Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Foorumi on tarkoitettu yleiseen historia-aiheiseen keskusteluun.

Valvojat: Marjo Pihlajaniemi, Riitta Oittinen, Klaus Lindgren, Kati Parppei, Jukka Palm, Anu Lahtinen, Agricola, Jouko Nurmiainen, Annastiina Mäkilä

Tapio Onnela
Viestit: 4718
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti:

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja Tapio Onnela » 13.02.15 00:10

nylander kirjoitti:Emme varmasti kumpikaan pysty enää horjuttamaan toistemme kantoja. (Omasta puolestani voin näin varmuudella sanoa, ellei sitten aivan uusia, olennaisia tosiasioita tuoda julki.) Minusta on aivan turha aloittaa jo ties kuinka monennetta samaa ratakierrosta.

Mistä tässä kaikessa lopultakin siis on kysymys?
Sitä minäkin ihmettelen.
Sinulla tapana heittää ilmaan perustelemattomia vihjauksia, ja kun niistä sitten kysyy tarkennnusta ei vastausta saa:
nylander kirjoitti:Sanopa nyt suoraan: onko tällä foorumilla nyttemmin enää lainkaan suotavaa esittää sellaisia käsityksiä, joita olen mielestäni seikkaperäisestikin perustellen asiasta esittänyt?
Kysyttäessä kuka on kieltänyt esittämistä ja mitä on kielletty, emme saa vastausta.
Tapio Onnela kirjoitti:Jos sanot, että Rajalalla on poliittinen tendenssi, niin ainakin minua kiinnostaisi tietää mikä se on. En oikein myöskään ymmärrä tuota "jatkosodan arvonpalautusta" tarkoitatko sitä, että Rajalan mielestä jatkosodan Suur-Suomi hönkäily pitäisi palauttaa arvoonsa vai mitä oikein tarkoitat?
Ei vastausta
nylander kirjoitti:Puhut nyt aidan seipäistä. Eivät V. A. Koskenniemi, Rafael Koskimies & al. siitä niin suunnattomasti raivostuneet, että Paavolaisen lippuset ja lappuset eivät ehkä täysin täsmänneet hänen kirjansa tekstin kanssa. Sanotaan nyt itsestäänselvyys: Paavolainen meni 1946 esittämään jatkosodasta sellaisen näkemyksen, mitä missään nimessä Suomessa ei olisi saanut sanoa. Eikä saisi vieläkään.
Kuka on yrittänyt estää sanomasta jatkosodasta jotakin? Minusta näitä jatkosotakirjoja ja tutkimuksia ilmestyy joka vuosi useita. Heittelet ilmaan itse keksimiäsi olkiukkoja.

Tapio Onnela
Viestit: 4718
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti:

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja Tapio Onnela » 13.02.15 00:19

Emma-Liisa kirjoitti:
Tapio Onnela kirjoitti: En kyllä myöskään millään usko, että missään olisi esitetty etteikö jatkosodasta saisi esittää vapaasti vaikka minkalaisia tulkintoja. Voisitko osoittaa missä moista sensurointia olisi esiintynyt?
Onko esim nähnyt roviolla poltettavan Sari Näre & Jenni Kirveksen toimittamaan teosta: Luvattu maa. Suur-Suomen unelma ja unohdus.
Nyt kyllä siirryt ihan toiseen asiaan.

Rajala arvostelee Paavolaista siitä, että antaa "väärän kuvan" kesän 1944 taisteluista eikä oivalla Ribbentrop-sopimuksen nerokkuutta. Tuolloin ei edes ole kyse siitä, "kaunisteliko" Paavolainen omia näkemyksiään kuten vuoden 1941 kohdalla, vaan siitä, että Rajala päättää vuonna 2015, mikä oli "oikea näkemys".
Enhän minä tuohon viitannut vaan tähän Nylanderin salaliittoteorialta kalskahtavaan väitteeseen:
nylander kirjoitti:Sanotaan nyt itsestäänselvyys: Paavolainen meni 1946 esittämään jatkosodasta sellaisen näkemyksen, mitä missään nimessä Suomessa ei olisi saanut sanoa. Eikä saisi vieläkään.
Kuka on yrittänyt estää sanomasta tai kritisoimasta jatkosotaa ja sen ympärillä olevia ilmiöitä? Missä ovat ne tutkijat, jotka ajavat Nylanderin uumoilemaa suur-Suomi aatteen kunnianpalautusta? Jos Nylander vihjailisi vähemmän ja sanoisi sanottavansa suoraan olisi huomattavasti helpompaa keskustella.

