Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Entzensberger Kauhunkylväjät- esseessä islamistiterroristeista: radikaalit häviäjät

Juha Helminen kirjoitti:YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista on kaikkein laajimmin ratifioitu kansainvälinen ihmisoikeussopimus: maailman valtioista ainoastaan Yhdysvallat ja Somalia eivät ole sitä ratifioineet
...
Mutta:
Yhdysvaltain lennokit tappaneet kymmeniä sivullisia per isku
30.12.2014
Tämä argumentaatiotyyli, jossa joku ihmisoikeusrikkomus, tai muu paha teko relativioidaan ja ikäänkuin oikeutetaan sillä perusteella, että joku muu (yleensä juuri USA) tekee myös pahoja tekoja, on minusta suurta älyllistä epärehellisyyttä ja tietoista sumutusta. Tietenkin kaikki ihmisoikeusrikkomukset pitää tuomita, tietenkin hyökkäyssota tulee tuomita, kuten Venäjän hyökkäys Ukrainaan, tai USA:n hyökkäys Irakiin, miksi tämä pitäisi joka kerta erikseen tuoda esille?

Luulen, että näin päästään näennäisen helposti kritisoimasta itse ongelmaa, vaikkapa juuri Arabiliiton maiden huonoa yhteiskunnallista kehitystä ja ihmisoikeusrikkomuksia, tai Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.

Mutta tällehän on muuten olemassa ihan oma käsitteensäkin "whataboutismi".

Juha Helminen
Viestit: 4
Liittynyt: 10.01.15 12:17

Re: Entzensberger Kauhunkylväjät- esseessä islamistiterroristeista: radikaalit häviäjät

En näe mitään oikeutusta siviileihin kohdistuneisiin väkivallantekoihin, en Pariisissa, en Donetskissa, Tsetseniassa, Libyassa, Syyriassa tai Pakistanissa. Kirjoitin kommenttini, koska minua askarruttaa yhä pahenevan väkivallan kierteen lietsominen tulkitsemalla syyksi arvomaailmojen sovittamattomat ristiriidat ja kokonaisten kansojen kykenemättömyys toimia kansainvälisen yhteisön jäsenenä.

Ajatukseni oli muutamalla esimerkillä osoittaa, että läntisiä arvoja on joskus vaikea tunnistaa lännen omasta toiminnasta. Lännen materiaalisella etumatkalla on selittäjänsä ja osa sitä selittävistä tekijöistä näyttäytyy muulle maailmalle eri valossa kuin meille. Pahuus ei ole aivan niin epäsymmetristä kuin metropoleihin tehtyjen kauheiden iskujen uutisoinnista voisi päätellä.

Länsi lähti parikymmentä vuotta sitten kiihtyvän varustelun, valvonnan ja salaisten operaatioiden tielle. Onko turvallisuutemme niiden myötä lisääntynyt? Uskommeko että nyt Euroopassa kiihtynyt varustelu vie meitä lähemmäksi maailmaa, jossa vallitsevat ihmisoikeussopimuksiemme periaatteet?

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Entzensberger Kauhunkylväjät- esseessä islamistiterroristeista: radikaalit häviäjät

Juha Helminen kirjoitti: Ajatukseni oli muutamalla esimerkillä osoittaa, että läntisiä arvoja on joskus vaikea tunnistaa lännen omasta toiminnasta. Lännen materiaalisella etumatkalla on selittäjänsä ja osa sitä selittävistä tekijöistä näyttäytyy muulle maailmalle eri valossa kuin meille.
"Emeraldus" tuossa jo kommentoikin tätä käsitystä. Mitä tarkoitat "lännellä"? Yhdysvallat eivät ole koko "länsi", ja on epäoikeudenmukaista syyttää kaikkia läntisiä demokratioita Lähi-idän ongelmista. Luulen tosin, että nimenomaan tuolla arabimaissa "länsi" niputetaan helposti yhteen. USA ei esim saanut YK:n mandaattia Irakin hyökkäykselleen, eivätkä kaikki läntiset maat suinkaan noudata USA:n politiikkaa vaikkpa suhteissa Israeliin ja palestiinalaiskysmykseen. Jos esim. Yhdysvallat ei tukisi Israelin toimia miehitetyillä alueilla ja Palestiinan valtio syntyisi, niin aika iso osa ongelmaa olisi ratkaistu. On myös toki selvää, että myös USA:n sotilaallinen hyökkäys Irakiin oli jättimäinen erehdys ja vaikutti koko alueen kehitykseen erittäin huonolla tavalla.

Nämä eivät kuitenkaan poista sitä aivan ilmeistä tosiasiaa, että kun Arabiliiton maita katsotaan vähänkin pidemmästä historiallisesta perspektiivistä, niin niiden tulisi kyllä uudistaa yhteiskuntiaan radikaalilla tavalla. Ja tätä mieltä ovat lukuisat islamilaisten maiden ajattelijat itsekin.

