nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Tapio Onnela 27.1.2015 kirjoitti:
nylander kirjoitti:Paavolaisen Valpo-mapin kohdalla toisin osoiteta. Jos aihe on useimmille lukijoille uusi, niin sitä pahempi: nyt heidän mieleensä jää päällimmäisenä Rajalan johdonmukaisesti harjoittama, minusta ilmeisen poliittisluonteiselta vaikuttava mustaus Paavolaisen Yksinpuhelua kohtaan - mikä tietenkin on ollut tarkoituskin
Tässä on kyllä aika kummallinen heitto Rajalan suuntaan, voisitko perustella tätä "poliittista mustausta" vähän tarkemmin. Jos oletat, että Rajala tekee politiikkaa elämäkerraallaan olisi minusta vähintäänkin kohtuullista häntä kohtaan selvittää tätä vähän paremmin.
Tapio Onnela 13.2.2015 kirjoitti:Heittelet ilmaan itse keksimiäsi olkiukkoja
Yritin kyllä taannoin kovasti (ja monesti) "perustella", mutta huomasin sen turhaksi. Otetaan tähän nyt kuitenkin vielä vähän niin kuin ylöslämmityksenä yksi lausunto, tällä kertaa suulla suuremmalla:
- - hän [Rajala] eksyy (mielestäni) omituiseen melkein perussuomalaistyyppiseen kuvattavansa poliittiseen kritiikkiin, siihen, mitä mieltä Paavolaisen olisi pitänyt olla ja mistä kirjoittaa - - [alleviivaus lisätty]

Näin siis professori Matti Klinge äskettäin ilmestyneessä kirjassaan Hyppikää ilosta. Päiväkirjastani 2014 - 2015 (Siltala 2015).

PS
Eräs asiantuntija toi aikanaan tässä ketjussa julki, että Paavolaisen Valpo-mapista ei löydy sellaisia tietoja (Paavolainen aktiivisesti hakeutunut loppuvuonna 1940 kansallisfilosofin pojanpojan Teo Snellmanin natsijärjestöön ym.), joita Rajala Paavolais-kirjassaan esittää. Itseäni olisi kovasti kiinnostanut jossain yhteydessä lukea edes jonkinlainen selvitys tästä Valpo-mapin arvoituksesta, mutta arvoitukseksi se jääneekin. Ehkäpä Rajalan moninaiset lähdetyöt uusien kirjojensa parissa ovat tyystin vieneet kirjailijan huomion.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

nylander kirjoitti:
Tapio Onnela 27.1.2015 kirjoitti:
nylander kirjoitti:Paavolaisen Valpo-mapin kohdalla toisin osoiteta. Jos aihe on useimmille lukijoille uusi, niin sitä pahempi: nyt heidän mieleensä jää päällimmäisenä Rajalan johdonmukaisesti harjoittama, minusta ilmeisen poliittisluonteiselta vaikuttava mustaus Paavolaisen Yksinpuhelua kohtaan - mikä tietenkin on ollut tarkoituskin
Tässä on kyllä aika kummallinen heitto Rajalan suuntaan, voisitko perustella tätä "poliittista mustausta" vähän tarkemmin. Jos oletat, että Rajala tekee politiikkaa elämäkerraallaan olisi minusta vähintäänkin kohtuullista häntä kohtaan selvittää tätä vähän paremmin.
Tapio Onnela 13.2.2015 kirjoitti:Heittelet ilmaan itse keksimiäsi olkiukkoja
Yritin kyllä taannoin kovasti (ja monesti) "perustella", mutta huomasin sen turhaksi. Otetaan tähän nyt kuitenkin vielä vähän niin kuin ylöslämmityksenä yksi lausunto, tällä kertaa suulla suuremmalla:
- - hän [Rajala] eksyy (mielestäni) omituiseen melkein perussuomalaistyyppiseen kuvattavansa poliittiseen kritiikkiin, siihen, mitä mieltä Paavolaisen olisi pitänyt olla ja mistä kirjoittaa - - [alleviivaus lisätty]

