Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Foorumi on tarkoitettu yleiseen historia-aiheiseen keskusteluun.

Valvojat: Marjo Pihlajaniemi, Riitta Oittinen, Klaus Lindgren, Kati Parppei, Jukka Palm, Anu Lahtinen, Agricola, Jouko Nurmiainen, Annastiina Mäkilä

Emma-Liisa
Viestit: 4910
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 03.12.15 10:22

Rauhattomassa rauhassa Ville Kivimäki lainaa s. 74 Paavolaisen raporttia päämajan tiedusteluosastolle. Hänet oli monien muiden tavoin lähetetty tarkkailemaan mielialoja Kannakselle kesän 1944 taistelujen hiljennyttyä. OP siirsi raportin lähes samoin sanoin Synkkikseen.

Kyseessä on vahvasti OP:n tulkinta siitä, mitä merkitsee, että sotilaat eivät halua puhua tulevaisuudesta. Puhuttiinko siitä ylipäänsä rintamalla?

Silti voi sanoa, että tässä kohtaa Rajala on antanut omille ennakkoluuloilleen vallan sen sijaan, että olisi ymmärtänyt että aikalaiset katsoivat "hämään horisonttiin" tietämättä, mihin päin asiat kääntyvät.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja historioija » 03.12.15 11:18

Emma-Liisa kirjoitti:Rauhattomassa rauhassa Ville Kivimäki lainaa s. 74 Paavolaisen raporttia päämajan tiedusteluosastolle. Hänet oli monien muiden tavoin lähetetty tarkkailemaan mielialoja Kannakselle kesän 1944 taistelujen hiljennyttyä. OP siirsi raportin lähes samoin sanoin Synkkikseen.

Kyseessä on vahvasti OP:n tulkinta siitä, mitä merkitsee, että sotilaat eivät halua puhua tulevaisuudesta. Puhuttiinko siitä ylipäänsä rintamalla?

Silti voi sanoa, että tässä kohtaa Rajala on antanut omille ennakkoluuloilleen vallan sen sijaan, että olisi ymmärtänyt että aikalaiset katsoivat "hämään horisonttiin" tietämättä, mihin päin asiat kääntyvät.
Kyllä tulevaisuudesta joskus puhuttiin, ainakin arvailtiin rauhantulon ajankohtaa (Savon Sanomat 11.7.1944).
Tiedättekös, että rauha tulee syyskuussa?
Niin ainakin vakuuttaa eräs länsisuomalainen sotilas.
Häneltä oli kysytty, milloin hän arvelee rauhan tulevan, ja saatu seuraava vastaus:

- En minä tiedä, mutta minun äitivanhani tietää. Hän on tuollainen selvänäkijä, joka osaa sanoa asiat ennakkoon. Kun olin viime huhtikuussa kotonani lomalla, sanoi äitini, että kesäkuussa alkaa Suomessa vaikea aika, joka jatkuu melkein koko heinäkuun ajan. Kovia taisteluja käydään, jotka ratkeavat meille voitokkaasti. Ensi elokuussa alkaa tilanne seestyä, tapahtumat rauhoittuvat ja taistelut taukoavat. Aletaan puhua rauhasta, joka saadaan ensi elokuun-syyskuun vaihteessa, pikemminkin syyskuun alussa, jolloin Suomen pelloilla tehdään syyskyntöjä. Silloin tulee rauha.

Saahan nyt sitten nähdä, miten käy.

