Myös Lännen leiriin
lukeutuva Deutsche Welle - eli Saksan BBC, on puuttunut Ukrainaan kriisin - kuka ei olisi. Deutsche Wellen
tästä signeeraamattomasta muutama viikko sitten julkaistusta artikkelista näyttäisi löytyvän hiukan pintaa tavanomaista syvemmälle sukeltava analyysi.
The separatists have made Slovyansk their stronghold. On May 11, they want to carry out a referendum, although not internationally recognized, in a number of cities in eastern Ukraine. The referendum is about more autonomy, or joining Russia. The Ukrainian government is convinced that Russian special units are among the masked fighters, even if Russia denies this accusation.
Kuten tavallista puhutaan ”the Ukrainian government'ista” eikä edes Kiovan
ns. väliaikaisesta hallituksesta.
Tuo nimittelemisiä koskeva politiikka noudattaa läntisessä mediassa täysin johdonmukaisesti osapuolten nimitysten osalta sitä politiikkaa jota nuo kolme valtiota - Saksa, Ranska ja osittain Englanti - sekä tietysti Yhdysvallat ja päälle vielä sitten myöhemmin jotkut myötäjuoksijat kuten Suomi - päätti noudattaa tunnustaessaan ilman itäukrainalaisten ja eteläukrainalaisten (ja silloin vielä ukrainaan kuuluvan Krimin niemimaan) sekä ilman Venäjän myötävaikutusta vallan kaapanneen hallituksen.
Samainen Deutsche Welle päätyy analyysissaan, kuten jäljempänä ilmenee, siihen lopputulokseen, ettei toinen pääosapuoli - Saksa myötäpuolineen - ole valmis panostamaan peliin juuri mitään paitsi propagandansa jota sitten täälläkin toistetaan. No, jatkettakoon edelleen DW:n analyysin pureutumista.
The government is in a “difficult dilemma”, said Steven Pifer, a former US ambassador to Ukraine, in an interview with DW. Pifer is now working for the Washington-based think tank Brookings Institution. “The use of force could provoke a military intervention by Russia,” said Pifer. But if the government does nothing, it could lose eastern Ukraine.
Deutsche Wellen haastatteleman Steven Piferin näkemyksen mukaan Venäjä näyttäisi siis olevan tai olleen
win-win-tilanteessa. Haastattelu tehtiin siis toista viikkoa sitten – ennen Itä-Ukrainassa suoritettuja kansanäänestyksiä. Nykyään ne ovat jo fakta – eikä Kiovan ns. hallitus siis tehnyt juuri mitään, juuri kuten Pifer DW:n haastatelussa ennusti.
On melko yhdentekevää - ainakin minusta - onko Venäjä ottanut osaa osallisena itäukrainassa, kuten vallan kaapanneet ovat jatkuvasti väittäneet, vai ei, kuten Venäjä on puolestaan väittänyt. Oleellista on, ettei kaappareiden pres. Oleksandr Turtšynovin asema perustu legitiimiin seurantoon, jonka perustella tämän asema ei ole legitiimin Ukrainan valtion edustajan. Turtšynov puhukoon (ontuvasti) edustamansa Länsi-Ukrainan puolesta – ja länsiukrainalaisilla ei ole enää oikeastaan mitään tekemistä – ainakaan kansanäänestyksen jälkeen – Itä-Ukrainan Donetskin ja Luhanskin asioihin. Siellä on pian omat hallituksensa tai miten siellä nyt sitten päätetään.
Lisäksi näyttää läntisessä mediassa paisuteltu väite Venäjän osallisuudesta sulavan pikkuhiljaa ajan kuluessa – kuin lumi auringossa - eikä edes niitä Carl Bildtin kuuluisia helikopterintorjunta-aseita näy missään ja Venäjän joukot ovat itsepintaisesti lähellä rajaa - mutta omalla puolellaan kuten tällä palstalla kartassakin - ja Yhdysvaltojen ilmoitusten mukaan - satelliittikuvissa näkyi. Mutta toisaalta kaikki tietävät Irakin sodasta lähtien kuinka luotettavia nuo satellittikuvat ovat, joilla todistettiin koko maailmalle, että Irakilla on kaikki ne joukkotuhoaseet, joita sillä ei ollut. Samanlaisilla kuvilla Yhdysvallat nyt todistaa, mutta tällä kertaa toisen valtion eikä Irakin asevoimista. Yhdysvallat sitten aloitti sodan toista valtiota vastaan luottaen satellittikuviin ja koko maailma uskoi valheellista tietoa esittävää Yhdysvaltoja. Entä nyt?
Deutsche Welle jatkoi ajatustaan:
The military operation in Slovyansk is a direct consequence of the public's biting criticism of the government's previous position, thinks Volodymyr Fesenko, a political expert in Kyiv. “They have been forced to show determination,” he said in an interview with DW.
Meanwhile, Interim President Alexander Turchinov has admitted that the government has lost control of parts of eastern Ukraine. The critical mod has been fueled by anonymous reports that Ukrainian special forces until recently had no orders from Kyiv to attack the separatists. The government has neither confirmed nor denied the reports.
Täten ovat myös Kiovan vallankaappaajat myöntäneet, etteivät he ole saaneet Itä-Ukrainaa kaapattua kontrolliinsa. Se on nykyisin kansanäänestyksen jälkeen täysin selvää - mikä tietysti on ollut eräs Venäjän pyrkimystä.