Näin siis professori Matti Klinge äskettäin ilmestyneessä kirjassaan Hyppikää ilosta. Päiväkirjastani 2014 - 2015 (Siltala 2015).
Ei tämä nyt minulle ainakaan tullut yhtään sen selvemmäksi. Miksei sanoata suoraan mitä tarkoitetaan? Mikä poliittinen "mustamaalaus" ja missä kohdin? Täsmennä nyt vähn lisää.
nylander kirjoitti:
Eräs asiantuntija toi aikanaan tässä ketjussa julki, että Paavolaisen Valpo-mapista ei löydy sellaisia tietoja (Paavolainen aktiivisesti hakeutunut loppuvuonna 1940 kansallisfilosofin pojanpojan Teo Snellmanin natsijärjestöön ym.), joita Rajala Paavolais-kirjassaan esittää. Itseäni olisi kovasti kiinnostanut jossain yhteydessä lukea edes jonkinlainen selvitys tästä Valpo-mapin arvoituksesta, mutta arvoitukseksi se jääneekin. Ehkäpä Rajalan moninaiset lähdetyöt uusien kirjojensa parissa ovat tyystin vieneet kirjailijan huomion.
Tämä olisi tosiaan kiinnostavaa!

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Tapio Onnela kirjoitti:Mikä poliittinen "mustamaalaus" ja missä kohdin?
No vaikkapa tässä kohdin, jos asianlaita on niin kuin tällä tietoa voisi arvella:
Tapio Onnela kirjoitti:
nylander kirjoitti: Eräs asiantuntija toi aikanaan tässä ketjussa julki, että Paavolaisen Valpo-mapista ei löydy sellaisia tietoja (Paavolainen aktiivisesti hakeutunut loppuvuonna 1940 kansallisfilosofin pojanpojan Teo Snellmanin natsijärjestöön ym.), joita Rajala Paavolais-kirjassaan esittää. Itseäni olisi kovasti kiinnostanut jossain yhteydessä lukea edes jonkinlainen selvitys tästä Valpo-mapin arvoituksesta, mutta arvoitukseksi se jääneekin. Ehkäpä Rajalan moninaiset lähdetyöt uusien kirjojensa parissa ovat tyystin vieneet kirjailijan huomion.
Tämä olisi tosiaan kiinnostavaa!
Viimeksi muokannut nylander, 26.11.15 21:11. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

nylander kirjoitti: Yritin kyllä taannoin kovasti (ja monesti) "perustella", mutta huomasin sen turhaksi. Otetaan tähän nyt kuitenkin vielä vähän niin kuin ylöslämmityksenä yksi lausunto, tällä kertaa suulla suuremmalla:
- - hän [Rajala] eksyy (mielestäni) omituiseen melkein perussuomalaistyyppiseen kuvattavansa poliittiseen kritiikkiin, siihen, mitä mieltä Paavolaisen olisi pitänyt olla ja mistä kirjoittaa - - [alleviivaus lisätty]

Näin siis professori Matti Klinge äskettäin ilmestyneessä kirjassaan Hyppikää ilosta. Päiväkirjastani 2014 - 2015 (Siltala 2015).
Tietenkään ei tuollaista vaatia, mutta voi kyllä sanoa, että Paavolainen ei Saksa-kirjassa puhunut mitään siitä, miten oli luovuttu perinteisestä länsimaisesta laista. Aivan samoin kuin voi sanoa, ettei Koskenniemi ymmärtännyt, ettei Hitler ollut nationalisti (Timothy Snyderin Mustan maan yksi oivallus). Olennaista tietenkin selittää, mistä kummankin sokeus johtui.

Tietenkin on kohtuutonta vaatia, että aikalaiset olisivat tienneet ja oivaltaneet kaiken. Voi kuitenkin verrata niihin aikalaisiin, jotka osuivat eniten oikeaan, ja selittää mistä tämä johtui. Ja heitä oli konservatiiveissakin.

