytetystä oppimateriaalista sitä oli turha etsiä. Opetuksessa kriittisempi näkökulma saattoi tulla esille mutta se taas riippui opettajan näkökulmasta. Kriittisen ajattelun opettaminen suhteessa Kekkosen idänpolitiikkaan tai Neuvostoliittoon ei kuulunut opetussuunnitelmaan.

Komppaan sikäli Kari Lumppiota, että itselläni oli vähän samanlaisia kokemuksia tai tuntemuksia ensimmäisellä Viron matkallani 1980-luvun alussa. Ehkä kyse tosiaan on ikäpolvista enemmän? Viro tuntui todellakin joltakin hyvin kaukaiselta ja ikiajoiksi kadonneelta paikalta, jonne matkustaminen oli kuin olisi aikakoneella matkustanut menneisyyteen. Muistaakseni perusfaktat Baltian maiden itsenäisyyden ajasta ja kohtalosta sodan jälkeen kyllä opetettiin koulun historiantunneilla, mutta ei niistä varmaan kovin paljoa kuitenkaan puhuttu.

[Veikko I Palvo]

Protesti ja pieni mielenosoitus Solidaarisuus-liikkeen puolesta lienee ollut ideologista laatua, tuskinpa suomalaiset äärivasemmistolaiset ovat tiedostaneet Puolan mellakoiden konkreettisina syinä olleen elintarvikepulan lisäksi peruselintarvikkeiden hintojen rajut korotukset?

Eikö mielenosoitus useimmiten ole "ideologista laatua"?
Et ilmeisesti ole kovin hyvin perillä 1980-luvun tapahtumista. Kammoksumiesi "äärivasemmistolaisten" lisäksi Puolan solidarisuusliikettä tukivat 1980-luvulla monet muutkin tahot ja olivat siitä hyvästä mm Supon tarkkailun alla.
Eniten minua nyppivät ne jälkiviisaat, jotka eivät silloin aikoinaan välittäneet näistä diktatuurimaiden ihmisoikeusloukkauksista tuon taivaallista, mutta ovat nyt sitten jäkikäteen kyllä kärkkäitä ja valmiita tuomitsemaan ja hurskastelemaan.

Ehkäpä olen väärässä uskoessani pienen joukon äärivasemmalta osoittaneen mieltä solidaarisuus-liikkeen puolesta "ideologisista", vain aatteen syistä johtuen.
Ihmisoikeuksista en omalta kohdaltani ehkä suuremmin piitannut katsellessani Puolan oloja soviet-aikana turistin silmin, olen neljä kertaa kulkenut omalla kulkuneuvolla Puolan ja Tsekkoslovakian kautta Itävaltaan.
Nykyisin näkyy kirjoiteltavan, miten elintarvikkeiden hinnat nousivat Puolassa rajusti, esim lihan hinta kaksinkertaiseksi yhdellä kerralla.
Mutta kun niitä makkaroita ja lihoja ei kaupoissa edes näkynyt, enimmäkseen vain joitain jauhopusseja ja tietysti vodkaa.
Jossain maaseudun tienvarsiravintolassa oli yleinen mieleenjäänyt näkymä kaksi miestä istumassa pöydän ääressä jokin ruoka-annos edessään ja vodkapullo keskellä pöytää ja sisään oli saapasteltu savisilla saappailla. Itsekään ei rahallakaan saanut kunnollista syötävää.
Neljä kertaa sain myös "ylinopeussakon", miliisit ottivat sekuntikellolla aikaa ja lienevät pitäneet ne sakkomaksutkin itsellään, rahastus heti.
Eli
olen jotenkin olettanut solidaarisuus-liikkeenkin saaneen alkunsa selvästi näkyvissä olleesta pulasta, johon tiskinalusostoksetkaan eivät liene tuoneet parannusta.
Ehkäpä
olen väärässä siinäkin, että minulle jäi jotenkin olettamus tai aavistus siitä, etteivät puolalaiset piitanneet virallisesta ideologiasta - pula oli konkreettista todellisuutta.
Ja sai kapinoimaankin.
Mutta missäköhän määrin mielenosoittajien pieni joukko Helsingissä oli tietoinen Puolan ankeasta harmaudesta tai jos joku mielenosoittaja oli käynytkin Puolassa, uskoiko hän vain ideologisen ruusuisiin omiin kuvitelmiinsa?

Veikko Palvo