historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Sorto oli todellista

Emma-Liisa kirjoitti:---
Pikemmin isännät eivät nähneet kokonaisuutta: huutaessaan kovaa Venäjän sorrosta he sortivat itse alustalaisiaan. Väinö Linnan vertailu näiden kahden sorron välillä Pohjantähdessä on tunnetuin, mutta hän ei vertausta keksinyt, vaan se oli jo ennen Sillanpäätä esim. Järnefeltillä (mm. Maaemon lapsia).
Mutta olivathan kyseessä eri asiat eli toinen ei ainakaan välittömästi vaikuttanut toiseen.
Ja kukin huolehtii ensi sijassa siitä sorrosta, jonka itse tuntee kipeimmin.
Sitä paitsi on muistettava, että maatyöläisten sorto oli ikivanhaa, joten sitä pidettiin itsestäänselvyytenä, paitsi sitten ne, joihin sosialismin opit upposivat.
Kansallinen sorto sen sijaan paheni entisestään selvästi ensin vuonna 1890 ja varsinkin sitten v. 1899. Vuosina 1905-07 oli parin vuoden helpotus, mutta sitten alkoi ns. toinen sortokausi, joka kesti keisarivallan kukistumiseen saakka vuonna 1917.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Sorto oli todellista

nylander kirjoitti:Suomen ns. sortovuosia voisi luonteeltaan ja vaikutuksiltaan mielessään verrata siihen paitsi poliittiseen myös fyysiseen repressioon, jota vaikkapa Euroopan johtava sivistysvaltio Iso-Britannia 1800 - 1900-luvun vaihteessa kohdisti siirtomaidensa asukkaisiin.
Toisaalta Britannian siirtomaavalta tunnetaan siitä, että se oli valmis antamaan näille jonkinasteista autonomiaa: Intiassa oli erilaisia ruhtinaskuntia, joilla oli muodollisesti omat hallitsijansa ja muuallakin luotettiin siihen, että paikallisvalta pystyy hoitamaan asiat parhaiten. "Eurooppalaisilla" dominioilla oli paljon laajempi autonomia. Englantilaisia oli kaiken kaikkiaan siirtomaiden byrokratiassa hyvin vähän. Satoja miljoonia intialaisia hallittiin vain muutaman kymmenen tuhannen englantilaisen voimin. Suurin osa byrokratiasta oli englantilaistuneita paikallisia, joista myös sotavoimat koostuivat. Suomen tilanne oli hieman erilainen.

Suomen osalta erityisen kuohuttavaa aikalaisille oli se, että suomalaisia pidettiin tässä vaiheessa sivistyneinä eurooppalaisina. Aikakauden ajattelutavan mukaisesti siirtomaiden asukkaat olivat alikehittyneitä, joita kehittyneempien piti ohjata. Sen sijaan Suomen ja muun Euroopan sivistyneistöjen näkökulmasta venäläiset olivat taantumuksellisia barbaareita, joilla "valkoisen miehen taakka" oli korkeintaan vain aasialaisten alueidensa osalta. Tämä näkyi Venäjän-Japanin sodassa, jossa monet eurooppalaiset ottivat Venäjän puolen. Britit ja amerikkalaiset taas olivat jonkin verran enemmän Japanin puolella.

Manner-Euroopassa löytyi runsaasti etnistä repressiota. Ranskassa kaikki vähemmistökielet olivat lähestulkoon kiellettyjä, samoin Saksa noudatti kireää linjaa puolalaisiin tai tanskalaisiin kansalaisiinsa ja näiden kulttuurisiin tai muihin oikeuksiin. Tiukkaa linjaa veti myös Habsburgien valtakuntaan kuulunut Unkari.