Rajala lankeaa esityisesti kesän 1944 kohdalla juuri vaatimaan, että Paavolaisen olisi pitänyt kirjoittaa asioista niin kuin ne jälkikäteen nähtiin. Uudessa kokoomateoksessa Rauhaton rauha osoitetaan hyvin, miten villit huhut sotilaiden keskuudessa kiersivät tilanteessa, jossa he eivät tienneet tulevaisuutta.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Emma-Liisa kirjoitti:
nylander kirjoitti:
- - hän [Rajala] eksyy (mielestäni) omituiseen melkein perussuomalaistyyppiseen kuvattavansa poliittiseen kritiikkiin, siihen, mitä mieltä Paavolaisen olisi pitänyt olla ja mistä kirjoittaa - - [alleviivaus lisätty]

Näin siis professori Matti Klinge äskettäin ilmestyneessä kirjassaan Hyppikää ilosta. Päiväkirjastani 2014 - 2015 (Siltala 2015).
Tietenkään ei tuollaista vaatia, mutta voi kyllä sanoa, että Paavolainen ei Saksa-kirjassa puhunut mitään siitä, miten oli luovuttu perinteisestä länsimaisesta laista. Aivan samoin kuin voi sanoa, ettei Koskenniemi ymmärtännyt, ettei Hitler ollut nationalisti (Timothy Snyderin Mustan maan yksi oivallus). Olennaista tietenkin selittää, mistä kummankin sokeus johtui.

Tietenkin on kohtuutonta vaatia, että aikalaiset olisivat tienneet ja oivaltaneet kaiken. Voi kuitenkin verrata niihin aikalaisiin, jotka osuivat eniten oikeaan, ja selittää mistä tämä johtui. Ja heitä oli konservatiiveissakin.

Rajala lankeaa esityisesti kesän 1944 kohdalla juuri vaatimaan, että Paavolaisen olisi pitänyt kirjoittaa asioista niin kuin ne jälkikäteen nähtiin. Uudessa kokoomateoksessa Rauhaton rauha osoitetaan hyvin, miten villit huhut sotilaiden keskuudessa kiersivät tilanteessa, jossa he eivät tienneet tulevaisuutta.
Se mitä sanot, on tietenkin totta. Mielestäni tässäkin kuitenkin liu'utaan ohi ydinasian, sellaisena kuin minä sen Rajalan kirjassa käsitän: Synkässä yksinpuhelussa Paavolaisen suhde koko jatkosotaan oli hyvin kriittinen, aina sieltä Mäntän torin katselmuksesta lähtien kesäkuussa 1941 paria päivää ennen Barbarossan liikkeellelähtöä. Juuri tämä on Rajalalle nähdäkseni se loukkauskivi, joka motivoi hänet "mustaamaan" koko Yksinpuhelun; Rajalahan puhuu jo kirjansa johdannossa "jatkosodan arvonpalautuksesta", mikä tuntuu kovin kummalliselta elämäkerrallisen (tai minkä tahansa muunkin) tutkimuksen lähtökohtana.

Kun siis prof. Klinge nyt kirjoittaa, miten Rajala "eksyy - - kuvattavansa poliittiseen kritiikkiin, siihen, mitä mieltä Paavolaisen olisi pitänyt olla", yhdistän sen juuri tähän keskeiskysymykseen: Yksinpuhelu oli "väärin kirjoitettu". Tässä suhteessa on siis taas kierrytty takaisin Pentti Hillin & Co:n päiviin.

Klingen lyhyttä lausumaa tulkitessani voin tietenkin olla myös väärässä. Kiistämätöntä kuitenkin on, että Rajalan historiaa koskevissa teksteissä johdonmukaisesti erottuu kovasti kantaaottava juonne. Tämän pitäisi olla tutttua jokaiselle, joka on seurannut vaikkapa hänen kotisivullaan julkaisemia tekstejä. Niistä hyvänä esimerkkinä vaikkapa se millaisen tuomion ("Joku voisi pitää tätä nollatutkimuksena" yms.) hän aikanaan antoi Antero Jyrängin muuten tunnustusta saaneesta teoksesta Kansa kahtia - henki halpaa. Oikeus sisällissodan Suomessa (2014). - Kuluvana vuonna SKS julkaisi Rajalalta F. E. Sillanpään elämäkerran, joka on kooste Rajalan aikaisemmista teoksista, alkaen 1980-luvulta. Huomiota kiinnittää vuoden 1918 käsittely: kolmessa vuosikymmenessä on ilmestynyt paljon uutta, tärkeää tutkimusta kansalaissodan taustasta, mutta Rajalalta jäävät täysin syrjään Alapurot, Haapalat ynnä muut aihealueen todella merkittävät tutkijat. Ainoa tuoreempi kirja, johon Rajala nyt tukeutuu, on pari vuotta sitten kuolleen Esko Salmisen hyvin poleeminen Päättymätön sota 1918 (2007), jossa tämä pyrki osoittamaan kuinka "väärässä" Väinö Linna oli käydessään vuoden 1960 tienoilla kiistämään vallitsevaa "valkoista totuutta" ja saadessa vastaansa silloisen historioitsijakunnan silmäätekeviä (kuten Blomstedt ja hänen taustatukenaan itse Jutikkala, jotka Klingen muistelmienkin mukaan edustivat selväpiirteistä ja yksipuolista oikeistonäkemystä). Rajala siis jakaa Salmisen kannan; muulla tavalla kohtaa ei voi käsittää.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

