Ville Laamanen
Viestit: 4
Liittynyt: 09.08.06 16:00
Paikkakunta: Turku

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Hyvät Agricolan keskustelijat ja lukijat

Olen mielenkiinnolla seurannut viime aikojen aktiivista keskustelua Paavolaisesta. Erityisesti Valpo-mappiin sekä välirauhan ja jatkosodan alkuvaiheen aikaisiin tapahtumiin liittyen ajattelin, että voisi olla paikallaan vielä mainita väitöskirjani (Suuri levottomuus, 2014) luku ”He tähystivät innokkaasti sekä länteen että itään” (s. 298–306), jossa vedän yhteen aiempia tulkintoja em. aiheista (täsmällisin lähdeviittein varustettuna) sekä esitän muutamia omia arvioitani. Kirjani taitaa olla loppuunmyyty, mutta löytyy helposti useista kirjastoista.

Olen mm. lukenut Paavolaisen Valpo-mapin, joka on Kansallisarkiston kokoelmissa. Mappi on tunnetusti ohut, mutta sisältää silti esim. tietoja Paavolaisen ja Jarno Pennasen yhteyksistä Suomen Kansallissosialistiseen Työjärjestöön (SKT). Tiedot ovat kuitenkin Valpon tarkkailijoiden raporteista, ja niiden jälkeenkin jää vielä paljon tulkinnanvaraista.

Tiedän toki, että kirjani on useille Agricolan käyttäjille jo ennestään tuttu, mutta viime aikoina on keskusteltu sellaisista kysymyksistä, joihin tutkimukseni voi osittain vastata.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Kemppinen antoi tänään blogissaan loistoarvion Kai Häggmanin WSOY:n historiasta. (Samaa mieltä olen itsekin ollut koko tuntemastani Häggmanin tuotannosta.) Hieman "perässävedettävä" (auktoriteettiuskoinen) kun olen, niin siitä sitten heti kaivamaan esille teoksen kakkososan hyllystön kätköistä ja miettimään, että tuokin pitäisi lukea uudestaan - oikein kunnolla. Tällä kertaa silmäilin kuitenkin vain pikaisesti, mitä sanottavaa Häggmanilla olikaan Yksinpuhelusta. Myönteinenhän tuo kahdeksalle painosivulle levittäytyvä Häggmanin käsittely näkyy olevan, todella myönteinen. (Esim.: "Synkkä yksinpuhelu on poikkeuksellisen älykäs teos.") Siis ihan kuin toiselta planeetalta verrattuna eräisiin tämän foorumin arvioihin. En puutu siihen ainakaan tällä kertaa enempää; jos ketä kiinnostaa, niin vaivautukoon lukemaan itse. Otan tähän Häggmanilta vain katkelman Yksinpuhelun ns. aikalaisreseptiosta (jota Häggman käsittelee paljon laajemmin):
Kiistämällä päiväkirjan autenttisuus kyseenalaistettiin koko teoksen arvo; kyse olikin vain jälkiviisaan juoruilijan ja takinkääntäjän pahantahtoisuudesta. Mielellään vihjailtiin myös Paavolaisen vanhoista natsisympatioista sekä uusista kommunistikavereista. Tavan mukaan kirjailija julistettiin myös muutamaan kertaan mieleltään sairaaksi.
Tuli vain mieleen, että tuostapa halulliset saisivat kätevästi "painavan lisäargumentin" Yksinpuhelun kirjoittajan syntikuormaan, jos kohta sitä - "argumenttia" - ainakin jossain määrin jo tuntuu lähestytynkin...

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

nylander kirjoitti: Otan tähän Häggmanilta vain katkelman Yksinpuhelun ns. aikalaisreseptiosta (jota Häggman käsittelee paljon laajemmin):
Kiistämällä päiväkirjan autenttisuus kyseenalaistettiin koko teoksen arvo; kyse olikin vain jälkiviisaan juoruilijan ja takinkääntäjän pahantahtoisuudesta. Mielellään vihjailtiin myös Paavolaisen vanhoista natsisympatioista sekä uusista kommunistikavereista. Tavan mukaan kirjailija julistettiin myös muutamaan kertaan mieleltään sairaaksi.
Tuli vain mieleen, että tuostapa halulliset saisivat kätevästi "painavan lisäargumentin" Yksinpuhelun kirjoittajan syntikuormaan, jos kohta sitä - "argumenttia" - ainakin jossain määrin jo tuntuu lähestytynkin...
Olen jo aiemmin sanonut, että tämä voi koskea Rajalaa, mutta minusta tällainen lähestymistapa on sama kuin 2015 palataan sodanjälkeeiseen asetelmaan: "tuota ei voi sanoa, koska se antaa aseita vastustajille".

Kehotan lukemaan Ville Laamasen kirjasta tämän suositteleman kohdan.

Minusta tällaisessa "horjunnassa" ei 1940-1 ei ole mitään kummallista. Taitelijat nyt usein ovat tällaisia, kokeilevatko milloin sitä ja milloin tätä.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Minusta tämä keskustelu vaikuttaa samanlaiselta kuin Jussi Karjalaisen ja Panu Rajalan erimielisyys Mika Waltarin näytelmästä Yö yli Eurropan:

http://www.panurajala.fi/kirjoituksia/w ... a-fasismi/

Rajala kiistää, että Toivo olisi fasisti. Kun näytelmän lukee, se on kuitenkin ilmiselvää (esim. termi "kansankokonaisuus") ja myös henkilöasetelmasta. Loppujen lopuksihan henkilön mielipiteet eivät merkitse vaan teoksen kokonaisuus.