JariL
Viestit: 435
Liittynyt: 13.02.09 14:40

Re: Sorto oli todellista

Pikemmin isännät eivät nähneet kokonaisuutta: huutaessaan kovaa Venäjän sorrosta he sortivat itse alustalaisiaan. Väinö Linnan vertailu näiden kahden sorron välillä Pohjantähdessä on tunnetuin, mutta hän ei vertausta keksinyt, vaan se oli jo ennen Sillanpäätä esim. Järnefeltillä (mm. Maaemon lapsia).
Tämä(kään) ei ole aivan näin yksioikoista. Linna korostaa Pohjantähdessä yhteiskunnallisia ristiriitoja. Samalla hänen teoksensa on kuitenkin myös kuvaus konservatiivisesta maalaisyhteiskunnasta, jossa jokaisella yksilöllä oli paikkansa ja jonka järjestystä ja arvomaailmaa sodat ja kriisit eivät lopulta juurikaan heilauttaneet. Maattomat saavat kyllä maata ja joidenkin kirjan hahmojen sosiaalinen asema vahvistuu tämän myötä (esim. Koskelat) mutta moni jää myös entiseen asemaansa (esim. Siukola). Yhteisö on kuitenkin hyvin vakaa ja työ on miehen mitta. Linnan kirja itse asiassa loppuu aikaan jolloin se todellinen mullistus eli muutto kaupunkeihin tai Ruotsiin alkoi.

Sorto on Linnan kirjassa yksilöllistä ja melkein aina käyttövoimana on epäoikeudenmukaisuuden tunne. Koskelalta peruutetaan maat jotka hän on itse raivannut, Anttoo joutuu lähtemään "perintötorpasta" jne. Linna ei itse asiassa hirveästi kyseenalaista yhteiskunnan rakenteita tai edes isännän oikeutta vaikka häätää torpparinsa vaan sitä tapaa millä yksilöt toimivat. Yksilöt voi tietysti laajentaa edustamaan omaa yhteiskuntaluokkaansa, ja niin moni on tehnytkin, mutta liekö se oikea tulkinta? Jopa Lapuan like yksilöityy Linnan kirjassa paikallisiin toimijoihin ja sekin kilpistyy "kirkonkylämentaliteettiin".

Mikä on koettu sorroksi 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Suomessa? Ei välttämättä samoja asioita kuin 1960-luvulla.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Sorto oli todellista

Linnan tarkoitus Pohjantähdessä on ollut antaa yhteiskunnan muutosilmiöille kasvot. Toisalta kuvauksessa näkyy hänen oma taustansa, ja silloin niistä, joista hänen omakohtainen kokemuksensa on suppeampi, tulee hieman karikatyyrejä, kuten ylemmät sosiaalikerrokset. Toisaalta kokemuspohjaisuus tuo henkilökuvauksiin elävyyttä.
JariL kirjoitti:Mikä on koettu sorroksi 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Suomessa? Ei välttämättä samoja asioita kuin 1960-luvulla.
Sorron kokemus on ainakin jollain tasolla ollut yleistä, koska Suureen Adressiin saatiin niin paljon nimiä. Eri asia on, kuinka nimenkerääjät asian kulloinkin esittivät. Juuri nimien määrä ja keräämisen nopeus säikäyttivät keisarin ja ylimmän johdon, joka oli valmis itsekin hetken aikaa kanavoimaan maaseudun tyytymättömyyttä. Todellisia aikomuksia toiveisiin vastaamiseen heillä ei kuitenkaan koskaan ollut. Voimakkaasti ajettu kulkukaupan edistäminen ja kulkukauppiaiden lisätty liikkuvuus olisi voinut sekin lisätä ei-toivottuja yhteyksiä Sisä-Venäjän kriisialueille. Mielenkiintoista onkin, ettei Suomen ja Venäjän kaupallisia suhteita enää 1900-luvun alussa haluttu Venäjällä yleisemmin edistää, vaan toimittiin jokseenkin päinvastaiseen suuntaan, koska suomalaisia ei haluttu kilpailemaan Venäjän markkinoille. Enemmänkin taloudelliset seikat olivat alisteisia hetkellisille poliittisille intresseille.

Jos ajatellaan mihin ihmiset ovat tyytymättömiä nykyisin ja mihin olivat 1960-luvulla, niin eroa löytyy jo paljon. Toisaalta perimmillään käsitykset "hyvästä elämästä" eivät välttämättä ole muuttuneet sadassakaan vuodessa kovin paljoa.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Sorto oli todellista

Vielä satunnainen esimerkki sorrosta eli mielipiteenvapauden kuristamisesta nimenomaan venäläistämispolitiikan hyväksi, nyt vuodelta 1910. Kirjoituksen "Kirje Raumalta" alussa asetetaan osoitetaan ainakin näennäisesti luottamusta hallitsijan kunniantuntoon, mutta koska kyseisen kunnian Suomessa katsottiin menneen jo vuosia sitten ja odotettiin keisarin jatkavan kuristuspolitiikkaansa, niin epäilemättä vallanpitäjät käsittivät luottamuksen mielenpurkaukseksi ns. valapattokeisaria vastaan.
Kirjoittaja saikin majesteettirikossyytteen, jonka tulosta ei Historiallisesta sanomalehtikirjastosta saa selville, koska se menee ainakin vuoden 1911 puolelle. Mutta eikö oikeuden tulisi tällaisessa tapauksessa perustua hengentuotteen kirjaimeen eikä epäiltyyn henkeen?