nylander kirjoitti: Kuluvana vuonna SKS julkaisi Rajalalta F. E. Sillanpään elämäkerran, joka on kooste Rajalan aikaisemmista teoksista, alkaen 1980-luvulta. Huomiota kiinnittää vuoden 1918 käsittely: kolmessa vuosikymmenessä on ilmestynyt paljon uutta, tärkeää tutkimusta kansalaissodan taustasta, mutta Rajalalta jäävät täysin syrjään Alapurot, Haapalat ynnä muut aihealueen todella merkittävät tutkijat. Ainoa tuoreempi kirja, johon Rajala nyt tukeutuu, on pari vuotta sitten kuolleen Esko Salmisen hyvin poleeminen Päättymätön sota 1918 (2007), jossa tämä pyrki osoittamaan kuinka "väärässä" Väinö Linna oli käydessään vuoden 1960 tienoilla kiistämään vallitsevaa "valkoista totuutta" ja saadessa vastaansa silloisen historioitsijakunnan silmäätekeviä (kuten Blomstedt ja hänen taustatukenaan itse Jutikkala, jotka Klingen muistelmienkin mukaan edustivat selväpiirteistä ja yksipuolista oikeistonäkemystä). Rajala siis jakaa Salmisen kannan; muulla tavalla kohtaa ei voi käsittää.
Tjaa, romaanin kohdalla ei ole olennaisinta, kuvaako se historiaa "oikein", koska romaanin tehtävä ei ole "historian kuvaaminen", vaan miten hyvä romaani on romaanina, siis ihmiskuvauksena ja taideteoksena. Siltä kannalta Rajala olisi voinut jättää Linnan pois.

Sen sijaan Pekka Tarkka klassisessa artikkeliparissaan piti Linnaa taiteellisesti heikompana kuin Sillanpäätä ja Lehtosta. Osittain uskon tämän johtuneen siitä, että Tarkka piti raadollisemmasta ihmiskuvauksesta, jollaista Lehtonen edusti ja myöhemmin Salama, joista molemmista Tarkka joista kirjoitti. Linna taas oikeastaan vain päivitti perinteiset hyveet Koskelan perheseen, vaikka aikanaan nähtiin päinvastoin.

Itse kiinnitin huomiota siihen, että Rajala pitää kiinni Sillanpään biologismista, vaikka Lasse Koskela kumosi tuon tulkinnan teoksessaan Katkotut sormet ja enkelin suru ja näki Sillanpään edeltäneen nykyistä psykohistoriaa: Juhalle on ominaista lapsena opittu avuttomuus ja heikko itsetunto.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