Emma-Liisa
Viestit: 4910
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 03.12.15 21:15

historioija kirjoitti: Kyllä tulevaisuudesta joskus puhuttiin, ainakin arvailtiin rauhantulon ajankohtaa (Savon Sanomat 11.7.1944).
Tiedättekös, että rauha tulee syyskuussa?
Niin ainakin vakuuttaa eräs länsisuomalainen sotilas.
Häneltä oli kysytty, milloin hän arvelee rauhan tulevan, ja saatu seuraava vastaus:

- En minä tiedä, mutta minun äitivanhani tietää. Hän on tuollainen selvänäkijä, joka osaa sanoa asiat ennakkoon. Kun olin viime huhtikuussa kotonani lomalla, sanoi äitini, että kesäkuussa alkaa Suomessa vaikea aika, joka jatkuu melkein koko heinäkuun ajan. Kovia taisteluja käydään, jotka ratkeavat meille voitokkaasti. Ensi elokuussa alkaa tilanne seestyä, tapahtumat rauhoittuvat ja taistelut taukoavat. Aletaan puhua rauhasta, joka saadaan ensi elokuun-syyskuun vaihteessa, pikemminkin syyskuun alussa, jolloin Suomen pelloilla tehdään syyskyntöjä. Silloin tulee rauha.

Saahan nyt sitten nähdä, miten käy.
Tästä jutusta tulee mieleen ennustus, että sota loppuu jouluun mennessä, mutta ei sanottu, minkä vuoden jouluun mennessä.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja historioija » 03.12.15 21:43

Emma-Liisa kirjoitti:
historioija kirjoitti: Kyllä tulevaisuudesta joskus puhuttiin, ainakin arvailtiin rauhantulon ajankohtaa (Savon Sanomat 11.7.1944).
Tiedättekös, että rauha tulee syyskuussa?
Niin ainakin vakuuttaa eräs länsisuomalainen sotilas.
Häneltä oli kysytty, milloin hän arvelee rauhan tulevan, ja saatu seuraava vastaus:

- En minä tiedä, mutta minun äitivanhani tietää. Hän on tuollainen selvänäkijä, joka osaa sanoa asiat ennakkoon. Kun olin viime huhtikuussa kotonani lomalla, sanoi äitini, että kesäkuussa alkaa Suomessa vaikea aika, joka jatkuu melkein koko heinäkuun ajan. Kovia taisteluja käydään, jotka ratkeavat meille voitokkaasti. Ensi elokuussa alkaa tilanne seestyä, tapahtumat rauhoittuvat ja taistelut taukoavat. Aletaan puhua rauhasta, joka saadaan ensi elokuun-syyskuun vaihteessa, pikemminkin syyskuun alussa, jolloin Suomen pelloilla tehdään syyskyntöjä. Silloin tulee rauha.

Saahan nyt sitten nähdä, miten käy.
Tästä jutusta tulee mieleen ennustus, että sota loppuu jouluun mennessä, mutta ei sanottu, minkä vuoden jouluun mennessä.
Tuota mieleenjohtumaasi sopii ihmetellä, sillä tässä tapauksessa vuosi on selvä eikä ajankohtakaan ei ole "mennessä"-lajia, vaan hyvin täsmällinen - nimittäin itse jatkosodan osalta.

Vanhoista lehdistä ennusteluja tulee useinkin vastaan. Yhteinen piirre niissä on se, että ennustajan saavutukset ovat kyseiseen ajankohtaan mennessä virheettömät, mutta tulevan ennustaminen menee näin jälkikäteen tarkasteltuna täysin pieleen.
Ohessa on ainoa tapaamani poikkeus tähän sääntöön.

Emma-Liisa
Viestit: 4910
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 04.12.15 12:09

Matti Klingen uusi päiväkirja saapui kirjastosta. Luin ensin kohdat, joissa MK käsittelee Synkkiksen aitoutta päuväkirjana.

Mielestäni se on historiantutkijalta varsin kummallista puhetta. Kysehän ei siis ole siitä, onko päiväkirjoja toimitettu stilisoinnin mielessä (mikä on kaikille selvää), vaan siitä onko valikointia tehty jossakin tietyssä tarkoituksessa.