http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti ... 76#?page=2

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Sorto oli todellista

historioija kirjoitti:Sitä paitsi on muistettava, että maatyöläisten sorto oli ikivanhaa, joten sitä pidettiin itsestäänselvyytenä, paitsi sitten ne, joihin sosialismin opit upposivat
Niitä, joihin "upposi", oli ensimmäisessä mahdollisessa mittaustilanteessa 40 % kansasta ja vajaa vuosikymmen myöhemmin, kesän 1916 vaalituloksen perusteella, jo niukka mutta ehdoton enemmistö. Jos siis vuosisadan alussa Suomessa vallinnut sisäinen yhteiskunnallinen asetelma halutaan nähdä sortona, sitä pitivät "itsestäänselvyytenä" vain ja ainoastaan sen harjoittajat, eivät suinkaan sen kohteet.
Viimeksi muokannut nylander, 08.12.14 17:32. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Sorto oli todellista

nylander kirjoitti:
historioija kirjoitti:Sitä paitsi on muistettava, että maatyöläisten sorto oli ikivanhaa, joten sitä pidettiin itsestäänselvyytenä, paitsi sitten ne, joihin sosialismin opit upposivat
Niitä, joihin "upposi", oli ensimmäisessä mahdollisessa mittaustilanteessa 40 % kansasta ja vajaa vuosikymmen myöhemmin, kesän 1916 vaalituloksen perusteella, jo niukka mutta ehdoton enemmistö. Jos siis vuosisadan alussa Suomessa vallinnut yhteiskunnallinen asetelma halutaan nähdä sortona, sitä pitivät "itsestäänselvyytenä" vain ja ainoastaan sen harjoittajat, eivät suinkaan sen kohteet.
Siihen viittaankin, joskaan nimenomaan talonisäntien harjoittama sorto ei varmaankaan ollut kaikille sosialistien äänestäjille polttavin kysymys. Myös tehdastyöläisten ja yleensä ruumiillisen työn tekijöiden sekä henkisen työn alempitasoisten tekijöiden asema oli kiistatta sorronalainen.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sorto oli todellista

historioija kirjoitti: Historiantutkijahan voi päätyä melkein mihin tulokseen tahansa, kujn valitsee sopivasti näkökulmansa ja perustelunsa. Joka tapauksessa kyseessäoli vallankaappaus, jolla pyrittiin riistämään Suomelta vakiintunut erityisasema.
"Muissa maissa..." Tuohan oli venäläisten perusteita, Saksastakin haettiin pohjaa valtakunnalliselle yhtäläistämiselle. Mutta eihän vieläkään ole mitään merkitystä sillä, miten toiset valtiot sisäisiä asioitaan hoitavat. Seikka kuvastaa Venäjän toimien laillisen pohjan hataruutta. Nikolai II:kin oli sitoutunut Suomen erityisaseman säilyttämiseen, joten kyseessä tosiaan oli vallankaappaus.
Miten niin, kun kerran senaatti hyväksyi sen? Ja millä muulla tavalla koko valtakuntaa koskevat lait olisi voitu säätää?

Edustat sitä käsitystä Suomen "perustuslaeista", joka syntyi vasta 1860-luvulla. Kuten Osmo Jussila on osoittanut, tuo tulkinta ei vastannut sitä, mitä "perustuslaeilla" Porvoon "valtiopäivillä" tarkoitettiin, vaan päinvastoin venäläinen tulkinta vastasi alkuperäistä käsitystä.

Historiantutkijan tehtävä on selvittää, miten asiat todella olivat, olipa tulos mieleen tai ei, eikä jatkaa aikalaisten propagandaa, ei edes oman maan.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Sorto oli todellista

Emma-Liisa kirjoitti:Kuten Osmo Jussila on osoittanut, tuo tulkinta ei vastannut sitä, mitä "perustuslaeilla" Porvoon "valtiopäivillä" tarkoitettiin, vaan päinvastoin venäläinen tulkinta vastasi alkuperäistä käsitystä.