Kaikkea ongelmia ei todellakaan voi panna vain lännen syyksi. Ja tässä tulemme väistämättä myös uskontoon, jota tietysti näiden maiden hallitseva eliitti käyttää hyväkseen. Eivät jihadistit toimisi kuten toimivat ilman uskonnollista kiihotusta, jota osa islamilaista papistoa harjoittaa. Miksi tämä pitäisi ohittaa?

plundi
Viestit: 29
Liittynyt: 05.03.15 04:52
Paikkakunta: Helsinki

Re: Entzensberger Kauhunkylväjät- esseessä islamistiterroristeista: radikaalit häviäjät

Laitan tähän kahteen osioon kirjoitetun kirjoitelman Entzensbergerin esseestä. Ehkä kirjoitelman kakkososiossa menen hiukan ketjun otsikkoa laveammaksi, mutta kun en oikein löytänyt muutakaan ketjua, jonka alle olisin laittanut kirjoitelmani ja kun tässä ketjussa käytävä keskustelu näyttäisi lakanneen panen kirjoitelmani tähän. Ainakaan en silloin häiritse muiden keskustelua. Kirjoitelmani syntyi alunperin lähtiien Entzensbergerin psykologiasta mutta pääpaino siirtyi sitten New Yorkerin otsikoinnin ja Salehin oikeusjutun myötä sille puolelle.

Jos kirjoitelmalleni löytyy parempi ketju niin ylläpito varmaan yst. siirtää sen siihen. Entzensbergerin esseen aihe on nimittäin aika vaikeasti nimettävissä – mistä aiheesta Entzensberger oikeastaan kirjoittaa esseessään? Psykologiasta vai arabimaailmasta vai terrorismista? Kiitos vaivasta joka tapauksessa.

Juha Helminen kirjoitti:Intuition voimasta vakuuttunut Entzensberger arvostelee tilastojen ja faktojen vangeiksi jääneitä yhteiskuntatieteilijöitä, jotka eivät kykene tunnistamaan todellisia elämän ilmiöitä ja ovat näin tietämättään radikaaleja luusereita itsekin.

"Instead of actually looking into the thousand faces of the loser, sociologists keep to their statistics: median value, standard deviation, normal distribution. It rarely occurs to them that they themselves might be among the losers"

Entzensberger siirtyy yksilötason havainnoista kollektiiveihin ja niputtaa 58 (!) eri kansallisten vapautustaistelijoiden ryhmää yhteen. Hän kuvaa muutamalla karmealla esimerkillä kuinka ne järjettömässä itsetuhoisuudessaan hävittävät sairaalatkin viimeistä skalpellia myöten. Radikaali luuserius laajenee näin näppärällä retoriikalla myös ryhmien ominaisuudeksi.
Entzensberger unohtaa tyystin, kuten Juha Helminen kärkevästi huomautti sekä empirian että ennen kaikkea ne historialliset puitteet joissa arabimaailma on kehittynyt viimeiset 400-500 vuotta. Näinä aikoina olivat arabien kansoittamat alueet osia osmanien valtakunta. Osmaneja edeltävän mongoli-invaasion ja osmanien sijaan tuli sitten brittien ja ranskalaisten siirtomaavallat 1800-luvulla. Vasta viimeiset noin 50-100 vuotta on arabimaailmassa saatu kantaa vastuu omasta kehityksestä itsenäisinä alueina.

Juha Helmisen mukaan juuri intuitionsa voimalla Entzensberger päättelee, että arabit ovat radikaaleja luusereita. Sanaparilla Entzensberger esittää mielipiteensä terroristeista, kuten hän itse korostetusti mainitsee, ja hylkää empirian korvatakseen sen psykologisella näkökulmillaan tai Helmisen kuvaamalla intuitiolla. Entzensberger korostaa päättelyään ”luusereista” seuraavasti lauseessa jossa on selvästikin enemmän adjektiiveja ja intuitiota kuin faktoja:
[Luuserissa] piilevä destruktiivinen energia moninkertaistuu äärimmäiseksi häikäilemättömyydeksi: syntyy kuolemanhalun ja suuruudenhulluuden amalgaaminen seos, ja katastrofaalinen kaikkivoipuuden tunne joka suo häviäjälle vapautuksen voimattomuuden tunteestaan.
Entzensberger osaa adjektiivinsa. Näistä esimerkkeinä destruktiivinen, äärimmäinen häikäilemättömyys, kuolemanhalu ja suuruudenhulluus sekä katastrofaalinen kaikkivoipuus. Kaikki eivät tosin taida olla kieliopillisesti adjektiiveja. Toisaalta hän on unohtanut ”epätoivoinen” käsitteen, jota sanaa sivistyneet ihmiset perinteisesti käyttävät. Ei puhuta "luusereista" puhuttaessa epätoivoisessa asemassa olevista.