nylander kirjoitti: Mielestäni tässäkin kuitenkin liu'utaan ohi ydinasian, sellaisena kuin minä sen Rajalan kirjassa käsitän: Synkässä yksinpuhelussa Paavolaisen suhde koko jatkosotaan oli hyvin kriittinen, aina sieltä Mäntän torin katselmuksesta lähtien kesäkuussa 1941 paria päivää ennen Barbarossan liikkeellelähtöä. Juuri tämä on Rajalalle nähdäkseni se loukkauskivi, joka motivoi hänet "mustaamaan" koko Yksinpuhelun; Rajalahan puhuu jo kirjansa johdannossa "jatkosodan arvonpalautuksesta", mikä tuntuu kovin kummalliselta elämäkerrallisen (tai minkä tahansa muunkin) tutkimuksen lähtökohtana.
Tässä on itse asiassa useita asioita. Ensinnäkin, onko Synkkis "aito ja autenttinen" päiväkirja. Jo sen syntymätapa (Paavolainen kirjoitti lappuja, jotka aikoinaan kirjoitti koneella puhtaaksi, ja noista koneellakirjoitetuista liukoista teki käsiksen) osoittaa, että se tuskin on - molemmissa vaiheissa OP "toimitti" teosta ja saman hän teki ruotsinnoksen ja Valittujen teosten suhteen. Tässä ei ole sinänsä mitään paheksuttavaa - totta kai OP halusi tehdä "hyvän kirjan".

Sitäkään ei voi mielestäni suuresti paheksua, että sodanjälkeisessä tilanteessa OP todennäköisesti karsi varsinkin vuodelta 1941 aineistoa, sekä siksi ettei se sopinut uuteen poliititiseen tilanteeseen, että siksi että hänellä oli tuohon ajankohtaan liittyvä sanoma, jonka mukaan mukaan hän muotoili kirjansa.

Rajala osoittaa mielestäni vakuuttavasti, että OP esitti kirjessään Helvi Hämäläiselle toisenlaisia mielipiteitä kuin Synkkiksessä. Myös OP:n sodanaikaiset toverit olleet samaa mieltä - ja juuri tästä he ilmeisesti loukkaantuivat.

Tulkinnan varaan jää sitten, salasiko OP todelliset mielipiteensä jopa rakastetultaan Helvi Hämäläiseltä vai heilahteliko hän vuoroin sinne vuoroin tänne kuten Kolmannen valtakunnan vieraassa).Kallistuisin jälkimmäiselle kannalle.

Ainakaan en usko, että OP olisi keksinyt Mänttä-episodin kuten Rajala ilmeisesti tekee (vastaavaa tietoa on muuallakin). Erityisen hölmöä Rajalalta on vaatia, että OP olisi kesällä 1944 tulkinnut asiat samoin kuin hän itse jälkikäteen sen sijaan että olisi verrannut, miten muut ajattelivat (eivät esim. Ståhlbergit pitäneet Ribbentrop-sopimuksesta).

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Emma-Liisa kirjoitti:Rajala osoittaa mielestäni vakuuttavasti, että OP esitti kirjessään Helvi Hämäläiselle toisenlaisia mielipiteitä kuin Synkkiksessä. Myös OP:n sodanaikaiset toverit olleet samaa mieltä - ja juuri tästä he ilmeisesti loukkaantuivat.

Tulkinnan varaan jää sitten, salasiko OP todelliset mielipiteensä jopa rakastetultaan Helvi Hämäläiseltä vai heilahteliko hän vuoroin sinne vuoroin tänne kuten Kolmannen valtakunnan vieraassa).Kallistuisin jälkimmäiselle kannalle.
Vaikuttaisi vähän siltä, että "Nylander" nyt uskoo enemmän Paavolaisen Synkän yksinpuhelun antmaan kuvaan Paavolaisesta ja pitää sitä myös autenttisena päiväkirjana?
Tätä asiaa voidaan jälkikäteen arvioida vain lähteiden ristiintulkinnan avulla, eli katsomalla samaa asiaa usean eri lähteen tuottaman tiedon valossa. Se Valpon mappi on tietysti myös yksi sellainen lähde.