Otan esimerkeiksi Martti Haavion Me marssimme Aunuksen teitä ja Paavo Talvelan Sotilaan elämän. Jälkimmäinen on julkaistu siinä muodossa kuin Talvela asiat kirjoitti (toimittajan lisäyksillä), kun sen sijaan Haavio poisti aineiston, joka ei ollut 70-luvulla "sopivaa" sekä lähes kaikki perheasiat (eikä kyseessä edes ollut alun perin päiväkirja).

Huvittavaa kyllä, Klinge moittii Rajalaa siitä, että tämä moiittii Paavolaista siitä, mistä tämä ei kirjoita. Kuitenkin Klinge jatkuvasti arvostellessaan muiden kirjoja moittii näitä siitä, etteivät nämä kirjoita siitä tai tästä asiasta - yleensä siitä joka olisi hänen oma teemansa, jos hän asiasta kirjoittaisi.

Mielestäni Rajala ei tee syntiä kertoessaan, mistä Paavolainen ei kirjoita (esim. Virosta), vaan siinä, että tämän olisi sodan aikana pitänyt kirjoittaa sitä mitä hän itse ajattelee 2014.

Vertailu paljastaa myös henkisiä ominaisuuksia. Esim. Astrid Lindgrenin Krigsdagsböcker osoittaa paitsi, että tavallinen ruostalainen konttoristi hän ei ollut vielä menestyskirjailija) oli lehtien perusteella perillä hyvin perillä sekä Natsi-Saksan että NL:n oloista (joitakin puna-armeijan käytästä talvisodan aikana suomalaisilta siviileiltä kuultuja perättömiä huhuja on), myös empaattisuuden, joka Paavolaiselta melkein kokonaan puuttui.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja nylander » 04.12.15 12:56

Emma-Liisa kirjoitti:Matti Klingen uusi päiväkirja saapui kirjastosta. Luin ensin kohdat, joissa MK käsittelee Synkkiksen aitoutta päuväkirjana.

Mielestäni se on historiantutkijalta varsin kummallista puhetta
Ai jaa, itse olen jo lukenut Klingen uusimman päiväkirjan (ja palauttanutkin sen kirjastoon, siksi enemmän siteeraukset eivät nyt onnistu). En nähnyt Klingen puheena olevaa asiaa koskevissa arvioissa mitään omituista; päinvastoin ne mielestäni osuvat täysin kohdalleen.
Emma-Liisa kirjoitti:Huvittavaa kyllä, Klinge moittii Rajalaa siitä, että tämä moiittii Paavolaista siitä, mistä tämä ei kirjoita. - -

Mielestäni Rajala ei tee syntiä kertoessaan, mistä Paavolainen ei kirjoita (esim. Virosta), vaan siinä, että tämän olisi sodan aikana pitänyt kirjoittaa sitä mitä hän itse ajattelee 2014.
En oikein ymmärtänyt. Klingehän sanoo arvionsa ydinkohdassa näin:
- - hän [Rajala] eksyy (mielestäni) omituiseen melkein perussuomalaistyyppiseen kuvattavansa poliittiseen kritiikkiin, siihen, mitä mieltä Paavolaisen olisi pitänyt olla ja mistä kirjoittaa - -


Siis eksyy poliittiseen kritiikkin, siihen, mitä mieltä Paavolaisen Yksinpuhelussa olisi pitänyt olla jatkosodasta. Aivan ilmeisesti Klinge siis katsoo, että Rajala on kirjassaan ryhtynyt tutkijalle sopimattomalla tavalla poliittisin motiivein moittimaan kuvattavaansa. Näin minäkin asian olen ymmärtänyt, alusta (syksystä 2014) asti.

Emma-Liisa
Viestit: 4910
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 04.12.15 15:36

nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Matti Klingen uusi päiväkirja saapui kirjastosta. Luin ensin kohdat, joissa MK käsittelee Synkkiksen aitoutta päuväkirjana.