Sikäli kuin Entzensberger selostaa arabimaailman nykytilan syitä (mihin Entzensberger oikeastaan pyrkii, sitä ei sanota ainakaan suoraan) on hänen tekeleensä minusta melkoinen rimanalitus. Sikäli kuin hän taas kirjoittaa aus Liebe zur Kunst voi aikansa käyttää hyödyllisempään kuin hänen ajatuskuvioiden selvittämiseen.

Esseen jatkossa kuitenkin kiinnitetään enemmän huomiota faktoihin eli luusereiden tilastoihin, mediaaneihin ja standardipoikkeamiin. Entzensberger siirtyy psykologiasta yhteiskuntatodellisuuteen ja käyttää apunaan YK:n piirissä syntyneen Arab Human Development Reportin (AHDR) tilastotietoja (AHDR:n verkkoversio löytyy täältä http://www.arab-hdr.org/).

Entzensberger ei mainitse lännen sotaa irakilaisia vastaan 2000-luvulla eikä huomioi USA:n hyökkäystä Irakiin eikä Irakin valtiokoneiston sittemmin tapahtunutta murskaamista. Hän ei ainakaan keskustele juuri USA:n ja/tai sitä edeltäneiden siirtomaavaltioiden siirtomaapolitiikasta arabiliiton sittemmin itsenäistyneiden valtioiden alueilla. Useimmat noiden valtioiden alueista olivat kuten sanottu ”vieraan vallan” alla ainakin puoli vuosituhatta, 1400- ja 1500-luvulta aina 1960-luvulle. Viimeiset noin 50 vuotta ovat ne itsenäisinä alueina saaneet itse vastata kehityksestään - ja silloinkin USA:n ”holhouksen” alla. Elämä on hankalaa, kun on alueelta jossa on muiden tavoittelemia luonnonrikkauksia, öljyä.

Esitän sitten minäkin kysymyksen:
”Did George W. Bush Create ISIS?”
Kysyn siis kuten New Yorker-lehti otsikossaan teki viime viikolla ilmestyneessä numerossaan: ”Loiko George W. Bush ns. Islamic Staten, ISIS-järjestön?” - http://www.newyorker.com/news/news-desk ... reate-isis). Kysymys täytyy tietysti ymmärtää kuvaannollisesti eli kysymykseksi muokkasiko Bushin hallinnon politiikka maaperän otolliseksi Islamic statelle? (Islamic State tai oikeastaan sen edeltäjä varsinaisesti perustettiin jo vuosia aiemmin - http://en.wikipedia.org/wiki/Islamic_St ... nt#History.

Bushin hallinnon politiikka oli käsittääkseni osasyyllinen Islamic Staten synnyssä USA:n murskatessa 2003-sodan jälkiselvittelyissä Irakin perinteiset valtiorakenteet. http://en.wikipedia.org/wiki/Iraq_War#C ... rvey_Group. Ilman Bushin politiikkaa olisi Irakilla ollut kaikki mahdollisuudet selvitä Islamic Statesta - jos ilmiö edes olisi saanut tuulta purjeisiin. Näin asiaa tulkitsevat New Yorkerin artikkelissa tarkoitetut osapuolet, mutta republikaanit väittävät, että virhe tapahtui lopullisesti vasta presidentti Obaman hallinnon päätöksellä vetäytyä Irakista, jonka uudelleen rakennetut valtiorakenteet olivat vielä heikkoja. Ilman Obaman määräämää amerikkalaisten joukkojen poistumista olisi Islamic State ollut vältettävissä, sanotaan. Ulkopuolisen kannalta on tietysti aika lailla samantekevää oliko syypää George Bush vai Barrack Obama. Entzensberger ei aseta sellaista kysymystä lainkaan. Häntä eivät kiinnosta muut syylliset kuin radikaalit luuserit.

Muutama vuosi sitten The Guardian-lehti puolestaan kirjoitti arvostelussaan George Bushin muistelmateoksesta ”Decision Points” mm:
The one thing Bush does not consider a mistake was the invasion itself. Seven years after the war began, America is safer without a dictator pursuing WMD and supporting terror at the heart of the Middle East, he says.

"The region is more hopeful with a young democracy setting an example for others to follow. And the Iraqi people are better off with a government that answers to them instead of torturing and murdering them."
http://www.theguardian.com/world/2010/n ... r-iraq-war


Lehti tuskin oletti – kuten lehden lukija saattaisi luulla – että Bush tarkoitti Islamic Statea mainitsemalla positiivisena hyökkäyksen seurauksena sen synnyttäneen ”nuoren demokratian” (Islamic Staten?) Bush jatkaa aggressiivisuutta toteamalla että amerikkalaiset tuntevat olonsa turvallisemmaksi nyt koska irakilaisilla oli paha johtaja.