Olen enemmän Emma-Liisan kannalla. Ihmiset ovat häilyväisiä, en usko, että esim Paavolainen on ollut ihmisenä koko ajan sama ja muuttumaton.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Tapio Onnela kirjoitti:Vaikuttaisi vähän siltä, että "Nylander" nyt uskoo enemmän Paavolaisen Synkän yksinpuhelun antmaan kuvaan Paavolaisesta ja pitää sitä myös autenttisena päiväkirjana?
Ei tarvitsisi arvailla; olen tämän yli vuosi sitten alulle pannun ketjun mittaan mielestäni tuonut riittävän monta kertaa esille mihin uskon: luotettavina pitämieni tutkijoiden ja arvioijien melkoisen yhtäpitävään näkemyksen Synkän yksinpuhelun luonteesta. Minulle tällaisia henkilöitä ovat ennen ennen muuta H.K. Riikonen, Matti Klinge ja Kai Häggman. Tietenkin Yksinpuhelu on toimitettu jo pelkästään siksi, että sen pohjana ovat lukemattomat pikku lappuset ym. muistiinpanot. Edessä mainitut tutkijat ovat muistaakseni kaikki olleet yhtä mieltä siitä, että Paavolainen todennäköisesti on poistanut painoon menneestä tekstistä esim. aikalaisistaan kirjoittamia kriittisiä arvioita. Mutta, kuten Kai Häggman on kirjoittanut WSOY:n historiassa,
[j]okainen vähänkin kirjallisesta työskentelystä perillä oleva käsittää kuitenkin mahdottomaksi, että niin loputonta päivämäärien, henkilöiden, pikkutapausten ja detaljien vyöryä olisi kukaan voinut rekonstruoida jälkeenpäin.
Omasta puolestani voin todeta, että kukaan joka edes kerran on lukenut läpi Paavolaisen1936 - 1946 ilmestyneen tuotannon, ei voine olla huomaamatta sen systemaattisesti läpäisevää ironisuuteen asti kriittistä perusnäkemystä. Miten voidaan olettaa, että Paavolainen 1940 - 1941 olisi heittäytynyt täysin "hurraa-isänmaalliseksi" (kesän 1941 mahdollista lyhyttä "riehaantumisvaihetta" lukuun ottamatta) mutta "salannut" sen jatkosodan jälkeen. Luulisi, että sellaisesta olisi jäänyt kirjallisia todisteita vaikka miten paljon. Kun minulla ei sattuneesta syystä satu olemaan Rajalan Paavolais-kirjaa (luin sen viime vuonna lainakirjana), Emma-Liisa voisi palauttaa mieleen, mitä autenttisia, ratkaisevia todisteita niistä Helvi Hämäläisen kirjeistä löytyykään. Ja ketkä "sodanaikaiset toverit" olivat samaa mieltä? Ainakaan Riikosen siteeraamasta pitkästä kirjeestä todelliselle uskotulle Kurjensaarelle niinä päivinä kun Karjalan Armeijan hyökkäys vielä "rullasi", ei näy merkkiäkään, pelkästään jokin ironiseksi tulkittava heitto ("so long Pietarissa" tms.) Professori Klingekin on äskettäin (Päiväkirjastani 2014 - 2015) huomauttanut Paavolaisen "pohjalaista ja IKL-AKS-suomalaisuutta kohtaan tuntemasta voimakkasta antipatiasta".

Mutta turhauttavalta tuntuu enää yli vuoden jälkeen jatkaa tästä paljaaksi kalutusta aiheesta. Vähemmällä varmaan olisi päässyt, kun alusta pitäen olisi kirjoittanut niinsanotusti "kirjan mukaan". (Rikoin äskeisessä virkkeessä tietoisesti paria oikeinkirjoitussääntöä.)

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

nylander kirjoitti: Kun minulla ei sattuneesta syystä satu olemaan Rajalan Paavolais-kirjaa (luin sen viime vuonna lainakirjana), Emma-Liisa voisi palauttaa mieleen, mitä autenttisia, ratkaisevia todisteita niistä Helvi Hämäläisen kirjeistä löytyykään. Ja ketkä "sodanaikaiset toverit" olivat samaa mieltä?
Minullakaan ei ole Rajalan kirjaa (ei ole vielä ollut alessa). Mutta muistaakseni kyseessä olivat Paavolaisen kirjeet Hämäläiselle.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