Mitä tulee siihen, että "Rajala päättää mikä on oikea näkemys" niin kai nyt jokainen tutkija lähtee siitä, että oma näkemys on oikea. Näkemys voidaan perustellusti sitten korjata, jos/kun aihetta ilmenee. (mikä tosin taitaa Rajalan teoksen osalta olla hankalampaa jos siitä puuttuvat kelvolliset lähedeviitteet)

Tapio Onnela
Viestit: 4718
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti:

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja Tapio Onnela » 13.02.15 09:59

Kerroin jo eilisessä viestissäni näkemykseni asiassa enkä aio jatkaa vastaamista käsittämättömiksi kokemiini syytöksiisi "olkinukeista" ym. Katson, että minulla ei ole siihen mitään velvollisuutta.
Siirsin nimimerkki Nylanderin viestin ketjuun Keskustelua keskustelusta, koska se ei käsitellyt enää otsikon mukaista aihetta.

Emma-Liisa
Viestit: 4914
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 13.02.15 11:06

Tapio Onnela kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti: Nyt kyllä siirryt ihan toiseen asiaan.

Rajala arvostelee Paavolaista siitä, että antaa "väärän kuvan" kesän 1944 taisteluista eikä oivalla Ribbentrop-sopimuksen nerokkuutta. Tuolloin ei edes ole kyse siitä, "kaunisteliko" Paavolainen omia näkemyksiään kuten vuoden 1941 kohdalla, vaan siitä, että Rajala päättää vuonna 2015, mikä oli "oikea näkemys".
Mitä tulee siihen, että "Rajala päättää mikä on oikea näkemys" niin kai nyt jokainen tutkija lähtee siitä, että oma näkemys on oikea. Näkemys voidaan perustellusti sitten korjata, jos/kun aihetta ilmenee. (mikä tosin taitaa Rajalan teoksen osalta olla hankalampaa jos siitä puuttuvat kelvolliset lähedeviitteet)
Mutta Rajalan aiheena ei ole jatkosota eikä hän ole edes tutkinut sitä itse. Rajalan aihe on Paavolainen, jonka näkemyksiä hän arvostelee, koska ne ovat erilaisia kuin hänen omansa, sen sijaan että kertoisi miten Paavolainen sijoittui vuoden 1944 mielipidekenttään. Kyllä silloin monet muutkin kauhistelivat Ribbentrop-sopimusta, ja erityisesti niin tekivät Ruotsin lehdet joita Paavolainen luki.

Emma-Liisa
Viestit: 4914
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 13.02.15 11:14

Minulla on kotona Synkkiksesta vain (peritty) 1. osa, mutta nyt löysin divarista pokkariversion, jonka ostin vaikka tiesin sen pohjautuvan edituihin Valittuihin.

Lueskelin uudelleen kesän 1944 kuvausta, ja sen perusteella minusta näyttää että Rajala antaa väärän kuvan Paavolaisen suhtautumisesta, armeliaasti ajatellen siksi (kuten aina) niitä ei ollut yksi vaan monta. Kyllä Paavolainen tunsi myötätuntoa sotilaita kohtaan ja Karjalan menetys tuntui, vaikka hän ei molempia asoita voivotellut, mille suomalaiselle tyylille Rajalan olisi pitänyt antaa arvoa.

Kuten Matti Klinge sanoi (setänsä oli myös Mikkelissä), ne jotka Paavolaisen tavoin osasivat tehdä vertailuja, pitivät rauhanehtoja lievinä.

Ylipäänsä kesän ja syksyn kohdalla Paavolaisella on sekä osuvia että harhaan menneitä arvioita - niin kuin kaikilla ihmisillä.