Tämä ilmenee siteeratussa kohdassa hänen argumentistaan: ”America is safer without a dictator...” jne. Epäilystä ei ehkä ole siitä, että USA on nykyään turvallisempi amerikkalaisista. Kysyä voi silloin tietenkin myös onko maailma parempi amerikkalaisten hyökkäyksen uhreista? Näiden määrä on monien arvioiden mukaan toista miljoonaa. Nämä eivät kuitenkaan merkinneet sillä ”hyvä arabi on vain kuollut arabi” voi intiaanisoturi Philip Sheridania mukaillen sanoa. - http://en.wikipedia.org/wiki/Philip_Sheridan

USA:n lehdistössä nykyisin käytävä keskustelu USA:n syyllisyydestä Irakin invaasioon aiheutuu varmaan siitä, ettei siellä enää hyväksytä Bushin hallinnon taholta kuultuja apologioita: että Irakin sota muka oli vain ”erehdys”, vaan nykyisin vaaditaan jo Bushin hallinnolta täydellisempää tunnustamista, sen esiintuomista että Bush esikuntineen ajoi vuosia USA:n sotilaallista hyökkäystä Irakiin. Bushin noustessa presidentiksi hänen ajama politiikka oli USA:n virallista politiikkaa eikä mikään ”erehdys”. Se oli moraalisesti tuomittavaa politiikkaa.

Asiaa puidaan oikeudessa Kaliforniassa jutussa jossa osapuolia ovat eräs Irakin sodassa leskeksi jäänyt Sundus Shaker Saleh. Saleh syyttää entistä presidenttiä George W. Bushia sekä Donald Rumsfieldia, Dick Cheyneyta, Condoleeza Ricea, Colin Powellia ja Paul Wolfowitzia (kaikki Bushin hallinnon merkkihenkilöitä). Juttu on Saleh vs. Bush maaliskuulta 2013 (N.D. Cal. Mar. 13, 2013, No. C 13 1124 JST). Siitä enemmän tietoja on sivustolla http://witnessiraq.com/ (jossa myös Salehin videohaastattelu).

Salehin syyte Bushia kohtaan perustuu Nurnbergin sopimukseen, Kellogg-Briand-sopimukseen ja YK:n peruskirjaan. Syytteen mukaan Bush myötäpuolineen rikkoivat kansainvälistä oikeutta 1) suunnitellessaan Irakin konspiraatiota alkaen vuodesta 1998, ja 2) toteuttaessaan aseellisen aggression Irakin kansaa vastan sekä 3) johtaessaan USA:n Irakin vastaiseen sotaan.

Sodan uhrien luku on noussut miljooniin. Lisäksi tulevat sodan ja sen seurausten uhrit, joista tarkemmin mm. sivustoilla:
https://www.iraqbodycount.org/analysis/ ... leases/12/
http://en.wikipedia.org/wiki/Casualties_of_the_Iraq_War
http://www.statista.com/statistics/2697 ... ince-2003/

Salehilla tuskin on mahdollisuutta menestyä koska Bush myötäpuolineen vetoaa siihen, että USA:n laki antaa heille syytesuojan siitä mitä ovat tehneet virantoimituksessa. USA puolestaan on valtiona asettautunut kansainvälisen oikeuden yläpuolelle hyväksyessään sopimukset kirjauttamalla niihin ns. exculpaatiopykälät. Sopimuksia ei siis voi soveltaa USA:han. USA ei näin ollen ole omien toimiensa osalta sidottu Nurnbergin sopimukseen eikä Kellogg-Briand-sopimukseen. Sama koskee, olen ymmärtänyt, USA:n järjestelmällisesti Bushin käskyllä harjoittamaa kidutusta (eli ns. EIT:tä - Enhanced Interrogation Techniques).

Palatakseni Entzensbergerin kvasipsykologiaan niin Entzensbergerin olisi syytä kiinnittää huomiota historiallisiin seikkoihin halutessaan debatoida arabimaiden kehityksestä. Joka on kiinnostunut itsemurhaiskijän psyykestä voi hyvin tutustua vaikka Jason Burken tunnettuun (tiukasti empiriaan sidottuun) raporttiin: Al-Qaeda: The True Story of Radical Islam, joka – tosin vain muutamassa sivulauseessa - sivuaa aihetta. Myös Islamic Statea koskevia raportteja ja kirjoja on lukuisia (ainakin satakunta kirjaa tuli esiin Amazonin kirjakaupassa hakusanalla Islamic State).

Burke selostaa esimerkiksi mitä Mohammed Attan ajatusmaailmassa mahtoi pyöriä kun hän käänsi ohjaamansa koneen nokan viimeiseen syöksyyn kohti WTC-torneja (Atta oli yksi WTC-iskun toteuttajista: http://en.wikipedia.org/wiki/Mohamed_Atta).

Atta esitti Burken mukaan viimeisinä sanoinaan lauseen:
‘Ash-hadu an la illaha illallah, ash-hadu Mohammed ur rasulullah’
which are usually translated as ‘I bear witness that there is no god but Allah, I bear witness that Mohammed is His prophet’

In the last paragraph of the final instructions that Mohammed Atta gave the hijackers on the eve of the 11 September attack is the injunction to ‘let [their] last words be “There is no god but God and Mohammed is His prophet” ’.