Mielestäni se on historiantutkijalta varsin kummallista puhetta
Ai jaa, itse olen jo lukenut Klingen uusimman päiväkirjan (ja palauttanutkin sen kirjastoon, siksi enemmän siteeraukset eivät nyt onnistu). En nähnyt Klingen puheena olevaa asiaa koskevissa arvioissa mitään omituista; päinvastoin ne mielestäni osuvat täysin kohdalleen.
Tarkoitan kysymystä aitoudesta.

Vain päiväkirjaa, joka julkaistaan juuri sellaisena kuin se on aikanaan kirjoitettu, mitään poistamatta ja mitään (tekstiä) lisäämättä, tai ainakin ottaen mukaan kaikki tekijän jälkikäteen tekemät muutokset, voi kutsua aidoksi.

Toki "melko aitoja" ovat päiväkirjat, jotka ovat valikoimia ja joissa tekijä tai julkaisija itse kertoo, millä perusteella on valinnat tehnyt. Esim. Erkki Tuomiojan äskettäin julkaistu poliittinen päiväkirja, josta hän on karsinut esim. yksityiselämän, matkat ja kirjat. Luotettavan tuntuiseksi päiväkirjan tekee se, että mukana on (jälkikäteen katsoen) vääriä arvoita, joista kukaan ihminen ei välty.

Paavolainen itse kertoo avoimesti Synkkiksen esipuheessaan, että kyseessä on valikoima ja että kirjassa on tietty tendenssi. Jo tämän oman tunnustuksen ja julkaisuajankohdan perusteella ei ole väärin tehdä johtopäätöstä, että poistoja on tehty tendenssin perustella, koska näinhän jokainen kirjoittaja toimii saadakseen sanomansa selvemmäksi (en siis väitä, että OP olisi lisäillyt mitään).

OP:n motiivi Synkkiksen julkaisuun ei ollut jatkosodan mielialojen "autenttinen" kuvailu, vaan vaikuttaa yleiseen (porvarilliseen) mielipiteeseen sodan jälkeen. Metodi kuitenkin meni pieleen. Parempi olisi ollut vähittäinen herääminen, mutta se oli mahdotonta julkaisuajankohtana.

Emma-Liisa
Viestit: 4910
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 04.12.15 15:45

nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Huvittavaa kyllä, Klinge moittii Rajalaa siitä, että tämä moiittii Paavolaista siitä, mistä tämä ei kirjoita. - -

Mielestäni Rajala ei tee syntiä kertoessaan, mistä Paavolainen ei kirjoita (esim. Virosta), vaan siinä, että tämän olisi sodan aikana pitänyt kirjoittaa sitä mitä hän itse ajattelee 2014.
En oikein ymmärtänyt. Klingehän sanoo arvionsa ydinkohdassa näin:
- - hän [Rajala] eksyy (mielestäni) omituiseen melkein perussuomalaistyyppiseen kuvattavansa poliittiseen kritiikkiin, siihen, mitä mieltä Paavolaisen olisi pitänyt olla ja mistä kirjoittaa - -


Siis eksyy poliittiseen kritiikkin, siihen, mitä mieltä Paavolaisen Yksinpuhelussa olisi pitänyt olla jatkosodasta. Aivan ilmeisesti Klinge siis katsoo, että Rajala on kirjassaan ryhtynyt tutkijalle sopimattomalla tavalla poliittisin motiivein moittimaan kuvattavaansa. Näin minäkin asian olen ymmärtänyt, alusta (syksystä 2014) asti.
Tästä olen yhtä mieltä.

Rajala kuitenkin kirjoittaa myös, mitä OP ei käsitellyt (esim. Viroa 1944), ei vain miten hän olisi pitänyt kuvata esim. Ribbentrop-sopimusta ja "torjuntavoittoa".