Historiantutkijan tehtävä on selvittää, miten asiat todella olivat, olipa tulos mieleen tai ei, eikä jatkaa aikalaisten propagandaa, ei edes oman maan.
Vaikka valtio-oikeudellisesti kyse ei todellakaan ollut mistään perustuslaista, niin käsitys sellaisen olemassaolosta oli jo vuosisadan lopulle tullessa ehtinyt juurtua vahvasti monien suomalaisten mieliin, eli se oli poliittinen tosiasia, vaikka ei de jure niin de facto, ja mikä myös venäläisten tuli ottaa huomioon. Myös tämä kuuluu siihen, mitä historiantutkijoiden tulee ottaa huomioon tapahtumia selvittäessään. Voidaan tietysti ajatella, että Bobrikovin ohjelmaa ei olisi edes tullut ellei perustuslaillisuus ei olisi ollut Suomessa jo niin vahvaa. Aleksanteri III kirjoitti vuosikymmenen alussa asiakirjan reunaan kuinka "onko Suomi todella itsenäinen valtio vai kuuluuko se Venäjään" (valitettavasti sanatarkka muoto ei nyt muistu mieleen).

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Sorto oli todellista

Emma-Liisa kirjoitti:
historioija kirjoitti: Historiantutkijahan voi päätyä melkein mihin tulokseen tahansa, kujn valitsee sopivasti näkökulmansa ja perustelunsa. Joka tapauksessa kyseessäoli vallankaappaus, jolla pyrittiin riistämään Suomelta vakiintunut erityisasema.
"Muissa maissa..." Tuohan oli venäläisten perusteita, Saksastakin haettiin pohjaa valtakunnalliselle yhtäläistämiselle. Mutta eihän vieläkään ole mitään merkitystä sillä, miten toiset valtiot sisäisiä asioitaan hoitavat. Seikka kuvastaa Venäjän toimien laillisen pohjan hataruutta. Nikolai II:kin oli sitoutunut Suomen erityisaseman säilyttämiseen, joten kyseessä tosiaan oli vallankaappaus.
Miten niin, kun kerran senaatti hyväksyi sen? Ja millä muulla tavalla koko valtakuntaa koskevat lait olisi voitu säätää?

Edustat sitä käsitystä Suomen "perustuslaeista", joka syntyi vasta 1860-luvulla. Kuten Osmo Jussila on osoittanut, tuo tulkinta ei vastannut sitä, mitä "perustuslaeilla" Porvoon "valtiopäivillä" tarkoitettiin, vaan päinvastoin venäläinen tulkinta vastasi alkuperäistä käsitystä.

Historiantutkijan tehtävä on selvittää, miten asiat todella olivat, olipa tulos mieleen tai ei, eikä jatkaa aikalaisten propagandaa, ei edes oman maan.
Asiathan ovat ja olivat aikaisemmin, vähemmän täsmällisissä kulttuureissa vielä vahvemmin niin kuin ne käsitettiin, sillä sanoilla ei voi täsmällisesti määrittää monimutkaisia ja hienovaraisia asioita. Nykyjan historiantutkijan on perin vaikeaa saada selvää tällaisista menneen maailman olosuhteista ja tarkoituksista. Hän joka tapauksessa tekee vain oman tulkintansa. Historiantutkijoilla on lisäksi paineita murtaa myyttejä ja saada muutenkin uutta esille, eihän hän muuten saa arvostusta eikä meriittejä. Tämä paine tietenkin vaikuttaa tutkimuksen suuntautumiseen.

Osmo Jussilalla on lisäksi omat viehtymyksensä ja painotuksensa. Toisin sanoen hänen(kään) nimensä ei tässä paljonkaan vakuuta minua, vaikka hän näkyykin olevan keskittynyt nimenomaan tähän aihepiiriin.