They knew that the witnesses to the testament they verbalized with the Shahadah and demonstrated at that moment with their martyrdom would, thanks to satellite television, be counted in billions.
Burke, Jason: Al-Qaeda: The True Story of Radical Islam, Penguin Books 2007.
Atta ei ainakaan ulkoisesti vaikuttanut suinkaan epätoivoiselta vaan määrätietoiselta, vakavasti suhtautuvalta mieheltä. Hän eli USA:ssa toista vuotta ennen kuuluisaa lentoaaan osallistuen muun muassa USA:ssa saamaansa pilottikoulutukseen jettikoneelle voidaaakseeen ohjata koneen maaliin.

Burken paljon kehuttu raportti Irakin sodasta, johon tuo sisältyy http://www.theguardian.com/profile/jasonburke on saatavissa esimerkiksi täältä: http://www.amazon.co.uk/s/ref=nb_sb_ss_ ... Caps%2C210

On kiintoisaa havaita että Obaman hallinto ei enää virallisessa sanastossaan tunne sanaparia ”radikaali islamisti” (islam-maiden vastustus on niin merkittävä että käytetään sanaa "terroristi" puhuttaessa terroristeista). Ilmeisesti koko Entzensberger vaalima sana luuseri voisi/pitäisi laittaa kiellettyihin haukkumasanoihin omaksi ”L-sanaksi” muiden siellä olevien lisäksi – siis ”F” ja ”N” alkuisten lisäksi. Sitten käytettäisiin vaan perinteistä sanaa ”epätoivoinen”. Silloin hänen esseestä olisi ainakin ollut jotakin hyötyä.

Entzensbergerin essee voidaan tietenkin ymmärtää yritykseksi luonnehtia kaikki epätoivoiset ihmiset ”luusereiksi”. Silloin essee osoittaa vain huonoa makua.

Muuta vakavasti otettavaa en hänen esseestään löytänyt.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Entzensberger Kauhunkylväjät- esseessä islamistiterroristeista: radikaalit häviäjät

Palaan keskusteluun tämän uutisen siivittämänä. Rikkaat naapurivaltiot eivät katso voivansa ottaa vastaan Syyrian sodan pakolaisia.
Miksi syyrialaispakolaisilla ei ole asiaa läheisiin rikkaisiin Persianlahden maihin? (MTV 3.9.2015)
Syyrialaiset pakenevat naapurimaihinsa Turkkiin, Irakiin, Libanoniin, Jordaniaan, ja Eurooppaan. Yksi ilmansuunta, johon he eivät pääse, on etelä. Persianlahden maiden syyrialaispakolaisten vastaanottosarakkeissa on luku nolla.
plundi kirjoitti: Sikäli kuin Entzensberger selostaa arabimaailman nykytilan syitä (mihin Entzensberger oikeastaan pyrkii, sitä ei sanota ainakaan suoraan) on hänen tekeleensä minusta melkoinen rimanalitus.
Entzensbergerin essee voidaan tietenkin ymmärtää yritykseksi luonnehtia kaikki epätoivoiset ihmiset ”luusereiksi”. Silloin essee osoittaa vain huonoa makua.
Et nyt tainnut ymmärtää mitä Entzensberger tuolla radikaalin häviäjän käsitteellä tarkoitti. Minusta se kyllä on erittäin hyvä yritys ymmärtää islamistista terroria.
Entzensberger käyttää käsitettä ”radikaalit häviäjät”, joka tarkoittaa yksilöitä tai ihmisryhmiä, joilla on samankaltainen kokemus omasta arvottomuudesta ja jotka toimivat sitten tuhoamalla ja tappamalla muita piittaamatta omasta kohtalostaan.
Entzensbergerin mukaan saksalaiset Weimarin tasavallan loppuaikoina kokivat olevansa häviäjiä ja jotka sitten projisoivat syyt omaan tilaansa ulkopuoliseen kapitalistis-bolsevistiseen salaliittoon ja juutalaisiin. Kiinnostavaa tässä on miten Entzensberger rinnastaa islamistit ja kansallissosialistit mm siten, että myös ne ovat tavallaan epäpoliittisia. Kansallissosialistit tavoittelivat maailmanherruutta kuten myös islamistit, ja tuo tavoitehan on sellainen, josta ei voi neuvotella, se menee politiikan yli, sillä kompromissia ai neuvottelutulosta ei ole olemassa.
Entzensberger rinnastaa edelleen nämä ryhmät, joissa on samaa järjetöntä epärealistisuutta: Hitlerin Saksan kuvitelma maailmanherruudesta koko maailma yhtä pientä keskieurooppalaista valtiota vastaan ja islamisteilla sota kaikkia muita maailman kansoja ja uskontoja vastaan. Islaminuskoisia on nyt noin 1,3 miljardia, mutta heistä vain häviävän pieni joukko kannattaa jihadisteja. Entzensberger luettelee jihadistien viholliset luopiomuslimit: shiiat, ibadiitit, alaviitit, yezidit, zaidilaiset, hanafiitit, druusit, suufilaiset, kharijiitit, ismailiitit jne.. jne.. Päävastustajina nyt tietysti Yhdysvallat, rappiolliset länsimaat, kansainvälinen pääoma, sionismi ja sitten tietysti kaikki loput eli ne noin 5,2 miljardia pakanaa. On siinä savottaa ennen kun nämä kaikki saadaan tapetuksi.
plundi kirjoitti:Sikäli kuin Entzensberger selostaa arabimaailman nykytilan syitä (mihin Entzensberger oikeastaan pyrkii, sitä ei sanota ainakaan suoraan) on hänen tekeleensä minusta melkoinen rimanalitus.
Olisi kiinnostavaa tietää missä nimenomaisessa kohdassa kyse on ”rimanalituksesta”? Jos et jaa hänen historianäkemystään kerro mikä on mielestäsi parempi selitys arabimaiden surkeille yhteiskunnille?