Klinge tekee molempia päiväkirjoissaan yhtenään, Riikosen kohdalla tosin niin lievässä muodossa että tämä ei käsitellyt tanssia, dandyismia, emigranttivenäläisiä jne. Mutta esim. Salokanteleen hienon Kross-kirjan Sivistystahto Klinge aikoinaan rusikoi, koska sen näkemys on erilainen kuin hänen omansa - ikään kuin juuri erilainen perspektiivi ei olisi hyödyllinen.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja nylander » 04.12.15 18:17

Emma-Liisa kirjoitti:Matti Klingen uusi päiväkirja saapui kirjastosta. Luin ensin kohdat, joissa MK käsittelee Synkkiksen aitoutta päuväkirjana.

Mielestäni se on historiantutkijalta varsin kummallista puhetta. Kysehän ei siis ole siitä, onko päiväkirjoja toimitettu stilisoinnin mielessä (mikä on kaikille selvää), vaan siitä onko valikointia tehty jossakin tietyssä tarkoituksessa.

- -

Tarkoitan kysymystä aitoudesta.

Vain päiväkirjaa, joka julkaistaan juuri sellaisena kuin se on aikanaan kirjoitettu, mitään poistamatta ja mitään (tekstiä) lisäämättä, tai ainakin ottaen mukaan kaikki tekijän jälkikäteen tekemät muutokset, voi kutsua aidoksi.
Mikäli vähänkään muistan, Klinge ei po. kirjassaan ripustaudu kysymykseen "absoluuttisesta aitoudesta". Hänhän taisi ottaa vertailukohdaksi Versailles'n rauhankonferessiin 1919 osallistuneen brittidiplomaatti Harold Nicolsonin päiväkirjat. Klinge osoittaa tekstinäyttein, kuinka tilkkutäkkimäisesti ne on kursittu kokoon erilaisista fragmentaarisista tekstinpätkistä ja (haanpäälaisittäin) "muistiinvetäisyistä". (Edellisen virkkeeni "vulgaarisanoja" Klinge ei toki itse viljele.) Silti niiden kokonaishahmo vastaa Nicolsonin aitoja näkemyksiä esim. juuri vuoden 1919 tilanteessa.

Niin tai näin, en lainkaan usko, että "aitousongelma" on edes keskeinen koko Yksinpuhelun matkaansaattamassa kiistassa. Tuskinpa P. Hillit & alia syksyn 1944 jälkeisissä "katastrofin" tunnelmissa siitä niin valtavasti suuttuivat, että Paavolainen ei ehken ollut kirjannut kaikkea "alkuperäiskonseptin" mukaisesti. Olisiko perimmäisenä syynä sittenkin ollut se, että Paavolainen vuonna 1946 kirjoitti jatkosodan Suomesta niin kuin kirjoitti. Kuin myös niillä perinteenkantajilla, jotka kirjoittavat Paavolaisen Yksinpuhelusta samaan sävyyn 2010-luvulla. - Silmään pisti äskettäin, miten historioitsija Rainer Knapas kirjoitti uudessa kirjassaan Karjalan kunnailla (typerältä tuntuva nimi alkuteokselle Landet som var. Karelska kulturbilder) mm., miten Suomessa nykyään käypä ilmaisu jatkosodan "torjuntavoitosta" on sisällöltään yhtä propagandistinen kuin vaikkapa Viipurin "vapautus" puna-armeijan suorittamana. Luulenpa, huolimatta siitä että tieteilijät puhuvat historian erilaisista "narratatiiveista" yms., että Knapaksen rinnastus saattaisi herättää pahennusta laajoissakin kansalaispiireissä sinne asti levitessään.

Emma-Liisa
Viestit: 4910
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 04.12.15 21:20

nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Matti Klingen uusi päiväkirja saapui kirjastosta. Luin ensin kohdat, joissa MK käsittelee Synkkiksen aitoutta päuväkirjana.

Mielestäni se on historiantutkijalta varsin kummallista puhetta. Kysehän ei siis ole siitä, onko päiväkirjoja toimitettu stilisoinnin mielessä (mikä on kaikille selvää), vaan siitä onko valikointia tehty jossakin tietyssä tarkoituksessa.