PS. Myönnätkö, Emma-Liisa, kuitenkin sen, että Venäjän politiikka Suomessa oli tukahduttava ja sortava ainakin ainakin julkisen sanan suhteen. Eikö sekin kerro jotakin itse asiasta?
Kannattaako nykyihmisen ryhtyä tuomareiksi ikivanhoihin riitoihin, joista hän ei siis voi paljonkaan ymmärtää? Mielestäni pitäisi enemmän pyrkiä ymmärtämään sitä, mitä ajan ihmiset ajattelivat, tunsivat ja uskoivat, mihin he pyrkivätja miksi - kuin sitä, kuka nykyajan näkökulmasta oli jossakin mielessä oikeassa tai järkevä.
Tuntuu perin epätodelliselta esimerkiksi se, että joku nykyajan oikeusoppinut tuomitsee jääkärit maanpettureiksi, nimenomaan keisarikunnan pettäjiksi. Tuon ajan ihmisillehän oli todellisuutta se, että valtakunnan ja Suomen hallitsija oli rikkonut oman hallitsijanvalansa, joten kansalaisillakaan ei enää ollut velvollisuutta kuuliaisuuteen.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Sorto oli todellista

Meikäläisissä oloissa on kuitenkin 1960-luvulta lähtien joukko todella huomattavia tutkijoita avannut uudella Venäjän keisarikunnan ja Suomen suuriruhtinaskunnan suhdetta sekä niitä ns. sortovuosia: Keijo Korhonen, Osmo Jussila, Matti Klinge ja Viljo Rasila ym. Jussila mm. osoitti, että Porvoon maapäivillä ei suinkaan tehty mitään molemminpuolista "valtioaktia", vaan kyseessä oli aikakauden käytäntöihin liittyvä tunnustusaktista (hyllningsakten), joka ei mitenkään voinut rajoittaa autokraatin rajoittamatonta valtaa. Näin ollen puhe valtiokaappauksesta (tai "vallankaappauksesta, kuten itse sanot) on mieltä vailla. Puhut myös sortotoimien jatkuvasta kiristymisestä ns. toisen sortokauden aikana. Viljo Rasila analysoi aikanaan vuoden 1914 "suurta venäläistämisohjelmaa" jonka piti olla kaikkien sortotoimien huipentuma. Rasilan mukaan tarkoituksena ei kuitenkaan ollut niinkään "sortaa" suomalaisia kuin estää kiristyvässä kansainvälisessä tilanteessa toimimasta valtakunnan kokonaisetua vahingoittavalla tavalla. "Tämä lienee vähin vaatimus, minkä jokainen valtakunta alamaisilleen asettaa, varsinkin kriittisillä raja-alueilla", Rasila summasi.
historioija kirjoitti: Nykyjan historiantutkijan on perin vaikeaa saada selvää tällaisista menneen maailman olosuhteista ja tarkoituksista.
Itse uskon edellä mainittuja tutkijoita, kunnes toisin todistetaan eli heidän tutkimustuloksensa lähdeperustaisesti falsifioidaan. Nyt olisi kiintoisaa kuulla, mihin sinä perustat hyvin varmalta vaikuttavat käsityksesi "vallankaappauksesta", etniseltä vaikuttavasta sorrosta jne., kun kuitenkin tunnut epäilevän oikein minkäänlaisen todennäköisenkään tiedon saavuttamisen mahdollisuutta silloin kun kyseessä ovat tutkijat, jotka ovat kumonneet ns. oikeustaistelijoiden (Mechelin, Danielson ym.) varta vasten konstruoitua ja pitkään sitkeästi hengissä pidettyä aikalaiskäsitystä.
Viimeksi muokannut nylander, 08.12.14 22:07. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Sorto oli todellista

historioija kirjoitti:Tuntuu perin epätodelliselta esimerkiksi se, että joku nykyajan oikeusoppinut tuomitsee jääkärit maanpettureiksi, nimenomaan keisarikunnan pettäjiksi.
Epätodelliselta - vai tarkoitatko epäoikeudenmukaiselta? Otat siis kantaa asennepohjalta? Eipä tuohon "tuomitsemiseen" nykyajan oikeusoppinutta tarvita. Jo aikalaiskäsityksen mukaan (johon vetoat) he ilman muuta syyllistyivät maanpetokseen liittyessään vihollisvallan sotavoimiin. Tämänhän jääkäri Heikki Nurmio itse totesi sepittämissään Jääkärimarssin sanoissa: "- - meill' armoa ei kotimaata - -".