Yhdysvaltojen hyökkäys Irakiin 1990-luvulla ei selitä mielestäni kaikkia arabimaiden ongelmia. Ei myöskään se, että ne ovat olleet ”vieraan vallan alla”, monet muutkin alueet ja kansat ovat olleet ”vieraan vallan alla” ja silti pystyneet uudistamaan yhteiskuntiaan.

Minusta jatkat aika huonosti perustelemalla pitkää arabimaissa jatkunutta perinnettä todistelemalla sitä, että arabimaat eivät itse ole vastuussa yhteiskuntiensa katastrofaalisesta tilasta vaan syy kehittymättömyyteen voidaan aina vierittää ulkoisen vihollisen kontolle. Länsi ja sionistit ovat aina kaiken syynä. Ja tämä häviäjän, uhrin kokemus on juuri yksi tärkeimmistä polttoaineista islamistisen terrorin takana. Radikaalin häviäjän kokemus, jonka hän sitten jalostaa viattomien tappamisen oikeutukseksi.

Kuten aiemmissa puheenvuoroissa on viitattu, monet arabitutkijat eivät jaa tätä ikuista uhrina olemisen käsitystä.

****

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Entzensberger Kauhunkylväjät- esseessä islamistiterroristeista: radikaalit häviäjät

Saska Saarikoski kirjoitti teemaan liittyen kolumnissaan Islamin rähinäaika voi jo lähestyä loppuaan (HS, 29.10.2015)
Saarikosken mukaan kaikissa uskonnoissa on ollut omat väkivallan kautensa, nyt menossa on islamilaisen väkivallan aika, joka on kuitenkin taittumassa.
Paljon vaikeampi on ymmärtää niitä länsimaalaisia, jotka pitävät muslimeja suurena uhkana omalle elämäntavalleen.

Muslimeilla ei ole mitään sellaista, jonka avulla he voisivat haastaa muun maailman – varsinkaan nyt, kun arabimaiden öljymahtikin on hiipumassa.
Uskonnollinen fanatismi ei ole merkki muslimien voimasta vaan heidän heikkoudestaan.
Kaksi kolmesta 15 viime vuoden aikana tehdystä terrori-iskusta on muslimiterroristien työtä. Ääri-islamismi on siis todellinen uhka, tosin lähinnä muslimimaiden asukkaille.

Useissa artikkeleissa muistutettiin, että kaikissa uskonnoissa piilee väkivallan siemen. Uskonto erottaa uskovaiset muista, tekee omista arvoista ehdottomia ja voi luvata uskonsotureille taivaallisen palkkion.

Kaikilla maailman valtauskonnoilla on ollut omat sotaisat kautensa. Jopa rauhanomaisiksi väitettyjen buddhalaisten Tiibetissä kaksi uskonnollista puoluetta, punahatut ja keltahatut, sotivat keskenään satoja vuosia. Nyt Myanmarin buddhalainen sotilasjuntta vainoaa islamilaista rohingya-kansaa.
***
Jotkut väittävät, että islamissa on jotain sellaista, minkä vuoksi se ei kykene uudistumaan, maallistumaan eikä rauhoittumaan.

Tällainen demonisointi on yhtä järjetöntä kuin islamin korottaminen muiden uskontojen yläpuolelle. Todennäköisesti muslimien kuohunta hiipuu samalla tavalla kuin muidenkin uskontojen. Optimistisimmat tutkijat uskovat, että niin voi tapahtua hyvinkin pian.
Moment-lehdessä maineikas poliittisen väkivallan tutkija David Rapoport nimitti islamilaista väkivaltaa modernin terrorismin neljänneksi aalloksi. Ensimmäisen nostatti anarkismi, toisen siirtomaiden vapaustaistelu ja kolmannen kylmä sota. Jokainen kausi on kestänyt sukupolven verran.