Emma-Liisa
Viestit: 4914
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 13.02.15 13:04

Luin vertailun vuoksi uudestaan Tony Judtin arvostelun Eric Hobsbawmin omaemäelämäkerrasta (sisältyy Judtin teokseeen Reappraisals).

Myös Judt arvostelee Hobsbawmia, mutta älykkästi: pääkysymyksenä on miksi tämä toimi niin ja mihin se johti?

Emma-Liisa
Viestit: 4914
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 14.02.15 14:15

Jatkoin Synkkiksen lukemista loppupuolelta.

Hämmästyttää, miten kovasti Paavolainen uskoo tietävänsä muita enemmän, koska sai "sinisten" kautta tietoa, mitä ulkomaiset lehdet kirjoittivat. Hän todella uskoo niihin aika sokeasti - tuo sokeus vain kohdistuu eri asioihin kuin muilla.

Ilmeisesti Paavolainen oli aivan "ulkona" siitä, mitä tietoja ja yhteyksiä johtavilla päättäjillä oli, mutta ei tajunnut ollenkaan epäillä tätä.

Neuvostoliiton suhteen Paavolaisen naiivius on ilmiselvää (maa avautuu jne), mikä toki oli yleistä länsiliittoutuneiden leirissä. Katynin olettamisen suoraa päätä saksalaisten propagndaksi tosin voi tulkita niin, että Goebbelsin propoaganda oli menettänyt uskottavuutensa ja löi takaisin, mutta kertoo myös että Paavolainen antoi sympatioidensa ja antipatioidensa vaikuttaa ihan siinä missä muutkin, toiseen suuntaan vain.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja nylander » 15.02.15 08:40

Tapio Onnela kirjoitti:
nylander kirjoitti:Puhut nyt aidan seipäistä. Eivät V. A. Koskenniemi, Rafael Koskimies & al. siitä niin suunnattomasti raivostuneet, että Paavolaisen lippuset ja lappuset eivät ehkä täysin täsmänneet hänen kirjansa tekstin kanssa. Sanotaan nyt itsestäänselvyys: Paavolainen meni 1946 esittämään jatkosodasta sellaisen näkemyksen, mitä missään nimessä Suomessa ei olisi saanut sanoa. Eikä saisi vieläkään.
En kyllä myöskään millään usko, että missään olisi esitetty etteikö jatkosodasta saisi esittää vapaasti vaikka minkalaisia tulkintoja. Voisitko osoittaa missä moista sensurointia olisi esiintynyt?
Onko esim nähnyt roviolla poltettavan Sari Näre & Jenni Kirveksen toimittamaan teosta: Luvattu maa. Suur-Suomen unelma ja unohdus.
En ymmärrä näitä puheita. Missä olen väittänyt, että joitakin eriäviä jatkosotatulkintoja olisi konkreettisesti yritetty estää, sensuroida tai peräti järjestää nille jonkinlainen "autodafee"? Nämähän niitä "olkinukkeja ovat"; eihän mitään tuollaista tapahtunut Paavolaisen Yksinpuhelullekaan 1946! (Olkoonkin että kirjan kustantaneen WSOY:n Y. A. Jäntti oli lopulta hyvin "pettynyt".)

Mutta kun nyt kerran kysyit Näreen & Kirveen toimittamasta kirjasta, niin tällaista kyllä löytyy:
Myönnän, etten voi huvittumatta lukea Sari Näreen ja Jenni Kirveen toimittamaa teosta "Luvattu maa. Suur-Suomen unelma ja unohdus". Mainostekstin mukaan kyseessä on "pelottavan ajankohtainen teos nationalismista". Kirja ilmeisesti pyrkii paljastamaan maamme kansallisesta historiasta joitain hyvin häpeällisiä asioita. Olimme imperialisteja ja natsien liittolaisia. Asiamme oli siis väärä, nolo ja jopa itsetuhoinen.
Huvittunut kirjoittaja on historioitsija Timo Vihavainen ja katkelma hänen kirjastaan Vanhan Venäjän paluu, joka, mikä huomattakoon, vastikään valittiin "vuoden historiateokseksi".