Vallankumouksen onnistumiseksi ei riitä, että vanha valta kumotaan. Vallan kumonneiden on kyettävä ottamaan se itse haltuunsa riittävän tehokkaasti ja uskottavasti. Vallankumous siis näyttäisi epäonnistuneen tai joka tapauksessa onnistuneen vain maatalousvaltaisen Länsi-Ukrainan osalta, mutta olevan melko moinen pannukakku teollistuneen Itä-Ukrainan osalta. Kaiketi sekä Länsi-Ukrainaa että Venäjää kiinnostavat Itä-Ukrainan teollisuus ja erityisesti Itä-Ukrainan (ja Venäjän oman) aseteollisuuden ja näiden keskinäiset riippuvuudet.
Länsi-Ukrainassa ei kuitenkaan sen nykyisen (uuden, kaappari)hallituksen toimettomuus jaksanut enää innostaa (ennen kansanäänestystä):
Against this background, demands for a change in government have grown. Already, a topic of discussion in the media and on social networks is whether there could be a “third Maidan,” a reference to the earlier mass protests on Kyiv's Independence Square, which led to a change in government once in 2004, and most recently, to the ouster of President Yanukovych this past winter.
Mitä kolmannella Maidanilla sitten saavuttaisiin? Ehkä siellä länsiukrainalaiset voisivat esittää vaatimuksensa erottamisesta mutta nyt uuden presidenttinsä, Alexander Turtšynovin erottamista -
onhan sanottu vallankumouksen syövän lapsensa - tai ehkä Länsi-Ukrainan väestö vain pääsisi uudelleen esittämään omat mielipiteensä - joka ei kaiketi muuttaisi yhtään mitään huomioon ottaen että tuskin asetuttaisiin - ainakaan vielä - uutta valtaa vastaan.
Until now, the attitude prevailed that the government should not be criticized or overthrown during a “de facto state of war”. But this mood could shift. “If nothing happens in the next hours and days, I propose viewing the leadership as traitors,” wrote one activist from the eastern Ukrainian city of Kharkiv on his Facebook page. “Then, the people on Maidan will put them on trial.” His message has already been forwarded and reposted thousand of times.
This opinion is obviously shared by many Ukrainians. Recently, there have been several attempts by discontented citizens to protest in front of Parliament and other government buildings in Kyiv; but, only a few hundred people took part and their actions had little effect.
Syökö vallankumous siis nytkin omat lapsensa? Siihen viittaa ainakin se, että Itä-Ukrainan väestö ja sen johtajat ilmeisesti laskelmoivat saavansa paremmat ehdot eri muodoissa kieltäytymällä assosiaatiosopimuksesta EU:n kanssa (kuten esimerkiksi Turkki teki) ja olemalla mieluummin yhteistyössä Venäjän kanssa. Olen ymmärtänyt, että IMF:n (ja EU:n) asettamat ehdot taloudelliselle tuelle ovat varsin tiukat. Muistamme toki kreikkalaisten protestit Brysselin 'herrojen' pitäessä huolta heidän rahakirstujen vartioinnista. Talouskomissaari Olli Rehn tuskin edes uskaltautui näyttäytyä Ateenassa.
Myös
Deutsche Wellen haastattelema Oxford Universityn kansainvälisten suhteiden
professori Neil MacFarlanen totesi haastattelussa varsin selvästi Venäjällä olevan valttikortit kädessään.
NATO has said that it is willing to slightly reinforce its NATO allies in the region, but in very small numbers, but nobody has said anything at all about substantial military support for Ukraine itself. Basically we have an asymmetry here: the Russians are perfectly willing to give logistical and military support to people in Ukraine who are unhappy and we are not willing to do that. There is really very little we can do. We can increase sanctions, but sanctions have an affect in the longer term - not immediately. I think we are pretty stuck here. I don't think we have enough consensus on what to do, and I don't think we have as much will as we would need to stand up to the Russians in eastern Ukraine.
And by the way, oddly, that may not be an entirely bad thing because they have military superiority in the theater of operation. It would be very difficult for us to secure a military balance and things might go very badly wrong if were too ambitious in our response.
No, kansanäänestys tuli, oli ja meni. Mihin se johtaakaan? Liittymiseen Venäjän federaatioon? Hyväksytäänkö, onko liittyminen optio itä-ukrainalasille? Vaikea sanoa, vielä. Tuskin on edes päätöksiä, vielä.
Ehkä Saksa, Ranska ja Yhdysvallat kuvittelivat Kiovan vallan kaapanneiden tunnustamisella olevan tällaiset seuraukset, mutta epäilen. Luulen, että he luulivat vallankumouksen eli Maidanin olevan viejä ja kuvittelivat jäävänsä liikkuvasta junasta – mutta sitten viejäksi - osoittautuikin kun ruvettiin kysymään, kuka on halukas panostamaan jaossaan saamiinsa kortteihin - aivan yllättäen Kreml. Nyt on jo kysytään, kuka nokittaa.
Sekin oli minun Deutsche Wellen kirjoituksen - julkaisijan kotipaikkaan nähden - varsin defaitistisen - artikkelin herättämä näkemys.
Semmottii...