- -

Tarkoitan kysymystä aitoudesta.

Vain päiväkirjaa, joka julkaistaan juuri sellaisena kuin se on aikanaan kirjoitettu, mitään poistamatta ja mitään (tekstiä) lisäämättä, tai ainakin ottaen mukaan kaikki tekijän jälkikäteen tekemät muutokset, voi kutsua aidoksi.
Mikäli vähänkään muistan, Klinge ei po. kirjassaan ripustaudu kysymykseen "absoluuttisesta aitoudesta". Hänhän taisi ottaa vertailukohdaksi Versailles'n rauhankonferessiin 1919 osallistuneen brittidiplomaatti Harold Nicolsonin päiväkirjat. Klinge osoittaa tekstinäyttein, kuinka tilkkutäkkimäisesti ne on kursittu kokoon erilaisista fragmentaarisista tekstinpätkistä ja (haanpäälaisittäin) "muistiinvetäisyistä". (Edellisen virkkeeni "vulgaarisanoja" Klinge ei toki itse viljele.) Silti niiden kokonaishahmo vastaa Nicolsonin aitoja näkemyksiä esim. juuri vuoden 1919 tilanteessa.
Miten Klinge tämän muka voi olla tästä olla varma? Onko hän verrannut Nicholsonin julkaistia kirjaa tämän päiväkirjaan?

Historiantutkijalta tällainen herkkäuskoisuus on naiiviuden huippu. Ei ole suinkaan itsestään selvää, että ihminen jälkikäteen muistaisi, mitä ontarkoittanut - puhumattakaan että kehtaisi edes kaiken julkaista.

Ja Klinge on sentään toimittanut Paasikiven päiväkirjat, joiden julkaistussa laitoksessa muutokset on ilmaistu.

On yleinen periaate, ettei pitäisi tyytyä painettuihin julkaisuihin vaan käyttää alkuperäisiä lähteitä. Jo käsiala saattaa kertoa jotain olennaista kirjoittajan mielentilasta.
Niin tai näin, en lainkaan usko, että "aitousongelma" on edes keskeinen koko Yksinpuhelun matkaansaattamassa kiistassa. Tuskinpa P. Hillit & alia syksyn 1944 jälkeisissä "katastrofin" tunnelmissa siitä niin valtavasti suuttuivat, että Paavolainen ei ehken ollut kirjannut kaikkea "alkuperäiskonseptin" mukaisesti. Olisiko perimmäisenä syynä sittenkin ollut se, että Paavolainen vuonna 1946 kirjoitti jatkosodan Suomesta niin kuin kirjoitti. Kuin myös niillä perinteenkantajilla, jotka kirjoittavat Paavolaisen Yksinpuhelusta samaan sävyyn 2010-luvulla. - Silmään pisti äskettäin, miten historioitsija Rainer Knapas kirjoitti uudessa kirjassaan Karjalan kunnailla (typerältä tuntuva nimi alkuteokselle Landet som var. Karelska kulturbilder) mm., miten Suomessa nykyään käypä ilmaisu jatkosodan "torjuntavoitosta" on sisällöltään yhtä propagandistinen kuin vaikkapa Viipuri "vapautus" puna-armeijan suorittamana. Luulenpa, huolimatta siitä että tieteilijät puhuvat historian erilaisista "narratatiiveista" yms., että Knapaksen rinnastus saattaisi herättää pahennusta laajoissakin kansalaispiireissä sinne asti levitessään.
Tämä saattaa pitää paikkansa Rajalan kohdalla, ja Paavolais-kirjassa on siitä kosolti todisteita. Mutta myös Synkkiksen "aitouteen" fanaattisesti uskovilla on omat, yhtä vahvat motiivinsa. Molemmat asenteet ovat kummallisia 2015.

Mielestäni Paavolaisen ymmärtämisessä ei voi sivuuttaa Matti Juhani Karilan julkaisemia dokumentteja (Rauhankevät Museokadulla, Parnasso 2/2010).