(Todettakoon nyt vielä varmuuden vuoksi, että Vihavaisen kirja näiltä osin siis pyrkii olemaan äärimmäisen ironinen. Luvatun maan kirjoittajakuntaan kuuluivat Jenni Kirveen ja Sari Näreen lisäksi Oula Silvennoinen, Tuomas Tepora ja Ville Kivimäki.)

Emma-Liisa
Viestit: 4914
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 15.02.15 13:27

nylander kirjoitti: Mutta kun nyt kerran kysyit Näreen & Kirveen toimittamasta kirjasta, niin tällaista kyllä löytyy:
Myönnän, etten voi huvittumatta lukea Sari Näreen ja Jenni Kirveen toimittamaa teosta "Luvattu maa. Suur-Suomen unelma ja unohdus". Mainostekstin mukaan kyseessä on "pelottavan ajankohtainen teos nationalismista". Kirja ilmeisesti pyrkii paljastamaan maamme kansallisesta historiasta joitain hyvin häpeällisiä asioita. Olimme imperialisteja ja natsien liittolaisia. Asiamme oli siis väärä, nolo ja jopa itsetuhoinen.
Huvittunut kirjoittaja on historioitsija Timo Vihavainen ja katkelma hänen kirjastaan Vanhan Venäjän paluu, joka, mikä huomattakoon, vastikään valittiin "vuoden historiateokseksi".

(Todettakoon nyt vielä varmuuden vuoksi, että Vihavaisen kirja näiltä osin siis pyrkii olemaan äärimmäisen ironinen. Luvatun maan kirjoittajakuntaan kuuluivat Jenni Kirveen ja Sari Näreen lisäksi Oula Silvennoinen, Tuomas Tepora ja Ville Kivimäki.)
Mainitsit ironian, ja luultavasti se mikä Vihavaista hymyilyttää, että ko. asiat esitetään uutisina, joita sitten kauhistellaan (tämä ei toki koske kaikkia kirjoittajia), ja niin tehdään nimenomaan ja vain Suomen kohdalla. Toki Vihavainen myös käyttäisi asioista eri termejä, ei ehkä niinkään peittääkseen totuutta vaan osoittaakseen että eroja oli.

Emma-Liisa
Viestit: 4914
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 15.02.15 13:55

Kirjassaan Stalin ja Suomi (1998) Timo Vihavainen arvostelee ja ironisoi Synkkistä.

Erityistä huvia Vihavaiselle tuottaa juuri edellä keskusteltu Paavolaisen jako valkoiseen (demokraattiseen) ja mustaan (fasistiseeen) rintamaan:

"Mutta millaiseen Prokusteen vuoteeseen Neuvostoliitto olisi pitänyt tunkea, jotta se olisi tullut osaksi valkoista rintamaa, menettänyt diktatotisen, kollektiivisen, pakanallisen ja vieläpä nationalistisen luonteensa?"

"Vaikuttaa siltä, että suomalainen kirkonkylä oli Paavolaisen mielestä demokratian rintamassa taistelevan Neuvostoliiton vastapuolella taistelevan Neuvostoliiton vastapuolella. Paavolaiselta merittävänä älykkönä olisi kyllä odottanut enemmän analyysia siitä, että missä määrin Suomessa tuolloin yleisesti tunnustetut kristilliset arvot olivat 'kristillishumaanien perusarvojen' kanssa ristiriidassa."

"Suurin vaara Suomelle näytti Paavolaisen mielestä löytyvän Neuvostoliiton sijasta kuitenkin ehkäpä asevelihengestä, suojeluskuntien ja kirkonkylän konseksuksesta - Paavolaista kauhistetti esimerkiksi Suomen sosialidemokraatin kirjoitus kirkosta ja työväenliikkeestä. Tämä oli sinänsä outoa, kun hän arvioi ymmärtävänsä sosialismin ja kristinuskon perimmäisen yhteyden. Ehkäpä suomalainen sosialidemokratia oli liian proosallinen sosialismin edustaja ja Suomen kirkko liian degeneroitunut kristillisyyden edustaja kelvatakseen tuon yhteyden ilmenemismuodoksi."