Rapoportin mukaan ääri-islamismin aalto voi laantua 15 vuodessa puhtaaseen uupumukseen, kunhan länsimaat malttavat olla heittämättä uusia sytykkeitä liekkeihin.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Entzensberger Kauhunkylväjät- esseessä islamistiterroristeista: radikaalit häviäjät

Koska aihe ei valitettavasti vanhene kovin nopeasti pistän tämän hyvän tiivistyksen aiheesta tähän:


historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Entzensberger Kauhunkylväjät- esseessä islamistiterroristeista: radikaalit häviäjät

Tapio Onnela kirjoitti:Saska Saarikoski kirjoitti teemaan liittyen kolumnissaan Islamin rähinäaika voi jo lähestyä loppuaan (HS, 29.10.2015)
Saarikosken mukaan kaikissa uskonnoissa on ollut omat väkivallan kautensa, nyt menossa on islamilaisen väkivallan aika, joka on kuitenkin taittumassa.
---
Rapoportin mukaan ääri-islamismin aalto voi laantua 15 vuodessa puhtaaseen uupumukseen, kunhan länsimaat malttavat olla heittämättä uusia sytykkeitä liekkeihin.
Tosin historia opettaa senkin, että ennusteet on otettava pelkkinä arvailuina, joiden takana usein on tarkoituksenmukaisuusajattelu.
On tietysti eriasteisia ennusteita. Varmimpia - joskaan eivät nekään täysin varmoja - ovat ennusteet taivaankappaleiden liikkeistä. Huomattavaa epävarmuutta on jo esimerkiksi ilmastonkehityksen kohdalla. Epävarmimpia, jokseenkin arvottomia ovat vähänkin pitemmälle tulevaisuuteen ulottuvat yhteiskunnallisen kehityksen ennusteet, koska nuo ilmiöt riippuvat monesta tekijästä, joiden merkitystä ja yhteisvaikutusta on mahdotonta kovinkaan tarkasti.

Kaikkihan voi riippua jopa yksittäisen ihmisen satunnaisesta päähänpistosta. Olisikohan natsivaltaa ja toista maailmansotaa tullut ilman tiettyä ihmistä ja hänen luonteenlaatuaan ja elämänkokemuksiaan? Edellytyksiä noihin ilmiöihin toki oli, mutta ehkä tarvittiin vielä tuo laukaiseva tekijä eli Adolf Hitlerin kyvyt ja pyrkimykset.

Historiakaan ei välttämättä toista itseään.

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Entzensberger Kauhunkylväjät- esseessä islamistiterroristeista: radikaalit häviäjät

Tapio Onnela kirjoitti:
Saarikosken mukaan kaikissa uskonnoissa on ollut omat väkivallan kautensa, nyt menossa on islamilaisen väkivallan aika, joka on kuitenkin taittumassa.

Kaikilla maailman valtauskonnoilla on ollut omat sotaisat kautensa.

***

Moment-lehdessä maineikas poliittisen väkivallan tutkija David Rapoport nimitti islamilaista väkivaltaa modernin terrorismin neljänneksi aalloksi. Ensimmäisen nostatti anarkismi, toisen siirtomaiden vapaustaistelu ja kolmannen kylmä sota. Jokainen kausi on kestänyt sukupolven verran.

Rapoportin mukaan ääri-islamismin aalto voi laantua 15 vuodessa puhtaaseen uupumukseen, kunhan länsimaat malttavat olla heittämättä uusia sytykkeitä liekkeihin.
Voikohan islamin maiden nykyisten ääriliikkeiden sentään katsoa edustavan kaikkia muslimeja ja islaminuskon "sotaista kautta", eikö islamin sotainen kausi ollut islaminuskon valloitusretket maghreb-alueelle ja Espanjan niemimaallekin?
Ottomaanienkin valloitukset päättyivät Wienin valloitusyritykseen.

ISIS/Daesh julisti kylläkin pari vuotta sitten kalifaattinsa, joka kartalla vastaisi arabien kielen levinneisyysaluetta, mutta joitakin hajanaisia väkivallantekoja lukuunottamatta kalifaatti ei näyttäisi saaneen suurtakaan kannatusta laajalti.
Ehkäpä Boko Haramin ja Shabaabin kaltaiset väkivaltajärjestöt ovat julistaneet uskollisuuttaan ISIL/Daeshille lähinnä saadakseen siltä taloudellista tukea?