Mitä sitten tarkoittaa, että Waltari kuvasi Toivon näytelmässä positiivisesti ihan nimeä myöten? No, kannattaa muistaa, että romaanissaan Palava nuoruus hän kuvasi Lapuan liikettä kannattavan Lahjan, päähenkilö Juhanin veljen, negatiivisesti ja romaanin lopussa Juhani vieläpä vastustaa Matti Kuusen tunnettua runoa.

Kirjailjat nyt ovat tällaisia. He kokeilevat erilaisia aatteita, usein vastakkaisiakin (esim. Sillanpää Nuorena nukkuneessa ja Miehen tiessä). Sitä sanotaan ambivalenssiksi (Annamari Sarajaksen Sillanpää-essee). Ei sitä tarvitse hämmästyä. Eikä ainakaan kieltää.

Ja kyllä moni tavallinenkin ihminen tulee uskoneeksi ja tehneeksi yhtä ja toista. Useimmat sen sitten vain autuaasti unohtavat tai ainakin selittää kaikki parhain päin.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Hain Riikosen kirjan kirjastosta ja luin uudelleen jatkosotaa ja Synkkistä koskevan osuuden. Täytyy antaa täysi tunnustus Riikosen viileän tiedemiesmäisestä tavasta tuoda esiin kaikki mahdolliset todisteet ja arvioida niiden merkitys,

Toisaalta Riikonen kiinnittää huomiota Synkkiksen satiiriseen tyyliin, joten tässä suhteessa Rajala on vain siirtänyt ironian OP:hen itseensä.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Saara Juntusen Infosota on enimmäkseen "paljon melua tyhjästä", mutta sivutessaan Laamasen väitöskirjan pohjalta Paavolaisen keskusteluja NKVD-isäntänsä Heifetsin kanssa NL:a käsittelevästä kirjasta Juntunen tökkää olennaiseen kohtaan.
(s. 123) Laamasen esiin kaivamien arkistolähteiden mukaan Paavolainen kävi useita keskusteluja isäntänsä kanssa siitä, millaisia asioita Paavolaisen tulisi matkallaan nähdä ja kokea, ha mitkä asiat mahdollisesti vaikeuttaisivat "objektiivisen" kirjan kirjoittamista. Keskustelut tekevät hyvin selväksi, että objektiivisuuden ongelma ei tarkoita vaikeutta pysytellä puolueettomana. Objektiivisuuden ongelma oli kysymys siitä, kuinka esittää Neuvostoliitto mahdollisimman hyvässä valossa, mutta kuitenkin riittävän uskottavana. (kursiivi minun)


Luonnollisesti en kuvittele, että NL olisi edes voitua käsitellä "puolueettomasti", koska jokaisella oli mielipide, oliko se hyvä yhteiskunta ja oliko siitä mahdollista tulla sellainen. Mutta objektiivisuuteen oli mahdollista ainakin pyrkiä ottamalla vastaan erilaista informaatiota ja analysoimalla sitä. Sekä yrittämällä, etteivät omat positiiviset tai negatiiviset mielipiteet jostakin maasta tai järjestelmästä vaikuttaa arvioihin, miten tuo maa pärjää sodassa (näinhän valitettavasti nimenomaan kävi - kumpaankin suuntaan).

Ei Paavolaisen eläytyvä menetelmä toki ollut arvoton, koska sen avulla hän sai sekä Saksassa että NL:ssa omakohtaisen käsityksen siitä, mikä noissa järjestelmissä ihmisiin vetosi.

Toisaalta hänellä naiivi usko juuri tuohon omakohtaiseen kokemukseen, minkä takia hän sivuutti saatavissa olevat tiedot. NL:n tapauksessa hän esim. ihaili lentokoneesta leikkuupuimurien määrää Ukrainassa - samoilla seuduilla joissa nälänhätä oli raivonnut muutama vuosi aiemmin (Juntunen mainitsee tästä s. 173-4). Eipä silti että oli länsimaalaisia, jotka näkivät todisteet nälänhädästä omin silmin mutta silti kielsivät sen uskoen virallista versiota ettei sitä ollut, kuten käy Malcolm Muggeridgen kirjasta Winter in Moscow (1934).

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Elokuvaohjaaja ja kirjailija Ville Suhonen kuvailee vaikuttavassa, mielestäni loisteliaan hyvin kirjoitetussa elämäkerrassaan Ompelijatar. Martta Koskisen kuolema ja elämä (Gummerus 2016) Bertolt Brechtin seurueen lähtöä Suomesta Neuvostoliiton kautta Yhdysvaltoihin keväällä 1941 seuraavasti:
Helsingin rautatieasemalta lähtee juna Leningradiin 16. toukokuuta klo 15. Saattamassa ovat Hella tyttärensä Vapun kanssa sekä Sylvi-Kyllikki, Erkki Vala, Eric Olsoni ja Olavi Paavolainen.
Jäin miettimään: Kummallista; eikö juuri noihin aikoihin, kevään 1941 kääntyessä Barbarosssa-kesäksi, Panu Rajalan ja eräiden muiden väitteiden mukaan Paavolaisen "fasismi- ja Suur-Suomi-innostuksen" pitänyt olla korkeimmillaan? Miten lieneekin eksynyt noin vasemmistovoittoiseen seuraan.

Kun Brechtiltä ennen matkaa oli kysytty, miksei hän halunnut jäädä sosialistiseen Neuvostoliittoon vaan aikoi jatkaa matkaansa kohti Amerikkaa, Brecht vastasi: "Siellä ei voi taistella fasismia vastaan."

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”