"Paavolainen ihmettelee kuitenkin, koska meillä oikein opittaisiin tietämään Neuvostoliitosta kaikki se, minkä koko muu maailma on tiennyt tai viime aikoina ollut pakotettu tietämään ja uskomaan. Hieman epäselväksi jää, oliko kysymys Neuvostoliiton voimasta vaiko sen järjestelmän edistyksellisyydestä ja sen merkityksestä humaanisten arvojen puoltajana."

Lopuksi Vihavainen puuttuu myös Synkkiksen "autenttisuuteen";

"Muuan Paaavolaisen Synkän yksinpuhelun silmiinpistävistä erikoisuuksista on, ettei hän, toisin kuin virallinen Suomi ja muut päiväkirjanpitäjät, vaivannut päätään sillä, mikä olisi maan kohtalo, jos maa miehitettäisiin. Tämä oli kuitenkin Suomen sodan ehdoton peruskysymys.

Epäilen, että tämä asia tuli Paavolaisen mieleen ja hän pohdiskeli sitä päiväkirjassaan, samoin kuin esim. Baltiassa tapahtuneita bolshevikkien julmuuksia. Niistä vain ei ollut sopivaa kertoa vuonna 1946.

Juuri tämän vuoksi oli aihetta katsoa, että Paavolaisen teos antaa sodasta vääristyneen kuvan, mikä myös julkaisuhetkellä tajuttiin. Vuonna 1960, kun Paavolainen palkittiin, tätä vääristymää ei ilmeisesti huomattu, kuten ei huomattu sen jälkeenkään 1960- ja 70-luvuilla."

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja nylander » 15.02.15 14:46

Emma-Liisa kirjoitti:Mainitsit ironian, ja luultavasti se mikä Vihavaista hymyilyttää, että ko. asiat esitetään uutisina, joita sitten kauhistellaan (tämä ei toki koske kaikkia kirjoittajia), ja niin tehdään nimenomaan ja vain Suomen kohdalla
Niin - "luultavasti". Mielestäni esitit tässä sinulle ei-niinkään-harvinaisen "pehmentävän" selityksen.

Pidätän itselläni oikeuden luulla toisin, kun siihen ainakin vielä toistaiseksi tuntuu olevan mahdollisuus. Mielestäni Vihavaisen puheenalaisessa teoksessa kuvastuu suhteessa jatkosotaan tietty yhdenmukainen tulkintalinja.Se näkyy hyvin vaikkapa sotavankikysymyksessä: "Oli kovin harvinaista, että joku olisi tahallaan tapettu, - -." - Vrt. mitä Kujala 2008 tai Westerlund 2009!

Tai sitten "ei-kansallisen" väestön sulkemisesta keskitysleireihin: "Siviiliväestön keskittäminen leireihin ei sinänsä ollut perusteetonta.Sen oleskelu hajallaan maaseudulla olisi pian synnyttänyt hallitsemattoman partisaaniongelman."
- Vrt. mitä jopa Jukka Tarkka 13.1.2015 HS:ssa Stalinin salainen jatkosota -kirjan arvostelun kommenttiosuudessa:
Dokumentit suuntaavat mieltä raastavan ristivalon miehitetyn Itä-Karjalan keskitysleireihin. Itäkarjalaisten ja venäläisten vankien kuvaukset oloista ja kohtelusta ovat kauheaa luettavaa.

Vaikka suomalaisten leirikomennon uhreiksi joutuneiden kärsimysvalituksesta karsitaan neuvostopropagandan mahtipontinen hehkutus, niiden antama kuva voi olla epämiellyttävän lähellä totuutta.

Neuvostotiedustelun kaappaama suomalaisen kapteenin lausunto leirien oloista on viileää tekstiä, mutta sen faktasisältö on saman suuntainen leireille joutuneiden antaman kuvauksen kanssa.

Nämä leirit olivat Suomen sotahistorian häpeäpilkku
Esimerkkejä voisi jatkaa. Ilmeisesti olet näissäkin kohdin Vihavaisen linjalla?