Viittaisivatko David Rapoportin "neljä modernin terrorismin aaltoa 1. Venäjän Narodnaja Voljan Aleksanteri II:n murhaan 1881 pommilla ja siihen, ettei noilla noin 50:llä anarkistillä sitten ollutkaan minkäänlaisia jatkosuunnitelmia, eikä muuta pyrkimystä?
2. Siirtomaiden vapaustaistelijoilla oli päämääräkin, "toisen osapuolen terroristeillä."
3. Palestiinan terrorijärjestöilläkin oli 1970-luvulta alkaen päämääränä "heittää israelilaiset mereen", valloittaa tuo alue.
Neuvostoliiton Afganistanin miehitysaikana ja sodassa 1979 - 1989 mujahideenit taistelivat voitokkaasti puna-armeijaa vastaan lännen aseavulla Mujahideeneillä oli päämäärä ja USAa jotkut ovat sitten syyttäneet Afganistanin sodan joidenkin veteraanien muodostaman Al Qaidan synnystä, mutta NL:n Afganistanin miehitysaikana surmaamista ja sisäiseen maanpakoon ja Pakistaniin ajamien afgaanien radikalisoitumisesta nämä samat eivät syytä Neuvostoliittoa.
4. David Rapoportin "Modernin terrorismin neljäs aalto" olisi kenties Al-Qaidan synty ja ISIS/Daesh-väkivaltajärjestön jatkaminen samalla toimintalinjalla, ehkä Al Qaidan osittain syrjäyttäneenäkin?
Mutta mikä ja millaiset ovat Al-Qaidan ja ISIS / Daeshin tavoitteet ja päämäärä?

Veikko Palvo

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Entzensberger Kauhunkylväjät- esseessä islamistiterroristeista: radikaalit häviäjät

plundi kirjoitti:
Entzensberger korostaa päättelyään ”luusereista” seuraavasti lauseessa jossa on selvästikin enemmän adjektiiveja ja intuitiota kuin faktoja:
[Luuserissa] piilevä destruktiivinen energia moninkertaistuu äärimmäiseksi häikäilemättömyydeksi: syntyy kuolemanhalun ja suuruudenhulluuden amalgaaminen seos, ja katastrofaalinen kaikkivoipuuden tunne joka suo häviäjälle vapautuksen voimattomuuden tunteestaan.
Entzensberger osaa adjektiivinsa. Näistä esimerkkeinä destruktiivinen, äärimmäinen häikäilemättömyys, kuolemanhalu ja suuruudenhulluus sekä katastrofaalinen kaikkivoipuus. Kaikki eivät tosin taida olla kieliopillisesti adjektiiveja.
Toisaalta hän on unohtanut ”epätoivoinen” käsitteen, jota sanaa sivistyneet ihmiset perinteisesti käyttävät. Ei puhuta "luusereista" puhuttaessa epätoivoisessa asemassa olevista.

Riittääkö yksinomaan käsite "epätoivoinen" kuvaamaan mm. ISIS / Daeshin jäseniä?
Ja
aiheutuisiko "epätoivo" taloudellisesta, poliittisesta vaiko uskonnollisesta sorrosta Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän maissa ja mikä osuus on tuon alueen väestöräjähdyksellä, http://www.arab-hdr.org/data/map/ onko pakko lähteä Eurooppaan siirtolaisiksi tai liittyä vaikkapa ISISin tai Hizbollahin joukkoihin?
Ja
ovatko itsemurhaiskut "epätoivoisten" ihmisten tekemiä, vai ovatko he terroristijärjestöjen kouluttamia. Isisin sotilaallinen kykykin on rajoitettua ja haetaanko itsemurhapommeilla julkisuutta väkivaltajärjestön pelottavuutta ja merkittävyyttä korostamaan.
Itsemurhaterrorismiä on mietitty tässäkin ja http://www.ifpo.org/wp-content/uploads/ ... rorism.pdf keskeisintä näyttäisi olevan islamilaisen yhteisön arvostus itsemurhapommin marttyyriydelle.

"Itsemurhapommi" sanotaan rekrytoitavan moskeijassa, vankilassa, koulussa jne., valitaan sopiva radikalisoitunut henkilö koulutettavaksi ja koulutuksen sanotaan kestävän jopa kuukausia. Tarkoitukseen sopivia Koraanin osia toistetaan jatkuvasti ja samoin marttyyrin etuja tuonpuoleisessa. Itsemurhaiskijää testataan salassapidon suhteen ja annettuilla tehtävillä. Koulutuksen lopulla kuvataan koulutettava pommeineen ja automaattiaseineen ja koulutettava kuvaa itseään henkisesti valmistautuneena "elävänä marttyyrina" ja lukee rukouksen. Tuollaisen videon jälkeen
itsemurhaterroristin on lähes mahdotonta peräytyäkään viime hetkellä teostaan, se olisi suuri häpeä.
Itsemurhaterroristin perheelle sanotaan maksettavan teon jälkeen rahasummakin turvaamaan näitä taloudellisesti.
Terrorijärjestön johtajien todetaan harvoin sitoutuvan itsemurhatehtävään, eikä heidän sanota värväävän sellaisiksi sukulaisiaankaan. Väkivaltajärjestön ja sen yksittäisen itsemurhatehtäväänkin koulutetun jäsenen motiiveilla ja tavoitteilla on suuri ero.
Tuossa linkissä sanotaan "viimeisen videon" myöskin houkuttelevan ja värväävän uusia itsemurhaterroristejä. Miten lienee, mutta itsemurhaterroristitapaukset näyttäisivät jatkuvasti yleistyneen mm. Hizbollahin Beirutin pommeista 23.10.1983 alkaen?

Veikko Palvo

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”