nylander kirjoitti: Edessä mainitut tutkijat ovat muistaakseni kaikki olleet yhtä mieltä siitä, että Paavolainen todennäköisesti on poistanut painoon menneestä tekstistä esim. aikalaisistaan kirjoittamia kriittisiä arvioita. Mutta, kuten Kai Häggman on kirjoittanut WSOY:n historiassa,
[j]okainen vähänkin kirjallisesta työskentelystä perillä oleva käsittää kuitenkin mahdottomaksi, että niin loputonta päivämäärien, henkilöiden, pikkutapausten ja detaljien vyöryä olisi kukaan voinut rekonstruoida jälkeenpäin.
Omasta puolestani voin todeta, että kukaan joka edes kerran on lukenut läpi Paavolaisen1936 - 1946 ilmestyneen tuotannon, ei voine olla huomaamatta sen systemaattisesti läpäisevää ironisuuteen asti kriittistä perusnäkemystä. Miten voidaan olettaa, että Paavolainen 1940 - 1941 olisi heittäytynyt täysin "hurraa-isänmaalliseksi" (kesän 1941 mahdollista lyhyttä "riehaantumisvaihetta" lukuun ottamatta) mutta "salannut" sen jatkosodan jälkeen.
En ole väittänyt, että OP olisi lisännyt mitään, mutta aivan selvästi hän on tehnyt muitakin kuin henkilöitä koskevia poistoja (poistihan hän Ruotsin-painoksessakin suomenruotsalaisia koskevia kriittisiä merkintäjä - mikä oli sinänsä ymmärrettävää ajatellen kirjan vastaanottoa.

Otan esimerkiksi OP:n merkinnän 30.8.1941:
Vasta illalla kuulen, että Viipuri on vallattu. istun parhaillaan väsymyksestä turtana luhdin portailla lepuuttaen silmiäni sinertävään usvaan kietoutuneessa kylänäkymässä kun eräs viljelysupseereista ilmoittaa tapahtuneesta. - Yöllä jälleen kipinämikkona.
Ei olisi ollut mitään "hurraa-isänmaallisuutta" vaan normaalin ihmisen käytöstä, että karjalainen olisi "riehaantunut" ja ilmaissut ilonsa Viipurin valtauksesta, kun niin tekivät varsin monet muutkin suomalaiset. Tai vaikka omia ilon tunteita ei olisi ollut, niin miksei OP edes kuvaa muiden tunteita ja käytöstä? Oliko yksikössä yleistä juhlintaa? Vai vastattiinko uutiseen "Viipuri on meidän" kuten eräs isäntä Hämäläiselle: "Ei se mun o" (muistin mukaan), ja hämäläiseen tapaan aprikoitiin, pitäisikö lippu panna salkoon, kun ei ole tullut virallista määräystä (radiossa taisi kuitenkin kehotus antaa).

Minkälainen päiväkirjan pitäjä olisi sellainen venäläinen, joka jättäisi vastaavan tapauksen kuvaamatta?

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Emma-Liisa kirjoitti:Minullakaan ei ole Rajalan kirjaa (ei ole vielä ollut alessa).
Oli alessa jo viime kesänä - ja on edelleenkin. Kipin kapin suureen verkkokauppaan! :)

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Minullakaan ei ole Rajalan kirjaa (ei ole vielä ollut alessa).
Oli alessa jo viime kesänä - ja on edelleenkin. Kipin kapin suureen verkkokauppaan! :)
Täytyy ensin viedä muutama metri divariin tai kierrätykseen :)

Katarina Eskolan toimittamassa vanhempiensa papereiden sarjassa on osassa Itään tällainen Martti Haavion kirje Elsalle 8.11.41 (s. 374):
Hän (Gummerus) seurustelee Paavolaisen ja Jylhän kanssa, ja on huvittavaa kuulla, miten nämä entiset tulenkantajat pursuavat Suur Suomi -aatetta (sic). - Yleensä on sanottava, että Hiisivaaran ohella ovat juuri Paavolainen, Jylhä ja Pälsi ainoat aatteen miehet tällä hetkellä.
Tämä on siis autenttinen todistus siitä, miltä OP vaikutti ulkopuolisen, toki läheisen työtoverin silmin.

En nyt pidä tätä mitenkään tuomittavana tai kummallisena. Viime vuonna julkaistusta kokoomateoksesta Luvattu maa. Suur-Suomen unelma ja unohdus käy ilmi, että näin tapahtui 1941 varsin monelle, jotka eivät ennen sotaa olleet mitenkään heimohenkisiä (toisin kuin Haavio, ja sehän häntä juuri huvittaa).