En minä nyt vieläkään ota uskoakseni, että suomalainen historiankirjoitus esimerkiksi suhteessa jatkosotaan olisi jonkinlainen monoliittis-harmoninen kokonaisuus, jossa kaikki vakavasti otettavat tutkijat perimmältään "tarkoittavat samaa" ja jota vain kaltaiseni nettiraapustelijat ymmärtämättömyydessään sotkevat. Katson lukemani perusteella, että on olemassa tietty kansallis-konservatiivinen (välttääkseni joskus käyttämääni, professori Klingen kirjoista omaksumaani käsitettä) "suuri linja", jonka ensimmäisiä sodanjälkeisiä manifestaatioita oli kirjallisuusprofessori V. A. Koskenniemen alulle panema ajojahti. Vaihtuvien vuosikymmenten saatossa tämä linja on saattanut välillä painua lähes näkymättömiin, mutta aina sen olemassaolo ainakin hetkittäin on ollut tunnistettavissa. Nykyään elämme taas sellaista maailmanaikaa, ettei sanotusta asiasta ole mielestäni epäilystäkään. Juuri tähän pitkään ja ilmeisen kestävään perinteeseen luen kuuluvaksi myös Panu Rajalan Olavi Paavolaisesta kirjoittaman kirjan.

Emma-Liisa
Viestit: 4914
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 16.02.15 22:49

nylander kirjoitti: - Vrt. mitä jopa Jukka Tarkka 13.1.2015 HS:ssa Stalinin salainen jatkosota -kirjan arvostelun kommenttiosuudessa:
Dokumentit suuntaavat mieltä raastavan ristivalon miehitetyn Itä-Karjalan keskitysleireihin. Itäkarjalaisten ja venäläisten vankien kuvaukset oloista ja kohtelusta ovat kauheaa luettavaa.

Vaikka suomalaisten leirikomennon uhreiksi joutuneiden kärsimysvalituksesta karsitaan neuvostopropagandan mahtipontinen hehkutus, niiden antama kuva voi olla epämiellyttävän lähellä totuutta.

Neuvostotiedustelun kaappaama suomalaisen kapteenin lausunto leirien oloista on viileää tekstiä, mutta sen faktasisältö on saman suuntainen leireille joutuneiden antaman kuvauksen kanssa.

Nämä leirit olivat Suomen sotahistorian häpeäpilkku
Ovat toki.

Silti nämä neuvostoraportit ovat sikäli tekopyhiä, että Stalinin mielestä oli "sitä parempi, mitä pahempi". Saksan leirien oloihin Stalin ei olisi voinut vaikuttaa vaikka olisi halunnut, mutta Suomen kyllä, jos olisi suostunut vastavuoroisuuteen sotavakien kohdalla ja pyytänyt liittolaisilta apua sota- ja siviilvangeille (sen sijaan että liittoutuneet kielsivät Ruotsia myymästä vaatteita Itä-Karjalaan). Mutta hän ei edes yrittänyt.

Emma-Liisa
Viestit: 4914
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 16.02.15 23:02

nylander kirjoitti: Katson lukemani perusteella, että on olemassa tietty kansallis-konservatiivinen (välttääkseni joskus käyttämääni, professori Klingen kirjoista omaksumaani käsitettä) "suuri linja", jonka ensimmäisiä sodanjälkeisiä manifestaatioita oli kirjallisuusprofessori V. A. Koskenniemen alulle panema ajojahti. Vaihtuvien vuosikymmenten saatossa tämä linja on saattanut välillä painua lähes näkymättömiin, mutta aina sen olemassaolo ainakin hetkittäin on ollut tunnistettavissa. Nykyään elämme taas sellaista maailmanaikaa, ettei sanotusta asiasta ole mielestäni epäilystäkään. Juuri tähän pitkään ja ilmeisen kestävään perinteeseen luen kuuluvaksi myös Panu Rajalan Olavi Paavolaisesta kirjoittaman kirjan.
Olen edellä monesti arvostellut Rajalaa.

