Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Matti Klingen muistelmat osa 2

Lasse Lehtinen Klingen muistelmista radiossa:

http://areena.yle.fi/radio/2594453/

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Matti Klingen muistelmat osa 2

Emma-Liisa kirjoitti:Lasse Lehtinen Klingen muistelmista radiossa:

http://areena.yle.fi/radio/2594453/
Panu Rajala kommentoi blogissaan 9.3.2015 kyseistä ohjelmaa seuraavasti:
Kun kirjallisuusohjelmat usein ovat kovin myötämielisen empaattisia, perjantain Kirjakerho Ylen ykkösessä teki poikkeuksen. Lasse Lehtinen tarkasteli toimittajan kanssa Matti Klingen muistelmia perimmältään arvostavasti, samalla viljellen eleganttia ironiaa. Uskon että kohdekin tunsi tulevansa oikein kohdelluksi. Vaiko sittenkään?
Yle Radio 1 todella teki tällä kertaa jyrkän poikkeuksen. Ainakin Nadja Nowakin ja Seppo Puttosen kirjallisuusohjelmat ovat aivan poikkeuksetta käsitelleet esittelemiään kirjoja ja kirjailijoita mairein suin, usein jopa täyttä kritiikittömyyttä lähentelevä'llä myötämielellä.

Tällä kerralla olikin toinen ääni kellossa, kun ankaraksi arviomieheksi oli mirabile dictu valikoitunut Lasse Lehtinen. Jonkin verran aluksi (ja hieman lopuksikin) kehuttiin Klingen kirjan ylöspanoa, kuvitusta sekä kirjoittajan lukeneisuutta ynnä läpikotaista sivistyneisyyttä. Mutta tarkasteltiinko kirjaa "perimmältään arvostavasti", onkin sitten kokonaan toinen juttu. Vai mitä on ajateltava siitä, että Lehtinen jo alkuhetkillä ilmoitti jotenkin niin, että Klingen historiatulkintojen osalta hän itse on "180-asteisesti" (tms.) toisella kannalla. Esimerkkejäkin annettiin: Klinge on jo uransa alkutaipaleella tehnyt pahoja metodisia virheitä, kun ei ollut käyttänyt Hyvämäen, Tuuren Junnilan, Kauko Kareen, Yrjö Soinin ym. kirjoja "lähteinään". Edelleen: Klinge on historioitsijana laadultaan "bobrikoffilainen", mikä paljastuu jo siitä, että hän on mennyt lisäämään oikeamielisen sortovuodet-termin eteen määreen "niin sanotut". Jne. Sopii verrata vaikkapa siihen, kun professori Markku Kuisma esitti sunnuntaina 8.3. Suomi on venäläinen -sarjan jaksossa osuvan metaforan "sortovuosista": Venäjän keisarikunta oli kuin yrityksen pääkonttori ja Suomi vähäinen "filiaali" (mitä sanaa Kuisma ei käyttänyt). 1900-luvun vaihteen kiristyvässä kansainvälisessä tilanteessa "pääkonttori" yritti saada "filiaalin" omaksumaan näkemyksensä, kun taas jälkimmäinen yritti tehdä saman "pääkonttorille". Siinä venäläis-suomalaisen konfliktin viimekätinen syy.

Sekin tuntui omituiselta, että Lehtinen ja häntä ohjelmassa uskollisesti, jopa iloisenhyväksyvin huudahduksin myötäillyt toimittaja Jukka Kuosmanen tuntuivat siunailevan sitä, miksi Klinge oli muistelmiensa kakkososassa uhrannut niin paljon tilaa ja itsearvostusta väitöskirjalleen. Eivätkö he todellakaan tieneet tai ymmärtäneet, että Klingen Ylioppilaskunnan historia I - IV, josta väitös muodosti yhden osan, oli 1960-luvun nuoren tutkijan suuri voimanponnistus, joka uuusine, käänteentekevine tulkintoineen nosti hänet modernin suomalaisen historiantutkimuksen eturiviin?

Panu Rajala siis näkyy uskovan, että professori Klinge, jos ohjelmaa sattui kuuntelemaan", tunsi tulleensa "oikein kohdelluksi" koko tutkijanuransa ja elämäntyönsä taustaa vasten nähtynä. Mitäpä meikäläisellä radionkuuntelijana on siihen sanomista; sen tietää vain ohjelman kohdehenkilö. Sen sijaan rohkenen olla eri mieltä siitä, että ohjelmassa olisi viljelty "eleganttia ironiaa" - itseironiaa kylläkin, ja sitäkin ilmeisen tahattomassa muodossa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Matti Klingen muistelmat osa 2

nylander kirjoitti: Sekin tuntui omituiselta, että Lehtinen ja häntä ohjelmassa uskollisesti, jopa iloisenhyväksyvin huudahduksin myötäillyt toimittaja Jukka Kuosmanen tuntuivat siunailevan sitä, miksi Klinge oli muistelmiensa kakkososassa uhrannut niin paljon tilaa ja itsearvostusta väitöskirjalleen. Eivätkö he todellakaan tieneet tai ymmärtäneet, että Klingen Ylioppilaskunnan historia I - IV, josta väitös muodosti yhden osan, oli 1960-luvun nuoren tutkijan suuri voimanponnistus, joka uuusine, käänteentekevine tulkintoineen nosti hänet modernin suomalaisen historiantutkimuksen eturiviin?
Tässä on kaksi puolta, joista toisen olet selostanut yllä. Toinen osa se, että meikäläiseeen kulttuuriin ei kuulu ylenpalttisesti korostaa omia ansioitaan (jollei ole poliitikko), vaan niiden arviointi on muiden tehtävä.

Ottaen huomioon Klingen suuret ansiot historiantutkijana pidän todella outona, että hän toistaa 2. osassa sellaisia asioita jotka hän kertoi jo 1. osassa, esim. sitä että hän oli ultimusmaisteri.

Klinge ottaa itsensä hirveän vakavasti, vaikka hänen iässään pitäisi jo tietää, että kaikki saavutukset ovat vain "tuulen viemää".

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”