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja nylander » 05.12.15 13:54

Emma-Liisa kirjoitti:Mutta myös Synkkiksen "aitouteen" fanaattisesti uskovilla on omat, yhtä vahvat motiivinsa. Molemmat asenteet ovat kummallisia 2015.
Kuten monen monituista kertaa huomautettu, mm. Riikonen, Häggman ja Klinge näkyvät yhtäpitävästi luottavan siihen, että Yksinpuhelu ainakin pääpiirteissään kuvastaa Paavolaisen jatkosodan aikaista ajatusmaailmaa. "Fanaatikkoja" ja motiiveiltaan hämäriä siis kaikki tyynni?

Emma-Liisa
Viestit: 4910
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 05.12.15 18:08

nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Mutta myös Synkkiksen "aitouteen" fanaattisesti uskovilla on omat, yhtä vahvat motiivinsa. Molemmat asenteet ovat kummallisia 2015.
Kuten monen monituista kertaa huomautettu, mm. Riikonen, Häggman ja Klinge näkyvät yhtäpitävästi luottavan siihen, että Yksinpuhelu ainakin pääpiirteissään kuvastaa Paavolaisen jatkosodan aikaista ajatusmaailmaa. "Fanaatikkoja" ja motiiveiltaan hämäriä siis kaikki tyynni?
Ainakin Klinge osoittaa tavan takaa, että hän pitää jääräpäisesti kiinni näkemyksistään ja asenteistaan ihan kaikissa asioissa, olivat. Sitä voi kyllä sanoa fanaattisuudeksi, ettei koskaan tunnusta olleensa väärässä ja muuttaneensa kantaa uusien todisteiden myötä.

Mutta tämä asia kuuluu Klingen muistelmien ketjuu, joten siirryn sinne.

PS. Kolmikosta vain Riikonen lienee käynyt läpi Paavolaisen arkiston. Ja jo aiemmassa kirjassaan hän on osoittanut, että OP:n kirjoitustapa oli sellainen, ettei ole olemassa mitään autenttista päiväkirjaa eikä voikaan olla.

Tapio Onnela
Viestit: 4691
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti:

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja Tapio Onnela » 07.12.15 09:43

Emma-Liisa kirjoitti:PS. Kolmikosta vain Riikonen lienee käynyt läpi Paavolaisen arkiston. Ja jo aiemmassa kirjassaan hän on osoittanut, että OP:n kirjoitustapa oli sellainen, ettei ole olemassa mitään autenttista päiväkirjaa eikä voikaan olla.
Kannattaa muistaa myös Paavolaisesta hiljattain väitellyt Ville Laamanen:
jonka teoksen arvio tässä: Antti Vesikko: ”Pako pimeyteen” – Olavi Paavolaisen havaintoja totalitarismista

Laamaselta ja Riikoselta on muuten tulossa keväällä ihan uusi Paavolaiskirja, jossa julkaistaan äskettäin löytyneitä uusia Paavolaisen kirjoittamia tekstejä Neuvostoliitosta.

Emma-Liisa
Viestit: 4910
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 07.12.15 14:18

Tapio Onnela kirjoitti: Kannattaa muistaa myös Paavolaisesta hiljattain väitellyt Ville Laamanen
Juu, Laamasen väikkärissä oli mielenkiintoista mm. se, mistä Paavolainen puhui ja mistä (mahdollisesti) vaikeni NL:ssa (vaikka tietysti täytyy tehdä varaus raporttien suhteen), koska samaa metodia hän mahdollisesti harrasti jatkosodan aikana. (Tietysti kyse on myös normaalista kohteliaisuudesta, josta lähes kaikki ihmiset harjoittavat - puhumattakaan itsesuojeluvaistosta poikkeusoloissa.)