En kuitenkaan ymmärrä sitä, miksi kaikki Paavolaisen arvostelu olisi väärin. Hänen huomionsa Synkkiksessä ovat joissakin asioissa osuvia, mutta toisissa asioissa hän oli umpisokea, ja tällä oli yhteys hänen anti- ja sympatioihinsa. Näinhän on useimpien ihmisten laita.

Paavolainen arvioi asioita sen mukaan olivatko ne "uusia" vai "vanhentuneita" ja "mauttomia", mutta hyvin harvoin eettisesti.

Tapio Onnela
Viestit: 4718
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti:

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja Tapio Onnela » 04.03.15 17:45

Ville Laamanen kirjoittaa alunperin Kanavassa ilmestyneessä esseensä lopuksi mielestäni hienosti:
Historiantutkimuksessa puhutaan siitä, kuinka hankalaa on tavoittaa menneen ajan maailma. Jotta ymmärtäisimme aikalaiskäsityksiä, mentaliteetteja, emme etsi lopullista totuutta vaan ihmisen kokoisia ja näköisiä kurkistusaukkoja. Olavi Paavolainen sopii tehtävään hyvin, koska hän on älynnyt jättää osan vastuusta lukijalle.

Lopulta ei ole haitaksi, ettei Paavolaisen monista näkemyksistä saada varmuutta. Jokainen hänet löytänyt sukupolvi on voinut käydä omat keskustelunsa ja kiistansa. Välillä palataan lähtöruutuun, mutta ymmärrys yhteiskunnallisen sitoutumisen problematiikasta ja ihmisluonteesta on kasvanut.

Rajalan ja Riikosen kirjat ovat tarpeellisia ja ajankohtaisia. Päähenkilön kautta avautuu näköaloja viime vuosisadan alkupuolen kiehtovaan mutta kivuliaaseen historiaan, joka on nykyään puhuttelevasti esillä kirjallisuudessa ja muussakin kulttuurikeskustelussa. Varsinkin 1930-luvun maailmaa, jonka totaalinen sota ja sitä seurannut uusi järjestys jätti pitkäksi aikaa varjoihin, on kirjoitettu näkyviin väkevästi.
Laamasen essee on julkaistu nyt myös Agricolan kirja-arvosteluissa linkitysten kera: Ville Laamanen: Yksi heistä oli Paavolainen



***

mks
Viestit: 2
Liittynyt: 19.03.15 23:37

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja mks » 20.03.15 00:41

Minulle keskustelu Olavi Paavolaisesta sopii kuvaksi erityisestä historian tarkastelun piirteestä: Otetaan yksi karrikatyyrinen hahmo ajan edustajaksi ja ruoditaan sitä.

Tuossa tavallan käytetään olkiukko-argumentaattiota ja toisaalta aivan oikein hyödynnetään ajan suurennuslasia.

Itse en löydä Olavi Paavolaisen tuotannosta sellaista kestävää erittelyä, joka johtaisi omaa ajatteluani uusiin oivalluksiin. Paavolaisen päätyminen vuosikymmenpohdinnan kohteeksi on mahdollisesti kiinnostava kysymys mikäli pohtijoiden erittelyyn on muista syistä ylipäätään aihetta.

Arvo Ylppö opiskeli Saksassa ajan parasta lastenlääketiedettä ennen kannsallissosialismia. Jean Sibelius löysi musiikilleen kaikupohjaa Saksassa varhemmin kuin toisen maailmansodan voittajavaltioissa. Tulisiko nyt nuoren japanilaisen viulistin haltioituneesta Sibeliuksen viulukonserton tulkinnasta etsiä viitteitä fascismiin ja kuulla voittavaltiolaisen soittajan esityksessä yleviä maskuliinisia ja lyyrisisiä elementtejä?

Jokaisella ajalla on omat kirjurinsa. Paavolainen, Kekkonen, Steinbock, Tommila, Saarinen tai Sarasvuo. Helpoimmin tuo kansakuntaa näennäisesti kuvaava ajatusvirta koostuu pölhöpopulistille Suomen Kuvalehden otsikoista!

Siis jos nykykielisesti mennään periaattella "tyyli ennen tarkoitusta". Eli kumartaen Olavi Paavolaiselle.

mks

Vastaa Viestiin