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Emma-Liisa kirjoitti: Katarina Eskolan toimittamassa vanhempiensa papereiden sarjassa on osassa Itään tällainen Martti Haavion kirje Elsalle 8.11.41 (s. 374):
Hän (Gummerus) seurustelee Paavolaisen ja Jylhän kanssa, ja on huvittavaa kuulla, miten nämä entiset tulenkantajat pursuavat Suur Suomi -aatetta (sic). - Yleensä on sanottava, että Hiisivaaran ohella ovat juuri Paavolainen, Jylhä ja Pälsi ainoat aatteen miehet tällä hetkellä.
Tämä on siis autenttinen todistus siitä, miltä OP vaikutti ulkopuolisen, toki läheisen työtoverin silmin.
Niin, tämä on autenttinen todistus siitä, millä tavalla Martti Haavio halusi esittää asian vaimolleen Elsa E-H:lle. Kun joskus taannoin kävimme samaa kierrosta ja ohitimme tämän samaisen tarkastuspostin, taisin kummastella, miksi informantteja ei löydy enemmän: aina vain Haavio ja Hämäläinen, Hämäläinen ja Haavio. Ei Paavolaisen "suursuomalaisuusinto" mahdotonta ole, mutta näytön pitäisi mielestäni olla paljon vakuuttavampi ja ristiriidattomampi (vrt. mitä tiedetään esim. kirjeenvaihdosta Kurjensaaren kanssa). Kuten hyvin tiedät, Paavolainen oli normaalioloissa kovin kaukana Haavion oikeistohenkisyydestä. Lisäksi pitkävihaisella Haaviolla oli Paavolaista kohtaan vanhaa, sitkeää jäynää paitsi estetiikan myös erotiikan alalla...

Ja vielä: jos Paavolainen uhkui suursuomalaisuutta marraskuussa 1941, niin miten selittyy se, että muistikuvani mukaan itse Panu Rajala siteerasi kirjassaan Paavolaisen kirjettä (Hämäläiselle?) syksyltä1941,ja sen viesti meni jotenkin niin, että "usot sie, myö hävitään tää sota"?

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

nylander kirjoitti: Niin, tämä on autenttinen todistus siitä, millä tavalla Martti Haavio halusi esittää asian vaimolleen Elsa E-H:lle. Kun joskus taannoin kävimme samaa kierrosta ja ohitimme tämän samaisen tarkastuspostin, taisin kummastella, miksi informantteja ei löydy enemmän: aina vain Haavio ja Hämäläinen, Hämäläinen ja Haavio. Ei Paavolaisen "suursuomalaisuusinto" mahdotonta ole, mutta näytön pitäisi mielestäni olla paljon vakuuttavampi ja ristiriidattomampi (vrt. mitä tiedetään esim. kirjeenvaihdosta Kurjensaaren kanssa). Kuten hyvin tiedät, Paavolainen oli normaalioloissa kovin kaukana Haavion oikeistohenkisyydestä. Lisäksi pitkävihaisella Haaviolla oli Paavolaista kohtaan vanhaa, sitkeää jäynää paitsi estetiikan myös erotiikan alalla...

Ja vielä: jos Paavolainen uhkui suursuomalaisuutta marraskuussa 1941, niin miten selittyy se, että muistikuvani mukaan itse Panu Rajala siteerasi kirjassaan Paavolaisen kirjettä (Hämäläiselle?) syksyltä1941,ja sen viesti meni jotenkin niin, että "usot sie, myö hävitään tää sota"?
Asia on varsin helppo selittää, kun tuntee Paavolaisen koko elämän: hän oli henkilö, joka innostui helposti ja joka oli milloin sitä ja milloin tätä mutta jolla ei ollut mitään kiinteää ideologiaa, eikä ennen kaikkea moraalia, ainoastaan estetiikka ja ironia.

Asia näkyy varsin selvästi keskustelukirjassa Pidot Tornissa, jossa OP on ainoa, joka on innostunut Natsi-Saksasta, koska se oli uutta.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”