Vertauksen vuoksi: Tuomas Tepora kertoo Sodan hengessä, miten Aarne Saarisen kuvaus talvisodasta vaihtui eri muistelmissa NL:n toimien ymmärtämisestä sen myöntämiseen millainen shokki hyökkkäys vasemmistolaisille työläisellekin oli. Ei ole syytä puhua valehtelemisesta sillä todennäköisesti kyse oli sopeutumisesta siihen, mitä kommunistin oli sopivaa sanoa julkisesti. Ei myöskään ole mitenkään selvää, mitä Saarinen "todella" ajatteli: tukahduttiko hän sodan jälkeen osan sodanaikaisista tunteistaan ja kokemuksistaan sopimaan poliittiseen rooliinsa, oliko hänellä jonkinlainen kaksoistietoisuus (yksityinen ja julkinen) vai muuttiko hän mieltään vasta kun NL:stakin alkoi tulla toisenlaisia tulkintoja.

Samalla tavalla Paavolaisenkin kohdalla voi olla eri tulkintoja:
1) hän salasi "todelliset" ajatuksensa jopa rakastetultaan Helvi Hämäläiseltä ja läheisiltä työtovereiltaan tiedotusjoukoissa
2) hän heilahteli välirauhan aikana ja jatkosodan alussa sinne ja tänne mutta valikoi sodan jälkeen aineiston niin, että sanoma sopi silloiseen poliittiseen tilanteeseen

En oikein ymmrrä, miksi 1-kohta olisi OP:n kannalta jotenkin "kunniallisempi", koska sehän tarkoittaisi, että hän oli ihan tietoisesti valheellinen sekä yksityisesti että julkisesti, koska häneltä puuttui rohkeutta seisoa mielipiteidensä takana. Enkä nyt tarkoita, että hänen olisi pitänyt mennä vankilaan, vaan Haanpääkin selviytyi sodasta ryhtymättä propagandamieheksi. Ja ei kai kukaan pakottanut OP:tä tekemään kirjaa Aunuksen valloituksesta vaan hän itse yritti sitä läpi viimeiseen asti?

Kaiken sen valossa, mitä OP:n luonteesta tiedetään, pidän 2-kohtaa todennäköisenä. Se voidaan toki dissata tulkinnalla esim. että OP ihan leikillään kirjasi HH:n kanssa suunnittelevansa "fascistista" lehteä, mutta siihen kyllä vaaditaan melkoisesti "uskoa".

Emma-Liisa
Viestit: 4910
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 07.12.15 14:45

En voi myöskään olla ajattelematta, että OP joka päivitteli suomalaisten naiiviutta, oli aivan yhtä naiivi, vain toiseen suuntaan. Totta kai esim. oli suomalaiselta papistolta naiivia ignoroida natsismin kristinuskonnon vastaisuus, mutta aivan naiivia oli englantilaisten piispojen rukoilla ateistisen NL:n puolesta (jos nyt ylipäänsä on kristillistä rukoilla sotamenestyksen puolesta).

Jos vertaa Synkkistä ja Asrid Lindgrenin sotapäiväkirjaa, niin käy selväksi, että OP uskoi sokeast liitoutuneiden propagandaan NL:n "demokraattisuudesta" (toisaalta koska se sopi hänen käsitykseensä Suomen "taantumuksellisuudesta" ja toisaalta koska hän innostui kaikesta uudesta ottamatta siihen moraalista kantaa), kun taas Lindgren käytti nimenomaan moraalista mittapuuta ja havaitsi siksi molempien totalitaristen valtioiden, Natsi-Saksan että NL:n, pahuuden.

Ja tässä tullaan siihen, miksi ei voi Klingen tavoin sivuuttaa sitä, ettei OP kirjoittanut Virosta. Lindgren arvioi asioita konkreettisten asioiden perustella (Baltian kyyditykset 1940 ja Saksan keskitysleirit - siis jo ennen holakaustia), OP abstraktioiden (ja hänelle liberalismikin oli Suomessa paha asia!).

Vastaa Viestiin