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Sorto oli todellista

Venäläisen perustuslaillisen opposition näkökulmasta Suomelle annettu poikkeusasema ja sen hatarat perusteet olivat esimerkki itsevallan oikusta, joka eriarvoisti valtakunnan eri osia, mutta toisaalta taas se oli malli johon tuli pyrkiä koko Venäjällä. Em. eriarvoisuusnäkökohdan kautta konservatiivinen nationalismi ja sen demokraattisempi variantti löysivät toisensa, jolloin autokratia sai hetkeksi lisää kannatusta ja Suomi esimerkkinä-vaihtoehto jäi vähemmälle huomiolle.

Asevelvollisuuden ulottamisella Suomeen ei ollut ratkaisevaa sotilaallista merkitystä. Suomen tarjoama miesmäärä oli koko keisarikunnan miesmäärään nähden mitättömän pieni. Kysymys oli poliittisista periaatekysymyksistä ja siitä, että laivastokilpailu alkoi ulottua pohjoisille merialueille ja siitä, että suomalaiset nähtiin epäluotettaviksi, kun nämä propagoivat perustuslakiaan myös ulkomailla, mm. Mechelinin aiheesta ranskaksi julkaisema teos ilmestyi 1886. Yksi syy siihen miksi kiinnostus alkoi kohdistua Suomeen juuri tuolloin oli siinä, että Venäjä vetäytyi 90-luvulla syrjään aktiivisesta Balkanin politiikasta.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Sorto oli todellista

nylander kirjoitti: Itse uskon edellä mainittuja tutkijoita, kunnes toisin todistetaan eli heidän tutkimustuloksensa lähdeperustaisesti falsifioidaan. Nyt olisi kiintoisaa kuulla, mihin sinä perustat hyvin varmalta vaikuttavat käsityksesi "vallankaappauksesta", etniseltä vaikuttavasta sorrosta jne., kun kuitenkin tunnut epäilevän oikein minkäänlaisen todennäköisenkään tiedon saavuttamisen mahdollisuutta silloin kun kyseessä ovat tutkijat, jotka ovat kumonneet ns. oikeustaistelijoiden (Mechelin, Danielson ym.) varta vasten konstruoitua ja pitkään sitkeästi hengissä pidettyä aikalaiskäsitystä.
On siis otettava minunkin näkemykseni vain eräänä käsityksenä ja mahdollisuutena, kun tunnustetaan, että tästäkään asiasta ei saada varmuutta eikä lopullista selvyyttä. Juristeriahan on tässä vain eräs puoli, muita ovat ainakin poliittinen ja moraalinen. Eikös Venäjällä ollut itsevaltiaan tahto suurinta oikeutta, joten hänen kirjalliset sitoumuksensa pätivät, myös Suomen suhteen.
Oli miten oli, Suomen vastarinta, joka huipentui jääkäriliikkeessä, voidaan katsoa ainakin oikeutetuksi kansalliseksi itsenäisyystaisteluksi. Sehän ei lakipykäliä katso. Venäjän keskusvalta yritti väkisin saada erään selvästi omanlaisensa kansan ja maan katoamaan kartalta, mutta kiitos suotuisten maailmanpolitiikan olosuhteiden, oikeus liopulta voitti.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Sorto oli todellista

nylander kirjoitti:
historioija kirjoitti:Tuntuu perin epätodelliselta esimerkiksi se, että joku nykyajan oikeusoppinut tuomitsee jääkärit maanpettureiksi, nimenomaan keisarikunnan pettäjiksi.
Epätodelliselta - vai tarkoitatko epäoikeudenmukaiselta? Otat siis kantaa asennepohjalta? Eipä tuohon "tuomitsemiseen" nykyajan oikeusoppinutta tarvita. Jo aikalaiskäsityksen mukaan (johon vetoat) he ilman muuta syyllistyivät maanpetokseen liittyessään vihollisvallan sotavoimiin. Tämänhän jääkäri Heikki Nurmio itse totesi sepittämissään Jääkärimarssin sanoissa: "- - meill' armoa ei kotimaata - -".
Suomalaisille Saksa ei ollut vihollisvalta, vaan se oli Venäjä. Perustelut edellä.
Sitaatti ei minusta viittaa muihin suomalaisiin, vaan Venäjän valtaan, joka on karkottanut heidät kotimaasta. Siltä ei ollut odotettavissa armoakaan.
Tuskin suomalaisten pääosa piti jääkäreitä maanpettureina, sikäli kuin heistä tiesi. Ja lopputuloshan ratkaisee. Itsenäistymisen jälkeen jääkärit olivat suuria isänmaanystäviä.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”